Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

15.03.2016 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS JATKUU

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

09.09.2009
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[07] Totalitarismi
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

MINNE MENET, VENÄJÄ – QUO VADIS, VENÄJÄ?

- Onko Churchillin vastaus yhä oikea?
- Quo Vadis tulee Raamatusta
- Väite: Venäjä johtamisen kriisissä
- Venäjän historiatausta ja aatevisio
- Väkivaltakulttuuri
- Venäjän hallinto – yksipäinen tandem?
- Mikä Turvallisuusneuvoston rooli?
- Silovikihallinto, korruptio ja holding-yhtiöt
- Uusinvestoinnit laiminlyöty
- Infrastruktuuri laiminlyöty
- Taloudellinen tila kireä
- Rahastot ja varannot sulaneet
- Valloitushalu näkyy Nord Streamissa ja historiaväärennöksissä
- Neuvostoliiton tilinteko tekemättä
- Venäjälläkin paljon demonstraatioita
- Kuvaa ulospäin yritetään kiillottaa
- Voimannäyttö osa teatteria
- Onko Venäjä johtamisen kriisissä?
- Venäjä kriisissä –kirjassa arvioitu kehitys edennyt
- Quo vadis, Venäjä?
- Publilius Syrus oli oikeassa

Onko Churchillin vastaus yhä oikea?

“En osaa ennustaa teille, miten Venäjä toimii. Se on arvoitus, joka on kiedottu arvoituksen sisällä olevaan mysteeriin; mutta ehkä on olemassa avain. Avain on Venäjän kansallinen intressi.” Sir Winston Churchill BBC:n radiolähetyksessä 09.02.1941. Olisiko Churchillin vastaus nyt oikea vai väärä?

Noin 17 milj. km2 suuruisen maan tulevaisuuden arvioiminen on ongelmallinen monimuotoisuutensa vuoksi. Venäjällä on samanaikaisesti lukuisa joukko täysin eri tasoilla olevia sivilisaatioita omavaraistaloudesta huippuosaamiseen.

On tärkeää arvioida vastauksia kysymykseen Minne menet, Venäjä?, sillä olemme rajanaapureita ja oman toimintamme suuntaaminen riippuu merkittävästi siitä, millaiseksi Venäjän tulevaisuuden arvioimme.

Quo Vadis tulee Raamatusta

Minne menet? Quo vadis, Venäjä? on muunnelma Raamatusta, Johannes 13:36. Jeesus tulee Pietaria vastaan Via Appialla kulkiessaan ristiään kantaen kohti Roomaa, mistä Pietari puolestaan on pakenemassa keisari Neron vainoa. Pietari kysyy: “Quo vadis, domine?” Minne menet, Herra? Jeesus meni kohti ristiinnaulitsemistaan. Pietarikin kääntyi takaisin – kohti omaa pää alaspäin tapahtuvaa ristiinnaulitsemistaan.

Väite: Venäjä johtamisen kriisissä

Venäjä on kiistatta tällä hetkellä syvällä kriisissä, joka ei ole pelkästään taloudellinen. Vastaus kysymykseen Minne menet? riippuu olennaisesti siitä, mikä katsotaan Venäjän suurimmaksi kriisitekijäksi. Kun kyetään arvoimaan olennaisin kriisitekijä, voidaan samalla arvioida Venäjän kyky ratkaista tämä ongelmakenttä ja siten vastata kysymykseen, Minne menet?.

Venäjän kriisi on luoteeltaan johtamisen kriisi. Suurin kriisitekijä on siten maan nykyinen johto. Onko mahdollista, että sama johto, joka nosti Venäjän kuilun partaalta taloudelliseen menestykseen, voisi olla kriisin ydin?

Seuraavassa käsitellään Venäjän hallintoon ja toimintaan liittyviä erilaisia tekijöitä. Niiden nykytila on pitkälti harjoitetun johtamisen seurausta.

Onko johtaminen samalla ollut Churchillin mainitseman kansallisen intressin mukainen vai jotain muuta, selvinnee toiminnan tuloksia tarkastelemalla. Sen jälkeen on mahdollista arvioida, kykeneekö nykyinen johto käynnistämään riittävän vahvan muutoksen kriisistä selviytymiseksi. Se puolestaan kertoo, minne Venäjä on menossa.

Venäjän historiatausta ja aatevisio

Kyetäkseen ymmärtämään Venäjän toimia ja ennakoimaan sen tulevaisuutta, on tunnettava Venäjän aate ja visio. Yksi aatevisio on kansallinen messianismi, tietoisuus maan kansallisesta erityisasemasta:

Maailma voi uudistua vain venäläisen ajattelun, venäläisen Jumalan ja Kristuksen kautta. Näitä tekijöitä voivat toiminnoillaan auttaa federaation turvallisuuspalvelu ja armeija.

