[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[21] Poliittiset

EUROOPAN VAKAUDEN JA SOTIEN KUSTANNUSTEN HINTA

- Eurooppa satsaa itsetuhoisiin palokuntaoperaatioihin
- Tarvitaanko pelastamiseen 7 000 mrd. euroa?
- Sotien rasite ei selviä suoralla konversiolla
- Sotien rasite laskettava kansantuotteen pohjalta
- Sotien taloudellinen rasite lähes 500 mrd. euroa!
- Talkootyö ja sotakorvausten ”vienti” mutkistavat laskelmista
- Lainat ja lupaukset romahduttavat Suomen
- Ovatko euromenetyksetkin siunauksellisia?
- Eurooppa ja Venäjä tarvitsevat toisiaan

Eurooppa satsaa itsetuhoisiin palokuntaoperaatioihin

Euroopan talous on myllerryksessä. Maa toisensa jälkeen on romahtamassa taloudelliseen kurimukseen. Euroa ja euromaita yritetään pelastaa mittavilla tukipaketeilla. Viimeksi Espanjalle on lupailtu sadan miljardin euron tukia. Rahoitusmarkkinoiden reaktion pohjalta sellainen summa ei riittänyt kuin parin tunnin rauhoitusaikaan.

Taloussanomien Jan Hurri on 17.06.2012 artikkelissaan, kuten monissa muissakin selkeissä artikkeleissaan, hyvin realistisesti tarkastellut sitä, ratkeaako velkakriisi tukiluottojen avulla. Hänen mukaansa ei näytä ratkeavan.

Sen vuoksi onkin syytä tarkastella sitä, mitä järkeä Euroopalla on sijoittaa näihin hyödyttömiksi osoittautuviin palokuntaoperaatioihin. Erityisen kiinnostavaa olisi arvioida, kuinka paljon Suomi tätä rikkaille maille tehtävää lahjoitustoimintaa kestää. Vertailuperustaksi voidaan ottaa Suomen käymät talvi-, jatko- ja Lapin sodista aiheutuneet taloudelliset rasitteet.

Tarvitaanko pelastamiseen 7 000 mrd. euroa?

Jan Hurri laskee analyysiyhtiö Independent Strategy’n arvion pohjalta, että rahoitustarve nousee 2 000 miljardiin euroon, jos Espanja ja Italia syöksyvät, kuten selvästi siltä näyttää, kohti syvää kriisiä. Pahimmassa skenaariossa vakauttaminen edellyttää kaikkien kriisimaiden velkojen täysimääräistä vakauttamista, mikä tarkoittaa 7 000 mrd. euron summaa.

Sellaista rahasummaa ei löydy kuin tekemällä virtuaalirahaa tai laittamalla setelipainot eri maissa kolmeen löysiin. Tämän seurauksena olisi puolestaan rahan arvo täysi romahdus. Voi sanoa, että suo siellä, vetelä täällä.

Käsitys Suomen rahoitusosuudesta vaihtelee. Ehkä 40 - 50 mrd. euroa on tämän hetken lupausten ja suunnitelmien melko oikea taso. Jos joudutaan täysimääräiseen ”vakauttamiseen”, Suomen osuus nousee 200 mrd. euron tasolle. Alle 200 mrd. euron vuotuisella kansantuotteella, nykyiset velat lisäksi päälle laskettuina, tehtävä on mission impossible, mahdoton tehtävä. Suomi ei siitä selviä.

Sotien rasite ei selviä suoralla konversiolla

Millaisen rasitteen viime sodat aiheuttivat suhteutettuina nykyiseen kriisiin? Sotien rasitetta laskettaessa ei pidä unohtaa niiden inhimillisiä tuhoja, kuolleita, haavoittuneita, heidän työpanoksensa poistumista kansantaloudesta ja psyykkisiä vaurioita. Näiden arvioiminen on vaikeinta, vaikka kuolleiden ja haavoittuneiden määrät ovat tarkoin tiedossa.

Professori Ilkka Nummela on kirjassaan Inter arma silent revisores rationum (hyvin vapaasti suomennettuna: aseiden puhuessa vaikenevat järkiperusteet) käsitellyt monipuolisesti sotien taloudellista rasitetta.

Laskemalla sotien taloudellinen rasite sotien aikaisen markan suorana konversiona ei anna minkäänlaista kuvaa siitä, millaisesta rasitteesta kaikkiaan on ollut kyse. Sodan aikainen yhteiskunta ja nykyinen yhteiskunta ovat täysin erilaisia taloudellisesti.

Sotien rasite laskettava kansantuotteen pohjalta

Ainoa järkevä tapa vertailla kustannuksia on muuttaa sotien aikaiset rasitteet kansantuotteen pohjalta nykyisen yhteiskunnan rasitteiksi. Laskiessaan esim. sotakorvauksien määrää, Suomen Pankki kuitenkin käyttää suoraa konversiota.

Valuutan suoran muutoksen tarkoituksena näyttää lähinnä olevan kansalaisten harhaanjohtaminen ja sotakorvausten määrän vähättely. Osaamista ja tietoa kansantalouden lukujen käyttöön pankissa on aivan riittävästi.

Kansantuotteen käyttäminen antaa havainnollisen kuvan siitä, millainen rasite noin 70 vuotta tapahtunut toiminta olisi nykyiselle Suomelle. Tosin lukujen suora vertailu kansantuotteenkaan pohjalta ei vielä anna täysin oikeaa kuvaa rasitteesta.

Sotien taloudellinen rasite lähes 500 mrd. euroa!

