Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Arto Luukkanen
Dosentti

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

15.04.2018 [04, 10]
»  VENÄJÄN KOHTALO

16.06.2014 [03, 10]
»  SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLINEN SUHDE

16.06.2014 [03, 04]
»  KANSALLISMIELISYYS ON HYVÄ ASIA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

15.04.2018
Arto Luukkanen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[04] Oikeudelliset
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

VENÄJÄN KOHTALO

Venäjän kohtalo: myrkytykset, Ukrainan sota ja Venäjän kehitys

Tämä artikkeli on myös videona mm. seuraavissa paikoissa: Pro Karelia ry, Karelia Klubi ry, Karjalan Kuvalehti, OpenFinland, Kansalaisvetoomus, FaceBook ja YouTube sekä Vimeo.

Sergei ja Julia Skripalin myrkytys on sytyttänyt diplomaattisen sodan ja kansalaiskeskustelun Venäjän toiminnasta ulkomailla. Tässä keskustelussa esiintyy meillä Suomessa kahta ääripäätä, jotka eivät voi oikein kommunikoida toistensa kanssa.

Ensimmäinen ”koulukunta” lähtee siitä, että Iso-Britannian ilmoitus myrkyttämisestä pitää ottaa suoralta kädeltä totena. Kun britit halusivat solidaarisuutta, niin sitä piti osoittaa välittömästi.

Reagoinneissa oli mukana vahva kollegiaalisuuden velvoite ja tunne siitä, että nyt Venäjälle näytetään: ”sitä kautta hybriditoimenpiteiden joukko alkaa kääntyä yhä enemmän maata itseään vastaan”.

Epäröivät olisivat Venäjän trolleja

Tai kuten Pertti Salolainen totesi: ”olisi erikoista, jos Suomi ei olisi lainkaan reagoinut iskuun”. Nopeasta toiminnasta tuli urheilusuoritus, joka piti tehdä äkkiä ja epäröimättä. Epäröivät olisivat trolleja tai Venäjän juoksupoikia.

Myös kansalaiskeskustelu tässä leirissä muodostui lähinnä ”aamen, hallelujaa” -toisteluksi. Suomi piti juosta maailmakartalle karkotuksilla. Kyseessä oli Suomen maine ja se, että piti päästä EU:n ytimiin.

Entä Iso-Britannia?

Jos me emme osoita solidaarisuutta Iso-Britannialle, niin se ei osoittaisi apua meille. Ne, jotka toivottivat Venäjän diplomaatin karkotuksen tervetulleeksi, pitivät sitä hyvänä siksi, että ”me olemme nyt lännessä”, että ”se osoittaa, että emme ole suomettuneita”, ”ilman todisteita ei tällaisiin karkotuksiin ryhdytä”, ”osoitamme näin olevamme läntisten arvojen, demokratian ja ihmisoikeuksien, puolella Venäjän fasistista hirmuhallintoa vastaan”, ”ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä muuta” [Itävallalla näytti olevan].

Venäjä ei koskaan tee mitään pahaa!

Toinen koulukunta on sitä mieltä, että Venäjä ei koskaan tee mitään pahaa, että sen agentit eivät liiku ulkomailla tai että se edes haluaisi muille pahaa. Tämän ajattelijoiden joukon mukaan Venäjää ei saa missään tilanteessa ärsyttää tai että se ei tee koskaan mitään negatiivista.

Tälle usein entisistä vasemmistolaisista tai taistolaisista koostuvalle joukolle, Venäjä ei tietenkään miehitä Krimiä, eikä sodi Syyriassa tai häiriköi Itä-Ukrainassa.

Venäjä toimii aina oikein ja moraalisesti korkealla tasolla. Ajatus on sama kuin eräässä Stalinin ajan elokuvassa [Zirk] ”en tiedä toista maata, jossa ihminen voisi näin vapaasti hengittää”.

He ovat tietenkin vastustaneet karkottamista yhdessä kaikkien maksettujen ja maksamattomia trollien kanssa. Näitäkin tahoja esiintyy asiantuntijoiden keskuudessa. Ja tietysti on myös se lunatic fringe, joka on vouhottanut jo noin vuodesta 2004 saakka.

Miksi nämä kaksi koulukuntaa ovat vahingollisia Suomelle?

Historia tarjoaa monenlaisia ikäviä esimerkkejä hötkyilyn aiheuttamista tuhoista. Ensimmäiseen maailmansotaan johtava kehitys perustui sille, että valtion antoivat toisilleen ”poliittisia avoimia shekkejä” ja mekanismeja, jotka johtivat automaattisesti eskalointiin. Näiden poliittisten mekanismien noudattaminen olisi ollut mahdotonta ilman päättävien piirien ”hötkyilyä”.

