Tietoa kirjoittajasta


Veikko Saksi
kauppat. maisteri

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

23.09.2019
»  PÄÄKIRJOITUS 03/2019 ELI PAKKOLUOVUTETTUJEN ALUEITTEN PALAUTUS

09.09.2019 [02, 04]
»  VENÄJÄLLÄ ON KYSE MUUSTAKIN KUIN VAIN PAIKALLISVAALEISTA

02.09.2019
»  JUVONEN: ISÄNI EI KESTÄNYT KOTITILANSA LUOVUTTAMISTA VENÄLÄISILLE

25.08.2019 [04, 05]
»  VIRO LAULUN VOIMALLA ITSENÄISEKSI

29.07.2019 [04, 05]
»  LEPAJÕE JA RUUSNA PAKENIVAT NEUVOSTO-VIROSTA OLYMPIAVENEELLÄ

23.07.2019 [04, 05]
»  JUKKA SEPPISEN KIRJA-UUTUUS

15.07.2019 [04, 05]
»  MONREPOSIN PUISTOSSA TYÖT ETENEVÄT EDELLEEN

11.07.2019 [04, 05]
»  VIRO JUHLI ITSENÄISTÄ VAPAUTTAAN TALLINNAN LAULUJUHLISSA

08.07.2019 [04, 05]
»  PUTAIDEN RAKENTAMINEN?

01.07.2019 [02, 04]
»  VALTAKUNNALLINEN EVAKKOPATSAS MAHDOLLISESTI LAHTEEN TARTON RAUHAN JUHLAVUONNA

24.06.2019 [04, 06]
»  TURUSTA LÄHTENYT NEUVOLIITON SUKELLUSVENE UPOTTI PAKOLAISLAIVAN

17.06.2019 [04, 05]
»  TALOUSKRIISIT

10.06.2019
»  NORD STREAM 2 –KAASUPUTKI KOHTAA TIUKKAA VASTARINTAA

17.05.2019 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOITUS 02/2019 ELI MIKSI?

17.05.2019
»  SAKSIN SUKUSEURA RY:N VUOSIKOKOUS SANBERGEILLA PE 31.05.2019 KLO 18:00

09.05.2019 [02, 04]
»  PUTIN SIJOITTUU VAIN HIEMAN OIKEALLE LENINISTÄ JA STALINISTA

02.05.2019 [04, 05]
»  VENÄJÄ PYRKII KAHLITSEMAAN KANSALAISTENSA SÄHKÖISTÄ TIEDONSAANTIA

26.04.2019 [04, 05]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUKSEN TIIMOILTA

03.04.2019 [04, 05]
»  VAKOOJAT VASTAKKAIN

25.03.2019 [04, 05]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 12.04.2019

20.03.2019 [04, 05]
»  SUOMI ESTI VENÄJÄN RAJAPÄÄLLIKKÖ MEDVEDEVIN PAKOTELISTAUKSEN

18.03.2019 [04, 05]
»  HIITOLAN KALMISTOMÄKI AVAA SALAISUUKSIAAN KARJALAN HISTORIASTA

14.03.2019 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOUTUS 01/2019 ELI PUOLUEUSKOLLISUUS

18.02.2019 [04, 05]
»  GPS-HÄIRINTÄ HOIDETTIIN SUOMESSA NORJAN OHJAUKSESSA

11.02.2019 [04, 05]
»  STALIN TESTASI TELEPATIAA

28.01.2019 [04, 05]
»  RUSKEALAN MUSEOKAIVOSALUEELLE SUUNNITELLAAN JUNAYHTEYTTÄ

21.01.2019
»  VALKO-VENÄJÄN JA VENÄJÄN VALTIOLIITTO NOUSEMASSA JÄLLEEN ESIIN

14.01.2019 [04, 05]
»  SENTSOVIN VANGITSEMINEN JA KOHTELU KUOHUTTAA LÄNTTÄ

07.01.2019 [04, 05]
»  OMANKÄDENOIKEUS

09.12.2018 [04, 05]
»  TARTON RAUHAN RAJOJEN PALAUTUS JUHLAVUODEN TAVOITTEEKSI

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

13.12.2015
Veikko Saksi

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[04] Oikeudelliset
[05] Omistusoikeus
[21] Poliittiset

YK:N PINHEIRON PERIAATTEET

Tämä päätoimittajan artikkeli on myös videona mm. seuraavilla sivuilla: Karjalan Kuvalehti, Pro Karelia ry, Karelia Klubi ry ja YouTube.



