Tietoa kirjoittajasta


Karjalan Kuvalehti


E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

10.12.2014
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN KIELIVIDEOITA

08.12.2010 [03, 13]
»  YLLÄTTÄÄKÖ JÄÄMERIMUUTOS SUOMEN? 

08.12.2010 [03, 13]
»  LIPPONEN: ARKTINEN IKKUNA AVATTAVA SEPPOSEN SELÄLLEEN

08.12.2010
»  POHJOISEN ULOTTUVUUDEN KOLMAS VAIHE ALKAMASSA

08.12.2010 [03, 13]
»  JÄÄMERIMUUTOS JA SUOMEN ARKTINEN STRATEGIA

08.04.2010 [03, 10]
»  JÄÄMEREN SULAMISESTA VALTAVAT MUUTOKSET 

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.12.2010
Karjalan Kuvalehti

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[03] Taloudelliset
[13] Petsamo
[21] Poliittiset

YLLÄTTÄÄKÖ JÄÄMERIMUUTOS SUOMEN?

Jäämerimuutos on jo todellisuutta

Suomen arktisessa strategiassa havainnoidaan Jäämerellä tapahtuva muutos ja sen vahvat vaikutukset. Strategia näyttää kuitenkin pohjautuvan ajatukseen, ettei mitään tapahdu nopeasti ja todellinen muutos kenties toteutuu vasta vuosisadan lopulla.

NASA:n satelliittikuvat, tutkimukset ja paikalla käyneiden havainnot todentavat konkreettisesti, että jäätilanne on jo nyt muuttunut rajusti. Talvijää ei enää ole korvannut kesäjään sulattamia alueita.

Jäämeren monivuotinen jääpeite kutistui vuosina 2004-08 noin 1.5 milj. km2. Vuonna 2003 noin 62 % jäästä oli monivuotista. Vuonna 2008 jo 68 % jäästä oli yksivuotista.

Jäämeri nyt kuin Itämeri 1960-luvulla

Näyttää siltä, että Jäämeren koko alasta vain 15 – 20 % on vanhaa kiintojäätä. Siperian rannikolla paksu monivuotinen jää on kadonnut ja sen tilalla on noin 40 cm vahvuista yksivuotista jäätä. Tällainen jää ei estä jäävahvisteisten laivojen kulkua.

Jäämeren nykytilannetta on verrattu Itämeren tilanteeseen 1960-70 –luvuilla. Vielä jokin aika sitten arvioitiin, että Jäämeri olisi 6 – 8 kuukautta vuodessa sula vasta noin 2080. Näyttää siltä kuin Suomen arktisen strategian laatijat olisivat jääneet tämän tiedon varaan.

Nykyisen kehityksen pohjalta Jäämeri voi olla yli puolet vuodesta niin sula, että konttiliikenne Aasiasta Eurooppaan ja Yhdysvaltain itärannikolle voi alkaa. Jo nyt Koillisväylän kautta on kulkenut konttilaiva ilman jäänmurtajan apua.

Logistiikka ei odota kokovuotista sula-aikaa

Globaalin logistiikan reittien muutos ei jää odottamaan, että Jäämeri olisi koko vuoden sula ja aurinko paistaisi heleästi.

Jokaisella Eurooppa-Aasia –matkalla laiva säästää 10 – 15 vuorokautta, mikä rahassa on kokoluokkana 200 – 300 000 euroa.

Yksikään rahtaaja ei jätä tätä etua ottamatta, kun se on mahdollista. Kun jääpeite taas talven tullen paksunee, laivat voivat kulkea eteläisen reitin kautta.

Venäjä ja Norja varustautuvat aktiivisesti

Venäjä ja Norja varustautuvat vauhdilla globaalin logistiikan nopeaan muutokseen. Venäjä rakentaa Muurmannin alueelle ja Norja Altaan erittäin suuria konttisatamia.

Miksi ne rakentavat näitä satamia, vaikka laivat voisivat kulkea pysähtymättä esim. Amsterdamiin? Syy ja seuraus näyttävät ilmeisiltä. Erityisesti Venäjän omat tarpeet ovat valtaisat, mikä on yksi selvä motivaatio.

Kummankin maan tarkoitus on kaapata mahdollisimman suuri osuus logistiikkamuutoksesta. Siihen maat ovat hyvin varustautuneita verrattuna esim. Suomeen.

