Tietoa kirjoittajasta


Veikko Saksi
kauppat. maisteri

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

09.09.2019 [02, 04]
»  VENÄJÄLLÄ ON KYSE MUUSTAKIN KUIN VAIN PAIKALLISVAALEISTA

02.09.2019
»  JUVONEN: ISÄNI EI KESTÄNYT KOTITILANSA LUOVUTTAMISTA VENÄLÄISILLE

25.08.2019 [04, 05]
»  VIRO LAULUN VOIMALLA ITSENÄISEKSI

29.07.2019 [04, 05]
»  LEPAJÕE JA RUUSNA PAKENIVAT NEUVOSTO-VIROSTA OLYMPIAVENEELLÄ

23.07.2019 [04, 05]
»  JUKKA SEPPISEN KIRJA-UUTUUS

15.07.2019 [04, 05]
»  MONREPOSIN PUISTOSSA TYÖT ETENEVÄT EDELLEEN

11.07.2019 [04, 05]
»  VIRO JUHLI ITSENÄISTÄ VAPAUTTAAN TALLINNAN LAULUJUHLISSA

08.07.2019 [04, 05]
»  PUTAIDEN RAKENTAMINEN?

01.07.2019 [02, 04]
»  VALTAKUNNALLINEN EVAKKOPATSAS MAHDOLLISESTI LAHTEEN TARTON RAUHAN JUHLAVUONNA

24.06.2019 [04, 06]
»  TURUSTA LÄHTENYT NEUVOLIITON SUKELLUSVENE UPOTTI PAKOLAISLAIVAN

17.06.2019 [04, 05]
»  TALOUSKRIISIT

10.06.2019
»  NORD STREAM 2 –KAASUPUTKI KOHTAA TIUKKAA VASTARINTAA

17.05.2019 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOITUS 02/2019 ELI MIKSI?

17.05.2019
»  SAKSIN SUKUSEURA RY:N VUOSIKOKOUS SANBERGEILLA PE 31.05.2019 KLO 18:00

09.05.2019 [02, 04]
»  PUTIN SIJOITTUU VAIN HIEMAN OIKEALLE LENINISTÄ JA STALINISTA

02.05.2019 [04, 05]
»  VENÄJÄ PYRKII KAHLITSEMAAN KANSALAISTENSA SÄHKÖISTÄ TIEDONSAANTIA

26.04.2019 [04, 05]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUKSEN TIIMOILTA

03.04.2019 [04, 05]
»  VAKOOJAT VASTAKKAIN

25.03.2019 [04, 05]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 12.04.2019

20.03.2019 [04, 05]
»  SUOMI ESTI VENÄJÄN RAJAPÄÄLLIKKÖ MEDVEDEVIN PAKOTELISTAUKSEN

18.03.2019 [04, 05]
»  HIITOLAN KALMISTOMÄKI AVAA SALAISUUKSIAAN KARJALAN HISTORIASTA

14.03.2019 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOUTUS 01/2019 ELI PUOLUEUSKOLLISUUS

18.02.2019 [04, 05]
»  GPS-HÄIRINTÄ HOIDETTIIN SUOMESSA NORJAN OHJAUKSESSA

11.02.2019 [04, 05]
»  STALIN TESTASI TELEPATIAA

28.01.2019 [04, 05]
»  RUSKEALAN MUSEOKAIVOSALUEELLE SUUNNITELLAAN JUNAYHTEYTTÄ

21.01.2019
»  VALKO-VENÄJÄN JA VENÄJÄN VALTIOLIITTO NOUSEMASSA JÄLLEEN ESIIN

14.01.2019 [04, 05]
»  SENTSOVIN VANGITSEMINEN JA KOHTELU KUOHUTTAA LÄNTTÄ

07.01.2019 [04, 05]
»  OMANKÄDENOIKEUS

09.12.2018 [04, 05]
»  TARTON RAUHAN RAJOJEN PALAUTUS JUHLAVUODEN TAVOITTEEKSI

04.12.2018 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOITUS 04/2018 ELI HOMO SOVIETICUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

04.05.2012
Veikko Saksi

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[04] Oikeudelliset
[06] Sotasyyllisyys
[21] Poliittiset

SOTASYYLLISTEN REHABILITAATIO VAI TUOMIOIDEN PURKU

Maanpuolustuksesta tehtiin rikos

Neuvostoliitto teki Suomesta sotaan syyllisen Moskovan välirauhansopimuksessa 19.09.1944. Syyllisyys vahvistettiin suomalaisessa sotasyyllisyystuomio-istuimessa 21.02.1946 silloisen perustuslain vastaisella lailla, tuomioistuimella ja tuomioprosessilla. Sotasyyllisyys sinetöitiin Pariisin rauhansopimuksella 10.02.1947.



