[04] Oikeudelliset
[06] Sotasyyllisyys
[21] Poliittiset

LAKIALOITE SOTASYYLLISYYSTUOMIOIDEN PURKAMISEKSI

- Tossavaisen aloite tuomioiden purkamiseksi
- Moskovan välirauhansopimuksen 13. artikla
- Tuomioissa loukattiin oikeudenkäynnin periaatteita
- KKO ja Oikeuskansleri: tuomiot perustuslain vastaisia
- Kunnia ja tuomiot sekoitetaan tarkoituksellisesti
- Bjarne Kalliksen aloite haudattiin ministeriöön
- Tuomioiden purku aloitteen pohjana
- Positiivista isänmaallisuutta tarvitaan
- Presidenttiehdokkaat perustuslakipuntariin

Tossavaisen aloite tuomioiden purkamiseksi

Eduskunnassa on 16.12.2011 tehty lakialoite sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisesta. Kansanedustaja Reijo Tossavainen perustelee aloitettaan tiedotteessaan sillä, että ”Kuitenkin kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia on aiheellista viimeistään nyt tekemäni lakiehdotuksen avulla purkaa tuomiot”.

Tossavainen esittää määräaikaista lakia, jonka pohjalta purkuhakemukset on tehtävä viimeistään 05.12.2017. Itsenäinen Suomi täyttää seuraavana päivänä 100 vuotta.

Sotasyyllisinä tuomittiin 21.02.1946 vankeusrangaistuksiin Risto Ryti, Johan Wilhelm (Jukka) Rangell, Väinö Tanner, Toivo Mikael (T M) Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka.

Moskovan välirauhansopimuksen 13. artikla

Lakialoitteen perusteluissa viitataan Molotov-Ribbentorp –sopimukseen 23.08.1939 ja sen mahdollistamaan Neuvostoliiton talvisodan aloittaneeseen hyökkäykseen Suomeen. Sopimus oli Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan välinen sopimus, joka jakoi Euroopan etupiireihin.

Jatkosodan päättäneessä Moskovan välirauhansopimuksessa oli 13. artikla, joka rauhansopimuksen mukaisesti käsitteli sotasyyllisten eli sotarikoksiin syyllistyneiden tuomitsemisesta.

Sotasyyllisyystuomiot olivat kuitenkin poliittisia, eikä niillä ollut mitään tekemistä artiklassa mainittujen sotarikosten kanssa, vaikka tältä pohjalta syyllisyyttä väännettiinkin. Jälkikäteen siten päätettiin, mikä aikaisemmin oli rikollista toimintaa.

Tuomioissa loukattiin oikeudenkäynnin periaatteita

Sotasyyllisyystuomioiden purkamiselle on vankat juridiset perustelut. Lakialoitteessa mainitaan, että ”oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita loukattiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä monissa kaikkein keskeisimmissä kohdissa, vastoin silloisen perustuslakimme eli Hallitusmuodon (1919) ja nykyisen perustuslakimme (1999) ilmaisemia demokraattisten sivistys- ja oikeusvaltion perussääntöjä”.

Sotasyyllisyysprosessin pahimmat virheet olivat: jälkikäteen perustettu satunnainen erityistuomioistuin, lain taannehtivuus, syyttömyysolettaman hylkääminen, puolustuksen rajoittaminen, osittain jäävien tuomareiden käyttäminen, tuomioistuimeen kohdistettu Neuvostoliiton, Valvontakomission ja Suomen poliittisen johdon voimakas painostus.

Perustavaa laatua oleva virhe oli se, että Suomi oli sotiin syytön. Sodat olivat Stalinin Neuvostoliiton käynnistämiä valloitussotia.

KKO ja Oikeuskansleri: tuomiot perustuslain vastaisia

Perustuslakivaliokunnalle 28.08.1945 antamassaan lausunnossa Korkein oikeus totesi (KKO): ”… ehdotettu laki, joka tosin on tarkoitettu säädettäväksi valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyssä järjestyksessä, sisältää niin monia ja perustavaa laatua olevia poikkeuksia hallitusmuodosta ja yleisesti hyväksytyistä oikeusperiaatteista, ettei lakia oikeudelliselta kannalta voida pitää valtiojärjestykseemme soveltuvana” (Ks. artikkeli).

KKO päätöksessään 20.10.2008 toi selkeästi esille koko sotasyyllisyysprosessin perustuslainvastaisuuden.

Oikeuskansleri käsitteli asiaa 27.11.1992. Hän totesi: ”… itse laki useissa kohdin koettiin aikanaan ja koetaan nytkin oikeusjärjestyksemme perusteiden vastaiseksi”. ”Lain sisällön asiallinen poikkeusluonteisuus ei ole perusteltavissa oikeudellisin argumentein, vaan ainoastaan ottamalla huomioon lain taustalla olleet, välirauhansopimuksesta aiheutuneet maallemme asetetut ulkopoliittiset velvoitteet ja niiden täyttämisen merkityksellisyys”.

Kunnia ja tuomiot sekoitetaan tarkoituksellisesti

KKO on 2008 katsonut, ettei sillä olisi toimivaltaa käsitellä tuomioita. Poliittiset päättäjät ovat olleet erittäin haluttomia mahdollistamaan tuomioiden purkamisen. Tämä näyttää ensisijaisesti johtuvan syvästä suomettumisesta ja jälkijättöisestä Venäjä-pelosta.

