[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[21] Poliittiset

AJAAKO HALLITUS SUOMEA EU:N VAI VENÄJÄN SYLIIN?

- Miksi halutaan ottaa kestämätön riski?
- Miksi hallitus ajaa Suomea konkurssiin?
- Suomi EU:n vai Venäjän syliin?
- Suomen kehittäminen vaihtoehtona
- Kannattava sijoitus: Petsamo ja Karjala
- Petsamon ja Karjalan palautus on win-win
- Suomen legitiimit oikeudet ja edut etusijalle

Miksi halutaan ottaa kestämätön riski?

Hallitus ja Eduskunta ovat valmiita ottamaan 14 mrd. euron riskin konkurssikypsiksi todettujen eurooppalaisten maiden rahoituksen tukemiseksi.

Samalla hallitus on viemässä Suomea pysyvään vakausrahastoon ja liittovaltiokehitykseen, jolloin vastuiden määrä nousee 80 - 100 mrd. euroa lisää. Pian ollaan kokonaisuudessaan 160 mrd. euron huonommalla puolella.

Edellinen hallitus aloitti tämän kehityksen, mitä nykyinen sekalaisesta seurakunnasta koostuva hallitus vie eteenpäin. Motivaatio tähän toimintaa ihmetyttää. Oman maan pelastamisesta ei näytä olevan kysymys.

Maanpuolustusta heikennetään reippaasti, luovutaan ”imagosyistä” miinoista, annetaan teknologian vanhentua, pienennetään armeijaa. Yleisestä koulutuksesta tingitään, sosiaalikuluja karsitaan. Kuntia pakkoliitetään. Tässä vain muutama esimerkki.

Miksi hallitus ajaa Suomea konkurssiin?

Hallituksen into ajaa Suomea kohti suurta taloudellista rysähdystä herättää aiheellista huolestumista. Talouden rappio on edessä ja sen mukana menetetään valtaisa kasvupotentiaali. Puheet Euroopan ja markkinoiden pelastamisesta ei vakuuta, koska rahoitettavat kohteet eivät siihen tähtää.

Jos takauksista tulee aluksi maksuun esim. 15 mrd. euroa, vuosittainen lisävelkaantuminen nousee 25 mrd. euron tasolle. Lainanhoitokulut vievät budjetista leijonanosan – ja pohjan pois.

Lainamäärässä saavutetaan nopeasti kansantuotteen vuositaso eli vajaa 200 mrd. euroa. Suomi on silloin konkurssikypsä.

Kehitys pysähtyy ja taantuu. Pystyvä väki muuttaa maasta pois, eihän sillä ole tulevaisuuden näkymiä. Yritystoiminta ei ole kilpailukykyistä. Yhteiskunnalliset rasitteet nousevat pilviin. Infra-uudistuksia ei kyetä rahoittamaan. Eläkesummia lasketaan. Sosiaalipalvelut heikkenevät. Maa kuihtuu.

Suomi EU:n vai Venäjän syliin?

Näyttää siltä, että Suomea ajetaan määrätietoisesti jonkun suuremman tahon syliin. Käytännössä tahoja on kaksi: EU tai Venäjä. Kumman syli on houkuttelevampi?

EU:sta kehitetään suoraan tai välillisesti liittovaltiota, jolloin velat ovat yhteisiä. Suomella ei yhteisen velkataakan alla ole mahdollisuuksia. Olisihan Suomi osa vanhaa eurooppalaista kulttuuria, vaikkakin sen periferiassa ja sen veronmaksajat täysin rahastettavina.

Venäjä on nykyaikainen diktatuuri, jossa valtaa pitää silovikiklaani. Vaikka Venäjä pullistelee valtaisilla varusteluinvestoinneilla ja energiaraaka-aineella, se on taloudellisesti heikoilla. Uusintainvestoinnit on valtaosin tekemättä, infra rappeutuu. Demokratiasta on jäljellä vain näennäisrakenteet.

Suomesta voi tulla mitätön osa EU:n kokonaisuutta tai Venäjän ryöstöviljeltyä periferiaa, kunnes se katoaa historian hämärään. Onko terve kansallisuusaate ja –ylpeys kokonaan kadotettu?