Ensimmäiseen maailmansotaan töytäistiin ”hötkyilyillä” ja päättömällä innostuksella. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että Saksan sosiaalidemokraatit antoivat liittopäivillä hyväksynnän sotalainoille päättömän innostuksen ja riemun vallassa vuonna 1914.

Silloinen Saksan sotainto tai kuten sikäläiset historioitsijat ovat määritelleet: ”Augusterlebnis” sai kansanedustajat valtoihinsa. Myös sosialistit olivat täynnä intoa [Hoch die Herzen] valmiita antamaan rahat sotimiseen ja osoittamaan, että olivat hyviä saksalaisia.

Sotaa haluava keisari Wilhelm II julisti valtaistuin puheessaan innon vallassa: ”Ich kenne keine Parteien mehr, Ich kenne nur Deutschen" [en tunne puolueita – tunnen vain saksalaiset].

Ranskan "Pyhä Liitto"

Sama tapahtui myös Ranskassa, jossa sosialistit olivat innoissaan valmiit sotatouhuihin. Muodostettiin ”Pyhä Liitto”, joka vakuutti, että vasemmisto ei sodan aikana heiluta venettä tai ryhdy lakkoihin. Nyt puolustettiin isänmaata.

Kuten presidentti Raymond Poincaré totesi: ”Dans la guerre qui s'engage, la France ... sera héroïquement défendue par tous ses fils, dont rien ne brisera devant l'ennemi l'union sacrée” [Tulevassa sodassa Ranskan omat pojat tulevat puolustamaan sitä sankarillisesti ja näiden pyhä liitto ei murru vihollisen edessä].

Mitä Salisburyssa tapahtui?

Me emme vielä täsmälleen tiedä sitä. On vain se tieto, mitä Iso-Britannia ilmoitti. Mahdollisuuksia on muutama.

A) Putin valtuutti tämän iskun ”pettureita” vastaan [jolloin tietysti on oltava kovana];

B) joku Venäjän turvallisuusinstituutioista – mahdollisesti sotilastiedustelu GRU tai joku niiden ympärillä toimivista puoli-itsenäisistä tahoista suoritti sen;

C) joku muu ”hämärä” taho halusi pilata lännen ja Venäjän suhteita; tai

D) kysymys oli ns. ”false-flag” -operaatioista, jossa joku taho teki myrkytyksen voidakseen syyttää siitä Venäjää.

Onko GRU asialla?

Mikäli kyseessä on Novichok, on vaihtoehto B todennäköisin. Kyseistä ainetta on kehitelty Neuvostoliitossa 1970-luvulta lähtien ja sitä tiedettiin olevan olemassa Venäjällä ja Uzbekistanissa. Toisaalta, ei ole mahdotonta, että joku on saanut sitä käsiinsä – joko rahalla tai muuten.

Venäjän omassa vastapropagandassa aine on peräisin Salisburyn läheltä, Porton Down -myrkkylaboratoriosta.

Ihmetystä on herättänyt myös se, että vaikka aine on 8 kertaa myrkyllisempi kuin VX, ei se ole tappanut Skripalia.

Mikäli myrkytyksen motiivi oli se, että länsi yhdistäisi Venäjän riitelevät ja kamppailevat instituutiot ja johtajat presidentin taakse, niin tässä on jo onnistuttu.

Todennäköinen syyllinen: GRU, todellinen motiivi: valtataistelu

Todennäköisin syyllinen ja motiivi Skripalin murhayritykseen liittyy Venäjän sisäiseen valtataisteluun ja maan äskeisiin presidentinvaaleihin. Vaalijärjestelmä teki parhaansa, että Vladimir Putin voitti.

Hän sai laskelmien mukaan 10 miljoonaa varjoääntä ja ennen kaikkea myös skandaalin, jolla hän sai myös oikeita ääniä. Maaliskuun vaaleissa ei valittu presidenttiä – Putin oli jo valittu – vaan sen kuka pääse lähimmäksi presidenttiä ja mikä hallinnon taho dominoi Venäjää seuraavat vuodet.

Djumin ja Vaino

Venäjän hallinto ei ole mikään sopuisa perheidylli, vaan siellä on tahoja, jotka ovat jo ryhmittymässä tulevaisuutta varten. Tärkein lienee Tulan kuvernöörin Aleksei Djuminin ympärille syntynyt ryhmittymä.

Tämän Putinin henkivartijana toimineen FSO:n [Venäjän federaation suojelupalvelu] kenraalin uskotaan lähentyneen Venäjän presidentinhallintoa ja sen johtajaa Anton Vainoa. Vaino on virolaissyntyinen ja valmistunut Moskovan diplomaattikoulusta MGIMO:sta.

