[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[21] Poliittiset

KARJALAN PAMAUKSEN POSITIIVISET MILJARDIT

- Palautus on positiivinen asia
- Yksityiset investoinnit 2/3 kaikista investoinneista
- Palautusta estetään harhaisilla ajatuksilla
- Miksi suomalainen tukee neuvostoväkivaltaa?
- Suomettuneisuus ja pelko vastustusmotiiveja
- Suomi halutaan sopeuttaa Venäjän etuihin
- Palautus on emergenttinen katalyytti
- EU-maan vs. Venäjän turvallisuus
- Venäjä vahvassa kriisissä
- Miten Suomi toimii Venäjän kriisin eskaloituessa?

Palautus on positiivinen asia

Ilta-Sanomat käsitteli 19.05.2012 –lehdessään Karjalan palautusta otsikolla Miljardien pamaus. Toimittaja Sakari Nupposta voi kiittää erittäin tärkeän asian esille ottamisesta ja haastattelujen oikeasta referoinnista.

Viime sotien seurauksena Suomi joutui pakkoluovuttamaan Neuvostoliitolle 45 000 km2 alueen. Neuvostoliitto siten maksatti itse aloittamansa sodan Suomella. Samalla se rikkoi lukuisia kansainvälisiä ja kahdenvälisiä sopimuksia.



Pakkoluovutetun alueen palautus on Suomelle, Venäjälle ja EU:lle erittäin positiivinen asia. Palautusta tulee selvittää win-win –pohjalta, joka osoittaa selvästi, että kaikki osapuolet voittavat. Palautusta on myös katsottava kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi Petsamon palautus on tällä hetkellä Suomelle ja EU:lle ensiarvoisen tärkeä asia.

Yksityiset investoinnit 2/3 kaikista investoinneista

Petsamon, Karjalan ja koko pakkoluovutetun alueen palautuksen investointeja tarkasteltaessa tulee muistaa, että niistä noin 2/3 on yksityisiä investointeja eli kotitalouksien ja yritysten omia sijoituksia. Julkiset investoinnit tuottavat vero- ja sosiaalimaksuina itsensä nopeasti takaisin.

Yritysten tavoitteena on voiton saaminen, mihin niillä on hyvät mahdollisuudet valtaisan markkina-alueen vieressä. Nämä markkinat puolestaan tarvitsevat ympärilleen toimivia palvelukehiä voidakseen itse kehittyä. Ihmiset seuraavat kotimaisia ja kansainvälisiä yrityksiä.

Kun olot aikanaan Venäjällä rauhoittuvat, yrityksillä on vain lyhyt askel Venäjän puolelle. Yritykset hakeutuvat markkinoiden läheisyyteen. Olosuhteet Venäjällä ovat investoinneille nyt liian epävarmat, minkä vuoksi raha pakenee sieltä.

Palautusta estetään harhaisilla ajatuksilla

IS:n artikkelissa varatuomari Risto Piepponen esitti hyvin masentuneita ajatuksiaan. Hänen mielestään ”Karjalan kohtalo sinetöitiin 1944 ja viimeistään silloin, kun kaasuputki rakennettiin”. Piepponen ei käsittele kommentissaan palautuksen vaikutuksia, vaan etsii parhaansa mukaan esteitä palautuksen – ja samalla suomalaisten ihmisoikeuksien – toteutumiselle.

Lehdessä Piepponen esittää naiiveja vertauksia joulupukin olemassaoloon ja haukkuu eri mieltä olevat epärealistisiksi. Moskova ei J K Paasikiven sanoja lainaten ole käräjäoikeus, eikä Piepposen mukaan kansainvälinen oikeus pure siellä.

Piepposen ajatukset ja väitteet ovat harhaiset. On kummallista, että varatuomarin arvon saanut juristi ei piittaa kansainvälisten ja kahdenvälisten sopimusten rikkomisesta lainkaan. Se näyttää olevan hänelle yhdentekevä asia. Onko hän omassa työssäänkin soveltanut tätä samaa ajatustapaa?

Miksi suomalainen tukee neuvostoväkivaltaa?

Piepponen tukee puheillaan vahvasti Neuvostoliiton väkivallan käyttöä ja väkivaltasopimuksia. Useimmat juristit kuitenkin erottavat toisistaan väkivaltasopimukset ja vapaasta tahdosta tehdyt sopimukset.

Vaikka Pariisin rauhasopimus on väkivaltasopimuksenakin voimassa olevaa kansainvälistä sopimusoikeutta, sen ei tarvitse olla viimeinen sana kahden maan välillä. Kun olosuhteet sodan jälkeen muuttuvat, voidaan rauhansopimukseen aina palata ja neuvotella se uudelleen.

Myöskään sellaisen ajatuksen hyväksyminen, että Venäjä ei välitä kansainvälisistä sopimuksista, on pöyristyttävä. Tehdäänkö kansainvälisiä sopimuksia siten vain rikottaviksi? Kansainvälisen yhteisön, Suomi siihen mukaan lukien, tehtävänä on vaatia sopimusten pitämistä, ei niiden rikkomista.

Suomettuneisuus ja pelko vastustusmotiiveja

Piepposen kanta on kaksijakoinen. Toisaalta hän on ilmaissut, että ”Totta kai haluan Karjalan takaisin”. Kyse näyttää siten olevan lähinnä siitä, ettei Piepponen usko palautukseen. Joko kyky nähdä palautuksen etuja tai pelko palautuksen seurauksista hallitsevat hänen mieltään.

