[06] Sotasyyllisyys
[07] Totalitarismi
[10] Venäjä

ETYJ: NEUVOSTOLIITTO JA NATSI-SAKSA AIHEUTTIVAT KANSANMURHAN

- ETYJ rinnasti natsit ja kommunistit toisiinsa
- Molotov-Ribbentrop –sopimus tunnustettiin
- ETYJ tuki EN:n ja EU:n resoluutioita
- Historiaselvityksessä on vieläkin aukkoja
- Soviet Story –dokumentti kertoo ETYJ:in päätöksen taustoja
- Venäjän kehitys mennyt täysin vastakkaiseen suuntaan
- NL tuki vahvasti Saksaa ja soti sitä vastaan
- ETYJ-resoluutio ja Venäjän ”antifasistilaki ja -komissio”
- Totuus ei saa olla poliittissidonnaista
- NL ”uhrasi” surutta omaa kansaansa
- ETYJ-resoluutio kiristää maitten välejä
- Finanssikriisin ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä
- Asenneilmaston muutos voimistuu
- Suomen sotasyyllisyys ja Karjalan kysymys yhä avoinna
- ETYJ on turvallisuus- ja ihmisoikeusorganisaatio
- ETYJ näytti Suomelle suunnan
- Mitä Suomi vielä odottaa?

ETYJ rinnasti natsit ja kommunistit toisiinsa

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) teki perjantaina 03.07.2009 historiallisen päätöslauselman, jossa se rinnasti II maailmansodassa Natsi-Saksan ja stalinismin eli kommunistisen Neuvostoliiton roolit toisiinsa. Resoluution mukaan Natsi-Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto aiheuttivat koko Euroopan laajuisen kansanmurhan.

Resoluution toisena osana päätettiin yhteisestä muistopäivästä natsismin ja stalinistisen kommunismin uhreille. II maailmansodan mahdollistaneen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen allekirjoituspäivä 23.08.1939 on hyvä päivä muistaa tämän sopimuksen uhreja.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 377 puolesta, 8 vastaan. Venäjän edustajat yrittivät jo etukäteen estää resoluution syntymisen siinä kuitenkaan onnistumatta. YLE:n uutisten mukaan Venäjän edustajat marssivat välittömästi kokouksesta ulos resoluution jälkeen.

Molotov-Ribbentrop –sopimus tunnustettiin

Päätös on erittäin merkittävä, sillä viime sotien historiankirjoitus, sotaan syyllisten tuomitseminen ja yleinen mielipide ovat voimakkaasti painottaneet vain Saksan syyllisyyttä. Nyt ETYJ toi osaltaan esille sen, että sodan kaksi johtavaa idelogiaa, natsismi ja kommunismi, ovat toisiinsa rinnastettavia ideologioita ja syyllisiä mittaamattomiin ihmisoikeusrikoksiin.

Resoluutio merkitsee sitä, että poliittis-sotilaallinen liittosopimus, Molotov-Ribbentrop –sopimus lisäpöytäkirjoineen, tunnustettiin todelliseksi. Näiden kahden totalitarismin uhrien muiston kunnioittaminen tämän sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan solmimispäivänä on tärkeä askel kohti vanhojen, väkisin piiloon työnnettyjen aggressioiden selvittämiseen.

On kummallista, ettei tästä resoluutiosta ole vielä tiedotettu mitään Suomen ulkoministeriön, Wienin edustuston ja ETYJ:n omilla nettisivilla. Suomessa asiasta on tiedottanut YLE.

ETYJ tuki EN:n ja EU:n resoluutioita

ETYJ eteni systemaattisesti samalla tiellä kuin Euroopan neuvosto, jonka parlamentaarinen yleiskokous 25.01.2006 teki resoluution, jossa se tuomitsi totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Tällöin EN ei vielä uskaltanut antaa ministerineuvostolle toimenpidesuositusta, minkä vuoksi päätös jäi verraten latentiksi. Mutta se on silti avannut tietä.

Euroopan unionin parlamentaarisen yleiskokouksen resoluutio 02.04.2009 tuomitsi kommunismin rikokset. EU siten seurasi Euroopan neuvoston jälkiä.

ETYJ:n päätös on selvästi näitä pitemmälle menevä askel, koska se lopulta yhdistää nämä kaksi tuhoisaa idelogiaa ja tuomitsee kummankin teot.

Historiaselvityksessä on vieläkin aukkoja

Historia on aina voittajien historia, mutta jossain vaiheessa totuus tulee vääjäämättä esille. Historia on pitkälle kirjoitettu siten, että Natsi-Saksa oli II maailmansodan aloittaja ja yksin toteutti julmuuksia. Tosiasiassa Stalinin totalitaristinen kommunistihallinto teki jo ennen sotaa aktiivista yhteistyötä Hitlerin natsihallinnon kanssa.

