[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[21] Poliittiset

MERIVALTAUS AVAA KARJALAN PALAUTUKSEN PATOUMAA

- Karjalan palautus Venäjällä vahvasti esille
- Silvennoinen toivonut venäläisten pyytävän Ahtisaarta välittäjäksi
- Palautuskysymys tulee väkisin esille Suomessa
- Valtausalueen ylityksestä voidaan neuvotella
- Iltalehti: 52 % kannattaa palautusneuvottelujen aloittamista
- Pelko estää poliitikkojen avoimen Karjala-keskustelun
- Kiinteistöjen omistusoikeuden ja rajan palauttaminen
- Palautuksen ydin: luottamus ja win-win
- Win-win luo pitkän tähtäyksen luottamuspohjaa
- Karjalan palautus avaa paremman tulevaisuuden

Karjalan palautus Venäjällä vahvasti esille

Karjalan palautuskysymys on rävähtänyt 26.08.2009 Venäjällä voimakkaasti esille tiedostuvälineissä, joissa on käsitelty palautusta ja Nord Streamia sekä merivaltausta. Neljän suomalaisen liikemiehen merivaltaushankkeen hankkeen merkitys on ehkä vasta nyt käsitetty merkittäväksi Venäjällä.

Liikemiesten asiamies, asianajaja Kari Silvennoinen kertoo, että keskiviikkona kaivoslupahakemuksen jättäneen liikemies Erkki Sederqvistin kuva oli mm. pietarilaisen lehden etusivulla, asiaa on tuotu esille myös venäläisen radion ja television kautta.

Kerrotaan, että olisi esitetty neuvottelualoite, jossa Karjalan palauttamista vastaan ei merikaasuputken rakentamiselle olisi kaivosvaltauksen osalta esteitä.

Silvennoinen toivonut venäläisten pyytävän Ahtisaarta välittäjäksi

Kari Silvennoinen kertoo, että hän on esittänyt presidentti Martti Ahtisaaren nimen siinä mielessä, että venäläiset voisivat esittää Ahtisaarelle pyynnön ryhtyä välittämään Karjala-asiassa. Hän ei ole keskustellut tällaisesta tehtävästä presidenti Ahtisaaren kanssa, eikä luonnollisestikaan nimeä tätä neuvottelijaksi.

Suomessa Karjalan palautuksen kaltaisista asioista neuvottelevat presidentti ja pääministeri. Miksi Silvennoinen ei esittänyt, että venäläiset voisivat lähettää neuvottelukontaktia presidentti Tarja Haloselle tai pääministeri Matti Vanhaselle?

– Muistamme, miten presidentti Mauno Koivisto suhtautui 1990-luvun alussa Neuvostoliiton Politbyroolta ja presidentti Boris Jeltsinin hallinnolta tulleisiin viesteihin. Muistamme myös, miten presidenttimme ja pääministerimme tarkastelevat kaasuputkea vain ympäristökysymyksenä. Eiköhän tämä selvitä sitä, miksi mieleeni juolahti ensimmäisenä presidentti Ahtisaari?

Palautuskysymys tulee väkisin esille Suomessa

Nord Stream ei tiedotusvälineiden mukaan tiedä mitään tällaisista vaiheista ja ilmoittaa vain, että putken rakentaminen aloitetaan ensi vuonna.

Venäläisten tiedotusvälineitten lisäksi ainakin englanninkieliset uutiset sekä lähes kaikki tiedotusvälineet ovat tarttuneet kaivosvaltaukseen ja Karjalan palautuskysymykseen. Keskustelu Karjalan palautuksesta näyttää räjähtäneen kuumaaksi saman tien.

Tämä kertoo siitä, että Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen, erityisesti viime vuosien aikana, palautuskysymys on yhä enemmän alkanut poukkoilla ihmisten mielissä. Moni haluaa tietää, mistä oikein on kysymys, mitkä ovat sen vaikutukset ja miksi koko asiaa pitäisi enää vuosikymmenien jälkeen käsitellä.

