Tietoa kirjoittajasta


Jouko Kaivonurmi

Kirjoittajan muita artikkeleita

06.12.2010 [08, 10]
»  "MINULLA ON NIIN IKÄVÄ SINUA ..." 

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

06.12.2010
Jouko Kaivonurmi

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[08] Evakko
[10] Venäjä

"MINULLA ON NIIN IKÄVÄ SINUA ..."

Urkujen soitto voimistuu mahtipontiseksi, kun tutun jouluvirren viimeisen säkeistön soinnut kajahtavat urkuparvelta urkurin harjoitellessa joulujumalanpalveluksen musiikkia. Lähden kävelemään kirkon ovelle luoden vielä viimeisen katseen alttaritauluun, jonka kuva muistuttaa suuresta uhrauksesta.

Kävelen kohti kynttilämeren keskellä jyhkeänä kohoavaa tummaa möykkyä, jonka edessä olevat kymmenet kynttilät paljastavat väsyneen soturin jylhät piirteet. Ihailen taivaalla kirkkaana mollottavan kuun varjojen leikittelyä patsaan uurteissa.

Satojen sankarihautojen edessä loistavat kynttilät valaisevat kiviin kirjoitettuja nimiä ja vuosilukuja. Siirryn kiveltä toiselle miettien, mitä päivämäärät ja nimet pitävätkään takanaan.

Katseeni pysähtyy kiveen, johon on hakattu päivämäärät, jotka kertovat kiven alla lepäävän olleen kaatuessaan vasta 19-vuotias. Säpsähdän. Olivatko he niin nuoria, aivan lapsia vielä. Kuinka paljon heiltäkin jäi kokematta.

Pysähdyn kiven eteen, jossa kerrotaan hautakummun alla lepäävän alikersantin olleen hiukan vanhemman, kolmissakymmenissä. Ajatukseni karkaa jonnekin kauas, aikaan ja paikkaan, johon sisältyy niin paljon tuskaa ja ikävää.

Jostain kaukaa kuulen konekiväärin aloittavan pitkän soiton, johon hiukan lähempänä joku toinen soittaja päättää yhtyä ja niin alkaa kuulua yhteinen, epävireinen sävel. Siellä täällä joku haluaa säestää orkesteria lähettämällä yksittäisen tulisen kuulansa vihollista kohti.

Hetkittäin laukaustenvaihto kiihtyy, peittyen kuitenkin kumeisiin tykkien haukahduksiin joita seuraa hetken kuluttua kranaattien repivät räjähdykset niiden osuessa kohteeseensa. Vain keltainen kuu seuraa surullisesti hymyillen ihmisten järjestämää mieletöntä näytöstä.

Lumen keskeltä nousee tuskin havaittava savuvana kohti korkeuksia. Kuuluu vain lumen narskunta, kun vartiovuorostaan palaaja kävelee lumeen kaivettua suojaisaa uraa korsun ovelle. Kuun valossa hän tottuneesti asettaa aseen telineeseen, kopauttaa saappaistaan lumet oven pieleen ja tarttuu korsun puiseen ovenkahvaan.

Ovi narskahtaa ja päästää ulos sumupilven, jonka keskeltä ilmestyy tumman hahmo. Pöydän ääressä kerosiinilampun valossa kirjettä kirjoittava jatkaa keskittyneenä työtään kiinnittämättä tulijaan huomiota.

Raheilta kuuluu tasainen seitsemän veljeksen epätasainen soraääninen konsertti. Tulija riisuu päällysvaatteensa ja jalkineensa ja siirtyy punaisena hehkuvan kamiinan luo ja kaataa kannen päällä olevasta pakista kiehuvaa vettä pahkasta koverrettuun mukiin.

Välillä kirjoittajan kynä pysähtyy hetkeksi ikään kuin empien ja silmien katse tähyää jonnekin kauas, kotimaisemiin, rakkaiden luo. Hetkittäin suupielessä riippuvan piipun hehku kirkastuu ja paljastaa kasvot, joiden likaiseen pintaan silmäkulmasta hiljaa noruva kyynelpisara jättää valkoisen vanan.

