[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[09] Viro ja muut maat

SAKSOJEN YHDISTYMINEN VS. KARJALAN PALAUTUS

- Saksojen yhdistyminen eteni asteittain
- Poliitikot vastustivat Saksojen yhdistymistä
- Itä-Saksa on tullut kalliiksi
- Saksat vs. Karjala - paljon ratkaisevia eroja
- Yhdistyminen toteutettiin virheellisesti
- Karjalan kustannustaso nousee muun Suomen tasolle
- DDR:ssä yli 21 % ihmisistä, Karjalassa 4 - 5 % venäläisiä
- DDR oli konkurssikypsä, Karjala on avoin mahdollisuus
- Saksassa restauroitiin, Karjalassa puskutraktorilla töitä
- Karjalan kylät ovat tyjentyneet
- Karjalan sijainti on loistava
- Karjalan palautus on Suomen talousveturi

Saksojen yhdistyminen eteni asteittain

Saksojen yhdistyminen (Deutsche Wiedervereinigung) oli historiallinen tapahtuma. 03.10.1990 DDR eli Itä-Saksa eli viisi itäsaksalaista osavaltiota liitettiin Saksan liittotasavaltaan.

II maailmansodan lopuksi toteutettu Saksan ja sen vanhan pääkaupungin Berliinin jakaminen neljän voittajavaltion miehitysvyöhykkeisiin oli kulkenut tiensä päähän.

Yhdistymisprosessin näyttävänä alkuna oli kymmenientuhansien berliiniläisten tulva raja-asemille ja muurin murtaminen. Lähtölaukauksena tähän oli Politbyroon jäsenen Günter Schabowskin maininta lehdistötilaisuudessa 09.11.1989 DDR:n rajojen avaamisesta länteen.

Kyseessä oli ilmeisesti väärinkäsitys, mutta mahtavaa ihmistulvaa eivät rajavartijatkaan ryhtyneet ampumaan.

Poliitikot vastustivat Saksojen yhdistymistä

Saksojen yhdistymisen ja Karjalan palautuksen välillä on ratkaisevia eroja, mutta löytyy niistä ainakin yksi yhteinen piirre: poliitikkojen ennakkoasenne.

Yhdistymisen pääarkkitehdin, liittokansleri Helmut Kohlin mukaan liittokansleri Gerhard Schröder suhtautui kielteisesti Saksojen yhdistymiseen yhdistymisvaiheessa. Schröderin vihreä ulkoministeri Joschka Fischer piti vuonna 1989 yhdistymistä vaarallisena haaveena, joka pitäisi unohtaa ainakin 20 vuodeksi.

Helmut Kohl olikin joutunut toteamaan, että "jos SPD:n johtajat olisivat saaneet tahtonsa läpi vuonna 1989, rajoja ei olisi koskaan avattu". Schröder antoi kunnian yhdistymisestä politiikkojen sijasta verettömän vallankumouksen toteuttajille eli itäsaksalaisille ihmisille.

Itä-Saksa on tullut kalliiksi

Saksojen yhdistyminen ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Se on tullut tähän mennessä maksamaan noin 1 500 mrd. euroa. Joka vuosi lisämaksu on kokoluokkana 100 mrd. euroa eli keskimäärin 1 300 euroa asukasta kohti.

Jatkuva maksaminen hermostuttaa ihmisiä ja tilannetta kritisoidaan. Moni pitää yhdistymistä virheenä ja haikailee kommunistisen Itä-Saksan uudelleen syntymistä. Tämä johtuu myös siitä, että entisten itäsaksalaisten elintaso on noussut tasolle, josta he pystyivät DDR:n aikana korkeintaan uneksimaan, joten kritisointiin on aikaa.

Saksat vs. Karjala - paljon ratkaisevia eroja

Vertailtaessa Saksojen yhdistymistä ja Karjalan palautusta voidaan perusteiksi ottaa viisi keskeistä asiaryhmää:

- länsi-markan ja itä-markan konversio
- väestöjen suhteellinen osuus
- julkisen ja teollisen infrastruktuurin rakenne
- restauroitavien talojen määrä
- talousmaantieteellinen sijainti

Yhdistyminen toteutettiin virheellisesti

Saksojen yhdistyessä länsimarkka vaihdettiin päittäin itämarkkaan. Tästä syntyi valtava kertatappio. Pitemmällä tähtäyksellä toimenpiteen pahin seuraus oli se, että sillä vetäistiin itäisen osan kilpailukyvyltä kaikki mahdollisuudet kerralla pois.

Yhdistämisen seurauksena Saksasta siirtyi satoja miljardeja D-markkoja esim. Luxemburgiin ja Sveitsiin. Jälkikäteen on arvioitu, että yhdistäminen olisi pitänyt toteuttaa ajan kanssa, esim. ensin valtioliittona. Tämä koettiin kuitenkin poliittisesti mahdottomaksi.

Karjalan kustannustaso nousee muun Suomen tasolle

Karjalan palautuessa euroa ja ruplaa ei vaihdeta päittäin. Karjalan kustannustaso kylläkin nousee nopeasti lähelle muun Suomen tasoa. On todennäköistä, että Karjalan alueelle siirtyy jo etukäteen lisää pääomia, koska alueesta tulee hyvin houkutteleva sijoituskohde.

Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet eivät palautuksessa muodosta kokonaista valtakuntaa tai viittä osavaltiota, vaan yhtenäisen talousalueen, Petsamon kiinnostavan alueen, Kuusamon ja Sallan kuntien lisäalueen sekä Kannakseen liittyviä ulappasaaria.

