[06] Sotasyyllisyys
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

FINNOFOBIA

- Suomettuminen edelsi finnofobiaa
- Finnofobia on uusi käsite
- Finnofobia on itsensä syyllistämistä
- Finnofobi ei halua korjata vääriä sopimuksia
- Finnofobia on mielentila, asenne tai sairaus
- Russofobia ja finnofobia
- Nord Stream –valvonta ja finnofobia
- Sotasyyllisyys ja finnofobia
- Perustuslain vastaisuus ei ole finnfobille tärkeä
- Karjalan ja Petsamon palautus ja finnofobia
- Revansistiksi nimittämisen pelko ja finnofobia
- Voidaanko finnofobia voittaa?
- Voitto finnofobiasta on win-win -perusta

Suomettuminen edelsi finnofobiaa

Suomen kieleen on kylmän sodan ajoilta vakiintunut sana suomettuminen, joka viittaa Suomen omaksumaan menettelytapaan suhteessa Neuvostoliittoon. On esitetty, että suomettuminen on loppunut, eikä sen vuoksi enää saisi käyttää tätä negatiiviseksi koettua käsitettä.

Todellisuudessa suomettuminen ei ole hävinnyt mihinkään. Se on vain muuttanut muotoaan. Eturivin politiikkomme ovat useassa asiassa suomettuneita kuten ennenkin. Onko kukaan kuullut tunnettujen politiikkojen keskustelevan avoimesti sotasyyllisyyden purkamisesta, Karjalan palauttamisesta tai Neuvostoliiton rikosten korjaamisesta? Joitakin harvoja poikkeuksia tästä vaikenemisen säännöstä on, mutta ei poliittisella huipulla ainuttakaan.

Suomettumisen sijasta voidaan käyttää käsitettä finnofobia. Tätä käsitettä ei vielä ole olemassa, vaikka jotkut nettiforumeiden tai –blogien kirjoittajat ovat sellaiseen oivaltavasti viitanneetkin.

Finnofobia on uusi käsite

Fobia merkitsee suurta ja tuntematonta pelkoa. Useille suomalaisille tutuksi on tullut russofobia, jolla poikkeuksellisesti on kaksi ulottuvuutta: venäläisviha ja –pelko.

Finnofobialla ei ole vielä virallista määrittelyä. Suomi ei ole väkivaltainen maa, joka hyökkäisi toisiin maihin tai pyrkisi maailmanvalloitukseen. Sen vuoksi finnofobiakaan ei voi tarkoittaa suomalaisiin kohdistuvaa pelkoa. Kyse ei siten ole suomalaisista aiheutuvasta pelosta maan ulkopuolella.

Finnofobia koskeekin suomalaisten omaan toimintaansa kohdistamaa pelkoa. Määrittely voisi olla seuraava: finnofobia on suomalaisten tehokkaan propagandan tuloksena tuntema pelko ajaa omia oikeuksiaan ja laillisia etujaan, tarve mitätöidä omat saavutukset ja tarve tuntea syyllisyyttä niistä rikoksista, joita Suomi ei ole tehnyt.

Finnofobia on itsensä syyllistämistä

Finnofobia on itsensä alistamista ja syyllistämistä. Siinä on Tukholman syndrooman piirteitä eli ollaan valmiita samaistumaan hyökkääjään ja katsomaan asioita hänen tavoitteittensa pohjalta.

Finnofobia on usein voimakasta tarvetta puolustaa Suomeen hyökänneen valtion legaaleiksi sanottuja oikeuksia tai etuja riippumatta niiden lainmukaisuudesta.

Finnofobi siten hyväksyy väkivallan avulla synnytetyt sopimukset sitovina ja ikuisina ja katsoo, ettei niitä missään tapauksessa saa yrittää määrittää uudelleen.

Finnofobi ei halua korjata vääriä sopimuksia

Tämä tosin koskee vain Suomen oikeuksia loukkaavia sopimuksia, tokihan väärin tekevällä vieraalla vallalla pitää olla oikeus rikkoa tai irtisanoa kaikki haluamansa sopimukset ilman sanktioita.

Erityisen vahvasti finnofobia tulee esille Suomeen kohdistuvien virheellisten sopimusten kiinni pitämisessä.

Kunnon finnofobi tuntee ehdottoman tarpeelliseksi sen, että Suomi pitää kiinni ja muuttamattomina kaikki sopimukset täysin riippumatta siitä, millä tavoin ne on aikaansaatu. Esim. Pariisin rauhansopimus on tällainen finnofobinen sopimus.

Finnofobia on mielentila, asenne tai sairaus

Finnofobia on mielentila, asenne tai sairaus riippuen siitä, kuinka vahvasti henkilö on omaksunut sen periaatteet. Dosentti Martti Siirala on (Martti Siirala ja Sirpa Kulonen: Syvissä raiteissa. Kansallisen itsetunnon matka, WSOY 1991) esittänyt tästä selventävän analogian. Sen mukaan Suomi oli hävinnyt sodan, menettänyt Karjalan, siten Suomesta oli tullut Neuvostoliiton ystävä.