Saavuttaessaan poskipään, pisara jää hetkeksi miettimään, mutta jatkaa sitten hiljaa etsien reittiä uurteisella iholla. Leukaperän kohdalla se valuu tyhjän päälle, venyy hetken mutta siteen katkettua kierähtää pöydällä olevan paperilappusen päälle. ”Rakas pieni tyttöseni, minulla on niin ikävä sinua…” Jälleen kynä pysähtyy, ajatus karkaa jonnekin.

Samassa hiljaisuuden rikkoo nurkasta kuuluva hälytyspakkien hätäinen kalina. Ulkoa alkaa kuulua kiväärien laukauksia, joihin yhtyy läheisestä pesäkkeestä konekiväärin tasainen nakutus. Samassa kuuluvat ensimmäisten tukikohtaan iskeytyvien kranaattien repivät räjähdykset, jotka saavat voimallaan korsun seinätkin tärähtämään.

Vielä hetki sitten hiljaisuudessa uinunut korsu räjähtää eloon. Pöydän ääressä ollut hahmo sieppaa kirjeen tuikaten sen povitaskuunsa ja saatuaan varusteensa kainaloonsa syöksyy ensimmäisenä korsun ovesta ulos.

Unestaan heränneet kiskovat salamannopeasti saappaat jalkaansa ja syöksyvät hänen perässään korsun matalasta ovesta ulos. Ulkoa oven pielestä he sieppaavat aseensa kainaloon ja syöksyvät kukin omille paikoilleen asemiinsa samalla pukien vaatteita päälleen.

Ilmasta kuuluu jatkuvana soittona hiukan säksättävä ujellus, joka päättyy korvia repivään räjähdykseen. Vain hetki sitten kuun valossa lähes valkoisena hehkunut hanki muuttuu hetkessä mustaksi, kun maa myllertyy maahan iskevien kranaatinräjähdyksien voimasta.

Hillitön aseiden pauke lähes peittyy ujellusten ja räjähdysten alle. Hetkeksi äänet vaimenevat, jostakin huudetaan lääkintämiestä mutta huuto häviää uudelleen tulimyrskyksi revenneen kranaattisateen alle.

Hiljalleen kranaattien tulo harvenee, laukaukset vaimenevat vanginsieppausryhmän irtaantuessa pesäkkeistä. Vain yksi liikkumaton mytty makaa poterossaan avun tavoittamattomissa. Hiljaiset asetoverit nostavat liikkumattoman hahmon ahkioon, josta mitään näkemättömät silmät tuijottavat taivaalla mollottavaa kuuta, jonka ohi lipuu hiljalleen yksinäinen pilvenhattara.

Nyrkkiin puristuneessa kädessään hän pitää paperinlappusta, jota kyyneleen lisäksi tahraa nyt punainen veripisara. Hiljainen saattojoukko lähtee vetämään ahkiota lumen narskuessa saappaiden alla.

Jossakin kaukana taistelusta ja melskeestä, korkean mäenharjanteen päällä näkyy muutama talo, joiden savupiipuista nousee kohti kirkasta taivasta pystysuorat savupatsaat. Mäkeä kiemurtavalla poloanteella astelee tummiin pukeutunut hahmo lyhyin, väsynein askelin kohti metsikön laidassa tönöttävää tupaa.

Sisällä tuvan pöydän ääressä touhuaa huivipäinen nainen, jonka nuoriin kasvoihin rasitus on jo jättänyt syvät uurteet. Keinussa pieni nyrkki suussa tuhiseva lapsukainen kääntää kylkeään. Lattialla lettipäinen tyttönen kuiskii salaisuuksia räsynuken korvaan.

Ikkunan ääreen kävelleen äidin liike pysähtyy, kun hän havaitsee taloa kohti kävelevän miehen. Katse nauliutuu tulijaan, silmiin nousseet kyyneleet sumentavat niin, että tulijan hahmo häviää usvaverhon taakse.

