Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pentti Kosonen
professori, fil.tri

Pentti Kosonen on epäorgaanisen ja analyyttisen kemian professori (emeritus) Turun yliopistossa ja Turun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

24.03.2010 [02, 06]
»  TURUN SEUDUN KARJALAKLUBI EDUSKUNNASSA 

14.09.2009 [02, 08, 11]
»  ”HIMMETÄ EI MUISTOT KOSKAAN SAA ...” 

29.04.2006 [02]
»  UHRIN ANSIOSTA LIPPU LIEHUU

07.08.2005 [02]
»  "TALO JA TAVARAT MÄN, MUTT JÄIHÄ TAPETIT!"

25.08.2004 [02]
»  KARJALA-KYSYMYKSEN MENETETYT SUKUPOLVET

11.06.2004 [02]
»  SOTASYYLLISYYS KUMOTTAVA

02.06.2004 [02]
»  TURUN SEUDUN KARJALAKLUBI TAPAA LAUKKASEN

28.07.2002 [02]
»  SUOMEN KARJALA, ISIEMME PERINTÖMAA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

14.09.2009
Pentti Kosonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[08] Evakko
[11] Karjala

”HIMMETÄ EI MUISTOT KOSKAAN SAA ...”

- Pitäjäjuhlat ovat eräänlainen pyhiinvaelluskohde
- Kuolemajärvisäätiö säilyttää kulttuuriperintöä
- Yhdessä elämisen oppiminen sivistystason mittari
- Tiedostavatko nuoret 70 vuotta sitten tapahtuneet asiat?
- Molotov-Ribbentrop -sopimus 1939
- Suomea odotti Baltian maiden kohtalo
- Talvisodan ihme syntyi itsenäisyystaistelussa
- Talvisota oli Neuvostoliitolle katastrofi
- Suomalaiset evakot asutettiin Tynkä-Suomeen
- Pika-asutuslaki 1940
- Jatkosodan alku Suomelle suotuisa
- Valtava ylivoima pakotti perääntymään
- Rauhanehdot olivat erittäin kovat
- Maanhankintalaki 1945
- Siirtoväki sai ostaa maata muualta Suomesta
- Paluu Karjalaan on unelma
- Venäjä on antanut Karjalan pääosin rappioitua
- Olemmeko tapahtumamurroksen kohdalla?

Pitäjäjuhlat ovat eräänlainen pyhiinvaelluskohde

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat kuolemajärveläiset, hyvät juhlavieraat!

On jälleen kerran se juhlahetki, kun te kuolemajärveläiset ystävienne, tuttavienne ja muiden juhlavieraiden kanssa olette kokoontuneet viettämään jokavuotista Kuolemajärvisäätiön järjestämää Kuolemajärvi-juhlaa.

Nämä pitäjäjuhlat ovat erityisesti Karjalan heimolle eräänlainen pyhiinvaelluskohde. Sellainen tämä juhla oli varsinkin niinä aikoina, kun Karjalaan jääneille kotikunnaille ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä. Silloin tehtiin ikään kuin pyhiinvaellusmatka omaan pitäjäjuhlaan, jossa voitiin tavata sukulaisia ja menetetyn kotiseudun tuttavia.

Miten sydäntä lämmittävää olikaan päästä haastamaan heidän kanssaan asioista, joita vain siinä lähipiirissä tunnettiin. Voitiin yhdessä surra raskaita menetyksiä, mutta karjalaiseen tapaan yhdessä myös iloita elämän jatkumisesta uusissa, monesti vaikeissakin olosuhteissa. Usein nuo juttutuokiot päättyivät toteamukseen, että ”Ihan tuli suu hyvän makuiseksi, kun sai sinun kanssasi haastaa”.

Kuolemajärvisäätiö säilyttää kulttuuriperintöä

Tervehdyspuheessaan Kuolemajärvisäätiön puheenjohtaja Kalevi Kettinen palautti mieliimme 70 vuotta sitten alkaneen talvisodan. Hän kertoi myös, miten Kuolemajärvisäätiö tekee vuodesta toiseen arvokasta työtä oman pitäjänsä asukkaiden karjalaisen kulttuuriperinnön säi-lyttämisessä.

Säätiön työ ei ole ollut vain vanhan säilyttämistä, vaan se on ollut myös uuden luomista, alusta lähtien myös yhteydenpitoa ja paikallisen väestön kanssa rinnan elämisen opettelua.