Natsi-ideologia on tuomittu niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin lukemattomat kerrat. Koko Nürnbergin tuomioistuimen toiminta keskittyi vain natsirikoksiin. Neuvostoliitto istui voittajien ja tuomareitten pöydässä.

Tästä historiasta puuttuu vielä merkittäviä palasia. Kansainvälisen yhteisön tulee selvittää myös se, missä määrin läntinen maailma teki yhteistyötä nyt sodassa rikolliseksi todetun kommunistijärjestelmän kanssa.

Yksi esimerkki tästä on Yhdysvaltojen Lend-lease –toiminta. Ehkä jossain vaiheessa selviää, tehtiinkö 15.10.1939 opetusneuvos, majuri Erkki Hautamäen vahvasti esille tuoma Churchill-Stalin –sopimus.

Soviet Story –dokumentti kertoo ETYJ:in päätöksen taustoja

Latvialaisen Edvins Snoren toteuttama Soviet Story –dokumenttifilmi kertoo selkeällä tavalla Euroopan murhanhimoisimmasta valtiosta, Neuvostoliitosta. Dokumentti kertoo myös Gestapon ja NKVD:n yhteistyöstä mm. juutalaiskysymyksessä jo ennen sotaa.

ETYJ:n resoluutio vahvistaa Soviet Story –dokumentin viestiä ja filmi on mahdollisesti ollut välillisesti avaamassa poliittisten päättäjien silmiä tapahtumista myös ETYJ:n Vilnan kokouksessa.

Natsi-Saksan uhrien määrä ja rikokset on dokumentoitu suhteellisen hyvin. Saksa on selkeästi tunnustanut natsihallinnon rikokset, pyytänyt niitä anteeksi ja korvannut miljardeja toisensa jälkeen. Tämän johdosta Saksaa on kunnioitettu ja sitä pidetään asiallisena sopimuskumppanina.

Venäjän kehitys mennyt täysin vastakkaiseen suuntaan

Kehitys Neuvostoliitossa ja Venäjällä on mennyt täysin toiseen suuntaan. Lyhyttä avautumisen aikaa lukuun ottamatta Neuvostoliitto ja Venäjä ovat pyrkineet mahdollisimman tehokkaasti salaamaan kommunistiajan rikokset.

Venäjän nykyinen silovikihallinto on uudelleen käynnistänyt Leninin ja erityisesti Stalinin ajan rikosten peittelyn. Se on mennyt jopa niin pitkälle, että presidentti Dmitri Medvedev on perustanut erillisen Komission valvomaan, ettei fasismi pääse leviämään Venäjälle ja ettei totuutta II maailmansodan vaiheista kerrota.

Tätä samaa totuuden peittämistä ja valheen vahvistamista toteuttaa vireillä oleva lakiesitys, jonka tehtävänä on tukea ”antifasismia”. Historiankirjoja on muutettu ja muutetaan vastaamaan nykyhallinnon vaatimuksia historian tulkinnasta. Valtionhallinnosta on siten tullut se taho, joka määrää, mikä historiassa on totta ja mikä ei ole.

NL tuki vahvasti Saksaa ja soti sitä vastaan

ETYJ:n päätös tai Venäjän historianväärennöksiin kohdistettu kritiikki eivät poista sitä, että Neuvostoliitto kävi myös sotaa omasta vapaudestaan ja koki valtavia uhreja sodastaan Natsi-Saksan tuhoamiseksi.

Neuvostouhrien määrä johtuu merkittävästi siitä, että se itse varusti Molotov-Ribbentrop –sopimuksen avulla Saksaa ja mahdollisti sen, että Saksa saattoi aloittaa sodan. Neuvostoliiton tavoitteena oli valloittaa koko Eurooppa, kunhan muut maat ensin olisivat taistelleet itsensä toisiaan vastaan uuvuksiin asti.

Ilman läntisen liittolaisensa, Yhdysvaltain apua, Neuvostoliitto ei olisi saavuttanut Berliiniä, mutta ei todennäköiseti myöskään Viipuria. Lend-lease –apu Neuvostoliitolle olisi nykyisen yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna noin 2 000 mrd. dollaria.

ETYJ-resoluutio ja Venäjän ”antifasistilaki ja -komissio”

Erittäin syvän juovan ETYJ:n 55 jäsenen ja Venäjän välille aiheuttaa se, että kaikki muut jäsenmaat allekirjoittivat resoluution natsismin ja kommunismin rinnastamisesta. Venäjä ei allekirjoittanut.