Oman maan puolustamisesta hyökkäävää Neuvostoliittoa vastaan tehtiin siten rikollista toimintaa. Suomen olisi pitänyt jatkosodan aikana kaikessa rauhassa odottaa, että Neuvostoliitto tulisi vapauttamaan Suomen itsenäisyydestään. Vastarintaa ei olisi saanut tehdä.

Eri vaiheiden jälkeen suomalaiset itse tuomitsivat kahdeksan maan poliittista johtajaa vankeusrangaistuksiin. Oliko tämä tarpeellista, mistä syyllistäminen sai alkunsa, oliko kyseessä ulkoinen pakko vai sisäpoliittinen konspiraatio?

Tapahtumat aikajanalla selventävät

Väitetään, että sotasyyllisyysprosessin takana oli Moskovan välirauhan-sopimuksen 13. artikla: ”Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi”.

Artiklassa ei mainita sotasyyllisyyttä, joka tarkoittaa lähinnä poliittista syyllisyyttä sotiin. Prosessin tarkastelu aikajanalla selventää sen, ketkä ovat asian ottaneet esille ja pitäneet sitä vireillä:

19.10.44: SKDL vaati sodan lietsojien ja järjestäjien vangitsemista
11.01.45: Ståhlberg antoi kielteisen lausunnon sotasyyllisyydestä
23.01.45: Kuutosten eduskuntakysymys sotaan syyllisistä
31.01.45: Paasikivi kehotti sodanaikaisia johtajia astumaan syrjään
05.02.45: Hallitus asetti Hornborgin komitean
13.04.45: SDP, SKDL ja Maalaisliitto tuomitsivat sotapolitiikan ja fasismin
29.06.45: Hertta Kuusisen välikysymys sotasyyllisyydestä
12.07.45: Hornborgin komitean työ valmis, mietintö salattiin
08.08.45: Liittoutuneiden Lontoon sopimus
08.08.45: Valvontakomission ensimmäinen kannanotto
08-09.08.45: Äärivasemmiston mielenosoituksia
22.08.45: Zdanov kiirehti asian käsittelyä
22.08.45: Sotasyyllisyyteen liittyvä lakiesitys

Vasemmisto ajoi sotasyyllisyyttä

Aikajanatarkastelun mukaan kotimainen vasemmisto on ryhtynyt voimakkaasti puhdistamaan Neuvostoliittoa syyllisyydestä ja nostamaan sotasyyllisyysprosessia esille. Maalaisliitto yhtyi näihin vaatimuksiin huhtikuussa 1945.

Kesäkuussa 1945 Kuusisen välikysymys oli erikoinen. Kekkonen luonnosteli välikysymyksen ja Kuusisen tukijoineen esitettyä sen, hän luonnosteli oikeusministerinä Paasikivelle hallituksen vastauksen tekemäänsä kysymykseen.

Vasta Lontoon sopimuksen jälkeen Valvontakomissio otti asiaan ensimmäisen kerran virallisesti kantaa. Äärivasemmisto tuki kannanottoa mielenosoituksilla. Erityisesti dosentti Hannu Rautkallion tutkimusten pohjalta kotimaisen konspiraation osuus oli merkittävä.

Suomi ei olisi saanut puolustautua

Suomen on väitetty jatkosodassa rikkoneen Moskovan rauhansopimuksen (12.03.1940) 3. artiklaa: ”Molemmat sopimuspuolet sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toistansa vastaan ja olemaan tekemättä mitään liittoja tai osallistumasta koalitio-liittymiin, jotka ovat suunnatut jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan”.

Väitteen pohjalta Suomen olisi pitänyt ottaa Neuvostoliiton hyökkäykset vastaan puolustautumatta. Neuvostoliiton 23.08.1939 Saksan kanssa solmima Molotov-Ribbentrop –sopimus oli vuonna 1941 edelleen voimassa, joten Neuvostoliitto rikkoi sopimustaan Suomen kanssa.

Heti II maailmansodan alettua Neuvostoliitto solmi mm. Yhdysvaltain kanssa erittäin mittavan Lend-lease –sopimuksen, joka rikkoi Moskovan rauhansopimusta nykyrasitteena noin 2 200 mrd. dollarin tuellaan. Samalla Neuvostoliitto solmi vahvan poliittisen ja sotilaallisen liiton Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kanssa.