On tunnettu tosiasia, että karjalaisväestön tulo uusille asuinsijoilleen saattoi aluksi aiheuttaa ristiriitaisiakin tunteita väestöryhmien kesken, mutta vuosien saatossa yhteisymmärrys kasvoi ja kanssakäyminen tuli luonnolliseksi ja itsestään selväksi yhdessä elämiseksi.

Karjalaisten ja paikkakuntalaisten nuorten väliset avioliitot vahvistivat tätä yhdessä elämistä, jossa kaukaisten geeniperintöjen sekoittuminen loi kaikin puolin entistä vahvempia uusia sukupolvia tähän maahan.

Yhdessä elämisen oppiminen sivistystason mittari

Tuon yhdessä elämisen oppiminen on tavallaan ollut myös molemminpuolisen sivistystason mittari. Ne, jotka tajusivat kansaamme kohdanneen yhteisen suuren onnettomuuden ja joilla oli henkistä kykyä tajuta, että syyllisiä syntyneeseen tilanteeseen oli turha etsiä karjalaisesta väestöstä tai paikkakunnan väestöstä, olivat viisaita ja sivistyneitä ymmärryksen sillanrakentajia.

Kuolemajärvisäätiössä on ja on ollut alusta lähtien juuri tällaisia sillanrakentajia. Siksi toivotan Säätiölle jatkuvia menestyksellisiä toiminnan vuosia. Teidän työnne erityisesti karjalaisen kulttuurin säilyttäjänä ja uusille sukupolville siirtäjänä tulee aikanaan kantamaan hedelmää myös sen unelman toteuttamisessa, jonka tulen puheeni lopussa tuomaan esille.

Nyt ajattelin minäkin palata ajassa 70 vuotta taaksepäin, koska silloin alkaneilla tapahtumilla on ollut ratkaiseva merkitys koko isänmaamme kohtaloille

Tiedostavatko nuoret 70 vuotta sitten tapahtuneet asiat?

Tämän juhlan ajankohta antaa mielestäni myös luvan, jopa kehotuksen, muistella lähtökohtia ja joitakin niistä vaikeuksista, joiden kanssa erityisesti siirtoväki joutui ponnistelemaan ja jotka jo seitsemän vuosikymmenen ajan ovat olleet taustalla vaikuttamassa Suomen kansan kohtaloihin ja erityisesti Karjalan heimon elämään.

Nämä tapahtumat ovat saattaneet jäädä kansamme nuoremmilta sukupolvilta oikealla tavalla tiedostamatta. Siksi katson olevan tärkeää tuoda ne tässäkin lyhyesti esille sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet, jotta niihin liittyvät muistot eivät kokonaan himmenisi.

Suomessa elettiin 70 vuotta sitten hyvin vaikeaa aikaa. Silloinen suuri naapuri Neuvostoliitto oli esittänyt Suomelle alueiden luovutusvaatimuksia luoteisen rajansa ja erityisesti Leningradin kaupungin turva-alueiksi.

Molotov-Ribbentrop -sopimus 1939

Taustalla oli tietenkin meidän nykyisin hyvin tuntema ns. Molotov–Ribbentrop –sopimus, jossa Euroopan silloisten kahden totaalitäärisen valtion diktaattoria, Hitler ja Stalin, olivat päättäneet omien valtioittensa alueiden suurentamisesta.

Tuo sopimus tehtiin 23.08.1939 ja sen salainen lisäpöytäkirja sisälsi Saksan ja Neuvostoliiton välisen etupiirijaon niin, että mm. Baltian maat ja Suomi jäivät Neuvostoliiton etupiiriin. Tässä sopii vain hiljaa toivoa, ettei Saksan ja Venäjän välinen taloussopimus kaasuputken upottamiseksi Suomenlahteen sisällä mitään salaista pöytäkirjaa.

Suomea odotti Baltian maiden kohtalo

Vain viikko Molotov-Ribbentrop –sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 01.09.1939 Saksa lähti toteuttamaan alueensa laajentamista hyökkäämällä Puolaan. Stalinin puna-armeija yhtyi sotaan pari viikkoa myöhemmin ”vapauttaakseen Puolan puolalaisista fasisteista”, niin kuin propagandistinen termi kuului. Kahden suurvallan hyökkäyssodan tuloksena Puola jaettiin Neuvostoliiton ja Saksan kesken.

Seuraavaksi tuli Baltian maiden ja Suomen vuoro. Neuvostoliitto aloitti Baltian maiden miehityksen perustamalla sinne armeijansa tukikohtia syyskuussa 1939 ja miehitti ne kesällä 1940.

