[04] Oikeudelliset
[06] Sotasyyllisyys
[21] Poliittiset

SOTASYYLLISYYSTUOMIOT - PURKAMISEN PERUSTEET

- Purkaminen ainoa tie poistaa väärät tuomiot
- Tuomioista tuli perustuslain vastaisia
- Taannehtiva laki ja erityinen tuomioistuin
- Tuomarien jääviysperusteet unohdettiin
- Painostuksen hyväksyminen on purkamisperuste
- Lisääntyikö kunnia vankilareissusta?
- Suomesta tuli ”syytön syyllinen”
- Purkamispäätöksellä kansan tuki

Purkaminen ainoa tie poistaa väärät tuomiot

Tuoreen Gallup-tutkimuksen mukaan suomalaisten enemmistö haluaa purkaa sotasyyllisyystuomiot. Tutkimuksen tilasi Loviisan Sanomat ja se julkaistiin 16.10.2009. Tutkimuksen mukaan 57 % suomalaisista kannattaa purkamista ja vain 18 % vastustaa sitä.

Miksi tuomiot pitäisi purkaa? Miksi valtionjohdon kunnianpalautusjuhla ei ole riittävä toimenpide? Purkamisen välttämättömyyteen johtavat syyt voitaneen jakaa kahteen pääryhmään: juridisiin ja psykologisiin syihin.

Parhaiten purkamisen perusteet selviävät, kun itse kukin miettii, olisiko hän itse vastaavassa tilanteessa kokenut tuomiot oikeiksi perusteiltaan ja faktoiltaan. Toinen mietittävä asia on se, haluaisinko ikuisesti olla syylliseksi tuomittu, jos tosiasiassa olisin syytön.

Tuomioista tuli perustuslain vastaisia

Joillekin on tuottanut ongelmia ymmärtää, että tuomiot olivat perustuslain vastaisia ja vääriä, vaikka lain laatiminen tapahtui hallitusmuodon mukaisesti perustuslain säätämisjärjestyksessä. Vastakkain ovat siten laatimisprosessi ja substanssi.

Lain laatimisprosessissa noudatettiin perustuslain vaatimuksia. Samoin tuomioistuimen perustaminen tapahtui vaatimusten mukaisesti. Oikeusprosessi oli prosessina lainmukainen. Silti tuomioista tuli perustuslain vastaisia.

Taannehtiva laki ja erityinen tuomioistuin

Sotasyyllisyyslaki oli perustuslain vastainen taannehtiva laki. Ei tänään voida määrätä, mikä eilen oli rikos. Tänään voidaan määrätä, mikä tästä lähtien on rikos. Perustuslaki ei hyväksy taannehtivaa lakia.

Tuomioistuin oli perustuslain kieltämä erityinen tuomioistuin. Sehän oli perustettu vain sotasyyllisiksi valittavien henkilöiden tuomitsemiseksi taannehtivan lain perusteella.

Tuomarien jääviysperusteet unohdettiin

Tuomiostuimen tuomarien valinnassa ei noudatettu jääviysperiaatetta. Ainakin kaksi tuomareista eli Hertta Kuusinen ja Eino Pekkala olivat Väinö Tannerin julkisia vihamiehiä. Ei vihamiehiä saa valita tuomitsemaan, koska heiltä puuttuu riippumattomuus ja objektiivisuus.

Ei tuomioistuinprosessikaan sujunut perustuslain mukaisella tavalla. Syytettyjen ei annettu puolustautua tehokkaasti. Esimerkiksi Risto Rytin ei annettu mainita talvisotaa lainkaan. Jatkosodan tarkastelu unohtaen talvisota kokonaan on jokseenkin järjetöntä.

Painostuksen hyväksyminen on purkamisperuste

Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että Neuvostoliitto painosti ja käytännössä pakotti Suomen laatimaan taannehtivan lain ja tuomitsemaan omat johtajansa sotaan syyllisinä. Tätä painotetaan sillä, että muut vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia.

Tällainen peruste on olojen vakiinnuttua kestämätön ja heikko. Sehän vain kertoo, etteivät eduskunta ja tuomioistuin olleet riippumattomia. Tämä painostaminen, aivan samoin kuin Suomen hallituksen suorittama ankarampiin tuomioihin painostaminen, on purkamisen välttämättömyyttä painottava tekijä. Kaksi virhettä lisää kokonaisprosessiin.

Esitetään väitteitä, että Suomesta tuli Natsi-Saksan liittolainen ja jatkosodassa hyökättiin oman vanhan rajan ylitse. Suomi ei ollut koskaan Hitlerin Saksan poliittinen liittolainen, vaikkakin aseveli olikin. Sodassa puolustaja on vapaa etenemään haluamaansa pisteeseen saakka. Lisäksi nämä seikat eivät ennen sotaa olleet rikoksia. Niistä yritettiin tehdä rikoksia oikeudenkäynnissä.

Lisääntyikö kunnia vankilareissusta?