Venäjän pysyvä geopoliittinen visio on Atlantilta Tyynelle merelle ulottuva valtakunta ja globaali poliittinen ja taloudellinen valta. Tätä visiota pyritään nyt edistämään energiaraaka-aineen avulla. Menestyksestä on syntynyt eräänlainen voittamattomuuden tunne, jossa asiat hoidetaan miten halutaan, eikä siitä voi seurata mitään sanktioita.

Väkivaltakulttuuri

Geopoliittiseen visioon liittyy väkivaltakulttuuri, joka on luonnollinen osa nykyisenkin Venäjän hallinnoimista. Väkivaltajatkumoa tukee se, että valtionhallinnon ja yritysmaailman avainpaikoista noin 80 % on miehitetty silovikien eli turvallisuuspalvelujen edustajilla.

Ehkä tavallisen venäläisen mietteitä kuvaavat venäläiset sananlaskut: ”Kun tsaari antaa munan, hän ottaa kanan”. ”Ihminen tottuu kaikkeen, helvettiinkin”. Venäläinen on tottunut joustamaan, elämään vähällä ja ainakin olevinaan uskovansa, että kaikki on ok: ”Ei nöyrän selkä taitu”.

Eräänlainen käytännön visio ja totuus on se, että korruption avulla kaikki järjestyy. Korruptio on Venäjällä korkeampi kuin koskaan. Se alkaa ihmisen kohdalla viimeistään syntymästä ja päättyy hänen hautansa hoitamiseen. Korruptiosta on tullut kaiken kattava täyssynteettinen voiteluaine.

Venäjän hallinto – yksipäinen tandem?

Venäjä on klaaniyhteiskunta, jossa poliittiset puolueet ja duuma ovat vallinpitäjien apuvälineitä vailla omaa ratkaisevaa roolia. Ei siten voida puhua demokratiasta. Vallan olemusta kuvaa vallan vertikaali, joka tarkoittaa ylhäältä alas ulottuvaa komentotaloutta. Kyse on siten totalitarismin sovelluksesta. Kaikki sitä vastustava on ”fasismia”.

Vallan huipulla oli lähes kaikkivaltias presidentti, kunnes presidentistä tuli pääministeri. Muodollisesti presidentti on edelleen auktoriteetti, mutta faktisesti entisten ”konttorinjohtajien” aseman perinyt pääministeri Vladimir Putin johtaa valtakuntaa ja näyttelee presidentti Dmitri Medvedevin kanssa tandemia – kaksoisjohtajuutta. Presidentin hallinto on johtajaansa myöten täynnä Putinin uskollisia kannattajia.

Putin perusti pian pääministeriksi tulonsa jälkeen hallituksen politbyroon eli presidiumin (puheenjohtajiston), joka samalla vei poliittisen vallan lukuisilta ministereiltä. Tämä vallankaappaus näkyy jo unohtuneen tarkkailijoilta.

Mikä Turvallisuusneuvoston rooli?

Toinen Putinin työrukkanen on ilmisesti Turvallisuusneuvosto, jonka päätökset ja direktiivit suunnitelman mukaan tulisivat suoraan pakottaviksi ja toimeenpantaviksi, eivätkä vaatisi esim. presidentin vahvistusta.

Vaikka presidentti muodollisesti johtaa Turvallisuusneuvostoa, sen suuri enemmistö on pääministerille uskollisia. Tämän suunnitelman toteutumisesta ei ole tihkunut tietoa.

Nykyinen vallankäyttötapa mahdollistaa kansallisomaisuudesta saatavan tulon jakamisen klaanien kesken, mikä takasi korkean energiahinnan aikana linnarauhan.

Vertauskuvallisesti voitaneen sanoa, että presidentti on nykyään paremminkin ”kyborgi” (biologinen organismi, johon on yhdistetty ”pääministerivetoinen teknologia”, kuitenkin ilman yli-inhimillisiä voimia). Joten valta on pääministerin ja hänen taustaklaaninsa käsissä.

Silovikihallinto, korruptio ja holding-yhtiöt

Venäjän valtionhallintoa on paisutettu vuosi vuodelta. Samalla siloviki-pohjaisten henkilöiden määrää on lisätty. Byrokratia on monitahoista. Valtionhallinnossa esim. FSB:n ja huumeviraston välillä on ollut ankaria riitoja, jotka ovat johtaneet toimintojen uudelleenorganisointiin.

Ilman synteettistä voiteluainetta, korruptiota, byrokratia toimii huonosti. Korruptio puolestaan vääristää todellisuuden.

Oikeuslaitos on pitkälle hallinnon käsivarsi, eikä sillä merkittävissä tapauksissa ole itsenäistä ratkaisuvaltaa. Tämä näkyi mm. Viipurin tonttioikeudenkäynissä istuvan tuomarin vaihtamisena ja oikeusasteiden ristiriitaisina päätöksinä.