Kuva: Professori Paulo Pinheiro

Maansisäiset pakolaiset

Olivatko Karjaloiden, Salla-Kuusamon, Petsamon ja Suomenlahden eräiden ulappasaarien evakot pakolaisia? Heistä voidaan käyttää nimeä sotapakolainen tai pakolainen omassa maassaan tai maansisäinen pakolainen.

He eivät siten ylittäneet valtakunnanrajaa, vaan jäivät kotimaahansa. Näin evakot [sotapakolaiset] tekivät Suomessa, sillä he asettuivat muualle Suomeen.

Evakko on henkilö, joka on joutunut evakuoinnin kohteeksi. Hänellä ei ole mitään erityisiä oikeuksia, koska hän on vain evakuoinnin kohteeksi joutunut henkilö.

Siirtokarjalainen-sanaa käytetään evakon synonyyminä. Sotien jälkeisenä aikana asioista pyrittiin käyttämään kierto-ilmauksia, ettei suututettaisi suurta naapuria.

Evakko-sana

Evakko-sanaa on Suomessa ilmeisesti ryhdytty käyttämään siksi, että se on paljon pehmeämpi ilmaisu kuin pakolainen. Evakolla ei ole kansainvälistä statusta.

Suomalaiset evakot ovat pakolaisia sikäli, että heidän varsinainen kotinsa on vieraan vallan alueella. Jos he olisivat jääneet koteihinsa, heihin olisi kohdistettu vainon, vangituksi joutumisen, kidutuksen ja henkensä menettämisen uhka. Jääminen omaan kotiin oli aivan liian vaarallista, joten se ei ollut järkevän ihmisen vaihtoehto.

Evakot olisivat kuolleet, jos olisivat jääneet kotiinsa

Stalin oli luvannut kyyditä suomalaiset upseerit ja suojeluskuntalaiset Katyniin, jossa yli 21 000 puolalaista reserviläistä murhattiin tilan tekemiseksi suomalaisille. Muut suomalaiset Molotov lupasi siirtää Siperiaan – kävellen.

Jääminen kotiinsa olisi merkinnyt evakoille pääosin kuolemaa. Evakkojen kotiinsa jääminen ei Suomen valtiovallankaan mielestä ollut relevantti vaihtoehto, sillä ihmisiä kehotettiin nopeasti poistumaan sekä sodan jaloista että sodan jälkeen pakkoluovutetuilta alueilta.

Suomalaisia evakoita ei lueta YK:n maansisäisiin pakolaisiin, koska heidän asiansa on "jotenkin järjestyksessä", eikä Suomen valtio ole nostanut asiaa esille. Pinheiron periaatteiden mukaisesti sellainen ei ole mikään todellinen syy tällaiseen välinpitämättömyyteen.

Oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys?

Pakolais- ja maansisäisten pakolaisten kysymys mittaa maailman valtioiden ja niiden yhteiselimien halua edistää oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä.

Sodanjälkeisen ihmisoikeusrikosten korjaaminen on poliittisesti kuuma kysymys, johon omia etujaan ajavat poliitikot eivät uskalla vähällä kajota.

Nämä asiat kuitenkin nousevat väkisin pintaan. Lukuisat yhä vahvenevat signaalit osoittavat, että nyt on näille asioille ikkuna raollaan, on tulossa niiden aika. Myös suomalaisten poliitikkojen on aika herätä tähän asiaan liittyvästä horroksestaan ja ryhdyttävä aktiiviseen toimintaan suomalaisten evakkojen ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Se on myös maan etu.

Kuka on Pinheiro?

Professori Paulo Sérgio Pinheiro on entinen ihmisoikeuksien ministeri ja kansallisen totuuskomission jäsen. Hänellä on pitkä akateeminen ura takanaan.

Hän oli sen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) alakomission puheenjohtaja, joka antoi vuonna 2005 resoluution YK:n ihmisoikeuksista.