Kontit siirretään juniin pohjoisessa

Toinen ilmeinen tarkoitus on siirtää kontit Muurmannin alueella ja Altassa rakennettaville junaraiteille, jolloin logistinen ketju tulee entistä edullisemmaksi. Laivakuljetus esim. Petsamosta Hampuriin kestää noin 2.5 vuorokautta. Paluumatkan kanssa se merkitsee 5 vuorokauden aikaviivettä.

Kun kontit lastataan junaan Muurmannissa tai Altassa, ne ovat 2 – 3 vuorokaudessa Keski-Euroopassa valmiina purettaviksi, kun kontteja keskieurooppalaisessa satamassa vasta lastattaisiin junaan tai kuorma-autoon.

Koska Venäjän luoteisen rataverkon kapasiteetti ei riitä valtaisiin konttikuljetuksiin, Suomikin voi saada siitä osansa, mutta vain venäläisten ehdoilla.

Suomen asema ei-rantavaltiona heikko

Jäämerimuutoksen ja siitä aiheutuvan globaalin logistiikkamuutoksen seurausten osalta Suomi on altavastaaja ja EU-maana sen yksi maksajista.

Suomelta puuttuu Jäämeriyhteys, eikä se siten ole arktinen rantavaltio. Sillä ei ole mitään suoraa osuutta sen paremmin Jäämeren rannoilla tapahtuvaan rakentamiseen, offshore-toimintaan, oman konttisataman etuihin kuin konttien edelleenkuljetukseen.

Näissä asioissa Suomi on täysin Venäjän ja Norjan ratkaisujen varassa. Jos Venäjä päättää, että se yksin vastaa konttikuljetuksista ja rakentamisesta, ei Suomella ole asiaan mitään sanomista. Hyvät strategiatavoitteet ovat silloin turhia.

Suomi ja EU eivät ole varsinaisia arktisia toimijoita

Vaikka Venäjä (tai Norja) katsoisikin, ettei sen kapasiteetti riitä esim. kaikkiin junakuljetuksiin, on Suomi silti Venäjän ratkaisujen varassa ilman omaa strategista kykyään olla yksi varsinaisista toimijoista.

Koko EU:n osalta tilanne on yhtä huono, ehkä Suomeakin huonompi, koska arktisesta sektorista kaukana olevat maat ovat vain maksajan ja tavaroiden vastaanottajan asemassa.

Tältä pohjalta näyttää, että Suomen arktinen strategia lepää erittäin hentojen versojen ja lankojen varassa. Se lepää ensisijaisesti Venäjän tahdon ja etunäkökohtien pohjalla ilman omaa strategista toimintakykyä.

Väkivalta vei Suomelta Petsamon

Onko Suomi tuomittu olemaan syrjästäkatsoja ja ”rikkaiden pöydästä murujen kerääjä”? On, mikäli Suomen valtiojohto jatkaa nykyistä politiikkaansa alistumalla, vaikenemalla, vakuuttelemalla syvää ystävyyttä sekä unohtamalla Suomen ja sen kansalaisten legitiimit oikeudet – eduista puhumattakaan.

Suomi menetti mm. Petsamon ja Karjalan Neuvostoliiton väkivaltaisten toimien vuoksi. Väkivallan käyttäminen sinetöitiin ja tavallaan yritettiin legitimoida väkivaltasopimuksella eli Pariisin rauhansopimuksella 1947.

Suomi kantaa sotasyyllisen maan leimaa, vaikka Neuvostoliitto oli yksiselitteisesti sodan aloittaja ja syyllinen. Suomi haluaa unohtaa Euroopan etupiireihin jakaneen Neuvostoliiton ja Saksan välisen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen 23.08.1939.

Koivisto Suomen ”kallein” presidentti

Suomi ja suomalaiset ovat maksaneet, maksavat ja tulevat maksamaan valtiojohdon syvän Venäjä-pelon seuraukset. Presidentti Mauno Koivisto oli tässä suhteessa ylivertainen. Hän jopa dementoi Neuvostoliiton politbyroon ja Jeltsinin hallinnon neuvotteluviestit alueneuvotteluvalmiudesta.

Tämä on tullut Suomelle erittäin kalliiksi. Hintaa on mahdotonta laskea, mutta kokoluokka on sadoissa miljardeissa euroissa. Pelkästään pakkoluovutettujen alueitten arvoksi professori Ilkka Nummelan laskelmien pohjalta muodostuu lähes 200 mrd. euroa.

