[03] Taloudelliset
[21] Poliittiset

KUKA TODELLA HALUAISI MUUTTAA VAALIRAHOITUSTA?

- Salainen vaalirahoitus on poliitikon ”etu”
- Kun salailu ei onnistu, ollaan "huippuavoimia"
- Vaalirahoitus on osa kanonisointia
- Vaalirahoitustoimikuntaa eivät vaihtoehdot kiinnosta
- Vaalirahoituksen piilottelu on osa poliittista peliä
- Kansa valitsee vaikenijansa vaali kerrallaan
- Ei kansa tiedä, mutta se aavistelee

Salainen vaalirahoitus on poliitikon ”etu”

Vaalirahoitusasiat ovat jälleen hyvin esillä mediassa. Poliitikot puhuvat totisin äänin vaalirahoituksen selkeyttämisestä ja avoimuudesta. Media kirjoittaa asiasta lööppikaupalla.

Keskeinen kysymys on se, kuka merkittävä poliitikko haluaisi todellisuudessa muuttaa nykyistä melkoisen vapaata vaalirahoitusjärjestelmää? Mikä merkittävä puolue haluaisi kaiken vaalirahoituksensa näkyville? Vastaus mitä ilmeisimmin on: ei kukaan, ei mikään.

Tuskin useat merkittävät rahoittajatkaan haluavat tulla julkisuuteen. Kuka pelkää leimautumista, kenen on saatava poliittisilta päättäjiltä tärkeitä päätöksiä esim. sijoituksiaan varten.

Kun salailu ei onnistu, ollaan "huippuavoimia"

Vaalirahoituksesta vaietaan niin pitkälle kuin se on mahdollista. Ja kun salailu ei enää ole mahdollista, heittäydytään erittäin avoimiksi – jotta vielä piilossa olevat eri muodoissa tapahtuvat rahoitukset eivät tulisi selville.

Nettikyselyt osoittavat, että vain kymmenkunta prosenttia kansalaisista on uskovinaan tällaisten laidasta laitaan heilahtelujen totuudellisuuteen.

Vaalirahoitus on osa kanonisointia

Vaalirahoituksessa on aivan samanlaisia kanonisoinnin ja vaikenemisen piirteitä kuin Karjalan palautuskysymyksessä, sotasyyllisyyden purkamisessa tai 1990-luvun pankkikriisin todellisessa selvittämisessä. Ei yksikään merkittävä päättäjä todellisuudessa halua selvittää näitä asioita. He pelkäävät totuutta.

Vaalirahoitus on yksinkertaista laittaa järjestykseen. Yhden perusmallin siihen antaa Pro Karelian jo 24.05.2008 tekemä ehdotus, joka uusittiin 24.04.2009. Tätä ehdotusta on mahdollista kehittää edelleen haluttuun suuntaan.

Vaalirahoitukseen liittyvä ehdotus on selvitetty tässä artikkelissa: Vaalirahoituksen yksinkertainen ratkaisu.

Vaalirahoitustoimikuntaa eivät vaihtoehdot kiinnosta

Mielenkiintoista on ollut se, ettei edes vaalirahoitusta tutkiva toimikunta ole vaivautunut ehdotusta vilkaisemaan, poliitikoista puhumattakaan. Useampaan viestiin ei ole rohjettu vastata varmuuden vuoksi lainkaan.

Ehdotus ei ole kiinnostanut myöskään mediaa, koska liian yksinkertainen ja avoin järjestelmä ei edistä lööppijournalismia. Mistä sitä oikein kirjoittaisi, jos kaikki summat olisivat näkyvissä eri kohteiden omilla nettisivuilla ja vaalirahoitusta valvovan viranomaisen sivuilla?

Diktatuurimaassa ei vaihtoehdoista välitetä, koska on vain yksi totuus. Demokraattisessa maassa ristiriita puheiden ja tavoitteiden välillä on sangen suuri, kun ensin suureen ääneen huudetaan ratkaisuja, mutta sitten ratkaisuja ei haluta nähdä.

Vaalirahoituksen piilottelu on osa poliittista peliä

Vaalirahoituskuvio on siten samanlaista poliittista peliä kuin peli sotasyyllisyyden purkamisen osalta. On lähes koomista havaita, miten suurin osa poliitikoista pelkää tätä keskeisesti isänmaallisuutta mittaavaa kysymystä. Siitä ei haluta kuulla mitään, siitä ei haluta keskustella mitään.

On mielenkiintoista nähdä, mitä vaikuttaa se, että esim. vanhempi kansanedustaja Markku Laukkanen käsitteli sotasyyllisyyttä asiallisesti [sivu 11] EU-vaalikysymyksissä.

Kohdistetaanko häneen nyt sen vuoksi syrjintätoimia vai joko suomalaiset poliitikot alkavat oivaltaa, etteivät heidän äänestäjänsä vuosikymmenestä toiseen halua olla valheellisesti sotasyyllisen maan kansalaisia?

Kansa valitsee vaikenijansa vaali kerrallaan

Suomen poliittinen eliitti on Karjalan palautuskysymyksen osalta selvästi jäljessä esim. Nato-kysymyksen käsittelyä. Natosta jo useampi poliitikko uskaltaa Venäjä-peloistaan huolimatta puhua. Sen sijaan Karjalan palautuksesta merkittävät poliitikot vaikenevat, vaikka gallupin mukaan noin 40 % kansalaisista kannattaa asian esille ottamista.

Kansalaisten kannattaa miettiä sitä, valitsevatko he edustajansa vaikenemaan kansakunnalle tärkeistä asioista vai käsittelemään niitä.

Kannattaa myös miettiä sitä, ovatko esim. poliitikkojen yksityiset tekstiviestit tai yksityiselämän muut asiat todella niin paljon tärkeämpiä kuin esim. sotasyyllisyyden purkaminen, Karjalan palautuskysymyksen selvittäminen tai pankkikriisin avaaminen.

Ei kansa tiedä, mutta se aavistelee

Esitetään, että kyllä kansa tietää totuuden. Mistä kansa voisi sen tietää, kun totuutta ei kerrota? Kansalaisille kerrotaan vuodesta toiseen vain niistä asioista, joista halutaan.

Ellei vastemielistä asiaa kyetä piilottamaan, siitä annetaan ulos pakollinen pala kerrallaan ja eri toimilla pyritään sekottamaan asiat ja syyllistämään mieluiten ulkopuoliset.

Ei kansa kaikkea tiedä, mutta valveutuneiden kansalaisten arvio siitä, että heiltä peitetään useita asioita, kasvaa. Kansakunnan kannalta keskeiset asiat tulevat vääjäämättä esille, kun on niiden aika.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Nelssonista ketoon