YK:n alakomission resoluutio 2005

YK:n ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen alakomissio julkaisi Sveitsissä 11.08.2005 resoluution eli päätöslauselman, jota kutsutaan Pinheiron periaatteiksi.

Ne yhdistävät pakolaisten ja karkotettujen asumiseen ja omaisuuteen liittyvät globaalit periaatteet. Näistä periaatteista syntyvää oikeutta kutsutaan restituutioksi eli ennalleen palauttamiseksi.

Jos restituutio ei ole mahdollinen, vaihtoehtona on omaisuuden kompensointi eli korvaaminen.

Restituutio perustuu kv-lakeihin

Restituutio perustuu vahvasti useiden kansainvälisten lakien periaatteisiin. Laillisesta näkökulmasta omaisuuden palautus tai paluu omaan kotiin on käsitetty keskeisenä ja ensisijaisena korjaustoimenpiteenä laillisten velvoitteiden loukkauksiin yli sadan vuoden ajan.

Kyse ei siten ole uudesta asiasta, vaan omistukseen liittyvien periaatteiden kokoamisesta ja niiden entistä selkeämmästä esittämisestä. Käsikirjan mukaan Pinheiron periaatteet eivät ole sopimus tai muodollinen laki, eikä niillä ole lain statusta.

Periaatteet vahvasti suostuttelevaa auktoriteettia

Periaatteet ovat vahvasti suostuttelevaa auktoriteettia, koska ne perustuvat jo voimassa oleville ja rati¬fioiduille kansainvälisille ja alueellisille kansallisille laille.

Resoluution mukaan kaikilla pakolaisilla ja siirretyillä henkilöillä on oikeus vapaaehtoisesti palata turvallisesti ja arvokkaasti, alkuperäiseen ja aikaisempaan kotiinsa ja maahansa [Resoluutio 1.1].

Oikeudensaajille yhteistä on se, että heiltä on mielivaltaisesti tai lainvastaisesti riistetty koti, maa, kiinteistö tai pysyvä asuinpaikka [1.1].

Evakot kuuluvat restituution piiriin

Suomalaisten evakkojen oikeuksia selventää se, että resoluution kannalta ei ole ratkaisevaa, onko kyse sisäisesti siirretyistä tai rajojen yli paenneista.

Määräävää on se, että heidät on mielivaltaisesti ja laittomasti riistetty kodeistaan, maastaan tai kiinteistöstään tai pysyvästä asunnostaan. Suomalaiset evakot ovat siten resoluution oikeuksien piirissä.

UNHCR:n mukaan maansisäiset pakolaiset ovat ihmisiä tai ihmisryhmiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan aseellisen konfliktin, laajalle levinneen väkivallan, ihmisoikeusloukkausten, luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien takia.

Myös kaupallinen omaisuus resoluution piirissä

Resoluutio kattaa myös kaupallisen omaisuuden takaisinsaannin, mukaan lukien maanviljelykseen liittyvän maan palauttamisvaatimuksen.

Resoluutio vahvistaa yritysten ja muiden yhteisöjen omistusoikeudet sekä kuntien ja mahdollisesti Suomen valtion omistusoikeuden pakkoluovutetuilla alueilla.

Paluun epävarmuus ei poista oikeutta

Oikeus palautukseen ei riipu ennakko-arviosta, toteutuuko pakolaisen todellinen paluu tai ei [2.1]. Valtioiden tulee taata de facto ja de jure, että syrjiminen millään perusteella on kiellettyä ja että kaikki henkilöt, mukaan lukien pakolaiset ja pakkosiirretyt, ovat yhtäläisiä lain edessä [3.2].

Evakkojen osalta on esitetty, että integroituminen uudelle paikkakunnalle johtaisi paluu-oikeuden menetykseen. Näin ei asia ole. Restituutio omaan kotiin – vaikka se olisi pysyvään vuokrasuhteeseen liittyvä asunto – on perusperiaate. Restituutio-oikeus ei riipu siitä, käyttääkö oikeuden haltija oikeuksiaan vai ei.

Esim. Etelä-Afrikassa paluuoikeuden on katsottu koskevan vuosia 1913-90. Palaamisen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Ketään ei saa mielivaltaisesti tai lainvastaisesti pakottaa jäämään tietylle alueelle, paikkakunnalle tai seudulle.