DDR:ssä yli 21 % ihmisistä, Karjalassa 4 - 5 % venäläisiä

Itä-Saksassa asukkaita oli noin 16.5 miljoonaa eli yli 21 % yhteisestä väestöstä. Alueella oli kaikenikäisiä ihmisiä, joille tuli lähes yhdessä yössä taata länsimainen hyvinvointi. Itäpuolen työttömyys on ollut korkea alusta pitäen. Hyvin menestyneet kansalaiset ovat pyrkineet muuttamaan idästä länteen. Muutto lännestä itään on ollut vähäistä.

Karjalaan jää venäläisiä 4 – 5 % koko Suomen väestöstä eli 200 – 250 000 henkilöä. Tästä merkittävä osa on ikääntyneitä naisia, jotka eivät synnytä lapsia ja joiden elämänkaari on kallistunut eläkejaksolle. On arvioitu, että 10 vuoden kuluttua alueella on enää 130 000 venäläistä alkuperäisasukasta.

Pääosa Karjalan väestöstä tulee nykyisestä Suomesta. Aluetta rakentamaan ja kehittämään tulee aktiivista väestöä, koska sinne ei muuteta, jotta ryhdyttäisiin työttömäksi.

DDR oli konkurssikypsä, Karjala on avoin mahdollisuus

DDR oli käytännössä konkurssikypsä, sen tuotantokoneisto tehotonta ja vanhentunutta, ympäristö saastunutta. Suuri osa teollisuudesta oli rakennettu koko itäblokin tarpeisiin. Teollisuudella ei ollut kilpailukykyä ja sen tuotteilla vetovoimaa länsimarkkinoilla.

Samaan aikaan avautuivat mahdollisuudet investoida halpamaihin, kuten Puolaan, Tsekkiin ja Unkariin. Myös Kiina-ilmiö verotti kilpailukykyä.

Oma vahva hidasteensa on ollut Saksan luutuneilla ja sisäänlämpiävillä teollisilla ja kaupallisilla rakenteilla ja osittain vanhentuneella teknologialla. Itäpuolen viranomaiset eivät kaikki vieläkään ole omaksuneet länsimaista palveluajattelua.

Saksassa restauroitiin, Karjalassa puskutraktorilla töitä

Karjalassa toiminnassa olevat merkittävät teollisuuslaitokset ovat asianmukaisia ja kilpailukykyisiä. Uutta rakennetaan tarpeen mukaan ajanmukaisella teknologialla. Suomalaiset hallitsevat Karjalan jälleenrakentamisen, mikä jo sotien aikana voitiin todeta.

Itä-Saksa on vanhaa kulttuurialuetta, jossa on erittäin suuri määrä restaurointia edellyttäviä rakennuksia. Kokonaisia kaupunginosia on jouduttu ja joudutaan restauroimaan kalliilla, vaikka vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen tulisi halvemmaksi.

Karjalan kylät ovat tyjentyneet

Karjala on tyhjentynyt. Sen 1 284 kylästä noin 1 000 on tyhjillään ja monessa on vain muutama savu jäljellä. Karjalassa puskutraktorilla on paljon työtä.

Kilpailukyvyn kannalta talousmaantieteellisellä asemalla on keskeinen merkitys. Itä-Saksa on jäänyt väliinputoajan kuiluun. Länsipuolella on erittäin voimakas ja suhteellisen kilpailukykyinen teollisuus.

Itäpuolella on joukko halpamaita, jotka kykenevät valmistamaan edullisesti, mutta joiden varallisuus ei ole riittänyt saksalaisten tavaroiden massaostoihin. Itäinen osa muistuttaa Suomen nykyistä itärajaseutua.

Karjalan sijainti on loistava

Karjalan (ja Petsamon) talousmaantieteellinen asema on erinomainen. Heti rajalla on kehittyvä Pietarin metropoli, joka kaksinkertaistaa lähimarkkinat ja joka kipeästi tarvitsee kasvunsa tueksi lähellä olevaa kasvu-aluetta. Karjalan kaakkoisosa toimii samalla osana Pietarin alueen palvelukehää.

Karjala on erinomainen paikka suurelle teollisuus- ja kauppakeskittymälle, globaaleille logistisille ratkaisuille ja monipuoliselle turismille. Alue on monessa suhteessa ihanteellinen, minkä osoitti jo sen vahva asema ennen talvisotaa.

Karjalan alue voidaan myös jakaa kolmeen sektoriin, joissa toteutetaan kullekin sektorille parasta tiomintaa. Yksi sektori voi olla eräänlainen luomusektori ja matkailun kultamaa.

Karjalan palautus on Suomen talousveturi

Saksassa on taloudellisessa mielessä ollut kyse tulojen tasaamisesta ja kilpailukyvyttömän tuotannon tukemisesta. Kahtiajako "osseihin" ja "vesseihin" on edelleen olemassa, vaikka heikkenevänä. Voimakasta muuttovirtaa länteen pyritään kuitenkin hillitsemään, jotta väestörakenteessa ei aiheutuisi suuria ongelmia.

Karjalan palautus ja siitä seuraavaa Suomen talouden kasvua voidaan verrata sodanjälkeisen Länsi-Saksan ihmeeseen, joka perustui teknologian uudistamiseen ja kansalaisten henkilökohtaiseen haluun parantaa elinolojaan.

Viipurin talousalueen kehittyminen merkittäväksi kasvupisteeksi tasapainottaa pääkaupunkiseutuun kohdistuvia paineita. Samalla se luo itäiseen Suomeen uudenlaisen "Karjala-klusterin", jonka ydin muodostuu Venäjän kanssa käytävästä aktiivisesta liiketoiminnasta.

+

Tämä artikkeli on julkaistu myös Uuden Suomen blogissa. Olisi toivottavaa, että mahdollinen keskustelu aiheesta käytäisiin ko. blogissa.

Lisätiedot: Veikko Saksi