Tietoa kirjoittajasta


Hannu Takala
Phil. lic.

Argeologi.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

03.12.2003 [02]
»  HARVINAISIA ARKEOLOGISIA LÖYTÖJÄ KANNAKSELTA

29.08.2003 [02]
»  NÄKÖKOHTIA KARJALAN KYSYMYKSEEN

18.09.2002 [02]
»  ARKEOLOGINEN TUTKIMUS KARJALAN KANNAKSELLA [kuvia]

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

18.09.2002
Hannu Takala

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

ARKEOLOGINEN TUTKIMUS KARJALAN KANNAKSELLA [kuvia]

Tutkimushistoria

Luovutetun Karjalan arkeologisella tutkimuksella oli pitkät perinteet Suomessa ennen alueiden menetystä. Karjalan kannaksen arkeologinen tutkimus alkoi 1800-luvun puolivälissä irtolöytöjen keruulla sekä linnavuorien havainnoinnilla.

Kuvia:


Kivikautisen asuinpaikan kaivaus Muolaan Telkkälässä vuonna 2001


Kivikautinen löytöpaikka nykykunnossaan Heinjoen pitäjässä Kannaksella


Hannu Takala

Kuvia myös sivuilla Karjalanvuoksi

Ensimmäiset kaivaukset olivat vuonna 1849 Räisälän Hovinsaaren Tontinmäen rautakautisella kalmistolla, ja 1870-luvulla Helsingin yliopiston Viipurilaisen osakunnan opiskelijat organisoivat Karjalan kannakselle ja Laatokan-Karjalaan matkoja, joiden yhteydessä kerättiin irtolöytöjä ja talletettiin tiedot löytöpaikasta ja -tapahtumasta. Samaan aikaan alkoivat myös arkeologien tekemät tutkimusmatkat, jotka käsittivät etupäässä pienialaisia koekaivauksia ja yleistä havainnointia.

Toistaiseksi merkittävimmät kivikauden tutkimukset koko Karjalassa tapahtuivat tutkimuksen pioneerivaiheen aikana Antrean Korpilahdella, Kaukolan Riukjärvellä ja Piiskunsalmella sekä Viipurin Häyrynmäellä.

Tutkimuksen pioneerivaiheen jälkeen, sotien välisenä aikana, Karjalan esihistorian tutkimusintensiteetti laski. Kaivauksia järjestettiin etupäässä rautakauden kohteilla Vuoksen pohjoispuolella.

Talvisodan (1939-1940) seurauksena Karjalan kannas ja Laatokan-Karjala menetettiin Neuvostoliitolle; suomalaisten tutkimus alueella päättyi useaksi vuosikymmeneksi, lukuunottamatta niitä muutamaa tutkimusta, joita suomalaisarkeologit tekivät jatkosodan aikana kesken sotatoimien, vuonna 1944.

Neuvostoaikana lähes koko luovutettu Karjala oli pitkää rajavyöhykettä, jossa liikkuminen ei ollut vapaata edes venäläistutkijoille. Venäläisiltä puuttui myös perustieto alueen esihistoriasta ja esihistoriallisista löydöistä. Vasta 1970-luvulla venäläisten tutkimusintensiteetti alkoi nousta kiinnostuksen Karjalaa kohti kasvaessa.

Suomalaistutkijat palasivat aktiivisesti Kannakselle vasta 1980-luvulla ottamalla aluksi osaa erilaisiin yhteistyöhankkeisiin. Arkistolähteisiin perustuvaa tutkimusta oli tehty aiemminkin. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja 2000-luvulle tultaessa suomalaisten aktiviteetti kasvoi entisestään.

Tutkimusryhmäni aloitti oman tutkimushankkeensa Karjalan kannaksella vuonna 1998, minkä jälkeen alueelle on tehty kahdeksan tutkimusmatkaa. Tutkimukset on tehty yhteistyössä Pietarin Aineellisen Kulttuurin Historian Instituutin kanssa. Tutkimuksemme on rahoitettu apurahoilla.