Lisäksi Venäjällä on nyt vireillä laki, jonka mukaan Neuvostoliiton tarkoitusperien ja saavutusten epäileminen Suuressa isänmaallisessa sodassa (II maailmansodassa) tulee rangaistavaksi.

Joka esim. väittää, että NL miehitti Baltian maat tai ei tullut vapauttamistarkoituksessa Suomeen, syyllistyy rikoslain mukaiseen rikokseen, josta seurauksena voi olla jopa kolme vuotta vankeutta. Syylliseksi havaittava viranomaistaho voi saada samasta teosta viisi vuotta vankeutta.

Venäjän tuleva laki siten määrää valehtelemisen rangaistuksen uhalla pakolliseksi. Eräissä länsimaissa voimassa oleva ns. holokausti-laki määrää puolestaan juutalaisten joukkomurhasta valehtelun rangaistavaksi.

Totuus ei saa olla poliittissidonnaista

Molemmat lait ovat virheellisiä, ehkä jopa ihmisoikeuksien vastaisia, koska tällöin poliittinen taho määrää, mitä on pidettävä totuutena. Totuus ei saa olla poliittissidonnaista, vaikka niin valitettavan usein tapahtuu (vrt. suomalainen kanonisaatio).

ETYJ:n, EN:n ja EU:n kaltaisten yhteisten elimien päätökset ihmisyyttä vastaan olevien rikosten selvittämiseksi ja tuomitsemiseksi ovat kansallisia lakeja olennaisesti paremmat keinot rakentaa rehellistä pohjaa maitten väliselle yhteistyölle.

NL ”uhrasi” surutta omaa kansaansa

Venäjän edustajien ulosmarssi kertoo siitä, että maa ei vieläkään halua tunnustaa totalitaristisen kommunismi-ideologian rikollisuutta. Riippumatta siitä, oliko kommunistinen idelogia alunperin rikollinen vai ei, ETYJ nyt tuomitsi Leninin ja Stalinin toteuttaman kommunismin rikolliseksi toiminnaksi sen omien tekojen pohjalta.

Punaisen valtionterrorin uhrien määrä ei tiedä kukaan. Arviot siitä vaihtelevat 3 ja 100 miljoonan välillä. Aleksandr Kuznetsovin kirjassa Valkoisesta armeijasta ja sen kunniamerkeistä 1917-22 (Moskova 1991) on Argumenty i fakty ja Nash sovremennik –aikakausilehdistä koottu yhteenveto, jonka mukaan punaisen terrorin aikana tapettiin 100 – 110 miljoonaa neuvostokansalaista.

Sodan uhrit eivät ole tässä luvussa mukana. Hitlerin sanojen mukaan natsismilla oli paljon opittavaa neuvostoterrorista.

ETYJ-resoluutio kiristää maitten välejä

ETYJ:n resoluution merkitystä voidaan arvioida monesta näkökulmasta. On selvää, että se entisestään kiristää Venäjän ja ETYJ:n muiden jäsenmaiden suhdetta. Se kiristää suhdetta myös EU:n kanssa.

Toisaalta Venäjä on vaikeassa asemassa myös Japanin kanssa, koska kysymys rauhansopimuksesta ja Kuriileista on edelleen avoin.

Kiinankaan kanssa suhteet eivät ole ongelmattomat. Avoinna on paljon asioita, josta yksi merkittävä – tähän asti piilossa pidetty asia – on Mantsurian kysymys.

Finanssikriisin ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä

Vallitseva finanssikriisi puolestaan pakottaa maita yhteisiin ponnisteluihin. Energian tarve pakottaa Eurooppaa etsimään ratkaisuja Venäjän kanssa. ETYJ:lle on annettava selkeä tunnustus siitä, että se näistä riippuvuuksista huolimatta asetti ihmisoikeudet kaupankäynnin edelle.

Ehkä ETYJ:n päätös heijastelee jotakin myös Venäjän todellisesta tilanteesta. Venäjähän on viime aikoina elänyt eräänlaista uhovaihetta, jossa sekä etsitään ulkoisia vihollisia että käytetään aggressiivista politiikkaa.

Tämä vaihe on viestittänyt, että Venäjä on erittäin syvällä maan sisäisissä ongelmissa, eikä sen romahtaminenkaan ole mahdotonta.

Asenneilmaston muutos voimistuu

Kun tässä globaalissa tilanteessa ETYJ tuo ihmisoikeudet oman roolinsa mukaisesti selkeästi esille erittäin vaikeassa kysymyksessä, se kertoo asenne-ilmaston muutoksen jatkuvuudesta, syvenemisestä ja vahvistumisesta.