Purkamisen estämiseksi on lukuisia kertoja esitetty väite, etteivät tuomitut menettäneet kunniaansa, eikä sen vuoksi purkaminen olisi tarpeen. On todella hämmästyttävää, kun kokeneet poliitikot sekoittavat kunnian ja tuomioistuimen antaman perustuslain vastaisen tuomion samaksi asiaksi.

Vaikka suurin osa suomalaisista katsoo, etteivät tuomitut menettäneet kunniaansa, on maailmalla selvä tieto siitä, että suomalainen tuomioistuin on tuominnut johtajansa vankeusrangaistuksiin sotasyyllisyydestä. Kysymys on siten perustuslain noudattamisesta.

Bjarne Kalliksen aloite haudattiin ministeriöön

Sotasyyllisyystuomioiden purkamista on tuotu aikaisemminkin esille. Kansanedustaja Bjarne Kallis jätti 16.11.2010 lakialoitteen, jossa hän esitti Oikeudenkäymiskaareen tehtävää yhden lauseen muutosta, jolla KKO:lle olisi annettu toimivalta käsitellä sotasyyllisyystuomioistuimen tuomioita.

Professori Kauko Sipponen ja asianajaja Kari Silvennoinen (sekä useat muut lainoppineet) ovat katsoneet, että OK 31:8 §:ään riittäisi seuraava lause: ”KKO:lle annetaan toimivalta purkaa poikkeuslain perusteella rikosasiassa annetut tuomiot”. On mahdollista, että muutoksen tekemiseen riittäisi yksinkertainen enemmistö eduskunnassa.

Kalliksen lakialoite haudattiin hiljaisuudessa byrokratian viidakkoihin, eikä sitä millään tavoin käsitelty edellisessä eduskunnassa.

Tuomioiden purku aloitteen pohjana

Kansanedustaja Tossavaisen lakialoite lähtee tuomion purkamisesta. Purkuhakemuksen voisi sen mukaan tehdä valtakunnansyyttäjä tai tuomitun omainen: ”Omaisen käsite olisi tässä tulkittava sikäli laajasti, että syytetyn elossa olevista sukulaisista tulisi lähimmän sukulaisen lisäksi kyseeseen muukin olosuhteisiin katsoen läheinen sukulainen”.

Aloitteessa myös katsotaan, että ottaen huomioon ”… 1940-luvulla muodostaman kollektiivisen kohtalonyhteyden on lisäksi perusteltua katsoa, että yhden syytetyn omaisen aloitevalta ulottuu myös purkuhakemuksen tekemiseen muidenkin syytettyjen hyväksi.

Aloite katsoo aiheellisesti, että ”Sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden kaltainen kansallisesti syvän traumaattinen kipupiste ja kunniavelka on syytä saada kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen edellyttämällä tavalla hoidetuksi ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta”.

Positiivista isänmaallisuutta tarvitaan

Parhaillaan on menossa käsittämätön ja kansaa repivä EU-rahoituskriisi, jossa Suomi laitetaan vastaamaan järkyttävän suurista, vieraiden valtioiden aiheuttamista maksusummista. EU:hun muodostetaan jonkinlaista kollektiivista ”taloussotasyyllisyyttä”.

Lakialoite tulee tärkeään aikaan. Nyt tarvitaan positiivista, isänmaallista ja rakentavaa poliittista toimintaa repivän ja kansaa hajottavan tilalle.

Sotasyyllisyyden purkaminen on kansallinen asia, koska tuomiot antoi suomalainen tuomioistuin. Lakialoitteella on täysin selkeä Suomen kansan tuki. Loviisan Sanomien teettämän gallupin mukaan 57 % vastaajista kannattaa sotasyyllisyyden purkamista. Vain 18 % vastustaa sitä eli kannattajia on 3.2 kertaa enemmän. Noin 25 % ei osaa ottaa kantaa.

Presidenttiehdokkaat perustuslakipuntariin

Asian ajankohtaisuutta lisää presidenttivaalikampanja. Tuomittuja oli 8, ehdokkaita on 8. Karjalan Kuvalehden kyselyn mukaan Pekka Haavisto, Paavo Väyrynen, Eva Biaudet, Sari Essayah ja Timo Soini pitävät tuomioita väärinä. Tuomioiden purkamisesta puhuu yksiselitteisesti vain Timo Soini.

Sauli Niinistö, Paavo Lipponen ja Paavo Arhinmäki eivät katsoneet arvolleen sopivaksi vastata kysymyksiin lainkaan. He siten osoittivat huomattavaa ylimielisyyttä perustuslain noudattamista ja kansan tahtoa vastaan.

Olisi aiheellista, että sotasyyllisyyden purkamista käsiteltäisiin presidenttiehdokkaiden tv-väittelyissä selväsanaisesti. Äänestäjien on hyvä tietää, katsooko tuleva presidentti sotasyyllisyystuomioita perustuslain ja oikeudenmukaisuuden vai poliittisen pelon näkökulmasta.

Lisätiedot: Veikko Saksi