Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

10.10.2012
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[05] Omistusoikeus
[21] Poliittiset

HALLITUS ANTAUTUNUT VENÄJÄLLE KARJALA-KYSYMYKSESSÄ

Immonen kysyi Karjalan palautuksesta
NL otti 1/3 sotien, 2/3 väkivaltarauhalla
Pariisin väkivaltasopimus
Myös Venäjän pidettävä sopimukset
Suomi antautunut Venäjän mielivallalle
Koivisto pelkäsi neuvostovaltaa
Hallitukselle maksetaan suomalaisoikeuksien hoitamisesta
Venäjä ei omista Karjalan maita
Neuvostojärjestelmä iskenyt suomalaispoliitikoihin

Immonen kysyi Karjalan palautuksesta

Kansanedustaja Olli Immonen kysyi 07.09.2012 hallitukselta Karjalan palauttamisesta, Neuvostoliiton hajoamisen aikana mahdollisesti saaduista viesteistä, suomettuneisuudesta ja kysyi, aikooko hallitus ryhtyä toimii Karjalan ja muiden sodassa menetettyjen alueitten palauttamiseksi takaisin Suomelle.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja vastasi kysymykseen 01.10.2012. Tämä tieto, samoin kuin Immosen kysymys, on ohitettu verraten pimein lyhdyin. Kaleva-lehti käsitteli asiaa heti Tuomiojan ilmoituksen jälkeen. Kysymys ja Tuomiojan vastaus löytyvät Eduskunnan sivuilta.

Kysymys ja vastaus osoittavat, ettei Karjalan palautuskysymys ole millään muodoin selvä tai pois päiväjärjestyksestä. Vastaus osoittaa kuitenkin sen, että Suomen hallitus on täydellisesti alistunut Venäjän mielivallan alle, eikä sillä ole rohkeutta ottaa mitenkään asiaa esille.

NL otti 1/3 sotien, 2/3 väkivaltarauhalla

Suomi ei sodassa menettänyt pakkoluovutetusta alueesta kuin 1/3. Neuvostoliitto otti Moskovan välirauhansopimuksella 1944 ja Pariisin rauhansopimuksella 1947 loput 2/3 yhteensä 45 000 km2 alueesta. Kyse on siten 13.3 % Suomen nykyisestä pinta-alasta.

Pakkoluovutetut alueet olivat ja ovat Suomelle elintärkeitä. Venäjälle niiden merkitys on verraten vähäinen, mikä näkyy myös siinä, ettei Venäjä ole alueita kehittänyt. Vain Karjalan Kannaksella on jonkin verran kaasulogistiikkaa, mutta se voisi olla yhtä hyvin turvallisessa EU-maassa, Suomessa.

Pariisin väkivaltasopimus

Pariisin rauhansopimus oli tyypillinen väkivaltasopimus, aivan samoin kuin Moskovan välirauhansopimus 1944 tai Moskovan rauhansopimus 1940. Suomella ei ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sopimuksen sisältöön, vaan Neuvostoliitto saneli ne.

Suomen ja Neuvosto-Venäjän (myöhemmin Neuvostoliiton ja Venäjän) välinen ainoa ei-väkivaltainen rauhansopimus on Tarton rauhansopimus 1920. Silloin osapuolet kovan väännön jälkeen hyväksyivät maan rajat ja sopivat asiat. Kumpikaan osapuoli ei käyttänyt väkivaltaa tai sillä uhkaamista.

Rauhansopimus on sikäli sopimuksena ainutlaatuinen, että se on voimassa olevaa kansainvälistä oikeutta, vaikka se olisi väkivaltasopimuskin. Mutta yhtä vahvasti tulee tuoda esille se, että rauhansopimuksen vääriin kohtiin voidaan aina puuttua. Tähän oikeutta kansainvälisen oikeuden sääntö Rebus sic stantibus eli Asioiden niin ollen, jolloin voidaan vedota muuttuneisiin olosuhteisiin.