Naisen henki salpautuu ja voi melkein kuulla, kuinka hänen sydämensä jyskyttää rinnassa. Alaleuka alkaa tutista ja jostakin syvältä kuuluu syvä huokaisu. Lattialla leikkinyt lapsi lopettaa leikkinsä ja hiipii äidin viereen puristaen pienet kätensä äidin jalan ympärille.

Tulija kääntyy kapealle pihapolulle kadoten ikkunan ääreen pysähtyneen äidin silmistä. Oven takaa kuuluu askelten narahdukset, pari pientä kopsausta tulijan potkiessa jaloistaan lumet oven pieleen ja pienen epäröinnin jälkeen tulija koputtaa aivan kuin varoen oveen.

Ulos pöllähtää höyrypilvi tulijan aukaistessa oven. Usvapilven keskeltä astuu sisään pää paljastettuna vanha riippuvaviiksinen mies. Tulija toivottaa talon väelle Herran rauhaa riisuen samalla kaulaliinan, jonka alta paljastuu hieman jo kellastuneet liperit.

Äiti yrittää vastata tervehdykseen, mutta sanat takertuvat yhtä äkkiä rutikuivalta tuntuvaan kurkkuun.

Äidin hädän tuntien lattialla oleva lapsikin parahtaa itkemään. Äiti sieppaa lapsen syliinsä ja korvat kuulevat tulijan sanat joita hän ei tahdo kuulla. ”Minun on suureksi surukseni ilmoitettava …”.

Säpsähdän takaani kuuluvia ääniä, taakseni oli huomaamattani tullut kaksi vanhaa naista, jotka suuntaavat juuri sille hautakivelle, jonka edessä seison. Toinen tukee vanhempaa, kumaraista hahmoa, joka liikkuu eteenpäin rauhallisesti rollaattorin sarviin nojaten.

Tulijat pysähtyvät alikersantin haudan äärelle. Nuorempi kumartuu pyyhkäisemään kiven päältä sille kerääntyvän lumen ja asettelee kynttilää paaden eteen.

Kuuntelen heidän vaimeaa keskusteluaan, kun he muistelevat sankarihaudassa lepäävää puolisoa ja isää. Muistot kumpuavat vuosista, jolloin nuori äiti joutui kasvattamaan lapsiaan ilman puolisoa.

Vuosista, jolloin kasvavat lapset joutuivat tulemaan toimeen ilman isää. Vanhempi muistelee. ”Öisin saatoit kömpiä viereeni sänkyyn. Heräsin usein siihen, kun unissasi kuiskasit, - Isä, minulla on niin ikävä sinua!”


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


"Houston" sananvapauden esitaistelijako?

Vaikka Marja Hypen esiintoikin, että ei kannata alentua "houstonin" kaltaisten anonyymien kirjoittajien kanssa väittelyyn, niin vielä seiraava kommenttini:
Kyllä nostat persoonasi arvoisa nimimerkki aivan liian korkealle jalustalle verratessasi itseäsi Talvisodan sotureihin sananvapauden esitaistelijana!!? Siihen "virkaan" kyllä tarvitaan aivan muunlaisia meriittejä kuin sinä omaat - ainakin kynäilymielessä. Tarvitaan ennen kaikkea nimi väitteidensä, ja nimeltä mainitun kanssakirjoittajan arvostelun alle. Tämä olisi sivistynyttä mielipiteiden vaihtoa! Sellaista kai tälle palstallekin halutaan?

Minun nimeni mainitset neljästi kyseisessä sepustuksessasi omaasi julkituomatta. Hyvää journalistiikkaa tapa ei ole, ei edes keskustelupalstojen sisältöön.

Opettele hyvä mies puolustelemasi dosentin nimi ennen kuin hänen puolestaan peistä taitat!

En ole vastannut tarkoituksella älyttömiin kysymyksiisi.