Karjalan palautus –käsitteellä tarkoitetaan kaikkien Neuvostoliiton viime sotien seurauksena pakkoluovuttamien alueitten palauttamista Suomelle ja suomalaisille: Karjalan Kannas, Laatokan Karjala, Sallan ja Kuusamon osia, Petsamo sekä Suomenlahden eräitä ulappasaaria.

Alla olevat kartat havainnollistavat pakkoluovutettuja alueita ja Neuvostoliittoa



Valtausalueen ylityksestä voidaan neuvotella

Asianajaja Silvennoinen on todennut, että vaikka valtaus on Suomen kaivoslain mukainen ja tavoitteena on käynnistää Suomenlahdella kaivostoiminta, voidaan merikaasuputken kuljettamisesta valtausalueen läpi neuvotella Karjalan palautusneuvottelujen käynnistämistä vastaan, mutta ei rahaa vastaan.

Tästä toteamuksesta on käynnistynyt mittava nettikeskustelu, jossa peistä taitetaan Karjalan palautuksen puolesta ja vastaan. Kaivosvaltaajia pidetään isänmaallisina patriootteina ja sankareina tai sitten pahaisina roistoina.

Erityisen mielenkiintoinen on Iltalehdessä oleva nettikysely, johon tätä kirjoitettaessa on vastannut lähes 8 100 ihmistä. Peräti 53 % vastaa myönteisesti kysymykseen: Pitäisikö Karjalasta aloittaa viralliset neuvottelu?

Iltalehti: 52 % kannattaa palautusneuvottelujen aloittamista

Tämä nettitulos osoittaa, että Karjalan palautuskysymys on patoutuma, joka vuosi vuodelta alkaa saada voimakkaampia kannanottoja ja suuremman kannattajakunnan, kun tieto asiasa lisääntyy. Viimeisin varsinainen gallup on tehty lokakuussa 2005, jolloin 36 % toivoi Karjalan palautusta ja 70 % suomalaisista oli valmiita puhumaan Karjalasta.

Keskeinen kysymys on se, miksi palautuskysymys ei katoa, vaikka nykytila on vallinnut yli 60 vuotta ja poliittinen valtiojohtomme on tehnyt ehdottomasti parhaansa dementoidakseen keskustelunkin kokonaan.

Tämä kanonisointi, vaientaminen ja dementointi eivät kuitenkaan tule koskaan täysin onnistumaan, sillä aluemenetykset niihin liittyvine tapahtumineen olivat niin suuri koko kansakuntaa kohtaava ihmisoikeusloukkaus, että se jää vääjäämättä kansalaisten meemeihin (kulttuurigeeneihin) siihen saakka, kunnes asia korjataan. Kyse on siten kansakunnan muistista.

Pelko estää poliitikkojen avoimen Karjala-keskustelun

Palautuskeskusteluakin on pyritty estämään mitä erilaisimmin perustein. Perusteiden takana on pääasiassa ollut pelko. Pelko Venäjän reaktioista, talouden romahtamisesta, miljoonasta venäläisestä tai mafian tunkeutumisesta maahan.

Poliitikot ja lukuisat suomalaiset ova tämän vuoksi asettuneet puoltamaan Venäjän ”legitiimeiksi” sanottuja oikeuksia. Siinä ilmapiirissä on täydellisesti unohdettu oman kansan perustavaa laatua olevat legitiimit ihmisoikeudet sekä Neuvostoliiton tekemät lukuisat sopimusrikkomukset.

Kyse on paljolti psykologisesta vaikutuksesta, jota venäläisten ja suomalaisten poliitikkojen taholta on propagandana tuotettu. Itse palautuksen substanssiin ei ole uskallettu pureutua lainkaan. Tilanteen erikoisuutta kuvaa se, ettei Suomessa valtiojohto ole tehnyt ainuttakaan kattavaa selvitystä palautuksen vaikutuksista.

Kiinteistöjen omistusoikeuden ja rajan palauttaminen

Pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymys kulminoituu käytännössä ensinnäkin YK:n resoluution mukaisiin Pinheiron periaatteisiin eli kaikkien pakolaisten oikeuteen palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin. Toiseksi se kulminoituu rajan siirtämiseen takaisin alkuperäisen sopimuksen mukaiselle paikalle. Näiden oikeuksien luulisi jo olevan itsestään selvyyksiä kaikille, niin ei valitettavasti vielä ole.