Tutkimusalueenamme on ollut Vuoksen eteläpuolella sijainnut niin sanottu entinen Äyräpään kihlakunta. Tutkimusalue rajattiin noudattamaan vanhoja kuntarajoja, koska tiedot suomalaisaikana tunnetuksi tulleista muinaisjäännöksistä ja löydöistä säilytetään suomalaisarkistoissa kunnittain.

Tutkimustemme tarkoituksena on ollut koota arkistolähteistä saatavilla oleva tieto alueen esihistoriallisista löydöistä ja löytöpaikoista sekä pyrkiä tarkastamaan jokainen löytöpaikka maastossa. Vuosikymmenten saatossa ovat maankäytön muutokset luonnollisesti vaikuttaneet moniin löytöpaikkoihin, eikä sotatoimienkaan vaikutuksia voi vähätellä.

Tunnettujen kohteiden tarkastaminen on ensimmäinen vaihe arkeologista maastotutkimusta, jolla halutaan selvittää tietyn alueen muinaisjäännöksiä. Arkeologisten tarkastuskäyntien avulla selvitetään tunnettujen muinaisjäännösten ja löytöpaikkojen kunto ja niiden sijainti.

Tarkastuskäynneillä saatuja tietoja on mahdollista käyttää hyväksi, kun aletaan etsiä uusia muinaisjäännöksiä. Koska muinaisjäännökset ovat lain suojaamia kohteita niin Suomessa kuin Venäjälläkin, on tärkeää aika ajoin selvittää, missä kunnossa kohteet ovat, onko joitain tuhottu laittomasti ja uhkaavatko joidenkin kohteiden säilymistä tiedossa olevat rakennustyöt.

Ainakaan Äyräpään kihlakunnan alueella ei ole harjoitettu systemaattista esihistoriallisten löytöpaikkojen tarkastusta eikä dokumentointia sodan jälkeen. Suomalaisaikanakaan arkeologit eivät ehtineet kartoittaa perusteellisesti kaikkia löytöpaikkoja. Käsitys koko luovutetun Karjalan muinaisjäännöksistä on muutamaa hyvin tutkittua kohdetta lukuunottamatta jäänyt melko puutteelliseksi. Tämän vuoksi muinaisjäännösten tarkastukset ja maastotyöt koko luovutetussa Karjalassa ja erityisesti Äyräpään kihlakunnassa ovat tuoneet hyvin runsaasti uutta tietoa.

Tarkastuskäyntien aikana löytöpaikoille on suunnistettu vanhojen karttojen ja arkistotietojen perusteella, ja dokumentoitu löytöpaikat valokuvaamalla sekä kirjaamalla ylös havaintoja löytöpaikan kunnosta. Tutkimusten kuluessa on kahtena vuonna järjestetty varsinaiset arkeologiset kaivaukset Muolaan Telkkälän kivikautisella asuinpaikalla. Kaivaukset tehtiin venäläisarkeologin valvonnassa ja tutkimusluvilla.

Tutkimustuloksista

Ennen tutkimustemme aloittamista Äyräpään kihlakunnan alueelta tunnettiin yhteensä hiukan yli 100 esihistoriallisen esineen löytöpaikkaa ja kiinteää muinaisjäännöstä. Näistä löytöpaikoista vain kymmenkunta on löytynyt sodan jälkeen venäläisten tekemissä
tutkimuksissa.

Tutkimustemme aikana olemme käyneet tarkastamassa yli 90 kohdetta maastossa. Joukossa on ollut hyvin säilyneitä ja helposti paikannettavia kohteita, mutta valitettavasti muutamat kivikauden löytöpaikat on jouduttu toteamaan tuhoutuneiksi. Kaikkia kohteita, joista on arkistotieto olemassa, ei enää kyetty tarkastamaan. Joissain tapauksissa löytötiedot ovat jo alunperin olleet liian puutteelliset ja muutamissa tapauksissa maisema on muuttunut niin runsaasti, ettei kohteita enää kyetty paikantamaan.