Toimialankohtaiset holding-yhtiöt

Viime vuosina valtionhallinto on lisännyt määräysvaltaansa erityisesti suuryritysten kohdalla. Erityisen merkittävää on kymmenien toimialakohtaisten holding-yhtiöiden perustaminen. Nämä holding-yhtiöt puolestaan johtavat ja valvovat alan yrityksiä.

Holding-yhtiöitä hoitavat luotettavat silovikit. Turvallisuus- ja vakoiluorganisaatioiden edustajat on siten pantu yritysten korkeimmiksi päätöksentekijöiksi. Heidän tärkein tehtävänsä lienee pitää huolta siitä, että ko. alalta hallitseva klaani saa päättämänsä määrän korruptiorahoja.

Vallan vertikaali -rakenteen ulottaminen valtionjohdosta yrityksiin saakka on ratkaisuna poikkeuksellisen riskialtis. Entiset vakoojat eivät ole parhaita yritysjohtajia. Heitä ei kiinnosta yrityksen menestyminen pitkällä tähtäyksellä, vaan lyhyen tähtäyksen voittojen saaminen.

Uusinvestoinnit laiminlyöty

Jo perinteisesti Neuvostoliitossa ja Venäjällä yritysten kiinnostus panostaa teknologian ja infrastruktuurin uusintainvestointeihin on ollut sangen matalalla. Rakennetun johtamisjärjestelmän ansiosta kiinnostus on vielä vähäisempää.

Venäjällä investointien taso on viime vuosina ollut 15 – 20 % bruttokansantuotteesta, kun se Kiinassa on ollut 35 % tasoa. 1930-luvulla Neuvostoliitto saavutti 8 vuodessa noin 50 vuoden kehitysraon saatuaan Yhdysvalloista mittavaa teknologia-apua.

Amerikkalainen Lend-lease Neuvostolittoon (nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna noin 2 000 mrd. dollaria) II maailmansodan aikana puolestaan mahdollisti tunkeutumisen Viipuriin ja Berliiniin.

Infrastruktuuri laiminlyöty

Yhteiskunnallisen infrastruktuurin tila on heikko ja lähenee monin paikoin katastrofia. Putinin kerrotaan suunnitelleen 370 mrd. dollarin investointeja liikenteeseen. Rahat olisi otettu yrityksiltä, joilla ei otettavia rahoja ole.

Yhteiskunnallinen ja teollinen infrastuktuuri ovat siten kaatumassa. Tämä näkyy kaikilla teollisuuden aloilla, myös energiaraaka-aineen kohdalla, vaikka siellä uuteen teknologiaan on pyritty panostamaan enemmän. Öljy- ja kaasulogistiikka ja tuotanto ovat vanhentuneita ja niiden tehokkuus on matala ja hävikki suuri.

Taloudellinen tila kireä

Globaali finanssikriisi on kohdellut Venäjää ankarammin kuin useimpia länsimaita. Venäjä ei ole valmistautunut kriisintorjuntaan, koska öljyn ja kaasun hinnan kuviteltiin pysyvän jatkuvassa nousukierteessä. Hintojen romahtaminen oli katastrofaalista. Jopa Gazprom on joutunut hakemaan tukea valtiolta.

Venäläinen pankkitoiminta on tiukoilla. Maassa on varsinaisesti kolme merkittävää pankkia, joista jokainen on joutunut pyytämään valtion tukea aina Gazpromin pankista alkaen. Arvioidaankin, että venäläisten pankkien määrä tulee vahvasti supistumaan.

Rahastot ja varannot sulaneet

Venäjää on kuvattu taloudellisesti erittäin vahvaksi maaksi, jolla on 400 – 500 mrd. dollarin suuruiset valuuttavarannot ja vakautusrahastot. Näyttää kuitenkin siltä, että nämä rahastot ovat alas syöksyneen ruplan tukemisessa, finanssikriisin pyörteissä ja mahdollisesti korruptiokassojen kartuttamisessa sulaneet jokseenkin pieniksi.

Käsitys Venäjästä velattomana maana on erittäin harhaanjohtava. Venäjän ”velka” on tuhansia miljardeja dollareita. Tällaisiin valtaviin lukuihin päädytään, kun lasketaan se lähes mittaamaton julkisen ja teollisen infrastruktuurin investointivelka, ympäristötuhojen korjaamiseen tarvittava velka, lukuisten maiden ihmisten ja omaisuuden käyttämisen ja tuhoamisen velka (esim. Karjalan ja Kuriilien, mahdollisesti puolikkaan Mantsurian palauttaminen) sekä punaisen terrorin tuhoamista ihmisistä ja hävitetystä omaisuudesta syntyvä velka.