Vielä kerran: Nimimerkillä voidaan toki kirjoitella, ja se on joskus jopa suotavaa, mutta jonkunkaan verran koulusivistystä ja vähänkään elämänkokemusta omaavan pitäisi ymmätrtää, että yksityishenkilön tai tämän kirjoituksen anonyymi asiaton arvostelu ei ole hyväksyttävää. Ellei tätä tajua on syytä pysytellä poissa järkiperäiseen mielipiteiden vaihtoon pyrkiviltä keskustelupalstoilta.
Näille Pro Karelian sivuille ei ole syytä päästää nuorison chatti-palstojen tyylistä älytöntä kirjoitusasullista tekstiä, puhumattakaan mainittujen palstojen keskustelujen asiatasosta.
Pertti Rampanen [2010-12-14 17:45:19]


hypènin vikatikistä

Mielenkiintoista kyllä, mutta sen enempää Hypèn kuin minäkään emme käsitelleet sensuuritoimenpiteiden vaikutusta vapaaseen mielipiteeseen ( vaikka olen kyllä siitä aiheesta tällä sivustolla pauhannutkin ). Kysymyshän oli siitä, millä kriteereillä arvioidaan kirjoitusten taso ja Hypèn erehtyi maalaamaan itsensä nurkkaan isänsä neuvosta hänen kumartaessa nimikirjoitusta sisällön sijaan.
Ymmärrän asian edelleenkin siten että mielipiteiden vaihdossa naputellen näppistä, raapustaen paperille tai keskustellen kasvotusten, pitää jommankumman pystyä osoittamaan toisen väittämä virheelliseksi. Ja jos toinen ei pysty kumoamaan toisen väittämää, vaan päätyy dissaamaan niskan päällä olevaa joko vetoamalla siihen että toinen käyttää "vain" nimimerkkiä tai huutamalla sensuuritoimenpiteitä niskanpäällä olevaa vastaan, niin silloin niskanpäällä olevan esittämät argumentit seisovat edelleen pystyssä. Mitä olisi tullut esimerkiksi tieteen tekemisestä jos PEN:niläiset olisivat onnistuneet hiljentämään Helsingin yliopistossa Backmannin kun nämä "sankarit" eivät kyenneet osoittamaan Backmannin olevan väärässä "pronssisoturissaan". Eihän siitä olisi seurannut muuta kuin historian karkeaa vääristelyä parhaimpaan "sotasyyllisyys-ryti on syytön jatkosodan syttymiseen" tyyliin.
Rampasen marinan allekirjoittaneen kirjoittelusta tälle sivustolle on kyllä ymmärrettävää, sillä esimerkiksi Marraskuusta II... kirjoitukseeni ei Rampaselta ole tullut vastausta ja kysymykseeni siitä pyrkiikö Saksi puhdistamaan Saksan fasismin veristä kilpeä ei vain Rampanen vaan myöskin muut Prokarelia avustajat pyrkivät hiljentymään kuin hauta.
Kun Rampanen Erkon sotaa esittelevässä artikkelissa huutaa tsaari Venäjän kaltaista sensuuria apuun, niin se on näköjään minun tehtäväni sitten taistella mielipidevapauden puolesta niinkuin annetaan ymmärtää suomalaisten taistelleen erkon sodan aikana.


houston we have a problem [2010-12-12 20:48:17]


nimimerkit

Eikös tässä olla ns vapaassa maassa?vai mikä maa tämä on?oletteko te rajoittamassa sananvapautta,jos kirjoittaa nimimerkillä? Oletteko te parempia persoonia,kun ajatuksenne ovat tämän tapaisia.
veli [2010-12-10 20:39:16]


Hampaattoman puhetta ilman tapoja...