Suomea odotti samanlainen kohtalo. Neuvostoliitto kutsui Suomen poliittisiin neuvotteluihin Moskovaan lokakuun alussa. Noissa neuvotteluissa tuli selväksi, että Suomen tulisi suostua tiettyihin alueluovutuksiin ja tukikohtiin tai edessä olisivat sotatoimet Suomea vastaan.

Näitä tietoja oli tullut kyllä jo aikaisemminkin, mutta niihin ei Suomessa uskottu ja valmistautuminen tulevaan puolustautumiseen jäi nyt aivan viime tinkaan.

Talvisodan ihme syntyi itsenäisyystaistelussa

Kun Suomen poliittinen johto ei suostunut vaadittuihin alueluovutuksiin, hyökkäsi Neuvostoliitto provosoimiensa ”Mainilan laukausten” jälkeen sotakoneistollaan Suomen rajojen ylitse 30. päivä marraskuuta 1939. Oli alkanut talvisota, niin kuin me tuota Neuvostoliiton aloittamaa sotaa kutsumme.

Mitä tuossa sodassa sitten tapahtuikaan! Syntyi ns. ”talvisodan ihme”. Tuossa todellisessa itsenäisyystaistelussa Suomen pieni kansa yhdistyi yhdeksi lujaksi voimaksi, joka alkuhämmennyksen jälkeen pystyi tekemään ylivoimaisen vastustajan koko maan valloittamiseen tähtäävät hankkeet tyhjiksi.

Ankarissa korpitaisteluissa yli kolmekymmenasteisen pakkasen avustuksella vihollisen mies- ja materiaaleiltaan lukumääräisesti moninkertaiset hyökkäysjoukot pysäytettiin ja usein myös tuhottiin. Suomussalmi, Summa, Raate ja Kollaanjoki ovat talvisodan sankaritaistelujen tunnetuimpia paikkoja.

Edellä mainitsemani Summa on yksi Kuolemajärven pitäjän kylä. Karjalan Kannaksen poikki rakennettu Suomen puolustuslinja, Mannerheim-linjaksi kutsuttu, kulki Kuolemajärven pitäjässä noin kolmenkymmenen kilometrin matkan ja muodosti yhden strategisen kohdan juuri Summassa. Siksi siellä käytiin myös talvisodan kovimpiin kuuluvat puolustustaistelut ja Kuolemajärven Summan nimi piirtyi näin lähtemättömästi talvisodan historiaan.

Talvisota oli Neuvostoliitolle katastrofi

Talvisota oli Neuvostoliitolle sotilaallinen katastrofi. Puna-armeija ei saavuttanut sille asetettuja tavoitteita. Suomea ei miehitetty ja isänmaamme itsenäisyys säilyi.

Talvisota oli Neuvostoliitolle myös poliittinen katastrofi. Kansainliitto, nykyistä YK:ta vastaava järjestö, erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään. Näin kansainvälinen järjestö selkeästi tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyssodan aloittajana.

Taistelut päättyivät Moskovassa maaliskuussa 1940 sovittuun rauhaan. Talvisodan rauha oli kuitenkin ankara. Koko Vanha Suomi eli Suomen Karjala oli pakosta luovutettava viholliselle, vaikka vain noin yhden kolmasosan siitä Neuvostoliitto hyökkäyssodalla oli pystynyt valloittamaan. Yli neljäsataatuhatta karjalaista joutui evakkotielle.

Suomalaiset evakot asutettiin Tynkä-Suomeen

Kaupunkilaiset ja teollisuuden palveluksessa olleelle väestölle osoitettiin sijoituspaikkakunniksi yleensä kaupungit. Karjalaisesta siirtolaisväestöstä oli tuolloin lähes 60 % maanviljelijöitä tai maataloudesta toimeentulonsa saavia.

Näille väestöryhmille sijoituspaikat pyrittiin osoittamaan maaseutuympäristöön, jossa heille piti antaa mahdollisuus harjoittaa entistä ammattiaan ja ansaita siten elatuksensa.

Pika-asutuslaki 1940

Heti talvisodan jälkeen kesäkuussa 1940 saatettiinkin voimaan ns. pika-asutuslaki. Sen mukaisesti maata viljelleen siirtoväen asuttamiseen käytettiin ensisijaisesti valtion maata, sen jälkeen seurakuntien, kuntien, yhtiöiden ja muiden yhteisöjen omistamaa maata ja lopuksi myös yksityisten omistamaa maata.