Venäjä on tällä pohjalla laskettuna ilmeisesti maailman velkaisin maa. Sitä velkaa ei kuitenkaan löydy valtion tilinpidosta tai yritysten taseista.

Valloitushalu näkyy Nord Streamissa ja historiaväärennöksissä

Venäjän nykytilaa kuvastaa hyvin esim. Nord Stream –meriputkihanke, jossa on paljon ristiriitaisuuksia. Vaikka hanke on monikansallinen, Venäjä esiintyy kuin se yksin omistaisi hankkeen. Putin lupasi presidenttinä sotavoimillaan turvata putken rakentamisen ja käytön. Tähän tarvittavia hyökkäys- ja maihinnoususukellusveneitä rakennetaan jo.

Venäjä on putken vartioinnillaan ottamassa Itämeren omaksi merekseen. Toimenpiteistä aiheutuva sotilaallinen turvallisuusuhka rantavaltioille on konkreettinen. Tapahtuma kuvaa hyvin Venäjän aggressiivisen valtapolitiikan toimintaa.

Neuvostoliiton tilinteko tekemättä

Neuvostoliitto oli II maailmansodan aloittajavaltio yhdessä Saksan kanssa. Maat solmivat Molotov-Ribbentrop –sopimuksen 23.08.1939 ja sen salaisella lisäpöytäkirjalla jakoivat Euroopan etupiireihinsä, joihin sitten kohdistivat hyökkäyksensä tukemalla toisiaan materiaaleilla ja teknologialla.

Saksa on tarkoin tehnyt tilitystä historiastaan. Neuvostoliitto ja Venäjä eivät ole koskaan sitä tehneet. Nykyvallan asennetta kuvaa se, että Medvedev on perustanut historiakomission fasismin vastaiseen taisteluun.

Samalla on tehty lakialoite, jossa kaikki kritiikki Neuvostoliiton rauhanomaista ja vapauttavaa roolia vastaan katsotaan fasistiseksi ja rangaistavaksi. Putin ihannoi Stalinin kautta ja Venäjä etenee kohti neuvostoyhteiskunnan ihanteita.

Venäjälläkin paljon demonstraatioita

Venäjän kansa ei enää ole yhtä suuri lammaslauma kuin neuvostoaikaan. Pietarista Vladivstokiin on ollut kansalaisten demonstraatioita, joissa Stalinia ihannoivaa Putinia on verrattu Hitleriin, mikä on suuri loukkaus. Ja samalla on vaadittu Putinin eroa.

Mielenososoitukseet on tukahdutettu kovalla kädellä. Samalla oppositio on lähes nujerrettu. Silti kansalaiset demonstroivat ja pinnan alla kytee arvaamaton pommi.

Köyhien määrä maassa on hälyttävä. Kun alue-erot otetaan huomioon, maassa on ainakin 50 – 60 miljoonaa alle toimeentulolla elävää. Kansa on tautista. Yritykset romahtavat. Palkat jäävät maksamatta. Terveyden- ja sairaudenhuolto on heikkoa. Kuolleisuus on korkea. Väkiluku on laskeva.

Kuvaa ulospäin yritetään kiillottaa

Ulospäin Venäjä on näyttänyt, että kaikki sujuu hyvin. Armeija on voimissaan, kaasuputkia rakennetaan ja toiminnan vakuutetaan sujuvan suunnitelmien mukaisesti.

Armeija on kuitenkin edelleen alennustilassa, vaikka sitä rajuilla supistuksilla ja uusilla ohjelmilla yritetään kohentaa. Toimivia divisioonia ei ole monta ja taistelukykyisiä joukkoja on pääasiassa OMON:illa eli sisäministeriön joukoilla.

Venäläislähteiden mukaan virkarikokset, taisteluiden ulkopuolella tapahtuvat kuolemat ja itsemurhat ovat vain lisääntyneet. Upseerien tekemien rikosten määrä on tiettävästi kasvanut 40 % viime vuonna.

Voimannäyttö osa teatteria

Suuriin sotaharjoituksiin ja voiman näyttämiseen tuhlataan varoja, joita kipeästi kaivattaisiin elinkeinoelämän eri sektoreilla. Erityisesti yritysten palkkojen maksu on rästiytynyt jopa niin, että pääministerin on pitänyt televisiolamppujen loisteessa tulla kovistelemaan valtakunnan rikkainta miestä kaivamaan omaa kuvettaan palkkojen maksamiseksi.

Tällainen vaatimus on sinänsä oikeutettu, sillä oligarkit ovat siirtäneet kaiken irroitettavan omaisuuden länteen, lähinnä veroparatiiseihin.