Lontoon sopimus elokuussa 1945

Entinen suurlähettiläs Juri Derjabin on esittänyt, että suomalaisjohtajat olivat ”[...] syyllisiä tekoihin, joista langetettavat rangaistukset määriteltiin täsmällisesti Potsdamin julistukseen perustuvassa Lontoon sopimuksessa elokuussa 1945. Vuonna 1946 tällä sopimuksella oli kansainvälisen lain voima riippumatta siitä, miten asian laita on tänä päivänä.”

Lontoon sopimus oli ns. II maailmansodan voittajien keskinäinen diktaatti, ei mikään aito kansainvälinen sopimus. Lisäksi se oli jälkijättöinen eli taannehtiva. Elokuussa 1945 ei voitu kansainvälisen oikeuden mukaan määrätä, mikä esim. vuonna 1941 oli ollut rikollista.

Jos Suomi halutaan syyllistää jälkijättöisesti, on Neuvostoliitto syyllistettävä Saksan sekä Yhdysvaltain ja Englannin kanssa tekemiensä sopimusten perusteella. Tohtori Lasse Lehtisen ja Rautkallion mielestä Lontoon sopimus ei millään lailla koskenut Suomea. Sopimus oli alun perin tarkoitettu mm. Saksan ja Japanin tarpeisiin.

Suursotarikokset

Lontoon sopimuksen liitepöytäkirjaksi otettiin kansainvälisen sotilastuomioistuimen eli International Military Tribunal´in peruskirja. Sen tavoitteena lienee ollut kansainvälisen oikeuden statuksen hankkiminen voittajien vaatimuksille.

Peruskirjan pohjalta synnytettiin määritelmä ns. suursotarikoksista, joiden ensimmäinen ryhmä sisälsi rikokset rauhaa vastaan. Tällaisia olivat hyökkäyssodan suunnittelu, valmistelu, aloitus ja käyminen.

Voittajiksi julistautuneet valtiot määräsivät omien tavoitteittensa pohjalta rikokset ja syylliset. Voittajat pitivät huolta siitä, että hävinneet tuomittiin. Ne pitivät huolta siitä, etteivät ne itse joutuneet syytetyiksi tai tuomiolle toimistaan.

Väkivaltaan perustuva pakkosopimus

Lontoon sopimus oli väkivallan uhan avulla ”pakottavaa oikeutta”. Hävinneillä oli vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä pakottaminen tai tuhoutua. Viisas jousti, eikä valinnut omaa tuhoaan, kuten Hitler.

Lontoon sopimuksen oikeutusta vastaan voidaan perustellusti voimakkaasti kritisoida. Kyse ei ollut aidosta kansainvälisestä sopimuksesta, olihan kaikki häviäjiksi määritetyt valtiot suljettu pois sopimuksen tekemisessä. Esim. YK:n sopimuksia tehtäessä kriittisesti suhtautuvia maita ei suljeta päätöksenteosta ulos.

Lontoon sopimuksesta vedettävä kausaalisuhde on tyly: kun suurimmat ja vahvimmat voittajat yhdessä sopivat jotain, siitä tulee pakottavaa kansainvälistä oikeutta. Kyseessä on demokratiasta, oikeusperiaatteista ja oikeudenmukaisuudesta kaukana oleva vallan ja väkivallan käytön muoto juridiikan kaavussa.

Rikos rauhaa vastaan

Lontoon sopimukseen sisältyi Tribunalin peruskirjan vuoksi myös kansainvälisiä rauhansopimuksia, sopimuksia tai vakuuttamisia vastaan käyty sota rikoksena rauhaa vastaan. Olivatko voittajavaltiot itse syyttömiä tämän tyyppisiin toimiin?

Neuvostoliitto aloitti talvisodan ja se erotettiin tämän vuoksi Kansainliitosta. Neuvostoliitto uhkasi Suomea talvi- ja jatkosodan välisenä aikana. Stalin yritti saada Hitleriltä Molotov-Ribbentrop –sopimuksen mukaista lupaa valloittaa Suomi, ja käynnisti sotatoimet uudelleen 1941.

Neuvostoliitto valloitti ja miehitti itsenäisiä valtioita, kuten Baltian maat ja Puolan. Neuvostoliitto rikkoi useita kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia toiminnallaan. Mitä tästä lopulta oli seurauksena? Saksa tuomittiin, mutta suurin sotarikollinen, Stalin ja hänen Neuvostoliittonsa juhli voittajana Yhdysvaltain ja Englannin kanssa.

