Tietoa kirjoittajasta


Pentti Virrankoski
professori

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

14.10.2007 [02]
»  PARIISIN RAUHA JA SUOMEN SYYLLISYYS JATKOSOTAAN

02.09.2004 [02]
»  SUOMEN SYYLLISYYS OLI HARHA

06.05.2002 [02]
»  KARJALA ON OSA SUOMEN HISTORIAA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

06.05.2002
Pentti Virrankoski

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALA ON OSA SUOMEN HISTORIAA

Itsenäisen Suomen raja Neuvostoliittoa vastaan vahvistettiin 1920 Tarton rauhansopimuksessa lähes samana kuin Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan itäraja oli ollut. Lisäksi Suomi sai Jäämeren rannikolla olevan Petsamon alueen, jonka keisari Aleksanteri II oli luvannut jo 1864 periaatteessa Suomelle.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteet määritteli myös Kansainliiton jäsenmaiden sopimus, joka kielsi väkivallan, ja hyökkäämättömyyssopimus, jonka Suomi solmi 1932 Neuvostoliiton kanssa Stalinin aloitteesta.

Suomen ulkopolitiikan tehtävänä oli säilyttää puolueettomuus. Hallituksen muodostivat 1930-luvulla liberaalit ja sosiaalidemokraatit, ja näiden suhde Hitlerin johtamaan Saksaan oli hyvin viileä. Hitlerin ehdotettua 1939 hyökkäämättömyyssopimusta Suomen hallitus torjui sen ja pyrki tukeutumaan toisiin Pohjoismaihin.

Hitlerin valmistellessa hyökkäystä Ranskaa ja Englantia vastaan hän solmi elokuussa 1939 Stalinin kanssa sopimuksen, jossa Itä-Eurooppa jaettiin etupiireihin. Tämän sopimuksen nojalla Puola tuhottiin, ja syksyllä 1939 Stalin hankki Virosta, Latviasta ja Liettuasta tukikohtia. Nämä maat menettivät samalla de facto suvereniteettinsa.

Kun Suomikin kuului Neuvostoliiton etupiiriin, Stalin esitti vaatimuksia maan hallitukselle. Hän tarvitsi laivastolleen tukikohdan Suomen etelärannikolta, 90 km pääkaupungista lähteen, ja halusi siirtää maamme kaakkoisrajan 40 km päähän Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista Viipurista. Kun Stalinin käytössä oli jo Viron rannikko, hänen suunnitelmansa olisi tuhonnut mahdollisuudet puolustaa Suomea, eikä maan hallitus siten voinut suostua siihen.

Stalin puolestaan syytti Suomen hallitusta vihamielisyydestä ja väitti, että suomalainen tykistö oli tulittanut Neuvostoliiton aluetta. Näillä valheilla Stalin perusteli 30. marraskuuta 1939 alkanutta hyökkäystä Suomeen.

Seuranneessa talvisodassa suomalaiset taistelivat yksimielisinä ja urheasti, mutta vihollisen suuri ylivoima pakotti hallituksen suostumaan 13. maaliskuuta 1940 Moskovassa saneltuun rauhansopimukseen. Siinä Suomelta riistettiin Viipuri ja maan kaakkoisosa oheisen kartan osoittamalla tavalla.

Stalin hankki Moskovan rauhassa myös tukikohdan Helsingin läheltä: Hangon kaupunki ympäristöineen joutui vuokrattuna alueena Neuvostoliitolle. Suomelta riistettyjen alueiden asukkaat, noin 420.000 suomalaista, siirtyivät spontaanisesti muihin osiin maataan, koska he pitivät mahdottomana jäädä Stalinin terrorin uhreiksi.

Talvisodan jälkeen Suomi oli turvattomassa asemassa. Stalin puhu totta sanoessaan sotilailleen, että Suomi oli saatu pihteihin, kun Viipuri, Hanko ja Viron rannikko olivat hänen sotavoimiensa hallussa. Suomen hallitus yritti aluksi saada tukea Skandinavian maista, mutta tämä raukesi siihen, että Hitler miehitti keväällä 1940 Tanskan ja Norjan ja Stalin kielsi Suomen ja Ruotsin välisen liiton.