Mutta sikäli vaatimus on kummallinen, koska Putin itse on kymmenien miljardien omaisuudellaan (ennen kriisiä), joka on sijoitettu veroparatiiseihin, Venäjän ehkä varakkain henkilö.

Onko Venäjä johtamisen kriisissä?

Edellisen pohjalta voidaan kysyä, onko Venäjän kriisi johtamisen kriisi. Finanssikriisi oli Yhdysvalloista masinoitu globaalitasoinen omaisuuden uudelleenjako. Vahvat läntiset demokratiat, kuten Saksa, näyttävät jo olevan pääsemässä takaisin kasvu-uralle. Venäjä on yhä menossa syvemmälle kriisiin.

Edellä on tuotu esimerkinomaisesti esille Venäjän eri osa-alueiden tila-arvioita. Venäjän kansa on menossa kohti luontaistaloutta. Potemkinin kulisseja pidetään pystyssä sillä, että noin 90 % budjettivaroista kahmaistaan Moskovaan, noin 5 % Pietariin ja loput jaetaan 17 milj. km2 alueelle.

Kaikki Venäjän kriisiin liittyvät asiat ovat vahvasti johtamiskysymyksiä. Jopa finanssikriisin vaikutukset ovat merkittävästi johtamiskysymyksiä, koska edes Medvedevin mukaan ei ole tartuttu kuin ¼ ongelmista. Silovikit johtajina eivät siten ole paras valinta sen paremmin valtionhallinnon kuin yritystoiminnan johtajiksi.

Venäjä kriisissä –kirjassa arvioitu kehitys edennyt

Mikä siten on Venäjän suunta? Venäjä kriisissä –kirjassa arvioitiin vuoden 2008 loppupuolella, että Venäjä kulkee kohti turbulenttisia aikoja ja romahdusta, joka voi jopa johtaa federaation hajoamiseen. Kirjassa ennakoitiin kehitystä eri sektoreilla. Tähän saakka kehitys on kulkenut ennakoituun suuntaan.

Kirjassa arvioitiin, että vaikeimmat ajat tulevat 2 – 3 vuoden kuluttua. Entinen pääministeri Igor Kaidar ja tohtori Anatoli Chubais ennakoivat vuoden 2010 talveksi niin pahaa kaasupulaa, että suurimpia kaupunkeja voidaan joutua evakuoimaan. Yhä useampi Venäjä-tutkija on alkanut povata federaatiolle madonlukuja.

Ellei Venäjä kykene ryhtymään todella mittaviin korjaustoimenpiteisiin tai energian hinta nouse voimakkaasti, mikä antaa lisäaikaa, Venäjällä on parin vuoden kuluessa edessä kriittiset hetket. Lisäaika ei kuitenkaan muuta perustilannetta, koska todelliset muutokset ovat tekemättä.

Quo vadis, Venäjä?

Johtamisen kriisin suurin ongelma on se, että kriisi voi poistua vain johto vaihtamalla. Oppositiolle ei kuitenkaan virtaa korruptiorahaa, eikä sitä päästetä valtaan. Poliittinen oppositio on nuijittu pohjalle, siitä ei ole uudeksi johdoksi. Vapaa mediakin on lähes täysin tukahdutettu, joten siitä ei ole massojen ohjaajaksi.

John F Kennedy sanoi: ”Joka tekee rauhanomaisen vallankumouksen mahdottomaksi, tekee voiman käyttöön perustuvan vallankumouksen vääjäämättömäksi”. Venäjä ei ole vielä tässä tilassa, koska silovikihallinto hallitsee väkivaltakoneistoja, eikä muilla ole mitään keinoa taistella niitä vastaan.

Onko Churchillin lausunto oikea tänäkin päivänä? Vastaus on kieltävä. Venäjän nykyinen kehityssuunta ei ole kansallisen intressin mukainen. Se ei ehkä ole johtajienkaan intressin mukainen, mutta heidän näkökulmastaan tilanne ei ole vielä huono. He ovat vallassa ja ohjaavat edelleen rahavirtoja. Ja ilmeisesti ainakin jonkun aikaa vielä pitävät vallan käsissään.

Publilius Syrus oli oikeassa

Näyttää siltä, että Publilius Syrus on ennakoinut Venäjän tilanteen parhaiten: ”Jotkut parannuskeinot ovat pahempia kuin tauti”.

Ilman lähes mahdottoman suuria muutoksia Venäjällä on edessä romahdus, mikä voi olla kansalle tuhoisaa. Tosin Venäjä ja venäläiset kestävät lähes epäinhimillisiä ongelmia, kunhan saavat olla osa suurvaltaa. Joten kärsimys voi jatkua ennakoitua paljon pitempäänkin.

Mutta jossain vaiheessa tulee taas romahdus, alkaa uusi väkivaltakoneiston nousu, uusi uho ja sitten voidaankin kysyä: Quo vadis, Venäjä?