Lainoppineet tuominneet tuomiot

Sotasyyllisyystuomiot ovat puhuttaneet ihmisiä kohta 70 vuotta. Suomalaiset lainoppineet (esim. Ståhlberg, professori Kaira), Hornborgin komiteanmietintö ja Korkein oikeus ovat yksiselitteisesti tuominneet jo etukäteen sotasyyllisyyslain ja –tuomioistuimen perustuslain (silloisen hallitusmuodon) vastaiseksi.

Tähän tuomioon ovat yhtyneet mm. korkein oikeus 2008, oikeuskansleri 1992, Braxin minikomitea 2009, professorit Kauko Sipponen ja Jyrki Virolainen, varatuomari, asianajaja Kari Silvennoinen ja lukuisat muut oikeusoppineet.

Miten tämän tuomion jälkeen tulisi toimia, jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Poliittisen ja oikeudellisen eliitin ainoana vaihtoehtona näyttää olevan enintään neuvostotyylinen rehabilitaatio eli kunnian palauttaminen. Tämän palauttamisen suorittaisi presidentti tai joku korkea-arvoinen poliittinen johtaja.

Neuvostotyylinen rehabilitaatio?

Eliitin pääteesi näyttäisi olevan, etteivät sotasyyllisinä tuomitut koskaan menettäneet kunniaansa, joten menettämätön kunnia voitaisiin palauttaa kunnianpalautuksella. Kunnia ja tuomioistuimen langettamat ankarat vankeustuomiot siten rinnastetaan samaksi asiaksi.

Sotasyyllisyystuomioistuin ei jakanut kunniamainintoja, vaan todellisia tuomioita. Poistaisiko rehabilitaatio tuomiot? Tulisiko oikeuden pöytäkirjoihin korjaava merkintä? Muuttuisivatko kansainväliset ja kotimaiset väärät historiankirjat ja eri tietokannat oikeiksi?

Mikään ei muuttuisi. Tuomitut eivät kansan silmissä menettäneet kunniaansa, sen sijaan he menettivät vapautensa ja joutuivat rikollisina vankilaan. Rehabilitaatio on puhdasta poliittista liturgiaa ilman mitään todellista merkitystä. Se on hämäysoperaatio ilman tuloksia.

Halusivatko syytetyt rehabilitaatiota?

Halusivatko sotasyyllisinä tuomitut, että heidät taannehtivasti rehabilitoitaisiin? Että heidät julistettaisiin kunnian miehiksi, joiden silmämääränä oli vain Suomen hyvä? Ei heillä varmastikaan sitä mitään vastaan olisi ollut. Mutta olisiko siinä kaikki?

Miksi syytetyt vaivautuivat rakentamaan erittäin perusteellisesti puolustuksensa? Miksi Ryti ei halunnut, että hän saisi tuomion, vaikka hän oli valmis palvelemaan isänmaataan presidentin linnassa tai vankilassa? Miksi syytetyt eivät halunneet, että Suomi ja suomalaiset kantaisivat ikuisesti syyllisyyden häpeää?

Sotasyyllisistä ja heidän elämänsä vaiheista on kirjoitettu paljon. Mistään ei ole sattunut silmiin sellaista kohtaa, jossa joku tuomituista olisi toivonut, että tuomiot pidettäisiin ikuisesti voimassa. Syytetyt perustivat puolustuksensa lainsäädäntöön ja todellisiin tekoihin, eivät häilyvään kunniaan.

Rehabilitaatio vai purkaminen?

Kaksi kannanottoa siten asettuu vastakkain: rehabilitaatio ja perustuslain vastaisten tuomioiden purkaminen. Kumpi on oikea kanta? Ratkaisuun vaikuttaa se, mikä arvo perustuslaille annetaan. Onko tietyn hetken mielipide henkilöstä eli kunnia tärkeämpi kuin perustuslaki?

Kuinka kauan oikeusvaltioksi itseään kutsuva Suomi voi itse vapaaehtoisesti ylläpitää perustuslain vastaisia tuomioita? Mikä on presidentin, hallituksen, eduskunnan, korkeimman oikeuden, oikeuskanslerin ja muiden korkeiden oikeusviranomaisten vastuu perustuslain vastaisten tuomioiden tietoisessa ja tahallisessa ylläpitämisessä?