Vaino syrjäytti FSB-taustaisen ja Venäjän hallinnon erääksi tärkeimmäksi mieheksi nousseen Sergei Ivanovin vuonna 2016. Pääministeri Dmitri Medvedev olisi tässä voimaliitossa ns. nuorempana partnerina.

Kilpailu Venäjän tulevaisuudesta on tiukkaa

Näyttää siltä, että Vaino tukisi omassa asemassaan Djuminia ja FSO:n asemaa, kun taas tiedustelupalvelu FSB ja sotilastiedustelu GRU olisivat jääneet syrjemmälle. Tämä asioiden tila ei näitä tahoja tietenkään miellytä.

Kilpailu Venäjän tulevaisuudesta on tiukkaa ja sitä käydään kulissien takana. Kaikki osapuolet kamppailevat toistensa kanssa siitä kuka on lojaalein Vladimir Putinille ja mikä on se tehokkain organisaatio.

Ns. turvallisuusorganisaatiot toimivat siekailematta

Tässä mielessä turvallisuuspalvelu FSB:n kansallisissa tasavalloissa viimeaikoina tekemät ”löydöt” epälojaaleista ja kansallisista aineksista ovat hyvinkin ymmärrettäviä. Samoin Iso-Britanniassa tapahtuneet ”pettureiden” kohtalot [Sergei Skripal] kertovat siitä, miten siekailematta maan turvallisuuspalvelut toimivat.

On hyvin todennäköistä, että se taho, joka on vastuussa tästä murhayrityksestä, liittyy GRU:n eli Venäjän sotilastiedustelun aktivoituneeseen toimintaan ulkomailla.

Asiaa kannattaa arvioida Ukrainan esimerkin valossa. Siellä GRU on syksystä saakka toiminut avoimesti ja on saalistanut omia vihollisiaan päivänvalossa. Paljoakaan peittelemättä omaa toimintaansa.

Kiova ja GRU:n ajojahti

Kiova on turistille hyvin rauhallinen paikka ja jos verrataan sitä maailman suurkaupunkeihin, niin se on turvallisempi kuin useimmat niistä. Nyt tilanne on muuttumassa.

Lokakuun 2017 lopussa, 16 kilometriä Kiovasta Hlevahan kylässä, Amina Okujeva -niminen nainen tapettiin rautatien ylityspaikassa. Hänen miehensä Adam Osmanjev haavoittui mutta selviytyi attentaatista.

Okujeva oli tunnettu tshetsheenitarkka-ampuja ja hänen miehensä taas toimi aktiivisesti Donbassin kapinallisia vastaan toimivassa ”terrorismin vastaisessa osastossa”.

Osmanjev kuului erityiseen ”Dzohar Dudajevin” pataljoonaan, jossa palvelee Venäjää vastustavia tshetsheenejä Donbassin rintamalla.

Osmanjev oli ollut ennenkin murhayrityksen kohteena 1. päivänä kesäkuuta 2017, jolloin Artur Denisultanov-Kurmakajev -niminen Venäjän kansalainen yritti murhata hänet. Kurmankajev oli tekeytynyt ranskalaisen Le Monde -lehden toimittajaksi ja avasi tulen tätä vastaan. Osmanjev selvisi tästäkin murhayrityksestä haavoittuneena.

GRU ja Kadyrov - epäiltyjen listalla

Näyttää siltä, että Venäjää lähellä olevat tahot toimivat nyt avoimesti ja väkivaltaisesti Ukrainassa. Lokakuussa tapettiin Ukrainan turvallisuuspalvelun vastatiedustelun varapäällikkö autopommilla.

Pommin sijoittamisesta epäillään donetskilaista naista, jonka valvontakameran nauhojen mukaan asensi räjähteen autoon ja tarkkaili sen laukeamista.

Myös poliitikkoja on murhattu autopommeilla. Radikaalipuolueen jäsen ja parlamentaarikko Ihor Moisitsyk joutui pommi-iskun uhriksi lokakuun 25. päivänä 2017. Hän jäi henkiin, mutta haavoittui pahasti.

Kolmas nimekäs uhri oli turvallisuuspalveluiden upseeri Oleksandr Haraberiuš, joka tapettiin autopommilla maaliskuun 31. päivänä 2018 Mariupolissa.

Omat "petturit" ammuttiin Kiovassa

Ukrainan salaisen sodan uhreja tulee varmasti lisää, sillä näyttää siltä, että Moskovan tukemat kapinalliset Donbassissa ovat ottaneet kovat otteet käyttöön myös ns. rauhallisilla alueilla.