Lisätiedot: Veikko Saksi

Artikkeli on kauppat. maisteri Veikko Saksin luento Hyvinkään kansalaisopistossa 09.09.2009.



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Kyykytystä

Kesäkuussa vierailivat Venäjän valtamiehet kyykyttämässä taas kerran pientä naapuriaan. Vallankin presidentti Dmitri Medvedevin käynti oli paremmin lavastettu kuin Savonlinnan oopperaesitys ja toimittajien kysymykset yhä vieläkin ”reporuttoviiruksen” laannuttamia.

Kun Porvoossa yksi ainoa toimittajaparvesta rohkeni kysyä, "Mitä Venäjä pelkää”, synkistyi presidentti Halosen kasvot ja hän vei vieraansa kiireesti pois paikalta.

Medvedevkin ehti hädin tuskin vastata epärehellisesti, että Venäjä ei pelkää mitään, kun suurelle osalle maailmaa on selvää – Venäjä pelkää Venäjää! Sen tämän päivän valtijaat eivät rohkene katsoa maansa peruutuspeiliin, tunnustaa menneitä väärintekoja ja yrittää kompensoita edes jollakin tavalla rikoksiaan.

Mikä lie Medvedevin käynnin agenda oli, jäi tavaliselta kansalaiselta epäselväksi. Hänen esitteensä Euroopan uudesta turvellisuusjärjestelmästä oli ehkä viesti Suomelle pysyä erossa Natosta ja pönkittää Venäjän etuja ja haluja EU:ssa.

Jo tsaari Pietari Suuren ajoilta Venäjä on halunut olla enemmän kuin maantieteellinen osa Eurooppaa, mutta ei ole onnistunut siinä maan imperialistisen käytöksen ja asenteitten vuoksi.

Hallitusmuoto on vaihdellut, mutta ”Karhun” asenne ja käytös ei ole muuttunut, hetken hengähdyksen jälkee naapureita kyykytetään uudella innolla, voimalla ja keinoilla. Suomen kohdalla se on jatkunut vuosisatoja ja harva on se maa, joka nauttii olostaan olla Venäjän naapuri.

Pääministeri Putinin vierailun ärtyisää retoriikkaa Anton-pojan tapauksesta on vaikea perustella tietoon, että hän kuuli asiasta vasta lentokoneessa matkalla Suomeen. Mutta Putin ei ole diplomaatti, eikä politiikko. Mies on KGB-mies, koulutettu hutkimaan ensin ja tutkimaan jälkeen, jos sittenkään...

Kuinka monta ihmioikeuskritiikon tai toisinajattelijan murhaajaa on Venäjällä saatu kiinni ja tuomittu? Putinin vuolasta suomalaisdiplomaatin syytöstä kuunteleva media ei huomauttanut pääministerille, että koska maassanne oikeuslaitos ei toimi, suomalaisen diplomaatin piti turvautua laittomiin keinoihin.

Vasemmistopolitiikot säikähtivät Putinin bodi-kieltä. Jutta Urpilainen muunmuassa arvosteli pääministeri Vanhasta sen aiheuttajana ja hehkutti, miten Putinin olemus pehmeni kun hän pääsi äidillisen presidentti Halosen viereen.

Putinin kiihtymys Anton pojasta oli vai sumuverho. Hänen oikea ärtymys oli Suomen hallituksen vitkuttelu luvasta laskea North Streamin kaasuputki suomalaisiin vesiin. On selvää, että Putinin mielestä siitä ei olisi pitänyt olla edes mitään kysyttävää.

Matti Vanhanen ja koko Suomen hallitus ei ole bisnesvälkkyjä se näkyy siitä, että Vanhanen et al, heitti koko putkijutun ympäristövalvonnan kontulle ja menetti näin lähihistorian parhaan tilaisuuden saada jotakin takaisin Naapurin entisistä ryöstöitä.

Kyykytetyn hallituksen olisi pitänyt pestata Donald Trump diilaamaan venäläisten kanssa, sillä Venäjälle kaasuputki on niin tärkeä, että maalta olisi nyt mahdollisuus kiristää myönnytyksiä.

Jos Trumpille olisi kerrottu Suomen lähihistoriaa, hän olisi varmasti alkanut kaupanteon kovin panoksin: Itäraja ennalleen ainakin Viipurin tuolta puolen tai muuten ei putkea lasketa Suomen vesille.

Venäläiset olisivat tietenkin tyrmänneet tällaisen ajatuksen. Mutta ehkä jonkin ajan äkäilyn ja uhkailun jälkeen he olisivat tehneet vastatarjouksia. Tinkiminen olisi alkanut.