Hyvin se tuntuu Houston asioita seuraavan, mutta omalla punasilmällä, joka vääristää pahoin tosiasioita.
Marja Hypén kirjoittaa asiallisesti, rimanalitus lähtee Houstonin kynästä.
Jollain lailla vielä ymmärtää, jos huumorilla arvostellaan toista kirjoittajaa, mutta kun tarkoituksena tosiaan on loukata, en ymmärrä mitä tällä haetaan, ja millaisen tyydytyksen tai kliksin Houston siitä saa.
Jonkinlaista sivistystä kyllä kaipaa, ja sitä ei saa, jos ahmii vain sotahistoriaa,
joka luetaan ja uskotellaan, mikä palvelee Venäläisiä.
Tekstin ja asioitten sekaisuudesta Houston on venäläis-syntyinen, eli olemme aidon "ryssän" kanssa tekemisissä. Venäjän hallinto antoi valtavat määrärahat, minkä takia useassa maassa, eri lehdissä ja nettikeskusteluissa on oma henkilö, joka yötä päivää seuraa keskustelua, ja tökeröllä tavalla yrittää saada Venäjän näyttämään normaalilta, mitä se ei ole. Hypénin ei tarvitse tästä loukkaantua, vaan jättää se omaan arvoonsa.

Pitkänpihan Villee [2010-12-10 10:59:56]


Asiallinen kommentointi Marja Hype´n

Nämä mainitsemasi nimimerkki-kirjoittajat ovat ymmärtäneet sananvapaus-käsitteen aivan väärin. Sananvapautta ei voi ( eikä saa olla! ) ilman minkäänlaista vastuuta sanomisistaan. Nimellään kirjoittavan henkilön tekstin sivistymätön anonyymi arvostelu on sanan vapauden irvikuva.
Tänä päivänäkin huudetaan suu vaahdossa kaikenlaisista vapauksista, mutta ei kukaan eikä mistään pyri ottamaan vastuuta.

Nimimerkillä kirjoittamista ei tietenkään ole syytä kokonaan kieltää, mutta pitää katsoa kuinka silloin kirjoittaa ja minkälaista tekstiä julkituo; nimenomaa vastineena vastuullisemman kirjoittajan tekstiin.

Ihmettelen kuinka palstan pitäjä sallii "houstonin" kaltaisen tekstinikkarin olla jatkuvasti "äänessä"? Tämän kohdalta voisi jo katsoa, että sananvapauden kriteerit vastuumielessä eivät täyty miltään osin. Pistää piste tämän poskettomalle kynäilylle. Huutakoon vaikka kuinka sananvapautensa rajoittamisen perään!
Pertti Rampanen [2010-12-09 20:34:11]


Hypèn siis määrittelee isänsä neuvona että kirjoituksen korkea laatu määritellään siitä mikä nimi on kirjoituksen alla. Tämähän on kummaa, minä kun olen aina luullut että kirjoitus arvostellaan sisällöstään eikä suinkaan niin kuin englantilainen sanonta varottaa: don`t judge book by it`s cover. Onhan sitä monia tapoja nostaa käpälät pystyyn ja myöntää että argumenttivarasto on nyt tyhjä, mutta Hypen heitto kuuluu niihin samoihin riman alituksiin kuin se tällä sivustolla esiintynyt klassinen murjasu siitä kuinka oikeudenmukaisuus muka seuraisi pienempää valtiota eikä ( pienen tai ison ) valtion tekoja...
Nimimerkeistä puhuenollen, kävipä niin että "kirveskerholla" esiteltiin sellaisen nimimerkin kuin "Riitahuhdan esa":n pakinoita ( ensimmäisen kerran minä kuulin niitä ) ja vaikka kyseinen herra kuinka toimi nimimerkin alla, niin huomasin minä itsessäni selvää hekoteluvietin kutinaa joten ainakin omalla kohdalla voin todeta Hypènin isän opin oikeanlaisen allekirjoituksen kunnioittamisesta sisällön sijasta aikamoiseksi humpuukiksi.
houston we have a problem [2010-12-08 23:18:31]


Huomio nimimerkin taakse kätkeytyjät

Sain jo lapsuudenkodissani vanhemmiltani hyviä elämänohjeita, joita ei ole koskaan tarvinnut katua. Vanhempani mm. neuvoivat aina tervehtimään, esittäytymään, kiittämään ja pyytämään anteeksi. Isäni joka oli taitava kynänkäyttäjä, teroitti aina meille lapsille sitä, että muistakaa aina se, että
ette koskaan käytä nimimerkkiä, vaan ilmaisette sanottavanne omalla nimellänne. Se on rehellistä niitä kohtaan, jotka vaivautuvat lukemaan tekstejänne. Hän teroitti myös mieliimme sen, että älkää koskaan
antautuko keskusteluun saati väittelyyn lehden palstoilla nimimerkillä kirjoittavien kanssa, vaan jättäkää heidän hauraat ja heiveröiset mielipiteensä nimettömään arvottomuuteensa.