Suomen kehittäminen vaihtoehtona

Mitä esim. 15 mrd. euron velkavetoinen panostus Suomen kehittämiseen vaikuttaisi viiden vuoden tähtäyksellä? Kumpi olisi pienempi paha: Euroopan konkurssimaiden kaatuminen 1 – 2 vuotta aikaisemmin ilman tukea kuin tuen kanssa vai suomalaisen yritystoiminnan tukeminen taantuvilla markkinoilla?

Velkamailla on saneeraus ja velkojen kuittaaminen edessä joka tapauksessa. Ne ovat niin syvällä itse rakentamassaan suossa, ettei niitä velkavetoisesti nosteta suosta. Tilanne vain pahenee.

Suomi on pelastanut pankkinsa, kuten se teki hyväksymällä maan historian suurimmat talousrikokset 1990-vaiheessa ja maksattamalla viulut veronmaksajilla. Suurimpia rikollisia eivät olleet yritykset. Kyse oli todella pankkikriisistä ja poliittisen johtamisen kriisistä.

Kannattava sijoitus: Petsamo ja Karjala

Hallitus ja presidentti ovat täydellisesti laiminlyöneet Suomen keskeisimmän potentiaalisen talousveturin: pakkoluovutetun alueen palauttamishankkeen ja jälleenrakentamisen. Avainsanat tässä asiassa ovat Petsamo ja Karjala.

Jäämeri sulaa vauhdilla. Muutaman vuoden kuluessa Aasia-Eurooppa -logistiikka kulkee 6 – 8 kk vuodessa Koillisväylän kautta. Aikaa säästyy jokaisella matkalla noin 10 vuorokautta, mikä merkitsee laivaa kohti 200 – 300 000 euron säästöä eteläiseen reittiin verrattuna.

Maksettaviksi tulevien lahjoitustakauksien sijaan on järkevämpää rahoittaa erittäin kannattavasti Petsamon ja Karjalan jälleenrakentamisen julkinen osuus. Yritykset ja yksityiset tahot hoitavat kannattavasti oman rahoitusosuutensa.

Petsamosta rakennetaan puuttuva rataosa Oulun suuntaan sekä Helsingin ja Tallinnan välille ainakin rautatietunneli. Euroopastakaan silloin ei tule Venäjän alamaista Aasia-logistiikassaan.

Petsamon ja Karjalan palautus on win-win

Panostus palautukseen on Suomen paras investointi. Se on paras toimenpide myös Venäjälle, koska palauttamalla Neuvostoliiton ryöstämät alueet Venäjä voi saavuttaa valtaisan poliittisen voiton ja sitä kautta hankkia ehdottomasti tarvitsemaansa luottamuspääomaa.

Pakkoluovutetun alueen palautus on siten voimakkaasti win-win –hanke. Molemmat osapuolet voittavat. Palautuksessa Venäjä oppii, ettei väkivalta ja voiman kasvattaminen ole oikea keino asioitten hoitamiseksi, vaan yhteistyö ja neuvottelut.

Suomen poliittisen johdon nykyinen linja on kestämätön. Pieni maa ei voi lahjoittaa takauksia ja rahaa huonosti asioitaan hoitaneille maille, jotka jälleen kerran jättävät asiansa hoitamatta.

Suomen legitiimit oikeudet ja edut etusijalle

Suomen valtionjohdon on aika siirtyä Suomen legitiimeistä oikeuksista ja eduista versovaan ajatteluun jonkinlaisen globaalin syleilyn sijaan. Kaikki se taloudellinen ja henkinen panostus, mikä Suomen edestä voidaan tehdä, tulee tehdä, eikä niukkoja resursseja pidä uhrata järjettömään lahjoitteluun ja rikkaana pelehtimiseen.

Suomi lahjoitti ns. sotakorvauksia Neuvostoliitolle nykyrasitteeksi laskettuna vuosibudjettinsa verran eli 50 – 60 mrd. euroa. Venäjälle on lahjoitettu lähialuerahoina satoja miljoonia euroja. EU-lahjoitusten määrä on epäselvä.

Hallitus ja Eduskunta ovat maan kannalta kriittisen asian kanssa tekemisissä päättäessään väliaikaisen vakuusrahaston lisäämisestä. On aika ryhtyä ajattelemaan äänestäjien ja suomalaisten veronmaksajien oikeuksia ja etuja ja Suomen todellista pelastamista.

Lisätiedot: Veikko Saksi