Vain suhteellisen harvat karjalaiset ehtivät mukaan pika-asutuslain mukaiseen elämänsä järjestelyyn, sillä jo kesään 1941 mennessä Neuvostoliiton ja Saksan välit olivat kylmenneet niin, että Saksan ja Neuvostoliiton välillä syttyi sota.

Kesäkuun 25 päivänä Neuvostoliitto puolestaan aloitti sodan Suomea vastaan tarkoituksena saattaa talvisodassa kesken jäänyt Suomen valloitus nyt loppuun. Tämän ns. jatkosodan aloitus tapahtui suuntaamalla voimakkaat ilmapommitukset 18 kaupunkikohteeseen Suomessa, mm. Turkuun.

Jatkosodan alku Suomelle suotuisa

Jatkosodan alussa Suomen joukot valloittivat nopeasti talvisodassa Suomen Karjalassa menetetyt alueet ja onnistuivat myös idässä etenemääni kauas Syvärille, Äänislinnaan ja Karhumäkeen. Sotilasstrategisesti eteneminen Itä-Karjalaan luonnollisille vesistöjen mukaisille, helpommin puolustettaville linjoille oli perusteltua.

Sen vuoksi sodan johto ei Suomen joukkoja vanhalle rajalle pysäyttänyt, vaikka siitä silloin syntyikin erimielisyyksiä. Karjalan Kannaksella vanhaa rajalinjaa ei oikeastaan lainkaan ylitetty, vain joissakin kohdin vähäisesti oikaistiin parempien puolustusasemien saamiseksi.

Näihin asemiin myös rintamalinjat pysähtyivät ns. asemasotavaiheessa aina vuoden 1944 kesäkuuhun asti. Silloin 09.06.1944 Neuvostoliiton joukot aloittivat voimakkaat hyökkäykset suomalaisia joukkoja vastaan erityisesti Karjalan Kannaksella.

Valtava ylivoima pakotti perääntymään

Valtavan materiaaliylivoiman edessä suomalaiset joutuvat peräytymään. Kannaksella tapahtui vihollisen suoranainen läpimurto ja Viipurikin menetettiin. Joukot saatiin kuitenkin koottua puolustukseen Tali-Ihantala-Vuoksi –linjalle, ja siihen myös maahan tunkeutujan hyökkäys hurjilla torjuntataisteluilla pysäytettiin.

Talvisodan Suomi taisteli täysin yksin. Ulkopuolinen apu oli vähäistä. Jatkosodan torjuntavoittojen saavuttamiseen tarpeellinen aseapu saatiin Saksasta. Uudet panssaritorjunta-aseet sekä taisteluosasto Kuhlmeyn syöksypommittajat olivat torjunnan onnistumisessa esimerkiksi Tali-Ihantalassa omille joukoillemme suurena apuna.

Jatkosodan taistelujen tauottua syyskuussa 1944 tilanne oli sama kuin talvisodan jälkeen. Rintamalinjat olivat pysähtyneet käytännöllisesti katsoen samoihin asemiin, vaikka Viipuri nyt menetettiinkin. Vain pienen osan, niin kuin talvisodassakin, Karjalan Kannaksesta ja Laatokan Karjalasta Neuvostoliitto oli pystynyt sotilaallisesti valtaamaan.

Rauhanehdot olivat erittäin kovat

Moskovassa tehdyn välirauhan ehdot, jotka sitten Pariisin rauhassa 1947 vahvistettiin, olivat jälleen erittäin kovat. Mm. koko Suomen Karjala, ns. Vanha Suomi ja paljon muita alueita oli pakkoluovutettava Neuvostoliitolle.

Lisäksi tulivat valtavat sotakorvaukset. Suomen oli myös osoitettava valtiollisesta johdostaan ns. sotasyylliset sotaan, jonka Neuvostoliitto oli Suomen valloittamiseksi aloittanut.

Jatkosodan alussa vallattuun Suomen Karjalaan suurin osa karjalaisväestöstä oli palannut takaisin omille kotikonnuilleen jo syksyllä 1941. Tuhotut kodit oli rakennettu uudelleen ja nyt tuli eteen jälleen lähtö ja kaiken jättäminen vieraan haltuun. Yli neljäsataatuhatta karjalaista joutui taas evakkoon.