Tätä hintaa valtiojohto maksattaa suomalaisilla veronmaksajilla. Kun Jäämeri aukeaa globaalille liikenteelle, suomalaisten tappio vain lisääntyy. Viisimiljoonainen, eläköityvä kansa ei ole kyllin rikas jatkuvasti olemaan ilman sille kuuluvaa varallisuutta ja tulopohjaa.

Suomen Petsamo avaa valtaisan potentiaalin

Jäämeriyhteyden puuttuminen ja Suomelle kuuluvan Petsamon jääminen Venäjän hallintaan ovat heikentäneet ratkaisevasti Suomen asemaa. Mutta ne heikentävät myös EU:n asemaa.

Oma suomalainen konttisatama Petsamossa ja sieltä ratayhteys Kolarin tai Kelloselän kautta Ouluun ja Helsinkiin tai Ruotsin kautta Eurooppaan, avaa valtaisia liiketoimintamahdollisuuksia.

Samalla se edistää Suomen aitoa liittymistä Eurooppaan Helsinki-Tallinna –välisellä auto- ja junatunnelilla sekä Tallinnasta Rail Baltica ja Via Baltica –yhteyksien avulla Keski-Eurooppaan.

Miksi valtiojohto yhä passiivinen?

Miksi presidentti Tarja Halonen ei ole aktiivinen tässä asiassa? Miksi pääministeri Mari Kiviniemen johtama hallitus vain katsoo sivusta, kun toiset rakentavat omaa liiketoimintaansa ja etuaan Suomen ja EU:n oikeuksilla?

Neuvostoliitto otti väkivallan avulla 45 000 km2 alueen Suomelta. Samalla se rikkoi kaikkia kansainvälisiä ja kaikkia keskinäisiä sopimuksia. Tällainen sopimusten väkivaltainen rikkominen ja toisen osapuolen pakottaminen hyväksymään tilanne, ei tuota aitoa oikeutta.

Aito strategia edellyttää alueiden palautusta

Suomen poliittisen johdon on muutettava nykyinen toimintamuotonsa. Lopetettava Venäjän pelkääminen ja sen ”legitiimien etujen” turvaaminen. Johdon on siirryttävä Suomen ja suomalaisten legitiimien oikeuksien aktiiviseen ajamiseen.

Vasta, kun perustuslain vastainen ja väärä sotasyyllisyys on purettu ja alueneuvottelut Venäjän kanssa käynnistetty, Suomella alkaa olla mahdollisuuksia laatia varsinainen, oma arktinen strategia.

Siinä strategiassa lähtökohtana tulee olla Suomen ja suomalaisten oikeudet. Luonnollisesti muut kumppanuusmaat otetaan asiallisesti huomioon, kuten voidaan vaatia heidänkin ottavan Suomen huomioon.

Väkivaltasopimus on huono yhteistyöpohja

Tilanteen korjaaminen ja aidon luottamuksen palauttaminen Venäjää kohtaan voi toteutua vain Venäjän omien luottamusta herättävien toimenpiteitten pohjalta. Vanhojen väkivaltarikosten pohjalle ei yhteistyötä voida tasapuolisesti rakentaa.

Kaiken inhimillisen yhteistyön perusta on luottamus. Suomen laatima arktinen strategia on maan ja EU:n kannalta ensiluokkaisen tärkeä. Nyt strategia lepää kahden harhaannuttavan tekijän varassa: Jäämeren avautuminen joskus vuosisadan vaihteessa ja väkivaltaiseen historiaan pohjautuva Venäjä-yhteistyö.

Aito yhteistyö perustuu win-win -luottamukseen

Yhteistyötä kannattaa ja tulee tehdä. Mutta sen pitää perustua luottamukseen ja rehellisyyteen vanhoissa ja uusissa suhteissa. Venäjällä, Suomella ja muulla EU:lla on valtaisat yhteistyön mahdollisuudet.

Yhteistyötä ei tule rakentaa väkivaltapohjaiselle Venäjä-kortille, vaan vanhojen asioitten korjaamiselle ja siltä pohjalta luottamukselliselle, toistensa oikeuksia kunnioittavalle dynaamiselle yhteistyölle.

