[02] Karjalan palautus

JOHNNY KNIGA -LEHDEN KARJALA-ARTIKKELI

VASTINE Johnny Kniga -lehden ansiokkaaseen Karjalan kysymyksen artikkeliin:

Matti Klinge puolustaa Stalinin rajaa oman maineensa kustannuksella

Kirjallisuuslehti ”Johnny Kniga” on valinnut yhdeksi etusivun jutukseen Karjalan kysymyksen vuonna 2003. Mielenkiintoiseen keskusteluun osallistuvat Karjalan palautuksen puolesta kenraaliluutnantti Rauno Meriö ja Karjalan liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen, ja vastaan ulkoministeri Erkki Tuomioja ja emeritusprofessori Matti Klinge.

Erityisesti Klingen kommentit kaipaavat kriittistä tarkastelua

Klinge vetää esille Ruotsin ja Venäjän välisistä rajakiistoista ja rajanvedoista vuoden 1721, joka Suomessa muistetaan Isonvihan karmeista kokemuksista. ”Stalin halusi seurata sitä”, haluaa Klinge ymmärtää, ikään kuin maailmanhistorian julmimman diktaattorin toiveet olisivat edelleen määrääviä ja ihmiskunnan yhteinen tahto!

Entäs Hitler? Kyllähän Hitlerkin halusi seurata erilaisia fantasioita? Pitäisikö meidän vastaavasti järjestää muutama valtakunnanraja Hitlerin toiveiden mukaan, mahdollisesti muutama Maon toivoma raja, ja yksi Pol Potin toivoma rajalinja? Olivathan Hitler ja Stalin sopimassa Euroopan jakoa Molotov-Ribbentrop -sopimuksellaan.

Klinge on suuri diktaattorin ymmärtäjä, mutta suomalaisten oikeuksista ja toiveista ei tunnu olevan niin väliä.

Eikö 420.000 ihmisen etninen puhdistus ole mikään ongelma? Klinge asettaa Suur-Venäjän laajentumistarpeen kaiken muun edelle. ”Tarton rauha 1920 loi kestämättömän tilanteen vetäessään Suomen ja Venäjän rajan Pietarin tuntumaan”, ymmärtää Klinge, mutta hän ymmärtää väärin.

Sama raja oli ollut jo vuodesta 1812, ja varsinainen ongelma pohjoisen Euroopan rauhalle oli Pietarin perustaminen suomalaisten asuttaman Nevanlinnan kohdalle 1703, ja esimerkiksi suomalaisen Viipurin piiritys 1710, joka aloitti Suomen Isonvihan, kalmanhajuisen mustan aikakauden Suomen kansan historiassa.

Pietarin kasvu perustui nimenomaan hyödylliselle läheisyydelle suomalaisen Karjalan kannaksen ansiosta. Rauhan aikana Pietari hyötyi aktiivisesta kaupasta suomalaisten kanssa.

Jos Klinge olisi oikeassa, silloin Kööpenhamina, Malmö, Wien, Bratislava, Budapest, Zürich, Vancouver tai vaikkapa San Diego olisivat ”kestämättömässä tilanteessa”. Näinhän ei suinkaan ole, vaan yleensä naapurimaat pystyvät tekemään naapurivaltion kanssa käytävästä kaupasta menestystarinan.

Mutta Stalin halusi elintilaa, Lebensraum. Sen tukija tuntuu olevan Matti Klinge.

Kuvitellaanpa asia toisin päin. Jos Hitler olisi valloittanut Norjan ja Tanskan ohella vaikkapa Lapin läänin, olisiko Klinge nyt ymmärtämässä Hitlerin Lebensraum-tarpeita? Ilmeisesti olisi, koska nyt hän ymmärtää vielä pahemman diktaattorin laajentumishalua.

Klinge ei tunnu ymmärtävän, että uusi valtiosubjekti vanhalla Ruotsin ja Venäjän taistelemalla tantereella on suvereeni valtio, jonka alueet ovat pyhät ja koskemattomat.