Maanhankintalaki 1945

Sodan aikana maata oli luvattu myös perheellisille rintamamiehille, sotainvalideille ja sotaleskille sekä heidän perheilleen. Pika-asutuslaki ei tähän laajentuneeseen toimintaan enää soveltunut.

Eduskunnassa hyväksyttiinkin jo toukokuussa 1945 uusi maanhankintalaki. Sen nojalla siirtoväki, sotainvalidit, sotalesket sekä perheelliset rintamamiehet olivat halutessaan oikeutettuja saamaan it-selleen maata.

On paikallaan korostaa, ettei yksin siirtoväki vaan lisäksi myös hyvin suuri joukko muita suomalaisia tuli nyt maan saantiin oikeutetuiksi, vaikka he eivät olisi olleet missään tekemisissä maanviljelyn kanssa, eivätkä olleet aikaisemmin omistaneet maata. Tätä ei vieläkään ole yleisesti tiedostettu.

Siirtoväki sai ostaa maata muualta Suomesta

Toisenkin harhakäsityksen haluan tässä oikaista. Erityisesti siirtoväen kohdalla kuulee monasti kerrottavan, että siirtoväki sai täältä sijoituspaikkakunniltaan maata. Lain sanonta ”maan saantiin oikeutettu . . .” antaa helposti kuvan, että maa saatiin ilmaiseksi.

Oikeampi ilmaisu on: siirtoväki sai ostaa täältä maata. Maasta nimittäin jokainen joutui maksamaan valtioneuvoston vahvistaman vuoden 1944 hintatason mukaisen "kohtuullisen käyvän hinnan".

Tiedämme, että hinta oli kohtuullinen, mutta niin olivat myös siirtoväen saamat korvaukset Karjalaan jääneestä ja menettämästään omaisuudesta. Tosiasia on, että karjalainen siirtoväki menetti käytännöllisesti katsoen kaikki esi-isiensä ja menneitten sukupolviensa työn tulokset.

Mutta niin kuin Veteraanin iltahuuto –laulussa sanotaan: ”Ylväänä Karjalan heimo tuskansa kantanut on …”, näin on myös tapahtunut.

Paluu Karjalaan on unelma

Vaikeuksien keskellä nousi karjalaisten mieliin alinomaa ajatus takaisin Karjalaan pääsemisestä. Se oli unelma, johon aluksi vahvasti myös uskottiin. Tuo takaisin paluun unelma vain ei ole toteutunut.

Monet ovat jo täysin menettäneet uskonsa Karjalan palautumiseen ja toiset, jopa karjalaisetkin, eri syistä pelkäävät Karjalan mahdollista palauttamista. Näin erityisesti meidän vanhemman ikäluokan joukossa.

Olen kuullut karjalaisten ikäihmisten sanovan: "Minä en ainakaan sellaisiin oloihin lähde. Siellä on kaikki ihan mahdottomassa kunnossa. Täällä meidän on nyt hyvä olla."

Näinhän tosiasiat meidän useimpien ikäihmisten kohdalla ovatkin. Mutta ei kukaan ole pakottamassa ketään palaamaan siinäkään tilanteessa, että Karjala on jälleen Suomen ja Suomen lakien alainen.

Vanhusväestö, jonka voimat eivät enää riitä uuden elämän aloittamiseen rakkailla synnyinkunnailla, voisi rauhassa seurata nuoren polven työtä Karjalan jälleenrakentamiseksi. Innokkaita Karjalaan lähtijöitä riittäisi, sillä Karjala tarjoaisi nuorelle työikäiselle väestölle ainutlaatuisen mahdollisuuden elämän rakentamiseen ja vaurastumiseen.

Venäjä on antanut Karjalan pääosin rappioitua

Venäjän johto on selittänyt, että meiltä anastettu Karjala on Venäjälle edelleen kaikin puolin hyvin tärkeä alue. Selitystä on vaikea uskoa, koska koko pakkoluovutettu Karjala on vuosikymmenten saatossa päästetty vajoamaan yhä surkeampaan tilaan.

Sotilastukikohdat ja kolhoosit on sieltä käytännöllisesti katsoen kokonaan lopetettu. Viljavat pellot on jätetty oman onnensa nojaan metsittymään. Rakennukset hajoavat tai ne on tarkoituksellisesti hajotettu polttopuiksi tai poltettu paikoilleen.

Väestö on nopeasti vähentynyt, ja alue on autioitumassa muutamia uusrikkaitten huvilapaikkoja lukuun ottamatta. Miten näin voi tapahtua, jos alue on venäläi-sille tärkeä?