Jäämereen liittyvää potentiaalia riittää kaikille siihen oikeutetuille osapuolille. Mittava hyödyntäminen voi tapahtua vain todellisen yhteistyön avulla. Kun Petsamo on palautettu, Suomen selviämismahdollisuudet nousevat vahvasti. Samalla EU:n riippuvuus ei-jäsenistään laskee hyväksyttävälle tasolle.

Tämä artikkeli on julkaistu Karjalan Kuvalehden 4-numerossa 03.12.2010


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Venäjä, tuo kehittymätön maa henkisesti, ja tapojen suhteen...

Suomen itsenäisyystaistelu alkoi marraskuun viimeisenä päivänä 1939. tai oikeastaan pari vuotta ennen, kun Stalin viritteli suunnitelmia Suomen valtaamiseksi. Silloin alkoi tietyöt itä-länsi suunnassa, hyökkäysuria varten, ja 1939 kesän aikana Stalin löi lukkoon valtaus-suunnitelmat.
Pakon edessä Neuvostoliitto myöntyi ns. talvisodan rauhaan, mutta koko välirauhan aikana varustelu kiihtyi, varuskuntia ja varikkoja perustettiin rajamme takana. Varsinkin silloisen Leningradin alueella kansalaisagitaattorit alkoivat propagandan Suomen uhittelusta. Muistaa pitää myös Kalevan ampuminen alas murhaperiaatteella.
Jatkosota oli nimensä mukaan jatkumoa talvisodalle, ja Suomi turvautui Saksaan, kun kellään muulla valtiolla ei olisi ollut auttavaa voimaa tähän.
Molotov talvisodan jälkeen tiukkasi Saksassa, että me saamme hoitaa Suomen kysymys loppuun, eli täydelliseen valtaukseen, mutta Saksan johto ei antanut lupaa tähän.
Molotov meukkasi enemmän kuin Stalin, joka oli saanut jo trauman Suomalaisten päättäväisyydestä.
Se huomattiin, kun Pariisin väkivaltasopimusta tehtiin, Suomalaisille esitettiin Molotovin suunnittelemat rauhanehdot sanasta sanaan, ei annettu missään periksi. Se oli Molotovin katkeruutta, kun hänelle ei annettu vapaita käsiä Suomen valtaamiseksi.
Englannin pääministerikin yritti, että Suomi säästettäisiin sotakorvauksilta, mutta Molotovin Suomiviha oli vertaansa vaille. Stalinkin loppusohinassa nosti maljan Suomen armeijalle, mutta Molotov sylki lasiin, tästä voimme tehdä useita päätelmiä.

Kaiken tämän vääryyden oikaisemiseksi Karjalan ja muiden ryöstömaiden palautuksella on kiire, ja sitä ei voi jättää Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivään asti, mitä muuan taho ehdottaa.

Voisi palautukseen liittää myös Venäjän Karjalan kokonaisuudessaan, koska nyt on jo heidän kiduttamisesta kysymys.
Sitten voisi verrata, kun Karjalan elitason kohenee, ja asukkaista huolehditaan, onko venäjän hallintotavoissa vikaa, kun heti on huomattavaa muutosta asukkaiden hyvinvoinnin suhteen.
Päivässä ei Suomikaan voi hampaita kaikille loihtia, mutta pitkässä juoksussa he saavat ihailla peilin edessä valkoisia hohtavia hampaitaan.

Jos me katselemme Leningradin laitamilla ilotulitusta, mitä Saksalaiset syytävät kaupunkiin, ei tee meistä mitään piirittäjää, eihän meillä ollut mitään liittosopimusta Saksan kanssa. Me annettiin humaanisista syistä jäätie Laatokalla Venäläisten käyttöön, minkä olisimme toisessa tapauksessa voineet laittaa poikki helposti. Houston ei muista tälläisiä.

Halonen ei edusta minua, eikä montaa muutakaan Suomalaista, ettei hänen tarvitse pyytää anteeksi Venäläisiltä mitään. ja ei hänellä ole valtuuksia siihen.
Hän on Putinin ajokoirakatseessa kiinni, ja junassakin siloitteli hänen kämmenselkäänsä, kuin "kissinpenikkaa". Miksi pienillä miehillä on halu ja kaipaus isompiin naisiin.

Mikähän on, kun kaikki mitä Venäjältä kuuluu, on negatiivista?

Otso Pehvonen [2010-12-15 10:58:17]


onko kiittämättömyys on maailman palkka ?