Ei mielivaltaa missään asiassa

Vastaavasti ketään ei saa mielivaltaisesti tai lainvastaisesti pakottaa jättämään tiettyä aluetta, paikkaa tai seutua [9.1].

Pakolaisen tulee saada vapaaehtoisesti palata aikaisempaan kotiinsa, kotimaahansa tai pysyvän asunnon paikkaan, turvallisesti ja arvokkaasti. Palaamisen tulee perustua vapaaseen, asioista hyvin perillä olevaan, henkilökohtaiseen valintaan.

Valtioiden tulee sallia pakolaisten ja siirrettyjen, jotka haluavat palata vapaaehtoisesti, tehdä se. Tätä oikeutta ei voida supistaa valtion perimysehdoilla, eikä mielivaltaisilla tai lainvastaisilla aikarajoituksilla [10.2].

Pakolaisia ja siirrettyjä ei pidä väkivallalla tai muutoin pakottaa suoraan tai epäsuorasti, palaamaan aikaisempiin koteihinsa, maahansa tai pysyvään asuinpaikkaansa [10.3].

Väkivallantekijä vastaa vahingoista

Valtaosa suomalaisten kiinteistöistä on tuhottu tai tuhoutunut. Resoluution periaatteiden mukaan Venäjä on vastuussa niiden jälleenrakentamisesta tai jos se on mahdotonta, korvaamisesta. Venäjällä on sangen laaja vastuu tässä asiakokonaisuudessa.

Pinheiron periaatteet menevät vielä pitemmälle. Aggression toteuttaja on vastuussa myös niitä suomalaisia kohtaan, jotka menettivät pakolaisuutensa vuoksi vuokra-asuntonsa sekä niitä yrityksiä ja yhteisöjä kohtaan, jotka menettivät kiinteistöjään.

Venäjä vastaa venäläisten oikeuksista

Pinheiron periaatteet käsittelevät myös toissijaisten asukkaiden oikeuksia. Pakkoluovutetulla alueella kyse on suomalaisten omistamissa kiinteistöissä nyt asuvien venäläisten oikeuksista. Heidänkin oikeuksiensa polkeminen on kiellettyä.

Resoluution mukaan korvausvelvollisuus evakkojen tapauksessa kuuluu Venäjälle eli valtaajavaltiolle. Venäjän tulee taata, etteivät Neuvostoliiton alueelle siirtämät tai alueella nyt asuvat ihmiset koe menetyksiä, kun suomalaisten evakkojen oikeudet toteutuvat.

Venäjän kansalaiset pakkoluovutetulla alueella käyttävät suomalaisia kiinteistöjä, useimmat varmasti vilpittömässä mielessä. He ovat toissijaisia oikeuden saajia, joiden oikeuksien toteutumisesta Venäjä on ensisijaisesti vastuussa.

Rauhansopimukset vahvistavat omistuksen pysyvyyden

Suomi itsenäistyi 1917. Itsenäisyysjulistus tai vapaussota eivät muuttaneet omistussuhteita. Tästä asiasta on vahvistuksena Korkeimman oikeuden venäläistä kimnaasia koskeva päätös.

Tarton rauhansopimus on itsenäisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän ensimmäinen rauhansopimus. Sopimuksen kannalta on olennaista, että se tehtiin osapuolien vapaasta tahdosta, vaikka osapuolet eivät toki olleet kaikista asioista yksimielisiä.

Sopimus ei ollut väkivaltasopimus, sillä kumpikaan osapuoli ei väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten pakottanut toista allekirjoittamaan haluamaansa sopimusta.

Tarton sopimus halusi säilyttää entiset omistussuhteet

Tarton rauhansopimus osoittaa yksiselitteisesti, että osapuolten tarkoituksena oli säilyttää entiset yksityiset omistussuhteet. Omistuksen jatkuvuus on siten selkeä. Tarton sopimus takaa omistuksen pysyvyyden.

9. Artikla: - Henkilöt, jotka ovat valinneet Venäjän kansalaisuuden, saavat sitä seuraavan vuoden kuluessa vapaasti siirtyä alueelta ja kuljettaa mukanaan kaiken irtaimen omaisuutensa tullitta ja vientimaksuitta. Mainitut henkilöt säilyttävät kaikki oikeutensa kiinteään omaisuuteen, minkä he jättävät Petsamon alueelle.