Uhreina ovat Ukrainan turvallisuuspalvelun johtajat ja ns. omat petturit, kuten venäläinen duuman jäsen Denis Voronenkov, joka ammuttiin keväällä Kiovassa.

Tämä kansanedustaja oli vaimonsa, laulaja Maria Maksakovan kanssa paennut Venäjältä Ukrainaan ja sen jälkeen anonut Ukrainan kansalaisuutta. Venäjällä heistä tehtiin pettureita ja häntä vastaan nostettiin syyte petoksesta.

Kaappauksia ja sabotaaseja

Ukrainan televisiossa kerrotaan päivittäin siitä, miten pommi-iskuja ja salamurhayrityksiä on estetty ja asekätköjä löydetään säännöllisesti. Järkyttävintä tässä kaikessa on se, että tässä sodassa kaapataan ihmisiä ja viedään maasta pois.

Näin esimerkiksi 19-vuotias Pavlo Hryb päätyi vangittuna Valko-Venäjälle elokuussa. Häntä syytetään ”terrorismista”. Myös ukrainalaisia rajavartijoita on kaapattu ja viety syytettäviksi Venäjälle, samoin kuin muitakin henkilöitä.

Venäjä sivuuttaa kaikki syytökset turhina

Ukrainan turvallisuuspalvelu ja korkeat johtavat ukrainalaiset poliitikot ovat syyttäneet Venäjää ja sen tukemia kapinallisia näistä teoista. Venäjä on sivuuttanut syytökset turhina.

Tosiasia lienee kuitenkin se, että Venäjän armeijan tiedustelu GRU toimii avoimesti ja yhä kiihtyvämmällä tempolla Ukrainaa vastaan. Toisena epäiltynä on Venäjän hallitseman Tshetshenian johtaja Ramzan Kadyrov.

Olipa syyllinen kuka tahansa, näyttää siltä, että murhien, pommien ja kaappauksien tarkoituksena on nostaa kriisin intensiteettiä ja horjuttaa Ukrainaa. Murhat kertovat siitä, että nyt ei enää kaihdeta käyttämästä suoraa väkivaltaa tai edes yritetä teilata pettureita hienovaraisin keinoin.

Mielenkiintoisinta tässä on se, että maailman media ei oikein ole kiinnostunut tästä ”salaisesta sodasta”. Kriisi näyttää myös kärjistyvän, kun USA on lähettämässä Ukrainaan aseita.

Venäjä valmis toimimaan ulkomailla

Ukrainan ja Iso-Britannian esimerkit kertovat siitä, että Venäjä näyttää olevan valmis toimimaan ulkomailla toimimaan niin avoimesti ja selvästi kuin se pystyy. Ulkopuolista ihmetyttää operaatioiden helppous ja se, miten sutjakkaasti sabotaasia on kyetty järjestämään.

Esimerkkinä tästä on se, että Ukrainassa on räjähtänyt viimeisen puolen vuoden aikana kaksi isoa ammusvarikkoa.

Kalynivkassa, Vinnitsassa syttynyt tuli tuhosi tuhansia tykistökranaatteja ja aiheutti 30 000 hengen evakuoimisen 40 kilometrin etäisyydellä.

Mitä tämä opettaa Suomelle?

Suomelle tämä on selvä opetus siitä, että meidän on joissain mahdollisissa uhkakuvissa ja skenaarioissa valmistauduttava siihen, että me joudumme kohtaamaan samanlaista toimintaa – jonkun nimeltä mainitsemattoman ystävällismielisen naapurimaan taholta - jonka tarkoituksena on painostaa päättäjiä ja myös alistaa kansa.

Jos GRU toimii näin avoimesti Ukrainassa ja näin röyhkeästi Iso-Britanniassa, niin on luultavaa, että se ei siekaile Suomessakaan.

Ukrainan ”virhe” oli se, että sen kansa valitsi oman tiensä ja että uudet päättäjät halusivat kulkea erilaista tietä kuin se, mitä sille oli valmistettu Kremlissä. Tämä on hyvä ottaa huomioon kun pohdimme Nato-päätöstä.

Kysymys kuuluu: mitä Suomen viranomaiset aikovat tehdä, jos meillä tulevaisuudessa menetetään kummallisissa ”onnettomuuksissa” tärkeiden Nato-vastustajien tai poliitikkojen henkiä?

Venäjän vaikea tulevaisuus

Venäjän historian muutosvoimat ovat perinteisesti riepotelleet itänaapuriamme moneen eri suuntaan. Lopputulos on ollut aina monen tekijän summa. Venäjän yhteiskunnallinen ja poliittinen todellisuus on ollut yhtälö, jossa poliittiset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat kietoutuneet yhteen taloudellisten resurssien käytön kanssa.

