Tietoa kirjoittajasta


Keresztes Lajos

Kirjoittajan muita artikkeleita

25.09.2002 [02]
»  UNKARI JA NAAPURIMAAT KÄRSIVÄT YHÄ TRIANONIN PAKKORAUHASTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

25.09.2002
Keresztes Lajos

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

UNKARI JA NAAPURIMAAT KÄRSIVÄT YHÄ TRIANONIN PAKKORAUHASTA

Ulkounkarilaiset puun ja kuoren välissä.

Unkarin eduskunta on hyväksynyt 19.6.2001 naapurivaltioissa asuvien unkarilaisten kohtelusta säätävän lain (LXII/2001) (mediassa "status-laki") 92 % äänienemmistöllä. Laki säätelee Unkarin nykyisten rajojen ulkopuolelle jääneiden unkarilaisten oikeuksista hakea sosiaalipalveluja ja muita etuisuuksia emämaassa. Lakia vastaan äänesti ainoastaan vasemmisto-liberaali puolue SZDSZ (=Vapaiden demokraattien puolue. Lain ja sitä koskevan keskustelun ymmärtämiseksi on syytä tarkastella asian taustoja.

Statuslain säätämiseen pakotti Trianonin pakkorauha 4.6.1920, sillä sen tuloksena Unkarille jäi vain 28 prosenttia maan alkuperäisestä alueesta. Unkarin valtion kustannuksella naapurivaltiot laajenivat huomattavasti ja yhteensä 3.2 miljoonaa etnistä unkarilaista siirtyi maan mukana niiden asukkaiksi. Ulkounkarilaisten määrä oli siten Trianonin jälkeen hyvin suuri, lähes puolet - 49 prosenttia - Unkarin väkiluvusta. Toisin sanoen joka kolmas unkarilainen asui ulkomailla.

Pakkorauha supisti Unkarin alueen (Kroatia mukaanlukien) 325.411 neliökm:sta 93.030 neliökilometriin ja asukasluvun 20.9 miljoonasta 7.6 miljoonaan. Rajojen varmistamiseksi voittajat ryhtyivät suuriin väestönsiirtoihin etnisten suhteiden korjaamiseksi.

Unkarista lohkaistujen alueiden saksalais-, unkarilais- ja juutalaisväestön eliitti tuhottiin suureksi osaksi ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin valtaosin. Tämä väestönosa ei päässyt osalliseksi maareformeista ja heitä erotettiin suurin määrin viroistaan. Äidinkielen opetus on joko osittain tai kokonaan lakkautettu. Ryhdyttiin etnisiin puhdistuksiin välittömästi.

Vallanvaihdon ensimmäisinä vuosina syntymämaaltaan karkotettiin noin 400000 unkarilaista. Näitä tendenssejä vahvistivat lisää toisen maailmansodan aikaiset enemmistöltään unkarilaisidentiteetin omaksuneiden juutalaisten pakkosiirrot ja tuhoaminen sekä sodan päätyttyä (Neuvostoliittoon, nykyään Ukrainaan liitetyn) Karpato-Ukrainan aikuisunkarilaismiesten pakkosiirtäminen Siperiaan ja serbipartisaanien (Jugoslaviaan liitetyn) Bácskássa (= Vojvodinassa) tekemä kostoretki, joka vaati n. 30000 uhria. Romaniasta siirrettiin Unkariin 135000 ja Tshekkoslovakiasta n. 130000 unkarilaista Unkariin v. 1946-47. Noin 40000 ihmistä on pakkosiirretty omalta kotiseudultaan sudeettialueille.

Reaalisosialismin oloissa loppuivat vähemmistöjen kaikki järjestäytymismahdollisuudet ja yksityisomistus. Valtion kontrolli ulotettiin siviilijärjestöihin ja seurakuntiin. Kajoaminen loppuunkäsitellyksi julistettuihin vähemmistökysymyksiin olisi tuonut raskaita seuraamuksia.

Kaiken lisäksi taloudellisten ongelmien kanssa kamppailleet sosialistiset maat ovat käyttäneet yhä useammin nationalismin korttia, kuten parhaiten nähtiin 70-80 -luvun Romaniassa. Näiden tendenssien seurauksena 1990-luvulle tultaessa Unkarilta otettujen alueiden unkarilaisväestön lukumäärä laski 2,7-2,8 miljoonaan. Se merkitsi lähes 20 prosentin vähenemistä. Mutta samalla Trianonin pakkorauhassa siirrettyjen alueiden ei-unkarilaisen väestön lukumäärä nousi pakkoassimilaation ja pakko-väestönsiirtojen seurauksena 250 prosenttia.