On myös sanottu, etteivät tuomitut menettäneet kunniaansa, joten eivät he menettäneet mitään. Purkamatta jättämisen perusteeksi esitetään, ettei vääriä tuomioita saa purkaa, ettei purkamalla vahvistettaisi niitä todellisiksi. Tällöin siten väitetään, etteivät tuomiot olleetkaan todellisia, vaan syytetyt ja tuomitut istuivat ilmeisesti huvikseen vankilassa.

Ei sotasyyllisyystuomioiden päätuomio ollut kunnian menetys, se oli sivutuote. Päätuotteena olivat vankeusrangaistukset. Kyse oli tuomioistuimen tuomioista. Niitä ei voi poistaa millään kunnianpalautuksella tai muulla liturgialla. Oikeudellinen purkaminen on ainoa asia, jolla tuomio poistuu.

On tuomittujen häpäisyä puhua rinnakkain kunniasta ja pitkästä vankilatuomiosta aivan kuin tuomio lisäisi kunniaa. Tuomiot olivat yksinkertaisesti oikeusmurhia, kenties tuomitsijoiden mielestä pakkotilanteessa tehtyjä tuomioita, mutta oikeudellisesti syviä ihmisoikeusloukkauksia. Tuomioistuimien tuomioita on tarkasteltava vain juridisista näkökohdista, ei poliittisista.

Suomesta tuli ”syytön syyllinen”

Tuomioiden seurauksena kahdeksan sodanaikaista johtajaa tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Suomi tuomitsi itsensä sotasyylliseksi, mikä vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksen ingressissä. Olemme myös lain mukaan sotasyyllisiä.

On oikein, että syyllinen maksaa. Maksoimme nykyrasitteeksi laskettuna 50 – 60 mrd. euron sotakorvaukset ja jouduimme pakkoluovuttamaan 45 000 km2 maatamme. Lisäksi saimme maksaa kaikki sotien omat rasitukset, jotka nykyrasitteena olisivat noin 500 mrd. euroa.

Koko kansa syyllistettiin ja syyllisyys jatkuu, sillä valitsimme johtajamme demokraattisesti, he toimivat demokratian sääntöjen mukaisesti ja kansalaiset tukivat heidän toimintaansa. Olimmeko me todella syyllisiä? Mihin se Neuvostoliiton syyllisyys yhtä äkkiä katsosi? Sama syyllisyys, jonka vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta? Sama syyllisyys, jonka sääntöjä Neuvostoliitto rikkoi?

Purkaminen alkaa poliittisella päätöksellä

Tästä sotasyyllisyydestä on seurannut koominen näytelmä. Valtiojohdon mukaan olemme syytömiä syyllisiä. Poliitikomme kiemurtelevat totuutta kaihtaen. Ehkä tämän gallupin jälkeen poliitikot uskaltavat ryhtyä tuomioiden purkutoimiin.

Sillä vaikka tuomioiden purkaminen on juridinen asia, siihen tarvitaan ensin poliittinen päätös. Eduskunnan on päätettävä esim. lisätä Oikeudenkäymiskaareen maininta, että KKO:lla on: ”toimivalta purkaa poikkeuslain perusteella rikosasioissa annetut tuomiot”.

Korkein oikeus on vuosina 1946 ja 2008 ja Oikeuskansleri vuonna 1992 todennut sotasyyllisyyslain ja -tuomiot perustuslain vastaisiksi (... sisältää niin monia ja perustavaa laatua olevia poikkeuksia hallitusmuodosta ja yleisesti hyväksytyistä oikeusperiaatteista, ettei lakia oikeudelliselta kannalta voida pitää valtiojärjestykseemme soveltuvana”).

Purkamispäätöksellä kansan tuki

Hallituksen ja eduskunnan on pikaisesti ryhdyttävä sotasyyllisyyslain purkamistoimiin. Demokraattiseksi oikeusvaltioksi itseään sanovalle valtiolle on häpeäksi pitää entiset johtajansa syyllisinä ja perustuslain vastaisella lailla tuomittuina.

Suomen kansan enemmistön tuki on purkamisen takana, joten eduskunnalla on kansan valtuutus tehdä Oikeudenkäymiskaareen tarvittavat muutokset. Eduskunnan on myös velvoitettava KKO:ta ja oikeuskansleria ryhtymään viran puolesta välittömiin toimenpiteisiin tuomioiden purkamiseksi.

Nyt on aika purkaa tuomiot. Perusteita purkamatta jättämiselle ei ole. Ellei poliittisilla päätäjillä ole vastuuntuntoa riittävästi purkamisprosessin käynnistämiseen, on motivaatiota etsittävä oikeudellisista prosesseista. ”Aateluus” velvoittaa tai paremminkin virka-asema velvoittaa.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Kirjoitus on kauppat. maisteri Veikko Saksin alustus Lappeenrannan Karjalainen musiikki-ilta -tilaisuudessa 19.10.2009