Bonuksena kovan läpikulkuvuokran lisäksi, ainakin satakertaa se 10 milj. euron summa, jonka Suomi maksaa nyt vuodessa 20 km pätkästä vähätuottoista ”omaa” Saimaan kanavaa. Seuraavaksi Trump olisi vaatinut Petsamoa takaisin ja pääsyä Jäämerelle. Hän olisi varmasti muistuttanut, miten Stalin maksoi 20 milj. dollaria puretusta Suomen sopimuksesta Canadan ”Inco” nikkelikompanialle ja nylki sitten maksun suomalaisten nahasta sotakorvauksina.

Entä 100 km levyinen väylä Suomesta Laatokalle veneily ja kalastusoikeuksineen. Suur- ja Seiskarisaarten palautus, että Suomi voisi varustautua paremmin öljykatastrofeihin, jotka Venäjän suunnittelema 350 vuotuisen öljytankkarin traffiikki tuo melko varmasti Suomenlahdelle.

Trump olisi takuulla muistuttanut, että Venäjä on vielä miljardeja Neuvostoliiton bilateral-kaupan velkoja maksamatta, ja että sama hallitus maksoi mitättömät 5 milj. markkaa vuodessa 1000 neliökilometrin pakkoluovututetusta Porkkalan alueesta.

Kyllä mahtoi olla VR–miehille ja matkustajille nöyryyttävää, kun oman junan ikkunat piti peittää teräslevyillä ja maksaa vielä joka junasta 50 amerikandollaria käteistä läpikulkurahaa ylimielisille venäläisille ”rahastajille”.

Trump muistuttaa, että nyt on hyvä tilaisuus korvata pienelle naapurille hieman menneitä rikkeitä, eikä aina yrittää kyykyttää tätä. Mutta tuskin venäläisiin tällainen retoriikka vaikuttaa, he eivät menneistä kansallisista rikkeistä omantunnon kolkutuksia tunne.

Kyykytyksestä tulee mielee suurlähettiläs Veikko Huttusen kertomus naapurista ollessaan kaupallisena konsuli 60-luvulla Los Angelesissa. Huttunun kertoi, miten 1950 solmitun historiallisen kauppasopimuksen jälkeen hän matkusti bisnesmiesten kanssa Neuvostoliittoon sopimaan kaupoista.

Hehhei, nuo ovat kolhoosikaupan ostoksia, oli ovela ministeri Anastas Mikojan sanonut, nyt teette bisnestä mahtavan Neuvostoliiton kanssa, kaupat ovat aivan toista luokkaa. Hän oli puhunut valtavista määristä ja alkanut kovan tinkimisen hinnoista.

Me suomalaiset menimme lankaan. Kun Mikojan oli saanut tinkimänsä hinnan tarjouksille, juhlat olivat alkaneet. Mutta kyllä Suomessa tyrmistyttiin, kun tilaukset olivat saapuneet, ne olivat vain murto-osa sovituista määristä. Meitä oli kyykytetty, kertoi Huttunen.

Vuosia Suomen päättäjien on ollut enemmän tai vähemmän pakko luovia Naapurin kyykytysten lomassa, vaihtoehdot ovat olleet vähäisiä. Mutta presidentti Koivistosta lähtien Suomen hallituksilla on ollut valinnan varaa, mutta miksi niitä ei ole käytetty on varmasti monelle kysymysmerkki. Puuttuuko rohkeus ja kaukonäköisyys? Onko ”Karhu” liian pelottava, vai onko mahdollinen taloudellinen hyöty maan ainoa arvo tänään?

”Venäjä on arvaamaton”, kirjoitti Kainuun Sanomat jokin vuosi sitten ja varoitti, että siihen pitäisi paremmin varautua. Mutta ehkä Kainuun Sanomia ei lueta maan vallan Helsingin norsunluulinnoissa. Niinpä uskallan veikata, että tuskin kukaan suomalainen panee rahansa hevoselle jonka nimi on: ”Nijet Kaasuputki”.

Eino K. Nurminen [2009-09-17 20:42:29]


Asiallinen luento

Olin kuuntelemassa luentoa. Paljon asiaa, 1.5 h ei oikein tahdo riittää.
Hyvää, tasapainoista tietoa. Vahvistaa valitettavasti tietoja
Venäjän(kin) kehnosta taloustilanteesta ja sitä myötä kriisien riskeistä.

Presidentti Medvedev on jo useaan kertaan tuonut julki huolensa+
vaatimuksensa Venäjän talouden saattamiseksi paremmalle tolalle.
Keulapaikalta näkee karikot hyvin ja ison laivan pitää purjehtia varovasti,
ettei tule isoja havereita. Monenlaista muutosta tarvitaan, jotta valtio pysyy
riittävän tasapainoisena ja kykenee kehittämään omia, taloudelle tärkeitä
voimavaroja pelkkien luonnonrikkauksien viennin lisäksi.