Näin unkarilaisten osuus väestöstä oli

Transilvaniassa (Erdély) v. 1910 32 % 1992 enää 22 %
(Romaniaan liitetty alue)

Slovakiassa (Felvidék) v. 1910 31 % 1992 10 %

Karpato-Ukraina (Kárpátalja)v. 1910 31 % 1992 14 %
(Neuvostoliitolle liitetty alue, nyttemmin Ukraina)

Vojvodinassa (Vajdaság)
(Jugoslaviaan liitetty alue) v. 1910 29 % 1992 17 %.

Assimilaatio on pahimmillaan Moldovassa, jossa asuvista noin 250000 ns. csángó-magyar -yhteisön jäsenestä puhuu unkaria enää kolmasosa. (Yrjö Wichman, suomalainen tutkija on tehnyt heidän keskuudessaan erittäin arvokasta kansatutkijan työtä. Kääntäjän huomautus.)

Vuoden 1989-90 demokraattisen käänteen johdosta oli olemassa toivoa radikaalin naapuruussuhteiden parantamisen osalta. Silloin tuli Unkarin perustuslakiin 6§ 3. jakso: "Unkarin tasavalta tuntee vastuuta rajojen ulkopuolella asuvien unkarilaisten kohtaloista ja auttaa heitä rakentamaan suhteensa Unkariin."

Käytännössä se jäi vain kirjoitetuksi tekstiksi, sillä sekä Romaniassa että Jugoslaviassa järjestelmän muutokset jäivät kesken ja maansa KGB:n kanssa erittäin tiiviissä yhteydessä toimiva jälkikommunistinen eliitti pyrki pysymään vallassa. Se käytti aseenaan vanhoja unkarilaisvastaisia viholliskuvia. Esimerkkejä tästä ovat 1990 Marosvásárhelyissä (Tirgu-Mures, Transilvaniassa) heidän järjestämänsä unkarilaisvastainen pogromi ja Bukarestin ja Pozsonyin (Bratislava) salaisten palvelujen yhteistyö, joka suuntautui estämään Unkarin läntistä integraatiota.

1990-luvun alussa Budapest yritti parantaa suhteita, mutta se halusi sitoa Etyj-sopimusten ylittävät myönnytykset takuisiin, jotka annettaisiin kussakin maassa asuvalle unkarilaisvähemmistölle. Erilaisten oikeuksien kirjoittaminen sopimuksiin ja kunkin maan lainsäädäntöön ei kuitenkaan sopinut Slovenialle, Kroatialle ja Ukrainalle, joissa unkarilaisten osuus koko väestöstä on pieni.

Budapestin mielestä avoinna olevat vähemmistökysymykset ovat Keski-Eurooppaa destabilisoiva tekijä. Kysymyksen paras hoito olisi kansallisten vähemmistöjen oikeuksien varmistaminen mahdollisimman laajasti. Näihin pyrkimyksiin Unkari ei saanut apua eikä pyytämänsä tukea länsivalloilta eikä arvovaltaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä.

Yhä useammat läntiset poliitikot ja tarkkailijat tekivät eteläslaavilaisesta kriisistä johtopäätöksen, että pitäessään vähemmistöjen ongelmia jatkuvasti esillä Unkarin politiikka lisää epävakautta alueella, jossa on etnisiä riitoja jo muutenkin tarpeeksi.

Tämän käsityksen johdosta ei ehdotuksia yleensä tarkasteltu eikä pohdittu niiden toteuttamista. Tästä syystä eivät Unkarin odotukset näiden maiden Euroopan Neuvostoon liittymisen siunauksista ole toteutuneet.

Esimerkiksi kun v. 1993 Romania otettiin jäsenmaaksi, Bukarest sitoutui mm. kunnioittamaan EN:n suositusta 176/1993, joka velvoitti Romaniaa palauttamaan seurakuntien omaisuuden kokonaan (joka suositus on ollut voimassa Unkaria kohti myös sosialismin aikana takavarikoituihin omaisuuksiin nähden). Huolimatta hallituksen asetuksista ei tähän päivään mennessä ole palautettu seurakunnille mitään.

Eikä tuonut tuntuvaa muutosta v. 1994 valtaan päässeen - suurilta osin entisen puoluevaltion jälkijärjestöstä muodostuneen – vasemmistohallituksen naapurimaiden herkkyyttä enemmän huomioiva politiikkakaan.