Venäjän historian tulkinnoissa tätä ns. ”syklistä tulkintaa” maan poliittisen todellisuuden aaltoilusta on pidetty yhtenä perustavana teoriana (ks. Robert C. Tucker: Sovietology and Russian History - Post-Soviet Affairs, 1992, 175-196) selitettäessä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Universaali ongelma?

Toisaalta, tutkittaessa poliittisten ja yhteiskunnallisten reformien toteuttamista Venäjällä ja Neuvostoliitossa on viitattu aina ns. ”riskitekijän” mahdollisuuteen: huonosti suunnitellut ja toteutetut reformit ovat nakertaneet maan poliittisten stabiiliuden perusteita.

Miten uudistaa, jos uudistus nielee sitä tekevän hallituksen? Entä jos ei tee mitään, se merkitsee tuhoa hallitukselle, joka tuhoutuu alhaalta tulevassa mullistuksessa.

Aleksanteri II reformeja pidetään yleisesti sellaisena, että ne pidensivät Venäjän tsaristisen autokratian olemassaoloa. Toisaalta hänen seuraajansa Aleksanteri III kuripolitiikka pyrki korjaamaan hänen edeltäjänsä tekemiä ”virheitä” konservatiivisella poliisivaltiolinjalla.

Kuten venäläinen tutkija Vladimir Slakhpentokh on todennut tätä kamppailua reformaattorien ja konservatiivien välillä ei käyty vain Venäjän imperiumissa, mutta myös Itävalta-Unkarin, Ottomaanien ja Kiinan keisarikuntien sisällä. Ongelma on siten universaali.

Toisinajattelijat Venäjällä

Poliitikko Aleksei Navalnyin protesti ja vaatimus reformeista sopii luontevasti Venäjän historian suuriin linjoihin. Toisaalta hän liittyy poliittisten uudistajien ja muutosta vaativien venäläisten ”toisinajattelijoiden” pitkään linjaa aina Raditševista Leniniin ja Limonoviin. Hänen esittämänsä vaatimukset eliitin toimien tarkistamisesta ja ”lustraatiosta” haastavat koko hallinnon yhtä aikaa.

Toisaalta, hänen esittämänsä populistiset vaatimukset korruption siivoamisesta ja tasa-arvoisuudesta liittyvät ns. reformistiseen ajatteluun ja on hänen poliittisen sanomansa peruste. Samaan aikaan Navalnyi on myös patrioottinen.

Talous ja eliitti

Myös talous on tärkeä tekijä: se on mahdollistanut sen, mitä Venäjä on voinut loppujen lopuksi tehdä. Maan politiikka ja yhteiskunnallinen tilanne on taas näyttänyt suuntaa ja sitä, mitä Venäjä on halunnut tehdä. Maan yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne on aaltoillut liberaalien ”suojasäiden” ja autoritaaristen pakkasten välillä.

Venäjän nykyisen poliittisen hegemonian otti haltuunsa vuodesta 2000 lähtien turvallisuuspalveluiden ympärille kuroutunut eliitti, joka vartioi mustasukkaisesti omaa asemaansa.

Vallan keskittäminen presidentti-instituutiolle ja erityisesti Vladimir Putinille, on luonut tilanteen, jossa puhutaan siitä, että ”Venäjää ei voi olla ilman Putinia”. Hänestä on tullut yksi pitkäaikaisimmista Venäjän johtajista.

Hänen onnistumisensa maan johtajana on perustunut energian hinnan reippaaseen nousuun 2000-luvulta lähtien ja tiukkenevaan poliittiseen hallintaan.

Paradoksaalisesti kyllä, Venäjän matka nykyiseen autoritaarisyyteen on tapahtunut ns. ”liberaalien” reformien yritysten kanssa. Esimerkiksi vuosina 2008-2012 maata yritettiin reformoida ja modernisoida ns. kansallisilla ohjelmilla. Presidentti Dmitri Medvedevin kausi oli kuitenkin ohimenevä episodi.

”Sosiaalisen muutoksen paradigma”

Aleksei Navalnyin poliittisen menestyksen taustalla on hänen anti-korruptiolinjansa lisäksi sosiaalisten verkostojen käyttö ja kannattajien mobilisoiminen sosiaalisen median kautta.