Kauniita sanoja, mutta vain sanoja

11. Artikla 3: - Kuntien asukkaille taataan omistusoikeus kaikkeen kuntien alueella omistamaansa irtaimeen omaisuuteen, samoin kuin oikeus vapaasti määrätä ja käyttää omistamiaan tai viljelemiään tiluksia ja muuta hallussaan olevaa kiinteätä omaisuutta Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa.

11. Artikla 5: - Suomen kansalaisille ja suomalaisille yhtiöille, joilla on ennen kesäkuun 1 päivää 1920 tehtyjä metsänhakkuukontrahteja, säilytetään oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien mainituissa kunnissa toimittaa näiden kontrahtien mukaiset metsänhakkuut ja pois viedä hakatut puut.

Pariisin ns. rauhansopimus

Talvi- ja jatkosodan päätteeksi Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat 10.02.1947 Pariisin ns. rauhansopimuksen. Sopimuksen ingressissä vakuutetaan, että sopimus perustuu oikeudenmukaisuuden periaatteelle.

Sopimuksessa puolustajavaltiosta tehtiin hyökkääjävaltio ja syyllinen, ja hyökkääjävaltiosta tehtiin täysin viaton uhri, jota tuli hyvitellä.

Sopimus oli luonteeltaan täysin yksipuolinen väkivaltasopimus, jossa Neuvostoliitto saneli ehdot ja Suomi väkivaltauhkauksen alla katsoi viisaimmaksi sen allekirjoittaa. Ns. rauhansopimuksessa raja siirtyi siten, että Suomi menetti alueestaan 13.3 prosenttia.

Suomi menetti merkittävän osan teollisuuttaan ns. rauhansopimuksessa

Ns. rauhansopimukset vahvistavat omistuksen Suomen nykyisestä pinta-alasta laskettuna. Ns. rauhansopimuksella tehdäänkin usein suurimmat rikokset.

Samalla Suomi menetti erittäin merkittävän osan teollisuuttaan, sähkö- ja vesivoimaansa, maatalousaluettaan ja ikiaikaisia sukujen perintötiloja.

Erittäin tärkeäksi muodostui Petsamon pakkoluovutus Neuvostoliitolle, siinä Suomi menetti yhteytensä Jäämerelle. Pariisin ns. rauhansopimuksessa ei ole kokonaisvaltaista selvitystä omistuksen pysyvyydestä tai menettämistä.

Omistusta käsitellään kahdessa artiklassa

Omistusta käsitellään Pariisin ns. rauhansopimuksessa kahdessa artiklassa. 27. Artikla: - Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.

28. Artikla 1: - Tämän sopimuksen tultua voimaan Suomen ja Suomen kansalaisten Saksassa olevaa omaisuutta älköön enää käsiteltäkö vihollisomaisuutena, ja kaikki tällaiseen käsittelyyn perustuvat rajoitukset on poistettava.

Rajan siirto tapahtui käytännössä jo ns. Moskovan välirauhansopimuksella 19.09.1944, venäläisen tulkinnan mukaan ilmeisesti jo 1940 talvisodan rauhassa.

Lapin sodan restituutio

Lapin sodan jälkeen restituutiota ei käsitelty. Sodan aikana saksalaiset pitivät hallussaan merkittävää osaa Pohjois-Suomesta. Suomalaiset olivat evakuoituneet Ruotsiin tai muualle Suomeen. Saksalaiset poistuivat Lapista vasta 27.04.1945.

Kukaan ei tiettävästi ole esittänyt väitettä, että saksalaiset olisivat omistaneet Lapin kiinteistöt, vaikka he niitä hallitsivat ja hävittivät. Saksa oli totalitaristinen diktatuurimaa, joka sodan aikana otti muiden maita ja omaisuuksia haltuunsa.

Yli 280 000 Karjalan evakkoa palasi sodan jälkeen kotiseuduilleen, vaikka lukuisat heistä olivat menettäneet kaiken omaisuutensa. Evakot saivat Suomelta korvauksia menetyksistään II korvauslain mukaan. Niiden takaisinmaksusta ei ole selvyyttä, mutta evakkojen omistusoikeutta ei ole asetettu kyseenalaiseksi.