Kiinteistöjen omistuskysymystä on käsitelty laajasti aikaisemmin. Sekä YK:n ihmisoikeusjulistus että sitä varhemmat ihmisoikeuksiin liittyvät kansainväliset sopimukset olivat yksiselitteisiä siitä, että omaisuuden pysyvyys oli omistajan vahva oikeus. Tämä tuotiin maakohtaisesti esille vahvasti jo Hammurabin laissa noin vuodelta 1760 eKr.

Rajan palauttaminen perustuu siihen, että Neuvostoliitto ja Suomi solmivat ensimmäisen rajasopimuksen 1920 eli Tarton rauhansopimuksen. Neuvostoliiton hyökkäys, joka aloitti talvisodan, oli Tarton rauhansopimuksen, Hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen jatkosopimuksen sekä kansainvälisten sopimusten vastainen. Neuvostoliitto erotettiin hyökkäyksen vuoksi Kansainliitosta.

Palautuksen ydin: luottamus ja win-win

Karjalan palautuksen vaikutuksia on käsitelty laajimmin Karjalan palautus –kirjassa, joka ilmestyi Pro Karelian kustantamana 2005. Kirja sai erittäin paljon huomiota myös kansainvälisesti. Se on luettavissa myös netissä tässä linkissä.

Palautuksen toteutuksen perusperiaatteet voidaan kiteyttää kahteen käsitteeseen: luottamus ja win-win. Suomen ja Venäjän – Venäjän ja koko muun maailman – välillä ei voi syntyä aitoa luottamusta, ennen kuin Venäjä tekee aidon tilityksen historiastaan.

Nyt Venäjän suunta on täysin päinvastainen, joten sen seurauksia ei tarvitse ihmetellä. Neuvostoliitto ja Saksa olivat viime sotien syylliset ja käynnistäjät. Käynnistämisen mahdollisti maiden välinen Molotov-Ribbentrop –sopimus 23.08.1939. Saksa on tehnyt tarkan tilin aggressiivisesta historiastaan ja sen vuoksi kunnioitettu ja luotettu maa. Venäjä ei tätä tiliä ole koskaan tehnyt.

Win-win luo pitkän tähtäyksen luottamuspohjaa

Win-win on käsitteenä laaja. Vaikka Venäjä estää erittäin merkittävien rikosten korjaamista, on silti tulevaisuuteen kantavaa viisautta etsiä sellaisia korjausmuotoja, jossa lopulta molemmat osapuolet voittavat. Jos korjaavia toimenpiteitä tehtäisiin väkivalloin tai valtavien menetysten aikaansaamiseksi, siinä olisi erinomainen pohja tuleville ongelmille.

Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win –tapahtuma. Palautus on luoteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä. Katalyytin ytimenä on luottamus, mikä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan tärkein elementti.

Palautus investointeineen toimii Suomen talousveturina. Se vetää kansainvälisiä rahoittajia ja yrityksiä Pietarin metropolin ja Venäjän markkinoiden lähelle. Luottamuspula estää tällä hetkellä pääosin sijoittamisen Venäjälle, joten maan tilanne heikkenee nopeasti.

Karjalan palautus avaa paremman tulevaisuuden

Karjalan palautuskysymys on syvästi ihmisoikeuskysymys. Se on myöskin kahden naapurimaan sekä Venäjän ja koko muun maailman luottamusta luotaava kysymys. Se on nyt kuin kivi, joka hiertää molempien maiden päättäjien kengässä.

Yhteisten asioitten hoitaminen, rajan madaltaminen, liiketoiminnan lisääminen ja monet muut hyvät asiat odottavat ratkaisuaan. Niille kannattaa raivata tilaa poistamalla aidon luottamuksen rakentamisen esteet.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Karjalan palautusta ei päästää unohtumaan

Luotaantyöntävää dualismia!

Odottaako Venäläiset korruptiota.

Kaivosyhtiöstä kansanyhtiö

palautus

Dualistista

Oikeus tapahtukoon vihdoinkin

Kaivosvaltausmotiivi paljastui - he tekivät sen itse