Tässä mielessä vuoden 2018 presidentinvaalit olivat vedenjakaja autoritaarisuuden suhteen. Maan nykyinen presidentti piti saada voittajaksi hinnalla millä hyvänsä: siitäkin huolimatta, että nuori sukupolvi ei enää häneen usko ja siitäkin huolimatta, että äänestäjien keskuudessa oli huomattavaa apatiaa.

Nykyistä pysähtynyttä tilannetta on hyvällä syyllä verrattu ”pysähtyneisyyden kauteen / Leonid Breznevin -kauteen”, jossa vanheneva presidentti menetti vähitellen valtaansa kasvavalle byrokratialle ja turvallisuuselinten tosiasialliselle hallinnalle.

Entä Venäjän "pienet" rajakonfliktit?

Pahin vaihtoehto 10 vuoden aikana näyttäisi oleva sellainen skenaario, jossa hiipuvan ja heikkenevän talouden Venäjä pyrkii kääntämään kansalaisten huomion pieniin rajakonflikteihin naapureiden kanssa [lännessä ja etelässä].

Tämä vaihtoehto merkitsee sitä, että Venäjä syö omaa tulevaisuuttaan pelaamalla ns. globaalia peliä [interventiot Syyriassa ja Ukrainassa]. Tämä ei ole halpaa huvia vaan maksaa. Esimerkkinä tästä on Wagner-seikkailu Syyriassa.

Venäjä ”rambot” vaikeuksissa Syyriassa

Tausta tähän katastrofiin palautuu viime helmikuulle [2018]. Moni varmaan ihmetteli, miksi itänaapurin presidentin puhe maan parlamentille, duumalle maaliskuun ensimmäisenä päivänä oli niin täynnä sotauhoa. Presidentti esitteli maan arsenaalia ja kehotti muuta maailmaa kuuntelemaan Venäjää.

Syy tähän sotaiseen puheeseen liittyy epäilemättä maan tuleviin presidentinvaaleihin mutta myös siihen, että se on kokenut ennennäkemättömiä sotilaallisia vastoinkäymisiä. Venäjän palkkasoturit kokivat tappioita Syyriassa 7. päivänä helmikuuta 2018 Deir-al-Zorin alueella.

Kyseessä oli ns. ”Wagner”-yhtiön palkkaamista sotilaista, jotka yrittivät kaapata itselleen ”Syyrian demokraattisten voimien”, ts. kurdien hallitseman öljylähteen.

Monien eri tietolähteiden perusteella ”Wagnerin” panssarivaunujen ja miehistönkuljetusvaunujen saattuetta vastaan iskettiin raketeilla, kranaatinheittimillä ja tykistöllä. Sen jälkeen amerikkalaisten taisteluhelikopterit täydensivät työn yhdessä F-15 -hävittäjien, B-52 -pommittajien ja AC-130 -taistelukoneiden kanssa. Tuho oli lähes täydellinen.

Täysi tuho

Palkkasotilailla ei ollut mitään, millä iskeä takaisin ja tästä verilöylystä selvisi takaisin vain murto-osa hyökkäykseen lähteneestä pataljoonasta. Ensimmäisissä arvioissa puhuttiin 217 kuolleesta, mutta raportit tappioiden määrä ovat vaihdelleet aina yli 600 kuolleesta 100 kaatuneeseen. Se on kuitenkin varma, että hyökkäyksen aloittanut pataljoona torjuttiin täydellisesti.

Amerikkalaisten mukaan kyse oli ”itsepuolustuksesta”. USA:n ilmavoimien kenraaliluutnantti Jeffrey Harrigian totesi, että kyseessä oli provosoimaton ja koordinoitu hyökkäys USA:n liittolaisten asemiin. Amerikkalaiset eivät ilmeisesti tienneet, keitä vastaan he taistelivat.

Toisaalta kenraali Harrigian ilmoitti, että “jos joukkojamme uhataan, merkitsee se hyökkääjälle pisintä ja pahinta päivää”.

Yksityisarmeija ei kyennyt puolustamaan

Venäläisen yksityisarmeijan tuho kertoo siitä yksipuolisesta ilma-herruudesta ja tulivoimasta, joka USA:lla on. Yksityisarmeijalla ei ollut olalta laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia, eikä edes ilmatorjuntatykkejä apunaan. Venäjän tukikohta Lattakiassa oli liian kaukana voidakseen antaa ilmatukea.

USA:n selitysten mukaan he olivat informoineet venäläisiä omien joukkojensa asemista, mutta että näitä neuvoja ei oltu kuunneltu ja että hyökkäyksen tarkoituksena oli Eufrat-joelta itään sijaitsevien Khushamin öljylähteiden valtaaminen.