Myös Venäjän pidettävä sopimukset

Tuomioja on lukenut kansainvälistä lakia kovin tarkoituksenmukaisesti. Jo Haagin sopimuksista alkaen on ollut voimassa kansainvälisen oikeuden sääntö: Pacta sund servanda eli sopimukset on pidettävä. Vastauksessaan Tuomioja viittaa Pariisin rauhansopimukseen ja vaatii Suomelta sen pitämistä.

Tuomioja viittaa 22.01.1992 allekirjoitettuun ns. Naapuruussopimukseen, joka tehtiin kahden päivän erolla mittavan lahjoitus- ja korruptiosopimuksen eli Lähialueyhteistyösopimuksen kanssa. Mitä silloin todella sovittiin, jäi epäselväksi. Naapuruussopimus ei ollut millään lailla raja- tai rauhansopimus.

Tuomiojan oudoin piirre on se, että hän vaatii Suomea pitämään väkivaltasopimuksen eli Pariisin rauhansopimuksen. Mutta hän ei vaadi, että Venäjän tulisi mitenkään kunnioittaa Neuvostoliiton rikkomia kansainvälisiä lakeja tai keskinäisiä sopimuksia: Tarton rauhansopimus, Hyökkäämättömyyssopimus ja sen jatkosopimus sekä Moskovan rauhansopimus.

Miksi Suomen ulkoasiainministeri antaa Venäjälle oikeuden jatkaa väkivallantekojen ylläpitämistä, mutta ei anna Suomelle mahdollisuutta edes esittää asian korjaamista?

Suomi antautunut Venäjän mielivallalle

Oudoin on kuitenkin Tuomiojan jälleen toistama fraasi, ettei Suomella ole mitään vaatimuksia Venäjältä, mutta ”Periaatteessa ei siis voida sulkea pois mahdollisuutta että luovutetuista alueista ja niiden käytöstä voitaisiin neuvotella, jos Venäjällä on tähän valmius”.

Miten suomalainen ministeri ja hallitus voi olla noin täydellisen passiivinen? Osoitetaanko kaikessa muussakin Venäjään liittyvässä samaa täydellistä passiivisuutta ja alistumista Venäjän tahtoon? Kuinka Suomi uskalsi sanoa kenraali Makarov'ille tai entiselle KGB-miehelle Astahov'ille jotain vastaan?

Voisiko kuvitella, että presidentti Vladimir Putin Venäjällä sanoisi jotain vastaavaa eli täydellisesti alistuisi hyväksymään vääryyden, jos esim. USA tai Kiina tai Suomi niin tahtoisivat? Venäläiset johtajat ovat isänmaallisia ihmisiä, suomalaiset ovat Venäjä-alisteisia edelleenkin. Suomettuminen on syöpynyt syvälle suomalaispoliitikon sisimpään.

Koivisto pelkästi neuvostovaltaa

Kansainvälinen laki antaa Suomelle koska tahansa mahdollisuuden ottaa Pariisin rauhansopimuksen vääryydet neuvottelupöytään Rebus sic stantibus –periaatteen pohjalta. Presidentti Mauno Koivisto Neuvostoliiton sortumisvaiheessa käytti tätä muotoa hyväkseen, kun Suomi yksipuolisesti irtisanoi Pariisin rauhansopimuksen aseartikloja.

Miten nykyinen hallitus ei uskalla ottaa palautusasiaa esille, kun Neuvostoliittoa vahvasti pelännyt Koivisto uskalsi yksipuolisesti mennä muuttamaan rauhansopimuksen tulkintaa?

Siihen Koiviston rohkeus sitten loppuikin ja Suomen alistumisen tie alkoi. Vaikka Neuvostoliitto romahti ja venäläiset odottivat Suomen luonnollisesti esittävän Karjalan palautusvaatimuksen, Koivisto ei sitä rohjennut tehdä. Jos rohkeus ei riitä viran täyttämisen edellytyksiin, kannattaa hakeutua muihin tehtäviin.