Suomalaiset korvauslait ja restituutio

Suomen eduskunta sääti 28.06.1940 pika-asutuslain ja 05.05.1945 maanhankintalain. Pika-asutuslaki turvasi - … maan saannin niille luovutetun alueen Suomen kansalaisille, jotka Neuvostoliitolle luovutetulla tai vuokratulla alueella asuessaan ovat saaneet toimeentulonsa tai asunnon ohella siitä maasta tai kalastuksesta.

Mainitun lain mukaisista tiloista muodostetaan asutuslain mukaisia viljelys-, asunto- tai sekamuotoisia tiloja. Maanhankintalain mukaan maata annettiin: - ... siirtoväkeen kuuluvalle henkilölle, sotainvalidille, sotaleskelle ja hänen perheelleen, sotaorvoille sekä rintamasotilaalle, jotka ovat Suomen kansalaisia.

Maata annettiin myös muille henkilöille, joiden maita oli pakkolunastettu tai jotka olivat vapaaehtoisesti sitä luovuttaneet tai jotka olivat olleet esim. vuokralaisina asutustoimintaan otetuilla mailla.

Maasta alle puolet evakoille

Lain mukaisesta maasta alle puolet tulivat evakoille. Korvaukseen oikeutettu Pika-asutuslaissa korvaukseen oikeutettua täsmennetään lauseella: - Korvaukseen oikeutetulla tarkoitetaan tässä laissa sitä, joka 12 päivänä maaliskuuta 1940 omisti 1 momentissa mainitun omaisuuden.

Korvausmäärä oli porrastettu molemmissa laeissa. On laskettu, että korvausten teoreettinen määrä oli 39 prosenttia käyvästä arvosta. Todellisuudessa korvaus riitti noin 20 prosenttiin uuden, useimmiten kylmän, tilan hankintahinnasta.

Evakot eivät siten saaneet tiloja, vaan he joutuivat maksamaan niistä käyvän hinnan, jopa enemmänkin.

Mikä on korvausten luonne?

Talvisodan evakkojen omistuksen pysyvyyden kannalta olennainen kysymys oli se, olivatko Suomen valtion suorittamat korvaukset suoritusta omistuksen siirtymisestä vai jotain muuta.

Korvauslakien periaate ei lähde omistusoikeuden siirtämisestä, vaan tuesta, jolla lähes kaikkensa menettäneille ihmisille annettiin mahdollisuus aloittaa uusi elämä, eikä heidän tarvinnut siirtyä perheineen valtion tai kunnan elätettäviksi.

Saadut korvaukset olivat luonteeltaan toimeentuloturvaa ja avustusta elinkeinon uudelleen aloittamiseksi. Korvausta ei maksettu vastikkeellisena, eikä niihin liittynyt takaisinmaksuvelvollisuutta.

Korvausta maksettiin siitä vahingosta, mikä johtui Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen.

Maitaan siirtoväelle luovuttaneiden asema

Kun evakkoja asutettiin eri puolille Tynkä-Suomea, joutui merkittävä määrä kansalaisia luovuttamaan osan tilastaan korvausta vastaan evakoille. Tulisiko maitaan evakoille aikanaan luovuttaneille maksaa jotain lisäkorvauksia siitä, että he menettivät osan tiloistaan?

Maittensa luovuttajia kohdeltiin sikäli huonosti, ettei heille maksettuja korvauksia sidottu indeksiin, jolloin korvausmaksujen reaaliarvo muodostui nopeasti hyvin alhaiseksi.

Eduskunta päättää asian

Käytännössä luovutus oli osa omaisuuden uudelleen jakamista. Kansakunnan selviämisen näkökulmasta maanluovutuksella oli suuri merkitys.

Ei ole liioiteltua sanoa, että maitten luovuttaminen evakoiden ostettaviksi oli yksi merkittävä tekijä siihen, että Suomi selvisi sotakorvauksista ja muista sodan rasituksista ja kykeni rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan.

Eduskunta tekee pakkoluovutettujen alueiden palautuessa päätöksen siitä, maksetaanko mailtaan evakoille luovuttaneille lisäkorvauksia.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].