Kuulun niihin suomalaisiin, jotka tosissaan toivovat, että Venäjän ja Suomen aitoja ystävyyssuhteita koetteleva Karjalakysymys otettaisiin maassamme reilusti keskustelun alle. Siihen ei valtiojohtomme, eikä kansanedustajiemme rohkeus näytä kuitenkaan riittävän.

Suomalainen suoraselkäisyys on vielä kadoksissa suomettumisvuosien pelottelun seurauksena. On suorastaan jännittävää seurata, onko tilanne samanlainen nyt uusien ajankohtaisten Suomelle tärkeiden asioiden käsittelyssä, vai ovatko nuo Suomea koskettavat asiat vain ympäristökysymyksiä.

Olemmeko tapahtumamurroksen kohdalla?

Nyt juuri tässä ajassa, 70 vuotta talvisodan syttymisen jälkeen, saatamme olla suuren tapahtumamurroksen kohdalla. On mielenkiintoista odottaa, minkälaista viestiä tuleviin talvisota-tapahtuman muistotilaisuuksiin suurvaltanaapurin taholta mahdollisesti välitetään.

Näiden ajatusten siivittämänä toivotan Teille kaikille vahvaa uskoa isänmaamme valoisaan tulevaisuuteen. Mahdottomaltakin näyttävä asia – unelma - voi olosuhteiden muuttuessa yht´äkkiä olla mahdollista.

Me emme vain saa antaa uusien sukupolvien unohtaa meitä kohdanneita tapahtumia, eikä niihin liittyviä muistoja, vaan ne on saatava jäämään myös nousevan nuorisomme tietoisuuteen kansamme elämään ratkaisevasti vaikuttaneina asioina.

Noiden muistojen säilyttämiseen ja sotiemme sankariveteraanien muistamiseen kehottavat myös meitä syvältä koskettavat Veteraanin iltahuuto -laulun viimeiset säkeet: ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa heille kallis ol´maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!”

+

Artikkeli on professori Pentti Kososen juhlapuhe 13.09.2009 Kuolemajärvi-juhlassa Turun konserttitalossa. Väliotsikointi toimituksen.

Lisätiedot: Pentti Kosonen


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Lilliputtien demonstraatiot

Suomi on n. 330 000 neliökilometriä, pakkolunastetut alueet n. 44 000 neliök. Nevostoliitto oli n. 23 000 000 neliök. Venäjä nyt n. 17 000 000.neliök.(maailman suurimpia) Asukasluvut voidaan satakertaistaa ja viisikymmenkertaistaa. Lilliputti Suomessa on vielä kädet heiluen selittäviä suomalaisia että alueet kuuluvat Neuvostoliitolle ja Venäjälle.No. häpeäpilkku se on ja töitä myös sarjakuvien tekijöille.
Anssi Rapo [2009-09-17 11:30:54]


Helpommin puolustettavat linjat?

Ihmettelen tuota "eteneminen Itä-Karjalaan luonnollisille vesistöjen mukaisille, helpommin puolustettaville linjoille oli perusteltua"-väitettä. Sehän on ristiriidassa tuon aiemman väitteen baltian miehityksestä kanssa. Valloitussota määritellään aseelliseksi hyökkäykseksi toista valtiota vastaan aikeissa valloittaa alueita kyseiseltä valtiolta pysyvästi. Näin juuri suomi teki miehittäessään itä-karjalaa ja Petroskoita. Eli Suomi ei ehkä ollutkaan sodan ns. "hyvä osapuoli". Suomella oli aivan samanlaiset intressit vallata alueita kuin Neuvostoliitollakin.
Linke [2009-09-16 14:22:12]


Suomi neidon vasen käsi kun tietää mitä oikea tekee...

Niin Suomen Karjalan ja muiden alueiden asia ei ole porvarillinen kuin pieneltä osaltaan, suurin osa ihmisistä oli pienviljelijöitä,pienyrittäjiä,tehdastyöläisiä,kalastajia,perheenäitejä,koululaisia,jne. Kaikkien tulisi,niin punaisten,sinisten,kuin vihreiden ja värittömienkin vaalia kokonaista perintöä.
Anssi Rapo [2009-09-15 18:12:06]


Kiitos hienosta historian kertaus puheesta Pentti K.

Mielenkiinnolla odotan minäkin mitä mahdollisesti tapahtuu marraskuun lopulla Talvisodan syttymisen 70-vuotispäivänä.
Sodoff [2009-09-15 10:49:14]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].