Samanaikaisesti vaatimus YK:n alakomission ns. Pinheiron periaatteiden mukaisten ihmisoikeuksien toteuttamisesta kasvaa. Kaikilla pakolaisilla on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

Tätä asiaa ajaa myös Euroopan pakolaisten ensimmäisen yhteinen liitto The Union of Exiled and Expelled People (EUEEP), jonka General Counsil piti viikonvaihteessa kokouksensa Triestessä, Italiassa.

Suomen sotasyyllisyys ja Karjalan kysymys yhä avoinna

Lukuisat maat ovat alkaneet korjata ja korvata vanhoja ihmisoikeusrikoksia. Suomessa yhä useampi katsoo, että täysin valheellisen sotasyyllisyyden jatkuva ylläpitäminen on järjettömyys, joka ei voi jatkua. Ne perusteet, joita sotasyyllisinä tuomittujen maan johtajien tuomioiden edelleen ylläpitämiseksi yhä toistetaan, ovat lauseita vailla sisältöä ja perustetta.

Karjalan ja muiden Neuvostoliiton viime sodissa Suomelta pakkoluovuttamien alueitten palautusasia etenee selvästi. Kun palautuksen kannatus vuonna 2000 oli 5 – 10 %, se gallupin mukaan nyt on 40 % tasoa ja Karjalan Liiton varapuheenjohtajan Risto Kuisman mukaan noin 50 % tasoa.

Myös Karjalan Liitto on puheenjohtajansa Markku Laukkasen johdolla jälleen alkanut liputtaa palautuksen puolesta.

Useat suomalaiset poliittiset päättäjät potevat yhä jonkinlaista russofobiaa, koska sotasyyllisyydestä tai Karjalan palautuksesta ei uskalleta edes keskustella. EN:n, EU:n ja ETYJ:n resoluutiot antavat näihin asioihin entistä selvämmän perusteet.

ETYJ on turvallisuus- ja ihmisoikeusorganisaatio

ETYJ:n muodostavat Ulkoministeriön mukaan 56 Euroopan, Pohjois-Amerikan, Etelä-Kaukasian ja Keski-Aasian valtiota. Sen perustana on Helsingissä 1975 järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK), josta muodostettiin 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö. ETYJ pitää päämajaa Wienissä, jossa on myös Suomen pysyvä edustusto.

ETYJ käsittelee alueellisia turvallisuuskysymyksiä ja ihmisoikeuspolitiikan asioita. Se on merkittävä tekijä kriisinhallinnan ja konfliktien sovittelussa ja siten täydentää muuta turvallisuusyhteistyötä.

Sen 56 osallistujamaata kattavat Vancouverista Vladivostokin yltävän maantieteellisen alueen.

ETYJ:n Suomen parlamentaarinen edustus (jäsenet) ovat tällä hetkellä seuraavat: Ilkka Kanerva (puheenjohtaja, kok), Johannes Koskinen (varapuheenjohtaja, sd), Saara Karhu (sd), Sampsa Kataja (kok), Kimmo Kiljunen (sd) ja Markku Laukkanen (kesk).

ETYJ näytti Suomelle suunnan

Kehitystä suomalaisissa poliitikoissa on tapahtunut siten, että vuonna 2006 EN:n resoluutiota vastaan äänestivät suomalaiset edustajat Mikko Elo ja Sinikka Hurskainen, mutta venäläiseksi äärinationalistiksi nimitetty Vladimir Zhirinovski äänesti puolesta. Nyt kaikki suomalaiset äänestivät resoluution puolesta. Jokaiselta ETYJ:n varsinaiselta suomalaiselta jäseneltä on pyydetty kommenttia asiasta.

Näyttää siltä, että suomalainen pelko ei kokonaisuudessaan väisty, ennen kuin kansainväliset yhteisöt pakottavat hallituksemme katsomaan totuutta silmiin.

Mitä Suomi vielä odottaa?

Mitä vielä odotetaan esim. sotasyyllisyyden purkamisen osalta? Pitäisikö kenties YK:n tehdä uusi resoluutio muistutukseksi siitä, että sen edeltäjä Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään talvisodan hyökkäyksen vuoksi?

ETYJ:n poikkeuksellisen yksituumainen päätös – sotasyylliseksi ja sotarikolliseksi todetun Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän edustajia lukuun ottamatta – on vahva singnaali siitä, että viime sotien aikaiset ihmisoikeusrikokset tulee korjata. Se on ainoa tie luottamukseen ja aitoon yhteistoimintaan.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Venäjä ja EU toistensa kaltaisia

Ajan hermolla