Ainoastaan Slovakian kanssa onnistuttiin allekirjoittamaan perussopimus, sekin lännen kovasti tyrkyttämään ajankohtaan 19.3.1995, silloiseen Pariisin rauhankonferenssiin. Sopimus käsitteli Unkarin tasavallan ja Slovakian tasavallan välisiä hyvännaapuruuden suhteita, rauhanomaista yhteistyötä ja kaksipuolisia suhteita, mutta sivuutti arimpia kysymyksiä. Näitä olisi ollut Bös-Nagymarosin patohanke, vähemmistöjen oikeudet sekä Benes-asetukset, joissa korostuu Slovakian unkarilaisten kollektiivinen oikeudettomuuden tila.

Monet pelkäsivät, että Unkarin ja Slovakian välisen sopimuksen hataraa tekstiä i slovakialainen osapuoli käsittele hyväntahtoisesti. Nämä pelot kävivät toteen, kun Slovakian kansallinen neuvosto hyväksyi valtioiden välisen sopimuksen sellaisen tulkinnan, joka sulkee pois vähemmistön kollektiivisia oikeuksia ja rajoittaa muutenkin vähemmistön mahdollisuuksia.

Kaikkien lisäksi 26.3.1996 Slovakian eduskunta on hyväksynyt useita lakiehdotuksia, jotka olivat vastoin Unkarin ja Slovakian sopimusta. Näin esimerkiksi Slovakian valtionkielen käyttöä tai sitten hallinnollisia udelleenjärjestelyjä koskevat lait.

Huomionarvoista on, että Bratislava on luopunut Unkarin slovakialaisten etujen puolustamisesta. Tarjous on sanomattakin selvä: Budapest saa assimiloida Unkarin slovakit, mutta älköön yrittäkö estää Slovakian unkarilaisten slovakialaistamista. Slovakia kiinnostuu Unkarin slovakkien vaikeista oloista vain silloin, kun se voi osoittaa maan unkarilaisten puolueelle (MKP = Magyar Koalíció Pártja = Unkarilainen koalitiopuolue) syitä siitä, miksei se suostu täyttämään puolueen toivomuksia.

Romanian hallituksesta tuntui, että 1995 maaliskuussa Slovakia petti sen, ja kovastakaan Lännen painostuksesta huolimatta ei suostunut allekirjoittamaan Unkarin kanssa perussopimusta, joka sisältää EN:n suosituksen 1201. Se takaa vähemmistöjen kollektiivisen oikeuden oikeudellisissa normeissa. EU-jäsenyyttä ajatellen huonommassa asemassa olevana valtionakaan Romania ei halunnut edesauttaa Unkarin EU-integraatiota sopimuksen tekemisellä.

Perussopimuksen pattitilanne ratkesi, kun 4-5.7.1996 Unkarin ja ulkounkarilaisten kokouksen jälkeen Yhdysvallat ja Saksa alkoivat ennennäkemättömän painostuksen. Kokouksen tehtävänä oli selonteko ulkounkarilaisjärjestöille Unkarin länsi-integraatiosuunnitelmista ja valmennus niitä varten.

Loppulauselmaan ilmestyi myös Karpaattien unkarilaisten pitkälle tähtäävien tavoitteiden joukossa alueellinen autonomia. Alueellisen autonomian toivomusta Lännen vallat käsittelivät kansainvälisiä normeja ylittävinä, alueen vakautta uhkaavana, liioiteltuna vaatimuksena. Ne antoivat ymmärtää, että jollei tiettyyn aikarajaan mennessä synny sopimusta Romanian ja Unkarin välillä, niin Unkari jää Nato-hakemuksellaan seuraavaan kierrokseen. (Hornin hallituksen pahin virhe oli päätöslauselman virallisen englanninkielisen käännöksen myöhästyminen, ja se edesauttoi tällaiseen tulokseen.)

Näin Unkari joutui suostumaan siihen, että 16.9.1996 Temesvarissa allekirjoitettiin sopimus, joka oli Romanian unkarilaisvähemmistön toivomaa paljon heikompi ja jonka tekstiä RMDSZ (Romániai Magyarok Demokratikus Szövetsége = Romanian unkarilaisten demokraattinen liitto) kovasti epäili.

Vastoin odotuksia ei unkarilaisten vähemmistöjen oloihin tuonut helpotusta sekään, että RMDSZ pääsi 1996-2000 maansa hallitukseen. Samoin tapahtui Slovakiassa, jossa MKP oli vuodesta 1998 hallitusvastuussa. Neuvotellessaan koalitiosta puolueiden oli jo luovuttava suurista osista toivomuksiaan.