Niin eihän suomi voi levitellä rahapussiaan, kun on jouduttu sitä levittelemään ensin Kreikalle ja sitten erityisen vastahakoisesti Irlannillekin.
Mutta miksi suomen poliittisen johdon pitäisi selittää venäläisille isännille sitä kuinka suomi rikkoi moskovan rauhansopimuksen liittoutuessaan fasistisen saksan kanssa ja kuinka suomi hyökkäsi NL:ään rosvotakseen kannaksen & itä-karjalan. Puhumattakaan niistä sotarikoksista joihin sotasyyllisyys-ryti syyllistyi mm suomen osallistuessa Leningradin piiritykseen. Kyllähän sen Venäjän isännät tietävät.
Sen sijaan suomen tasavallan presidentti voisi edes pyytää anteeksi suomen osallistumisesta NL:n vastaiseen hyökkäykseen ja kiittää siitä huomionosoituksesta jota NL:n johtajat osoittivat suomea kohtaan vähentämällä suomen aiheuttamien tuhojen korvaus-summaa neljännekseen ja luulempa että niihin voisi Venäjänkin johto yhtyä.
houston we have problem [2010-12-14 23:10:32]


Karjala ei koskaan palaudu mutta talousyhteistyö kehittyy

Suomen "eliitti" ei voi selostaa venäläisille eikä muillekaan tepposkan haluamia Suomen kantoja yksinkertaisesti siksi että ne eivät ole mitään Suomen kantoja. Ne ovat tepposkan kantoja, eivät Suomen valtion eivätkä kansamme enemmistön. Ruotsi on aktiivinen taloustoimija kannaksellakin ja Suomi ei jää junasta tepposkan sielullisten ilmavaivojen takia.

Suomen ja Venäjän talousyhteistyö kehittyy lupaavasti ja suotuisasti aivan ilman tepposkojen, saksien ja lehtipuiden luottamustakin. Se on kansallinen etumme. Luottamus näyttää riittävän.
Katse eteenpäin! [2010-12-14 18:34:39]


Vinkkejä eliitille

Tuli tuosta Halosen Pietarin vierailusta mieleen, että Suomen pääministeri ja presidentti voisivat hieman selkokielisemmin selostaa Suomen näkökantoja Karjalan kannaksella. Suomen presidentin pitäisi selvästi ilmaista tiedotusvälineille, miksi suomalaiset eivät halua matkustaa Venäjälle ja miksei heidän hankkeitaan haluta tukea karjalan kannaksella. Kysymys on yksiselitteisesti siitä että alue on toisen maailmansodan vääryyksissä menetetty Neuvostoliitolle/Venäjälle ja karjalan kannas on Suomen maata, jonka NL on ryövännyt ja raiskannut.

Näistä johtuvista seikoista johtuen Suomi ei voi levitellä rahapussiaan lähialueyhteistyön merkeissä tai ylipäätään muutoinkaan kyseisellä alueella niin kauan kuin maa on palauttamatta alkuperäisille omistajilleen. Lisäksi päämisteri ja presidentti voisivat yhdessä todeta venäläisten kollegojen kanssa nämä periaatteelliset ja käytännölliset esteet.
Tepposka [2010-12-14 09:02:51]


ei se petsamoa takaisin tuo

Kun suomalaiset yrittivät väkivalloin anastaa Neuvosto-Venäjälle kuuluvan Petsamon, niin siinä kävi sen verran nolosti että jopa britit mieluummin tukivat muurmannin legioonalla suomalaisten laittomien maahantunkeutumisen lyömistä kuin Petsamon luovuttamista toiselle kapitalistiselle maalle. Lenin oli sitten pakotettu luovuttamaan Petsamon suomelle jolle se ei koskaan ollut kuulunut mikä tietenkin teki Tarton sopimuksesta väkivaltasopimuksen ( joskin tsuhnat kutsuivat sitä häpeärauhaksi itä-karjalaprojektin mentyä pieleen ). Erkon sodan loputtua RKKA luovutti valloittamansa Petsamon takaisin suomelle joten jos sotasyyllisyys-ryti ei olisi sytyttänyt jatkosotaa, ei Petsamoa olisi tarvinnut menettää oikeudenmukaisessa ja legaalisessa Pariisin rauhassa. Tältä kantilta katsottuna asia on selvä, Suomella ei ole mitään oikeutta Petsamoon.


houston we have a problem [2010-12-08 23:44:18]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].