Virallisesti ”Wagner” ei ole olemassa

Virallisesti Kreml ei ole reagoinut tähän kirvelevään tappioon, eikä se myönnä, että sillä olisi omia joukkoja tai palkkasotureita kyseisellä alueella. Tappio on niin ikävä ja vastaansanomaton, että siihen ei ole voinut reagoida.

Sillä oli myös arvaamattomat seuraukset, sillä Venäjä ei halua missään nimessä menettää omaa arvovaltaansa alueella ja on siksi tiivistänyt Itä-Ghoutan alueen moukarointia. Lähi-Idässä on tapana kostaa tappiot siviileillä ja menetetty maine on saatava takaisin – siviilien verellä.

Tappio on ehtinyt jo sähköistää Venäjän lähestyvien presidentinvaalien ilmapiiriä. Vaikka virallinen Venäjä tai presidentti Putin ei ole kommentoinut asiaa, niin Venäjän blogisfääri on täynnä huhuja ja ärtymystä asian johdosta. Myös Grigori Javlinski, liberaalia oppositiota edustava poliitikko on vaatinut kansallista selitystä siitä, miksi venäläisiä toimii sotatoimialueella.

Mitä tehdään Wagnerille?

Wanger-ryhmän yltiöisänmaalliset edustajat eivät tietenkään tule saamaan avointa vastausta näille tappioille. Se kuitenkin merkitsee sitä, että Venäjän pitää harkita uudelleen, käyttääkö se tällaista ”puolisotilaallista” ryhmää enää.

Kyseisellä ryhmällä on ollut oma roolinsa Venäjän ”likaisissa sodissa”. Armeijan perustaja Dmitri Utkin on usein kuvattu hahmo presidentti Putinin kanssa ja hänet on palkittu korkeilla kunniamerkeillä.

Kyseillä armeijalla on toimipisteitä Pietarissa ja Moskovan lähellä. Se on värvännyt yleensä vanhempia sotilainen – 35-55 -vuotiaita noin 80 000 – 250 000 ruplalla kuukaudessa.

Venäjän "muukalaislegioonassa" paljon kuolleita

Kyseessä on tietysti pieni palkka, mutta vapaaehtoisia on riittänyt tähän saakka. Kyseessä on Venäjän oma ”muukalaislegioona”, jossa palvelevat luovuttavat omat passinsa vuokra-ajaksi pois ja jokainen värväytyvä joutuu kirjottamaan 10 vuotisen sopimuksen siitä, että ei kerro sitä mitä palveluksessa tapahtuu.

Paineita kuitenkin on, sillä kuolleiden omaiset ovat alkaneet kysellä omien miestensä perään ja vaatineet selitystä. Ja ennen kaikkea sitä, että näitä ”sotilaita” ei haudata hiljaisuudessa.

Tappiot Syyriassa ovat Putinille äärimmäisen epätoivottuja uutisia ja on selvä, että tämä säteilee myös USA:n ja Venäjän suhteisiin. Putinilla ei ole tapana kääntää sitä toista poskea ja kuten hän maaliskuun ensimmäisenä päivänä Venäjän duumalle uhosi: Venäjällä on voimaa.

Putinin ärtsy puhe on myös ymmärrettävä siksi, että vuoden vaihteessa Venäjän ilmavoimat koki yllättäviä tappioita Syyriassa. Venäjän voitonjuhlat Syyriassa saivat ikävän käänteen.

Lattakian ikävä uudenvuoden juhla

Uudenvuoden ilta Khmeimim’in lentotukikohdassa Syyrian Lattakiassa oli tuhoisa Venäjän ilmavoimille. Islamilaiset sissit iskivät juhlivaan ja raketteja ampuvaan tukikohtaan kranaatinheittimillä.

Tulta johdettiin miehittämättömillä, kauko-ohjattavilla pienoishelikoptereilla niin tarkasti, että neljä Su-24 -hävittäjää ja kaksi Su-35 -monitoimihävittäjää sekä An-72 -kuljetuskone tuhottiin. Sekasortoa lisäsi se, että koneita ei oltu hajautettu, vaan ne olivat yhdessä tiiviissä rivissä lähellä ammusvarastoja.

Isku oli äärimäisen ikävä arvovaltatappio Venäjän presidentti Vladimir Putinille, joka kävi tässä samassa tukikohdassa joulukuun 11. päivänä 2017 kertomassa, että sota Syyriassa on voitettu.

Tällöin turvajärjestelyt olivat massiiviset; presidenttiä suojeli maan moderneimpia Su-30SM -hävittäjiä ja presidentti itse istui Tu-214PU -koneessa, joka on suunniteltu ydinsodan aikaiseksi komennuskeskukseksi.