Näin onnistuttiin korjaamaan ainoastaan Ceausescun (Romania) ja Meciarin (Slovakia) aikojen pahimmat epäkohdat. Näin esimerkiksi Slovakiassa unkarilaiset saivat yrittää palauttaa koulutodistuksen kaksikielisyyttä.

Unkarissa 1998 valtaan päässyt oikeisto-keskusta hallitus järjesti uudelleen ulkounkarilaisten kanssa ylläpidetyt suhteet. Laillisista poliittisista järjestöistä sekä emämaan puolueista muodostettiin järjestö MÁÉRT (Magyar Állandó Szervezet = Pysyvä unkarilainen järjestö), joka kokoontuu vuodessa kaksi kertaa. Tämä järjestö päätöslauselmassaan 1999 marraskuussa esitti hallitukselle suosituksen, jotta tutkittaisiin mahdollisuutta säätää laki, joka määrää ulkounkarilaisten statuksesta.

Perusvaatimus oli, että lakialoite sopeutuisi EU:n oikeusjärjestelmään sekä Unkarin integraatioon liittyviin velvoitteisiin. Mikäli toteutuisi paras mahdollinen EU-laajentuminen, olisivat Unkarin itäiset ja eteläiset rajat samalla EU:n rajat.

Näin ollen Schengenin takia Unkari joutuu kantamaan yhteisen viisumipolitiikan epäedullisetkin velvoitteet. Maiden välinen viisumivapaus auttoi myös Romanian unkarilaisia. Kun viisumivapaus puretaan, se tarkoittaa samalla, että naapurimaiden unkarilaiset jäävät esiripun taakse. Näistä lähtökohdista valmistetulle lakialoitteen mallina oli 1997 hyväksytty Slovakian ja 1998 Romanian vastaava laki sekä samanlaista säädöksiä soveltavat EU-maat, kuten Italia, Itävalta ja Kreikka.

Lakiehdotusta valmistellessa Budapest on käynyt neuvotteluja kesäkuuhun 2001 mennessä tusinan verran. Näiden sovittelutöiden aikana jäi lain ulkopuolelle esimerkiksi unkarilaisten pienyrittäjien tukeminen. Neuvotteluissa kävi ilmi, että Slovenia, Kroatia, Serbia ja Ukraina eivät puuttuneet lakialoitteeseen. Slovakia jättäytyi odottavalle kannalle, kun taas Romania kertoi odottavansa lain lopullista muotoa.

Unkarin statuslaki antaa ulkounkarilaisille mahdollisuuden hakea Unkarin henkilötodistusta. Samanlaisen todistuksen saavat esimerkiksi Romanian kroatit Kroatialta ja Romanian slovakit Slovakialta. Se on jopa kansalaisuus eikä vain todistus.

Unkarin ja Romanian välisen sopimuksen puitteissa muodostettu vähemmistöjen asioita selvittävä sekavaliokunta olisi ollut oikein sopiva lakiin liittyvien riitojen selvittämiseksi, mutta 1997-2001 lokakuun välissä sillä ei ollut istuntoja, sillä romanialaiset eivät olleet kiinnostuneita. Itävaltaan laki ei ulotu, sillä se on EU:n jäsen.

Vähemmistöjen suojelun suhteen romanialaiset ovat seuranneet usein unkarilaista mallia. Näin Bukarest 30.4.2001 allekirjoitti Skopjen kanssa kahden valtion välisen ystävyys- ja yhteistoimintasopimuksen. Sen 12. kohta varmistaa Makedonian romanialaisten kansalliset oikeudet. 6.11.2001 Romanian tiedotusministeriö järjesti tapaamisen Temesvarissa Jugoslaviassa asuvien romanialaisten yhdistyksien ja järjestöjen edustajien kanssa. Tässä tapaamisessa 11 Jugoslavian romanialaisjärjestöä vetosi Itä-Serbian romanialaisten oikeudettomuutta vastaan.

Ulkounkarilaisten henkilötodistuksen jakamista varten kussakin maassa unkarilaiset yhdistykset luovat ns. tarkkailijajärjestöjä, jotka keräävät anomukset ja lähettävät ne kussakin maassa Unkarin pääkonsulaattiin. Ne lähetetään eteenpäin Budapestiin, jossa passi tehdään.

Oikeussäädöksen mukaan todistuksen omistajalla on Unkarin kansalaisten kanssa samanlaiset oikeudet kulttuuripalvelujen saatavuuden suhteen. Jotta voisi käyttää hyväkseen säädöksissä määriteltyjä etuisuuksia, on oltava unkarilaistodistus valokuvineen tai todistus etnisestä unkarilaisesta alkuperästä. Todistukset tehdään Unkarin hallituksen tähän tarkoitukseen perustamissa tiedotustoimistoissa.

