[16] Historialliset
[18] Tilaisuudet

TALVISOTA OLI SANKARITEKO

Kirjoitus on Tarton rauha ry:n puheenjohtajan Aarre Rasin tervetulotoivotus Tarton rauhan muistopäivän tilaisuudessa Helsingissä Balder-salissa 18.10.2009.

Hyvät kuulijat!

Talvisodassa eräs rintamamies kuvasi tuntojaan päiväkirjaansa seuraavaan tapaan:

”Meillä ei ole kotia eikä isänmaata: Viimeisen kylämme rauniot suitsevat tuolla, ja niiden ääressä lämmittelee raiskaajien raaka lauma. Mutta jänteemme ovat teräksenkovat, ja silmämme tuijottavat tarkasti etumaastoa etsien ilveksen lailla sopivaa saalista. Sillä me olemme vapaita miehiä ja tottelemme vain omaatuntoamme ja Jumalaa. Meitä ei ole milloinkaan tanssittanut yleisen mielipiteen poppamiespilli, eikä vakaumustamme ja uskoamme ole säännöstellyt tyrannin mahtikäsky.”

Näin kirjoitti rintamalla maaliskuun 13. päivän vastaisena yönä kapteeni Väinö Havas, komppanianpäällikkö, Kivijärven kirkkoherra, rovasti Keski-Suomesta. Ote oli runosta Viimeinen komppania. Kapteeni Havas kaatui talvisodan viimeisenä päivänä.

Hyvät kuulijat, arvoisat luennoitsijavieraamme!

Tarton rauhan solmimisen vuosipäivän aihe on Tarton rauha ja talvisota, jonka alkamisesta tulee kohta kuluneeksi 70 vuotta. Pitäydyn talvisotaan.

Niin sanotussa Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa Suomi oli merkitty Baltian maiden mukana Neuvostoliiton etupiiriin.

Alkoi Puolan sota, ja sen jälkeen Suomi joutui toisen maailmansodan näyttämöksi . Silloin emme epäilleet puolustamisen merkitystä. Jääkärikenraali Väinö Valve totesi: ”Kun Neuvostoliitto halusi sotaa, niin meidän oli mentävä siihen mukaan”.

Mielessäni pysyy yhdistyksemme jäsenen everstiluutnantti Kalevi Römpötin sanat: ”Kun talvisodassa hiihdin oman joukkueeni nokassa ensimmäiseen hyökkäykseen Laatokan koillispuolella, minulla oli tunne, että tuolle ryssälle pärjätään”.

Talvisota oli oppitunti kaikille maille. Se oli oppitunti myös suomalaisille. Mutta ennen kaikkea venäläisille.
Joskin Suomen asevarustus oli puutteellinen, niin meillä oli kyllin henkistä päättäväisyyttä, kansallista tunnetta, ja rohkeutta vastustaa imperiumin valloituspyyteitä.

Suomussalmella maaliskuussa 2007 pidetyssä ns. Talvisotaseminaarissa Venäjän puolustusministeriön Sotahistorian tutkimusinstituutin johtaja Aleksander Koltykov kärjisti venäläisten näkemyksen sanoen: ”Jos talvisota oli suomalaisten suuri voitto, kuten täällä sanotaan, niin miksi Suomi kuitenkin hävisi siinä sodassa?”

Neuvostoliitto vaati Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla meiltä maa-alueita ja tukikohtia, joihin täällä ei katsottu olevan aihetta suostua. Neuvostoliitto oli sitä ennen saanut tahtonsa läpi meistä etelämpänä sijaitsevissa valtioissa.

Aleksander Koltykov tuli Suomussalmelle kysymään: ”Miksi Suomi kuitenkin hävisi siinä sodassa?”.

Japanilaiset sotilasasiamiehet selittivät Moskovassa, että neuvostoliittolaisten 30 - 50 divisioonan käyttäminen rintamalla ja reservissä pitäminen Suomen rajojen läheisyydessä oli mahdollista, koska yhden tuhoutuneen divisioonan perään komennettiin aina uusi.

Vuoden 1940 alussa Neuvostoliiton varapuolustusministeri, marsalkka Boris Šapošnikov puhuikin kahdesta strategiasta. Talvisodassa oli kysymys murskastrategiasta – ”kaikki tuleen” -periaatteella. Neuvostoliiton ylin sotilasjohto korosti armeijakomentajilleen vielä pari päivää ennen hyökkäystä, että ”sota Suomea vastaan on vakava sota – eikä Puolaan tehdyn syksyisen sotaretken tapainen”.

Neuvostoliitto ei saanut sitä voittoa, jota se oli hakemassa. Siis Suomea, jota orjuuttaa, nöyryyttää ja ryöstää sekä tuhota sen kansalaisia.

Talvisota oli suomalaisten suuri voitto. Siksi kai tuo seminaari pidettiin juuri Suomussalmella. Näitä voittoja oli muuallakin, yhtä hätkähdyttäviä rohkeudessaan. Kenraali Siilasvuo kertoo muun muassa venäläisestä 44. divisioonasta kirjassaan Striderna i Suomussalmi: ”Suomalaisen pataljoonan asema oli erityisen vaikea. Vihollinen painoi päälle epätoivon vimmalla pyrkiessään takaisin itään. Taidokkaasti naamioidut hyökkäysvaunut yrittivät murtaa tie-esteitä. Rauhalliset pohjoispohjanmaalaiset eivät väistyneet. Tie oli suljettu ja siksi jäi.”

Talvisodasta meidän ei tarvitse rakentaa uutta historiaa. Se oli sankariteko. Siksi se ihmetyttää, voi sanoa myös, että se kiehtoi aikalaisiaan, mutta samalla myös velvoitti, ja edelleen velvoittaa aikansa korkealla moraalilla pysyä uskollisena, pettämättömänä, omalle maalleen, kuten sanottiin: ”Mitä vannottiin, se pidetty on”.

Hyvät kuulijat, Tarton rauha -yhdistyksen puolesta lausun teidät tervetulleiksi.

Talvisota OLI suomalaisten sankariteko