Tarkastuskäyntien lisäksi on kahdella tutkimusmatkalla päästy etsimään uusia kivikauden kohteita, kun mukanamme on ollut venäläinen valvoja. Heinjoelta ja Muolaan Kirkkojärveltä onnistuttiin muutamassa päivässä löytämään yli kymmenen uutta kohdetta. Samoin Muolaan Telkkälässä kaivettiin kahtena kesänä kivikautista asuinpaikkaa. Alustavien tulosten perusteella asutuksen vanhin vaihe ulottuu yli 8000 vuoden taakse. Kaikista tutkimuksista valmistuu yleistajuinen julkaisu vuoden 2003 kuluessa.

Tutkimusolosuhteet

Luovutetussa Karjalassa vallitseva lähes täydellinen infrastruktuurin puute tuo arkeologiseen tutkimukseen oman lisämomenttinsa. Tiestön heikko kunto, tienviittojen puute ja teiden vähittäinen häviäminen käytön puutteessa vaikeuttaa kohteille löytämistä. Tutkimusryhmän käytössä olevista kartoista luotettavimmat ovat suomalaiset 1930-luvun
maastokartat. Venäläiset 1990-luvun kartat ovat virheineen vain ohjeellisia. Ilman satellittipaikannuslaitteita ei muinaisjäännöksille olisi useinkaan mahdollista löytää.

Kylien autioituminen, maanviljelyn loppuminen ja erilaisten kombinaattien ja kolhoosien syntyminen alueelle neuvostoaikana ovat muuttaneet maisemaa ratkaisevasti. 1990-luvun alusta lähtien alkanut Kannaksen autioituminen ja kolhoosien alasajo on entisestään raunioittanut ympäristöä, johon orientoituminen suomalaisajasta kertovilla tiedoilla on vaikeaa.

Ympäristön nykytilaa hallitsevat sinne tänne syntyneet kaatopaikat, talojen rappeutuminen, tiesiltojen puutteet ja teiden tahalliset katkaisemiset. Kun tähän kuvaan lisätään maaseudulla niin tavalliset liinapäiset mummot tienvarsilla myymässä perunoita, juopunut miesväki kyläkauppojen portailla ja likaiset lapset kerjäämässä, ei todellakaan voi kuvitella olevansa tutkimassa esihistoriaa muutaman sadan kilometrin päässä Suomen pääkaupungista.

Oman lisänsä tutkimustyöhän tuovat Kannakselle aikanaan perustetut sotilastukikohdat, joita ei ole merkitty mihinkään uusimmista kartoista. Nyt suurin osa näistä varuskunnista ja tukikohdista on tyhjillään ja usein niiden lähelle perustetut kerrostalolähiöt ovat myös autioitumassa. Varuskuntien ja monien kombinaattien ylläpitoon kuului aikanaan täydellinen piittaamattomuus ympäristöstä, minkä vuoksi esimerkiksi arkeologinen tutkimus niiden läheisyydessäkään ei ole mielekästä. Samasta syystä on tunnettuja muinaisjäännöksiä tuhoutunut.

Luovutetun Karjalan nykytila on arkeologisilla tutkimusmatkoilla tullut hyvin selväksi: alue autioituu ja rappeutuu, ja tätä ennen oli ympäristöä raiskattu säälimättä lähes 60 vuotta. Alueella on kuitenkin merkittävä osa länsimaisen sivilisaation esihistoriaa.

Suomalaistutkijat ovat tehneet Kannaksen kivikauden tutkimuksessa muutamassa vuodessa enemmän tulosta kuin alueen nykyomistajat viimeisen 60 vuoden aikana yhteensä. Luovutetun Karjalan pysyminen osana Venäjää tarkoittaa samalla sitä, että suomalaisen ja länsimaisen kulttuurin varhaisvaiheiden tutkimus ja muinaisjäännösten suojeleminen tulee jatkossakin olemaan puutteellista. Työ perustuu vain muutamien tutkijoiden henkilökohtaiseen kiinnostukseen.

Email

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].