Joulukuun vierailu oli ns. voitonjuhla

Joulukuun vierailu oli symbolinen voitonjuhla, jonka piti todistaa maan ilmavoimien mahtia. Kyseisessä tapahtumassa esiteltiin Venäjän ilmavoimien koneita enemmänkin. Mukana oli MiG-29SMT Fulcrum ja Su-34 Fullback -ensilinjanhävittäjiä sekä myös elektroniseen sodankäyntiin ja tiedusteluun tarkoitettuja uusia konetyyppejä, kuten A-50M ja Il-22PP -koneita.

Itse tapaamisen poliittisessa puolessa mukana oli mukana myös maan puolustusministeri Sergei Shoigu ja Syyrian presidentti Bashar Al Assad. Tapaaminen symbolisoi Syyrian sodan voitollista loppua. Yleisönä oli Venäjän sotaan osallistuneiden yksiköiden nuoria upseereita.

On ironiaa, että 11 joulukuuta piti tulla Syyrian sodan ”voitonpäiväksi” ja sen piti ennen kaikkea vahvistaa viisaan sodanjohdon ja presidentti Putinin asemaa.

Sissien uusi hyökkäys

Sissit uusivat hyökkäyksensä uuden vuoden jälkeen. Tällä kertaa Venäjän ilmavoimat kertoi torjuneensa yritykset ilmatorjunnan ja elektronisen sodankäynnin keinoin. Nyt syyllinen oli myös selvillä.

Venäjän puolustusministeriön ”lähteet” sekä valtion johtama Sputnik tietotoimisto tiesivät kertoa, että USA:n laivaston P-8A Poseidon -tiedustelukone lensi hyökkäyksen aikana lähellä tukikohtaa ja että edellinenkin hyökkäys sai tukea ”eräästä tietystä maasta”. Syy näihin menestyksellisiin hyökkäyksiin on siten vyörytetty läntisen suurvallan niskoille.

Mikä on Venäjän kohtalo?

Venäjän kohtalo on sama kuin kaikilla monikansallisilla hajoavilla imperiumeilla. Talous järsii sen kyvyn suuriin muutoksiin ja kansainväliset selkkaukset vähentävät sen vaikutusvaltaa.

Tässä vaihtoehdossa itänaapuri saa yhä vähemmän tuloja energiasta ja pyrkii sitten rauhoittamaan sisäisiä paineita luomalla ulkoisia konflikteja. Lyhyellä aikavälillä kriisien synnyttäminen purkaa kyllä paineita, mutta samalla talouden suorituskyvyn pohja rapistuu.

Aseelliset seikkailut ovat kalliita kansantaloudelle, mutta niihin on pakko ryhtyä sillä hallinnon arvovalta tarvitsee niitä. Mikäli Venäjä kuitenkin joutuu vastakkain todellisen läntisen vastustajan kanssa, se häviää. Nämä tappiot ovat sille äärimmäisen vaarallisia, sillä ne saattavat paljastaa hallinnon todellisen tilan.

Todennäköinen kuihtuminen, jota vastaan yritetään taistella ulkopoliittisilla seikkailuilla

Todennäköisin vaihtoehto seuraavalle 10 vuodelle on se, että Venäjä ”rämpii lävitse” nykyisestä kriisistä ns. hitaan taantuman kautta niin, että maan perusongelmat säilyvät, autoritäärinen harvainvalta säilyy sekä Putin säilyy terveenä ja hengissä.

Tämä ”zastoi” - pysähdys - mahdollistaisi tulevan hitaan muutoksen mahdollisuuden.

On selvää, että uudet ikäluokat ja kohortit tulevat syrjäyttämään vanhan eliitin jossain vaiheessa. Kysymys kuuluu: antaako sekurokratia periksi ilman taistelua?

Venäjä ei ratkaise perusongelmiaan

Tämän mallin ongelmana on se, että se ei ratkaise ongelmia, vaan siirtää niiden ratkaisun hamaan tulevaisuuteen. Tässä mallissa Venäjä rappeutuu vähitellen pelkästään maailmantalouden kasvulukuja tarkastellen. Kun maailma kasvaa vuosittain noin 3 prosenttia, niin Venäjän omat luvut laahaavat perässä: 1.8 prosentin kasvulla.

Se seurauksena Venäjän hyvinvointi ikään kuin ”sulaa käsiin” samalla, kun maa investoi koko ajan yhä enemmän armeijaansa [yli 5 prosenttia bruttokansantuotteesta].

Ainoa, mikä pelastaisi maan tosiasiallisen vähittäisen kurjistumisen tässä tilanteessa, olisi 2000-luvun alun tapainen energian hinnan jyrkkä nousu.



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].