Unkarilaistodistusta voivat hakea ulkounkarilaiset, jotka asuvat Kroatiassa, Jugoslaviassa, Romaniassa, Sloveniassa, Slovakiassa tai Ukrainassa ja osaavat unkaria.

Todistuksen haltijalle saa antaa työluvan vuosittain kolmeksi kuukaudeksi tarkistamatta maan työvoimamarkkinatilannetta. Työpaikan ottaneet maksavat Unkarin Kela:n sotumaksut. He pääsevät julkisen terveydenhuollon ja eläkejärjestelmän piiriin. Todistuksen haltija saa vuodessa neljä kertaa 90%:n alennuksen julkisiin kulkuneuvoihin. Alle 6 ja yli 65 vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi.

Laki antaa erilaisia tukimuotoja Unkarin korkeakouluissa opiskeleville sekä naapurimaissa unkarin kielellä opettaville, Unkarissa jatko-opiskeluun osallistuville pedagogeille. Laki myös kannustaa perustamaan naapurimaissa unkarin kielellä opettavia korkeakouluja ja opetuslinjoja. Omassa kotimaassaan saavat kasvatustukea sekä oppivälineavustusta vähintään kahden lapsen vanhemmat, kun lapsi osallistuu unkarinkieliseen kasvatukseen tai opetukseen.

Unkarin budjetin mukaan lain toteuttamiseen tarvitaan 8,5 miljardia forinttia. Tästä menee 3.5 miljardia informaatioverkostoon, kolme miljardia todistuksiin ja pari miljardia itse etuisuuksiin.

Romania pyysi lain tarkastamista kesäkuun loppupuolella 2001 Euroopan neuvostolta ja väitti sen rikkovan kansainvälisiä sääntöjä. EN:n valiokunta tutki yhdeksän maan vastaavat lait ja totesi, että Unkarin laki noudatti vertailussa keskitietä. Se myöntää vähemmän etuisuuksia kuin esimerkiksi Kroatia ja Slovakia tai EU:n jäsenmaista Kreikka ja Italia.

Slovakian hallituksen ehdotuksesta 7.2.2002 maan eduskunta hyväksyi lakia vastustavan poliittisen julkilausuman, jossa se kehottaa Unkaria muuttamaan lakia. Sen mukaan Slovakia odottaa Budapestilta, että se sovittaisi statuslakinsa eurooppalaiseen oikeuskäytäntöön.

Statuslain vastaanottoa ymmärtää paremmin, jos ottaa huomioon Romanian, Ukrainan ja Serbian talousongelmat. Yksin Romaniasta viime vuosikymmenen aikana lähti ulkomaille 400000 ihmistä paremman elämän toivossa.

Ylempänä käsiteltyjen jalojen tavoitteiden lisäksi Unkarin edun mukaista on sekin, että unkarilaisen väestön koko ajan kiihtyvä muuttovirta Unkariin pysyisi sekä taloudellisesti että poliittisesti hyväksyttävällä tasolla. Näin Budapest antaisi vielä viimeisen tilaisuuden heille pysyä ja työskennellä omalla syntymäseudullaan antamalla heille sellaisia etuisuuksia, jotka joka tapauksessa olisi annettava heille, jos he muuttaisivat Unkariin.

Statuslain tärkeyttä vain alleviivaa se, että csángó-unkarilaisten oloihin ei tuonut mitään muutosta sekään, kun Euroopan neuvosto 2001 toukokuun istunnossaan hyväksyi tilanteenarvion, joka toteaa Romanian Moldovassa asuvasta kansanryhmästä: se on sellainen unkarilaisperäinen ja -kielinen kansanryhmä, joilla on oikeus omaan kulttuuriin ja äidinkielisiin jumalanpalveluksiin. (Virallisen Romanian kannan mukaan kyseessä on alkuperältään romanialainen kansanryhmä, joka unkarilaistui, ja nyt heidät vain romanialaistetaan takaisin. Kääntäjän huom.)

Valitettavasti näiden periaatteiden toteutumisen sijaan Romanian viranomaiset estävät jopa yksityisasunnoissa tapahtuvan äidinkielen opetuksenkin. Samoin Iasin piispakunta kieltää unkarinkieliset messut.

Statuslain vastustamista selittänee Slovakian eduskunnan erään edustajan toteamus, kun hän näkee lain uhkana 80 vuotta jatkuneen assimilaation aikaansaannoksille ja tuloksille.

Käännös unkarista suomeksi: György Kadar
Suomenkielinen oikoluku: Martti Valkonen


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].