Finnofobia liittyy russofobian tavoin tavalla tai toisella Neuvostoliittoon ja/tai Venäjään. Finnofobiaa tuskin esiintyy puhtaana minkään muun maan kanssa toimittaessa. Finnofobinen käyttäytyminen on osa sitä historiaa, minkä talvi- ja jatkosota sekä kylmä sota aiheuttivat.

Russofobia ja finnofobia

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan 62 % suomalaisista on russofobisia eli heillä on Venäjään kohdistuvaa pelkoa ja/tai vihaa. Russofiili puolestaan on venäjämyönteinen ja usein Venäjää ja/tai Neuvostoliittoa verraten kritiikittömästi ihannoiva.

Russofobinen ihminen ei välttämättä ole finnofobinen, vaikka erityisesti Venäjään kohdistuva pelko lisää selvästi finnofobisuutta. On jo paljon vaikeampi arvioida sitä, onko tällöin taustalla Venäjä-pelkoa vai ei.

Russofiili suomalainen voi olla finnofobinen tai fobiasta vapaa. Venäjän ihannointi ja positiiviset tunteet sitä kohtaan eivät edellytä suomalaisten oikeuksien polkemista.

Nord Stream –valvonta ja finnofobia

Muutama esimerkki valaisee finnofobista käyttäytymistä. Tuoreita esimerkkejä löytyy esim. Nord Stream –kaasuputken osalta. Vuosina 2006-08 finnofobisteista näytti lähes pyhäinhäväistykseltä, kun joku rohkeni tuoda esille kaasuputken valvontaan liittyviä turvallisuusuhkia.

Vaikka Venäjän presidentti oli selvin sanoin luvannut, että Venäjän armeija tulee sotavoimillaan valvomaan putkea, oli ehdottomasti ”kiellettyä” edes ajatella, että Suomi olisi saanut katsoa omia legaaleja oikeuksiaan ja vaatia oman suvereniteettinsa täyttä säilyttämistä talousvyöhykeellään ja oman lainkäyttönsä alueella.

Kunnon finnofobi nimitti välittömästi tällaista uhkakuvan rakentajaa russofobistiksi ja väitti, että Venäjän valvonta-aspekti oli aivan normaali ja ettei tällaista uhkakuvaa edes voisi kuvitella, jos ei aikoisi itse hyökätä putkea vastaan.

Vuonna 2009 kesällä tämä finnofobinen asenne alkoi muuttua, ei kuitenkaan poliittisen eliitin piirissä. Siellä se sai koomisen pirteen, jonka mukaan putkea tarkastellaan vain ympäristökysymyksenä. Sillä tavoin kaikki ongelmat lakaistiin maton alle – josta ne tulevat vielä ongelmina esille.

Sotasyyllisyys ja finnofobia

Vielä vahvemmin finnofobismi tulee esille suhtautumisessa sotasyyllisyystuomioihin. Suomessa on muodostettu vahvoja ”totuuksia” siitä, että Suomi todellakin oli syyllinen talvi- ja jatkosotaan.

Tosin nykyään gallupin mukaan vain 8 % uskoo Suomen talvisotasyyllisyyteen ja 82 % Neuvostoliiton syyllisyyteen. Tehokkaan KGB-propagandan vuoksi 23 % uskoo Suomen syylliseksi jatkosotaan.

Tuomioiden purkamisen esteiksi on pyritty etsimään mitä ihmeellisimpiä perusteita. Yhden perusteen mukaan tuomitut eivät menettäneet kunniaansa, joten ei tuomioita voida purkaa.

Ehkä hämmästyttävin on väite, ettei vääriä tuomioita saisi purkaa, ettei purkamalla niitä vahvisteta todellisiksi. Kummastakaan lausahduksessa ei juuri taida logiikkaa tai sisältöä löytyä.

Perustuslain vastaisuus ei ole finnfobille tärkeä

Korkein oikeus on kahdesti ja oikeuskansleri kerran viran puolesta todennut, että sotasyyllisyystuomiot olivat perustuslain vastaisia, vaikka lain säätämisprosessi oli perustuslain mukainen. Taannehtiva laki ei kuitenkaan ole perustuslain mukainen yhtä vähän kuin jäävit tuomarit tai erityinen tuomioistuin.

Finnofobinen ihminen kuitenkin tiukasti haraa tuomioiden purkamista vastaan. Miksi? Silloinhan Suomi siirtyisi syyllisestä syyttömäksi uhriksi ja se voisi pahasti suututtaa Venäjän.