Tiukat paikat ovat jo käsillä, ei pelkästään edessä - mahdollisuudet
ovat toki suuret (kuten aina on Suomessa hehkutettu). Käytäntö vain
monissa seikoissa, varsinkin suurissa muutoksissa, on jopa hyvin vaikeaa.

Kehittymiseen tarvitaan tasapainoista monenvälistä yhteistyötä kansainvä-
lisillä areenoilla. Voi kuulostaa liturgialta ja sanahelinältä, mutta ilman
sitä tilanne heikkenee entisestään. Jos haluaa jotain saada, pitää myös antaa. Suomen poliitikoille pitää tähdentää, että ei pidä antaa enää
vastikkeetta, se vain pahentaa tilannetta ja suo on loputon.
Yrjö Inkinen [2009-09-14 23:06:12]


Miks, näin Suomen lapsi.

Miksi Suomalainen vihaa venäläistä? Venäjän tiedustelupalvelun alaosasto joka seuraa näitä keskustelupalstoja, saisi raportissaan kertoa, että tuhatvuotinen vainolaisuus on tämän saanut aikaan.
Kun nälänhätä tai rutto piinasi, sai pelätä barbaaristen venäläislaumojen hyökkäystä,
seurata vainovalkeita, menettää koti , aviomies tai perhe. Toisten kansojen hyvinvointi oli venäläisille kiihoke tuhoamiseen, jolla toisten kansojen onni, hyvinvointi ja siisteys lopetettiin omassa kaunaisuudessaan
Minun ystävälläni on venäläinen vaimo, on tuskallista hänelle sanoa sydäntunne,
minä vihaan venäläistä, mutta yksilönä rakastan sinua vallan hirvittävästi
Olisiko korjattavaa herra Putin, joka itsensä ylentää, se alennetaan, tämä karmanlaki.
Haluaako joku olla hautuumaan rikkain tai viisain mies, madot käy kimppuun samalla lailla. Irvistellä kaikki osaa, mutta, osaamalla olla sielukas, pitää omata elämän syvyyttä.

Otso Pehvonen [2009-09-12 17:50:13]


Ylläoleva artikkeli ajankohtaisempi kuin arvataan

Tämän aamun MTV3:n uutiset Venäjän tilanteesta antavat viitteitä, että Venäjän kriisi jatkuu ja rahoitustilanne ennakoi romahdusta.

Mitä köyhät venäläiset tekevät Moskovaa ja Pietaria lukuunottamatta?

Todellisuus suurkaupunkien ulkopuolella kautta laajan Venäjän on hälyttävä.
karjalainen [2009-09-11 15:48:01]


Yksi tie

Venäjän kulttuuriministeriö on liittänyt Aleksander Solzhenitsynin kirjoittaman ”Vankileirien Saaristo” –romaanin osaksi ylä-asteiden pakollista opetusohjelmaa. Stalinin luomaa vankileirijärjestelmää sekä neuvostojärjestelmää voimakkaasti kritisoiva romaani oli Neuvostoliitossa julkaisukiellossa.

Romaanin ottaminen osaksi opetusohjelmaa tarkoittaa sitä, että periaatteessa jokainen venäläinen koululainen joutuu nyt lukeman ja tenttimään romaanin, verkkolehti Newsru.com uutisoi Venäjän kulttuuriministeriön tiedotteeseen viitaten.

Ajatus neuvostojärjestelmää kritisoivan kirjan ottamisesta pakolliseksi osaksi koulujen opetusohjelmaa syntyi heinäkuun lopussa Aleksander Solzhenitsynin lesken ja Venäjän pääministeri Vladimir Putinin tapaamisen aikana.
”Olisi maan historian kannalta tärkeää, että teosta opiskeltaisiin kouluissa”, kirjailijan leski Natalia Solzhenitsyna totesi tuolloin pääministerille, Newsru.com kirjoittaa.

Venäjän kulttuuriministeriön ohjeistuksen mukaan Vankileirien saaristoa aletaan nyt opiskella kirjallisuuden, venäjän kielen sekä kotimaan historian oppikursseilla.

Aleksander Solzhenitsynin romaaneista myös muun muassa ”Ivan Denisovin Päiväkirja” on aiemmin ollut pakollisen opetusohjelman piirissä. ”Vankileirien Saaristoa” on sen sijaan luettu aikaisemmin ainoastaan erikoiskursseilla.

Maineikas venäläinen kirjailija Aleksander Solzhenitsyn menehtyi 89 vuoden iässä vuonna 2008. ”Vankileirien Saaristo” perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin vankileireistä eli Gulageista. Solženitsynille myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto 1970.
(Moskova.Info)
Anssi Rapo [2009-09-10 13:53:49]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].