Professori Nummelan laskelmien mukaan viime sotien taloudellinen rasite kansantuotteen pohjalta laskien olisi Suomelle nyt noin 470 mrd. euroa eli noin 2.5 vuoden kansantuotteen verran.

Tästä summasta 50 – 60 mrd. euroa on sotakorvausten osuus. Sotakorvausten loppusumma oli 216.5 milj. kultadollaria, jotka Suomen Pankki laskee suoran konversion pohjalta 4 – 5 mrd. euroksi. Kyse on siten todellisuudessa yli kymmenkertaisesta määrästä.

Laskelmassa noin 160 mrd. euroa on Suomelta pakkoluovutettujen alueitten osuus. Niiden yhteinen pinta-ala on 45 000 km2. Kun mietitään, mitä kaikkea alueella oli ja mikä merkitys esim. Petsamolla ja Karjalalla nyt on Suomelle, summa ei ole suuri.

Talkootyö ja sotakorvausten ”vienti” mutkistavat laskelmista

Kansantuotteen käyttäminen laskennan pohjana antaa kokoluokkana olennaisesti paremman kuvan sotien taloudellisesta rasitteesta vertailussa. Lukujen käyttöä mutkistaa kuitenkin se, että sotien aikaan tehtiin erittäin paljon talkootyötä, mikä nosti kansan varallisuutta esim. uusina taloina.

Sotakorvaukset teetettiin kotimaisilla yksityisillä ja valtionyhtiöillä. Sotakorvaukset siten näennäisesti lisäsivät kansantuotetta. Sotakorvaustavaran luovutukset laskettiin vienniksi, vaikka ne todellisuudessa olivat puhdasta lahjoitustoimintaa.

Kuvitelma sotakorvausten siunauksellisuudesta on vahvaa neuvostopropagandaa, mikä Suomessa on mielellään omaksuttu.

Lainat ja lupaukset romahduttavat Suomen

Kansantalouden tutkijoiden voi olla mielenkiintoista selvittää, miten sotakorvaukset ja sodan tuhojen uudelleen rakentaminen muuttivat kansantalouden lukuja. Sotien aikana miinuspuolelle tulivat mm. ulkomaiset raaka-ainehankinnat. Plussaa tekivät mm. yritysten sotakorvaustuotantoon liittyvä työ ja siitä saamat voitot.

Vastaavasti voidaan laskea, miten eurokriisin vuoksi annettavat lainat vaikuttavat kansantalouden lukuihin. Kansantuotteeseen niillä ei taida juuri olla ensimmäisessä vaiheessa mitään merkitystä.

On todennäköistä, että kyseessä on valtaosiltaan sotakorvausten kaltaisesta lahjoitustoiminnasta, koska Suomen saamat ”takuudet” ja kohdemaiden kyky maksaa velat takaisin ovat olemattomat. Jossain vaiheessa summat joudutaan merkitsemään lainsaatavista menetettyihin saataviin. Sama koskee korkotuottoja. Siinä vaiheessa tulee varsinainen Suomen romahdus.

Ovatko euromenetyksetkin siunauksellisia?

Edelleen näyttää löytyvän niitä ihmisiä, jotka laskevat, että sotakorvaukset sekä Karjalan, Petsamon ja muiden pakkoluovutettujen alueitten menettäminen oli siunauksellista ja edisti Suomen taloudellista kehitystä. Sellainen on aika erikoista laskentaa, jossa valtaisista menetyksistä saadaan kehitettyä voittoja. Sellaista kutsuttaneen poliittisesti tarkoituksenmukaiseksi laskennaksi.

Suomi on joutumassa eurokorvausten maksajaksi ja lahjoittajaksi. Ehkä samat ihmiset nyt katsovat, että rikkaiden ja korruptoituneiden Euroopan maiden tukeminen ja niille rahan pohjaton lahjoittaminen on siunauksellista?

Molemmat ajatukset ovat täydellisen vääriä. Euroopan kriisi ei poistu tukitoimin, vaan jokaisen maan on korjattava rakenteelliset virheensä. Ei ole mitään järkeä lahjoittaa satoja miljardeja maille, jotka omien tahallisten toimiensa vuoksi ovat ajautuvat suohon.

Yhtä vähän sotakorvaukset tai aluemenetykset olivat Suomelle siunauksellisia. Ne lohkaisivat hirvittävän osan muutenkin sodasta valtavin ponnistuksin toipuvan Suomen omista kehitysmahdollisuuksista.

Eurooppa ja Venäjä tarvitsevat toisiaan

Hallitus ja Suomen Pankki ovat jo sitoneet Suomen epämääräisen suuruisiin vastuisiin. Todellisten vastuiden määrää ei kerrota. Tällä lahjoitustiellä ei ole loppua. Sama hallitus vaikenee täysimääräisesti pakkoluovutettujen alueitten merkityksestä Suomelle.

Miten Suomi voi selviytyä vastuistaan ja tulevista haasteistaan? Käytettävissä on vain kotimaisia ratkaisuja. Näistä merkittävin on Petsamon ja Karjalan palauttaminen rauhanomaisesti neuvotellen, hyvässä yhteistyössä Venäjän kanssa, win-win –pohjalta. Se luo molemmille maille sitä vahvuutta, mitä tulevissa eloonjäämiskamppailuissa tarvitaan.

Suomi ja koko Eurooppa tarvitsevat Venäjää selviytyäkseen. Mutta vastaavasti Venäjä tarvitsee vahvasti Eurooppaa kyetäkseen itse selviytymään. Vain nostamalla keskinäistä luottamustasoa, voidaan tehdä sellaista yhteistyötä, joka hyödyttää täysimääräisesti molempia osapuolia.

Lisätiedot: Veikko Saksi