Tästä syntyy selvä kehätoiminta. Kun ei usko, että joku on mahdollista ja haluaa varmistaa olevansa oikeassa, tekee parhaansa positiivista vaihtoehtoa vastaan, vaikka vastaan oleminen olisi kuinka järjetöntä tahansa. Kun sitten varmuuden vuoksi pysyy kyynisenä ja vastustaa, voi onnitella itseään olevansa oikeassa ainakin jonkin aikaa.

Suomi halutaan sopeuttaa Venäjän etuihin

Tämä sama vika vaivaa vahvasti Suomen poliittista johtoa. Piepposen tavoin tähän ajatteluun liittyy kaksi vahvaa pääjuonnetta: suomettuneisuus ja pelko. Suomettuneisuus tarkoittaa sitä, että ensin katsotaan Venäjän etuja ja unohdetaan Suomen oikeudet. Sitten katsotaan, miten Suomen toiminta voitaisiin sopeuttaa luuloteltujen Venäjän etujen mukaisesti.

Tätä samaa asiaa ajaa pelko. Poliitikot ovat käsittäneet, että parhaiten menestyy, kun on Suomea vastaan ja vahvasti ajaa Neuvostoliiton tai Venäjän etuja. Pelko on siten ensisijaisesti omasta asemasta, ei Suomen oikeuksien menettämisestä.

Suomettuneisuus ja pelko ovat huonoja ajattelun ja toiminnan ohjaajia. Sellainen toiminta ei kuulu itsenäisen valtion ihmisille ja päättäjille, vaan alamaiskansalle. Suomi on pitkälle osoittanut olevansa alamaiskansa, joka ei vielä ole herännyt kuin rajoitetusti puolustamaan omia legaaleja oikeuksiaan.

Palautus on emergenttinen katalyytti

Olen käsitellyt pakkoluovutetun alueen palautusta mm. Karjalan palautus sekä Karjalan ja Petsamon palautus –kirjoissa ja sadoissa artikkeleissa Pro Karelian nettilehdessä ja Karjalan Kuvalehdessä. Jälkimmäisessä kirjassa asiaa on käsitelty kansainvälisten ja kahdenvälisten sopimusten valossa.

Palautus on vahvasti emergenttinen katalyytti, joka nostaa Suomen ja Venäjän yhteistoiminnan täysin uudelle tasolle. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka vahvistaa itseään ja luo täysin uutta toimintaa, mutta ei ”kulu” tässä prosessissa.

Kaasuputki ei millään lailla ole palautuksen este. Viimeistään Itämeressä putki ei enää ole Venäjän alueella, vaan Suomen talousvesialueella erotetulla kansainvälisellä kulkuväylällä. Joten putki on pois Venäjän suorasta valvonnasta.

EU-maan vs. Venäjän turvallisuus

Suomessa vallitsee edelleen täydellisesti toisenlainen oikeudenkäyttö ja omaisuussuoja kuin Venäjällä. Tämän osoittaa jo pelkästään rahan vahva pakeneminen Venäjältä sekä venäläisten into ostaa Suomesta kiinteistöjä.

Jokainen Suomen alueella oleva yritys on turvallisessa EU-maassa, missä joku viranomaistaho ei voi kaapata yritystä lähipiirilleen. Tosin Suomessa ei perivenäläinen järjettömän suuri korruptiokaan menesty, vaan turvallisuus kompensoi tämän asian.

Palautuksen kannattavuutta ja mahdollisuutta voidaan käsitellä monelta taholta, joissa tärkein elementti on lopulta luottamus. Ilman luottamusta ei ole investointeja, eikä täysipainoista yhteistyötä. Menetetyn luottamuksen voi palauttaa vain sen rikkonut osapuoli, joka tässä tapauksessa on Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltio Venäjä.

Venäjä vahvassa kriisissä

Venäjä on edelleen voimakkaassa kriisissä, mikä voidaan tiivistää kahteen sanaan: johtajuuden kriisi. Tyytymättömyys maassa kasvaa jatkuvasti ja maan hajoaminen etenee. Kuvitelma vahvasta ja yhtenäisestä Venäjästä on harhakuva.

Tätä kehitystä Venäjällä ei lainkaan pysäytä se, että Eurooppa on myös kriisissä, tosin toisenlaisessa kuin Venäjä. Venäjän kriisi johtaa lisääntyvään hallinnon käyttämään väkivaltaan, valvontaan ja yksilön oikeuksien polkemiseen. Samalla järjettömän laaja korruptio vain lisääntyy.

Miten Suomi toimii Venäjän kriisin eskaloituessa?

Ovatko pakkoluovutetun alueen palautusta tunne- ja pelkopohjalla vastustavat henkilöt ja päättäjät miettineet lainkaan sitä, miten Suomen tulee toimia, kun Venäjän kriisi eskaloituu todella vahvasti? Nukutaanko silloinkin samaa hyväntahtoisen hölmön unta kuin presidentti Mauno Koiviston aikana?

Kun kriisi räjähtää käsiin, Venäjä tarvitsee erittäin kipeästi luotettavaa yhteistyötä ja tukijoita. Se ei tarvitse valheen päälle alistuvia suomalaisia poliitikkoja, jotka ajavat romahtavan valtakunnan luulemiaan etuja.

Venäjä tarvitsee silloin ja se tarvitsee nyt rehellistä, avointa asioiden käsittelyä. Se on ainoa keino, jolla rakennetaan aitoa luottamusta. Venäjän tulee sopia vanhat rikokset ja aloittaa uusi vaihe elämässään. Suomalaisten tulee lopettaa harhaiset puheet ikuisesta ystävyydestä, jota nyt yritetään rakentaa valheen ja väkivallan tulosten päälle. Vain aito yhteistoiminta tuo pitemmän päälle positiivisen tuloksen.

Lisätiedot: Veikko Saksi