Neuvostoliitto painosti Suomea 1940 - 41 hyvin uhkaavasti. Helsingissä ei tunnettu Stalinin uutta hyökkäyssuunnitelmaa, jonka toteuttamiseen hän yritti saada marraskuussa 1940 Hitlerin luvan, mutta hallitus saattoi päätellä, mistä oli kysymys. Koska Suomen puolustuskyky tiedettiin heikoksi, tarvittiin sotilaallista tukea joltakin suurvallalta. Ranska oli kuitenkin menettänyt itsenäisyytensä ja Englanti oli eristettynä. Yhdysvallat oli kovin kaukana ja haluton sekaantumaan Euroopan asioihin.

Oli siis vain yksi mahdollisuus, ja kun Hitler alkoi kesästä 1940 lähtien tukea Suomea, aluksi hyvin varovasti, apu otettiin vastaan. Valtaosa suomalaisista ei hyväksynyt Hitlerin ideologiaa eikä hänen väkivaltaisuuttaan, mutta hallituksen politiikalle ei ollut vaihtoehtoa. Kun etevä venäläinen historiantutkija V. M. Holodkovski totesi tämän 1981, hänet erotettiin Neuvostoliiton tiedeakatemiasta, mutta 1989 hän ilmaisi saman käsityksen jälleen expressis verbis.

Vaikka Suomi ei liittoutunut muodollisesti Saksan kanssa, hallituksen politiikka johti maamme 1941 uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen armeija valloitti Moskovan rauhassa menetetyn osan Karjalaa ja miehitti Tarton rauhan rajan itäpuolelta alueen, jolta Suomeen oli 1939 tunkeutunut 20 divisioonaa.

Kesällä 1944 Stalin yritti jälleen valloittaa Suomen, mutta armeijamme pysäytti suurhyökkäyksen. Syyskuussa maamme joutui kuitenkin alistumaan välirauhaan, jossa siltä riistettiin samat alueet kuin 1940 ja lisäksi Petsamo. Nytkin väestö pakeni maan säilyneeseen osaan. Rauhansopimusta ei lievennetty, kun se vahvistettiin Pariisissa 1947.

Venäläiset ovat antaneet ymmärtää, että Suomelle tehdyn väkivallan syynä oli maamme 1941 - 44 käymä sota Neuvostoliittoa vastaan. Alaston totuus on kuitenkin, että Stalin anasti Kaakkois-Suomen jo 1940 ollessaan liitossa Hitlerin kanssa.

Vuosina 1941 - 44 Suomi joutui tukeutumaan Saksaan, mutta voivatko Churchill ja Roosevelt valita liittolaisena paremmin? Halusivatko he auttaa kommunisteja terrorisoimaan Euroopan mantereen itäosaa puoli vuosisataa? Eivät kai. Mutta vastaavasti Lontoon, Washingtonin ja myös Moskovan on syytä tunnustaa, että Suomi ei käynyt sotaa auttaakseen Hitleriä.

Suomen itsenäisyys ja demokratia pelastuivat 1939 - 44 järkevän politiikan ja urhoollisen armeijan ansiosta. Kansaamme kohtaan tehtiin kuitenkin rikos, kun siltä riistettiin Karjalan kantaosa, joka kuuluu siellä tuhansia vuosia asuneelle suomalaiselle heimolle. Tämä on joskus nähty ikään kuin vakuutusmaksuna, jonka ansiosta Suomen itsenäisyys ei ole enää vaarassa, mutta kenellä olisi muutenkaan oikeus uhata sitä?

Kuka siis voi kieltää, etteikö Suomea ole loukattu raskaasti, ja etteikö se voida hyvittää vain yhdellä tavalla? On jopa syytä kysyä, onko Venäjä lainkaan kelvollinen kansainväliseen yhteistyöhön, ennen kuin sen hallitus palauttaa Suomelta riistetyt alueet.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].