Braxin komitea väitti, että oikeudellinen tie olisi käyty loppuun. Käsitys on virheellinen. Vuonna 2008 korkein oikeus vahvisti tuomioiden perustuslainvastaisuuden ja päätti, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä sotasyyllisyystuomioita. Päätös varmastikin miellytti kovasti oikeuden jäsenet valinneita poliittisia päättäjiä.

Perustuslainvastaisuus

Tuomioiden purkamisen tärkein peruste on niiden perustuslainvastaisuus, mikä 1946 tarkoitti hallitusmuodon vastaisuutta. Jos sodan jälkeen katsottiin, että pakottavan ulkopuolisen painostuksen vuoksi oli perustuslakia pahasti rikottava, sellainen pakkotilanne on ohitse.

Löytyykö maailmasta toista maata, joka korkeasti kunnioittaa sodanaikaisia päättäjiään, mutta joka oman perustuslakinsa vastaisesti haluaa ehdottomasti pitää heidät tuomittuina rikollisina vastoin totuutta? Venäjällä sellainen päättäjä olisi erittäin nopeasti entinen päättäjä.

Perustuslainvastaisuuden lisäksi kyse on väärän tiedon systemaattisesta antamisesta maan historiasta vuosikymmenestä toiseen. Tällainen olotila ei enää voi olla maan etu, vaan joidenkin päättävien yksilöiden kuvittelema oma etu. Ellei kyse ole edusta, kyse on pelosta tai näiden yhdistelmästä.

Purkamisesta hyötyä vai vahinkoa?

Tärkein argumentti purkamiselle on se, etteivät tuomitut olleet sotasyyllisiä tai –rikollisia. Tärkein hyöty on siten väärien tuomioiden poistaminen.

Harvemmin pohditaan, mitä vahinkoa tuomioiden purkamisesta voisi koitua. Mitään vahinkoa ei ole kyetty yksilöimään. Miten perustuslain vastaisten tuomioiden purkaminen voisi jotenkin aiheuttaa oikeusvaltio Suomelle vahinkoa?

Olisiko Suomelle vahingollista, kun Suomen maine kotimaassa ja maailmalla puhdistettaisiin? Suomalaiset päättäjät eivät enää olisi syyllisiä, eikä koko kansa oli heidän kanssaan syyllinen. Mikä vahinko totuuden kertomisesta voisi syntyä?

Purkamisen perusteet

Purkamisen juridiset perusteet ovat erittäin vahvat: perustuslain kieltämä taannehtiva laki ja erityistuomioistuin, osittain jäävit tuomarit, oikeusperiaatteita loukkaava prosessi. Kaikki nämä perusteet on todistettu ennen tuomioita ja niiden jälkeen.

Vastapainona on vain mielipiteitä, jotka liittyvät kunniaan ja neuvostotyyliseen rehabilitaatiotaan. Ei siten ole ihme, että 3.2-kertainen enemmistö ja 57 % suomalaisista halusi jo vuonna 2009 tehdyn gallupin mukaan purkaa tuomiot verrattuna tuomion pysyttäjiin. Kansalaisten oikeudentunto on kohdallaan ja he voimakkaasti tukevat tuomioiden purkamista.

Purkamisen toteuttaminen

Eduskunnassa on parhaillaan vireillä edustaja Reijo Tossavaisen lakialoite, jolla korkeimmalle oikeudelle aloitteen läpi mennessä annetaan toimivalta käsitellä myös sotasyyllisyystuomioistuimen päätöksiä.

Asian korkeimpaan oikeuteen voi aloitteen mukaan viedä esim. valtionsyyttäjä tai tuomioista kärsinyt omainen – laajasti ymmärrettynä. Oikeuskanslerin päätöksen 1992 mukaan prosessin voi käynnistää myös oikeuskansleri tai korkein oikeus.

Tilanne, jossa Suomi ikuisesti olisi valheellisesti viime sotiin syyllinen, on kestämätön. Oikeusvaltiolle tilanne on ongelmallinen, koska tietoisesti toimitaan perustuslain vastaisesti. Suomi tarvitsee kansallistuntoa nostavan positiivisen hankkeen kyetäkseen vapaasti kilpailemaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Perustuslain vastaisten ja väärien sotasyyllisyystuomioiden purkaminen on se positiivinen hanke, jota nyt tarvitaan.

Lisätiedot, muistiot, lausunnot ja muut asiakirjat:
Karjalan Kuvalehti - sotasyyllisyys
Veikko Saksi




Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].