Venäläisten patrioottien taitaa olla tällaista ajattelua vaikea ymmärtää, vaikka he siihen varmasti hyvin tyytyväisiä ovatkin. Suomi ei siten finnofobin mukaan saa ajaa omia legaaleja oikeuksiaan.

Karjalan ja Petsamon palautus ja finnofobia

Jokainen kunnon finnofobi vastustaa tiukasti Suomelta viime sotien vuoksi pakkoluovutettujen alueitten palautuspuheita ja –toimia. Olisihan se kauheaa, jos syyllinen osapuoli joutuisi palauttamaan ryöstösaaliin. Se olisi myös suomalaisten legaalien Venäjään liittyvien oikeuksien ajamista.

On käsittämätöntä, miten Suomen poliittinen johto vaikenee julkisesti tästä asiasta. Siitä ei puhuta. Kuitenkin jokaisella vähänkin historiaa lukeneella on tiedossa, että esim. talvisodan aloittaneella hyökkäyksellään Neuvostoliitto rikkoi Tarton rauhansopimuksen, Hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen jatkosopimuksen.

Lisäksi Neuvostoliitto rikkoi ratifioimansa Atlantin julistuksen ja voimassa olevia kansainvälisiä säännöksiä. Suomalaisten ihmisoikeuksilla, kuten esim. omitusoikeuden pysyvyydellä rajansiirrosta huolimatta, ei näytä olevan mitään merkitystä. Fobia voittaa terveen järjen vaatimukset.

Revansistiksi nimittämisen pelko ja finnofobia

Ns. antifasistisessa ryhmässä on ryhdytty viljelemään runsaasti käsitettä revansismi. Sitä tarjotaan taudinkuvana kaikkeen sellaiseen, mikä on heidän neuvosto- ja venäjämyönteistä ideologiaansa vastaan, mutta myös silloin, vaikka kyse olisi työpaikasta erottamisesta, kansainvälisten sopimusten rikkomusten korjaamisesta tai historiallisen totuuden kertomisesta.

Esitetyt revansismi-väitteet ovat lähes sataprosenttisesti puhdasta propagandaa ja tyhjänpäiväistä puhetta. Silti lukuisat finnofobit ottavat erityisesti Venäjään liittyvät revansismi-väitteet tosissaan, vaikka itse asiassa ei olisi minkäänlaisia revansismin piireitä.

Finnofobi ei siten aina kykene erottamaan, mikä on todellisuus ja mikä on propagandaa, joten hän varmuuden vuoksi kaikessa Venäjään liittyvässä noudattaa finnofobismin periaatteita. Revansistin kanssa suosittuja sanoja ovat fasisti, apartheidin kannattaja ja historian uudelleenkirjoittaminen.

Voidaanko finnofobia voittaa?

Jos hyväksytään määrittely, että finnofobia on mielentila, asenne tai sairaus, sen voittaminen on mahdollista. Mieli voi muuttua, asenteet muuttua ja sairaus voidaan parantaa. Ennen kaikkea parantaminen edellyttää oikeaa tietoa, ei lisäpropagandaa.

Monella poliittisella päättäjällä ei välttämättä ole kovin suurta intoa ”parantua” finnofobiasta, koska se edellyttäisi rehellisyyttä itseään kohtaan ja totuuden hyväksymistä ajattelun ja toiminnan perustaksi. Kun on vaikkapa 50 vuotta elämästään etusijan asettanut naapurimaan eduille oman maan oikeuksien sijaan, voi muutos olla lähes mahdoton.

Voitto finnofobiasta on win-win -perusta

Muutos on mahdollinen ja siihen pitäisi kaikin tavoin rohkaista. Selviytyäkseen globaalista kriisistä voittajien joukossa ja parantaakseen kilpailuasemaansa maailmalla, Suomen tulee kyetä rekrytoimaan kaikki vaikuttamiseen kykenevät ihmiset ajamaan Suomen legaaleja oikeuksia ja etuja.

Se ei ole toisten sortamista, koska suurin oma etu on pitemmällä tähtäyksellä useimmiten win-win –pohja.

Kun molemmat tai kaikki osapuolet voittavat, ovat tulokset parhaita mahdollisia. Kaikkien osapuolten motivaatio on paras mahdollinen. Finnofobia ei edistä aitoa luottamusta tai win-win –periaatteen käyttöä. Siksi fobiat tulee siirtää syrjään ja siirtyä pelon, vihan ja alistumisen tunteista aviomeen ja vapaaseen toimintaan.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.

Tahtotila

...heikosti lohdutti seikka se että oli pullossa tilkkanen äänisen vettä

Finnofobia ja Suomen Sotamiehet. Hannu Kilpeläiseelt

tässä olisi muutama "finnofobisti"

Finnfobia tehtiin suomessa

FINNOFOBIA

Finnofobia ja Suomen sotamiehet

Finnofobian lisäpiirteitä