Marja Hypén [2010-12-07 23:17:18]


Kysymys sodasta ja rauhasta on aivan liian tärkeä uskottavaksi sotilaille

Koskettava yleispätevä kertomus, joka voisi hyvin olla vaikka ensimmäisen maailmansodan länsirintamalta.

"Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin", sanoi Clausewitz. Hän sanoi myös että "Sotaa tulee välttää, jos poliittiset keinot riittävät päämäärään pääsyyn". Eriteltäessä sotien syttymisiä on helppo todeta että useimmiten ei ole haluttu käyttää loppuun saakka kaikkia mahdollisia poliittisia keinoja, vaan on oikaistu mutkat suoriksi ja ryhdytty sotaan liian helposti.
Tämän vaaran pienentämiseksi on aina tärkeää että sotilaita ei päästetä päättämään sotaan ryhtymisestä. Sotilas ajattelee aina karriääriaan, ammatissa pätemistä ja menestymistä vaikka saattaa väittääkin toisin ja itsekin tiedostuksen tasolla väittämäänsä uskoen.

Maija Hypenin koulujen historianopetukseen sotien jälkeen kohdistama kritiikki tuntuu omien kokemusten valossa aiheetomalta. Nautin opetusta normaalilyseossa 60-luvulla enkä totisesti voi syyttää historian opetustamme yksipuolisuudesta tai tosiasioiden peittämisestä. En ymmärrä mitä Maija Hypen konkreettisesti olisi halunnut toisin opetettavan.
Elinkautinen historian harrastelija [2010-12-07 13:24:41]


Ilman otsikkoa

Sydämelliset kiitokset Jouko Kaivonurmelle koskettavasta, hienosta kirjoituksesta. Mieleen tuli ajatus. että jos Suomen peruskouluissa olisi sotien jälkeen annettu laajempaa tosiasioihin perustuvaa historian opetusta niin suomalaisen yhteiskunnan arvomaailma olisi aivan toisenlainen tänäkin itsenäisyyspäivänä ja mitä olisikaan tapahtumut meille suomalaisille Neuvostoliiton romahdettua. Olisimme ehkä olleet rohkeampia ja avoimenpia käsittelemään pakkoluovuttujen alueiden palautuskysymystä
ja valtiojohdossammekin olisi saattanut olla täysin toisella tavalla Karjala-
kysymykseen suhtautuva kokoonpano. Karjala ja muut pakkoluovutetut
alueet olisivat palautuneet Suomelle, ne olisi jälleenrakennettu ja tällä hetkellä vauraudessaan tasavertaisia Suomen alueita.
Marja Hypén [2010-12-06 21:59:41]


... niinkuin minullakin

Muutama vuosi takaperin kävin Leningradissa ja matkan tulkiksi oli tullut suomessa asuva inkeriläisnainen. Olin kysynyt häneltä miksi hän tuli mukaan ja hän vastasi että hän haluaa käydä moikkaamassa veljeään.

Piskarjovin hautausmaahan haudattiin osa Leningradin piirityksessä sekä taistelussa että nälkään kuolleista. Inkeriläistäti ei voinut tietää minkä paaden alle oli hänen RKKA:ssa palvellut ja taistelussa maahantunkeutuneita suomalais- tai saksalaislaumoja kaatunut veljensä haudattu, mutta inkeriläistäti piti sanansa ja kävi tervehtimässä kaatunutta veljeään.


houston we have a problem [2010-12-06 20:48:06]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].