Kun Stalin rikkoi kaikki raja- ja hyökkäämättömyyssopimukset, hän teki myös ainutlaatuisen teon. Stalin anasti takaisin sellaisia alueita, jotka ovat irtautuneet siirtomaavallasta ja itsenäistyneet, tunnustetusti. Ehkäpä Klinge ei muista,että Suomi valmistautui järjestämään rauhanomaiset Olympiakisat 1940, ja että Neuvostoliitto erotettiin joulukuussa 1939 Kansainliitosta Suomen-hyökkäyksen takia. Siitä huolimatta Pariisin rauhansopimus 1947 otti määrääväksi rajaksi 1.1.1941 vallinneen rajan, jonka Stalin oli piirtänyt ollessaan erotettuna Kansainliitosta!

Klinge puolustaa maailmaa, missä esimerkiksi Ranska voisi napata Algeriasta parhaat osat, ajaa algerialaiset tynkä-Algeriaan, muuttaa tämä Algerian osa täysin ranskankieliseksi, muuttaa kaupunkien ja kylien nimet ranskalaisiksi. Tätä rikosta Klinge puolustaisi jollakin strategisella ajattelulla, jota joku ranskalainen diktaattori olisi kehitellyt.

Klinge puolustaa maailmaa, missä Britannia voisi ottaa osia Intiasta, Portugali Angolasta, Italia Somaliasta, perustuen johonkin 1700-luvun rajalinjaan.

Kaiken tämän jälkeen Klinge ei haluaisi palauttaa Algerian alueita Algerialle tai Intian alueita Intialle, koska ”palautusvaatimukset ovat ymmärrettäviä sellaisissa tapauksissa, joissa menetetylle alueelle on jäänyt alkuperäisväestöä. Nyt kuitenkaan Karjalaan ja Petsamoon ei ole jäänyt suomalaisia”.

Ei tietenkään. Ei etnisen puhdistuksen jälkeen Karjalaan suomalaisia jäänytkään. Karjalan asukkaista tuli pakolaisia, joilta evättiin edes käynti kotonaan noin 45 vuodeksi. Tämäkään rikos ihmisyyttä vastaan ei tunnu huolestuttavan Klingeä.

Siis oli asia niin tai näin – Klinge puolustaa Venäjän oikeuksia ottaa muiden kansojen alueita ja asuttaa sinne omaa väestöään. Klingeä ei tunnu harmittavan 420.000 ihmisen omaisuuden takavarikoiminen sekä Suomen valtion, kuntien, yritysten, yhteisöjen ja seurakuntien maaomaisuuden ja irtaimen ottaminen venäläisten käyttöön. Ei, se ei tunnu huolestuttavan suomalaista Klingeä, koska rikoksen uhrithan olivat vain suomalaisia, ilmeisesti Klingen mielestä ”Untermensch”, alempaa rotua.

Klinge on enemmän huolissaan siitä, että venäläiset olisivat tyytymättömiä, jos alue palautettaisiin suomalaisille: ”Alueen palauttaminen Suomelle palauttaisi myös strategisen epätasapainon ja Venäjän tyytymättömyyden”.

Onkohan kukaan suomalainen koskaan ollut tyytymätön Neuvostoliittoon? Eihän sillä tunnu olevan mitään merkitystä Klingelle.

Mikä pahinta, tämän Stalinin rajan puolustajan löydämme Suomen tasavallasta, joka joutui hyökkäyssodan uhriksi sen jälkeen kun Hitler oli luvannut Stalinille, että koko Suomi ”kuuluu” Neuvostoliitolle. .

Tuntuu siltä, että se uudelleenkoulutus, joka aloitettiin Suomessa vuodesta 1944 alkaen, on saanut uskollisen opetuslapsen: Matti Klingen.

Hän puolustaa Stalinin rajaa oman maineensa kustannuksella. Häpeän asua sellaisessa maassa, jossa emeritusprofessori esittää tuollaisia lausuntoja.

Markus Lehtipuu
www.matkaopas.com

PS. Ansiokkaassa artikkelissa ei ollenkaan otettu huomioon Karjalan palautuksen jälkeisiä investointien tulvia EU:alueelta ja sen ulkopuolelta. Kun Pietarin läheisyyteen tulee euroalue, jonne rakennetaan edes jonkinlaista infrastruktuuria, ei investointien tulvaa estä enää mikään. Rahoitus tulee ulkomailta, asiakkaat ja työntekijät Venäjältä, mutta verot kerää Suomen valtio.

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.