Hallitukselle maksetaan suomalaisoikeuksien hoitamisesta

Tuomioja ilmoittaa, ettei hallitus pidä tarkoituksenmukaisena selvittää epävirallisia keskusteluja Karjalan palauttamisesta, vaan lykkää sen tehtävän historioitsijoille. Eivät historioitsijat käy neuvotteluja toisten maiden kanssa aluekysymyksistä. Niitä neuvotteluja käyvät tehtäviinsä nimitetyt poliitikot ja virkamiehet. Siitä heille maksetaan. Ei siitä, että he pelkäävät ajaa Suomen ja suomalaisten oikeuksia.

On todistettu (artikkeli 1 ja artikkeli 2"), että Neuvostoliiton Politbyroo lähetti Koivistolle epävirallisia viestejä – ei tarjouksia – valmiudesta käydä alueneuvotteluja. Myös Jeltsinin hallinto lähetti vastaavia viestejä.

Koivisto ei uskaltanut ensin edes reagoida näihin viesteihin, mutta sitten laittoi ulkoministerinsä ilmoittamaan, ettei Suomelle ole mitään vaatimuksia. Petsamoa, Karjalaa tai muita pakkoluovutettuja alueita ei siten tarjottu ostettaviksi, mutta viestejä kyllä tuli. Sillä tavoinhan suuret neuvottelut alkavat.

Nyt on Suomen hallituksen vuoro lähettää viestejä Venäjälle valmiudestaan käydä alueneuvotteluja.

Venäjä ei omista Karjalan maita

Immosen kysymyksessä sanotaan, että Neuvostoliiton hajottua alueet jäivät Venäjän federaation omistukseen. Eivät ne jäänet sen omistukseen, koska Neuvostoliitto ei koskaan omistanut alueita. Siitä ei ole ainuttakaan asiakirjaa, eikä ko. asiaa ole missään sopimuksessakaan mainittu. Tosin Suomen valtiollakaan ei ollut oikeutta luovuttaa yksityistä omaisuutta kenellekään.

Alueet olivat Neuvostoliiton ja nyt Venäjän hallinnon alaisia, mikä on Pariisin väkivaltasopimuksen perusteella fakta. Omistus ja hallinto tulee kuitenkin aina erottaa toisistaan.

Kansainvälisessä oikeudessa on omistamisen suoja ollut voimassa ainakin Haagin sopimuksista alkaen. Suomen hallitus ei näytä omistusoikeutta kunnioittavan, se kunnioittaa vain väkivaltaa ja sen käyttäjää. Olisi suositeltavaa, että hallitus perehtyisi YK:n ns. Pinheiron periaatteisiin (artikkeli 1 ja artikkeli 2), joihin on koottu kansainvälisten lakien sisältö omistamisesta.

Neuvostojärjestelmä iskenyt suomalaispoliitikoihin

Tuomiojan vastauksesta näkyy todella vahvasti se, miten neuvostojärjestelmän painostus ja propaganda ovat merkittävästi vaikuttaneet suomalaisiin poliitikoihin. Neuvostokokeilu kesti noin 70 vuotta. Näyttää siltä, että ainakin suomalaisten poliittisten johtajien osalta sen vaikutukset kestävät vähintään saman verran.

Suomen hallitus on tätä antautumismielialaa kylvänyt voimakkaasti myös Euroopan suuntaan etelän korruptoituneille ja huonosti asiansa hoitaneille maille annettavina tukilahjoituksina. Ehkä tämä lahjoitusmentaliteetti on perua siitä, että Suomi Neuvostoliiton hyökkäysten uhrina maksoi sotakorvaukset ja sotien kulut?

Kyse ei ole silloinkaan ollut pikkurahoista. Sotakorvaukset olisivat nykyisen Suomen rasitteeksi laskettuina noin 60 mrd. euroa ja sotien taloudelliset rasitteet yhteensä lähes 500 mrd. euroa. Ehkäpä näiden maksujen ”siunauksellisuus” koetaan yhä niin tärkeäksi, että tätä samaa menettelyä kannattaa jatkaa. Mutta on silti perusteltua kysyä, miksi suomalaispäättäjät ovat yhä polvillaan Venäjän edessä?

Lisätiedot: Veikko Saksi

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].