Tietoa kirjoittajasta


Olli Halkka
professori

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

20.09.2003 [02]
»  KARJALAN KANNAKSEN AINUTLAATUINEN LUONTO

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

20.09.2003
Olli Halkka

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALAN KANNAKSEN AINUTLAATUINEN LUONTO

Kannaksen luonnon yleispiirteet

Karjalan kannas on ilmastollisesti hivenen mantereisempaa kuin pääosa eteläistä Suomea. Kesät ovat yhtä lämpimiä kuin Uudenmaan läänissä, talvet hiukan kylmempiä ja lumisempia.

Maaperä on Johanneksen - Äyräpään - Käkisalmen linjalle peruskallioaluetta, jossa rapakivi ja muut kovat kivilajit näkyvät pintakalliona monin paikoin. Tästä etelään ovat vallalla vanhat kerrostuneet maalajit ja kalliota näkee vain jääkauden tuomina irtolohkareina.

Merenpinnan tasolta korkealle kohoavia osia on vanhan valtakunnanrajan kupeessa Kivennavan, Valkjärven ja Raudun pitäjissä, missä ollaan monessa kohdassa 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Raudun Kivisyrjässä ylitetään 200 metriä. Nain korkeita mäkiä ei Uudeltamaalta tai Varsinais-Suomesta löydy.

Vesistöjen mosaiikki on Kannakselle ominaista Vuoksen yläjuoksun ja Vuoksen Käkisalmeen päin suuntaavan haaran molemmin puolin. Räisälän puolessa on pientä ja isoa järveä vieri vieressä.

Läntisellä Kannaksella on Vuoksen etelä- ja lounaispuolella 15 isohkoa järveä ja lukuisia pieniä järviä ja lampia. Rämeitä, korpia, nevoja ja lettoja on koko maa-alasta noin 15 %. Enemmän kuin kaksi kolmannesta Kannaksen maasta on kangasmetsien, kosteampien tuoreiden metsien tai lehtojen peitossa.

Hiekkaiset kankaat ovat tunnusomaisia mm. Perkjärven seudulle sekä monille Suomenlahden ja Laatokan rantoja sivuaville Kannaksen osille. Lehtometsiä on Vuoksen yläjuoksun sekä Käkisalmeen vievän että Taipaleenjokena päättyvän Vuoksen suuhaaran varrella. Lehtoja on myös monissa Suomenlahden ja Laatokan saarissa ja lahdekkeissa sekä järvi-, joki- ja purolaaksoissa kaikissa Kannaksen osissa.

Kannaksen kasvillisuus

Karjalan Kannas on vanhastaan kasvitieteellisesti aika hyvin tutkittu ja tunnettu. Kasvitieteilijämme kirjasivat sieltä jo 1920-luvun puolivälissä 698 luonnonvaraista lajia ja löysivät 1930-luvulla toistakymmentä uutta lajia.

Helsingin yliopiston kasvimuseossa toiminut tohtori Ilmari Hiitonen vertaa vuonna 1946 julkaistussa tutkimuksessaan Karjalan kannasta lajirikkaudessaan Ahvenanmaahan. Hiitonen tutki varsinkin Kannaksen merkitystä kasvien leviämistienä syvemmälle Suomeen.

Ilmari Hiitosen vuonna 1933 julkaiseman "Suomen Kasvion" mukaan Kannaksella kasvoi noin 54 sellaista putkilokasvilajia, joita Laatokan Karjalasta ei oltu tavattu. Laatokan Karjalasta tunnettiin kuitenkin noin 78 Kannakselta puuttuvaa lajia. Näissä luvuissa on mukana vain Kannaksen eteläosa Koiviston ja Käkisalmen välistä linjaa myöten.

Neuvostoliiton meiltä ottamat kaksi Karjalan osaa ovat siis luonnon monimuotoisuuden kannalta selvästi erilaisia. Laatokan Karjalassa on paljon kalkkia vaativia kasveja ja yleislevinneisyydeltään pohjoisia lajeja. Kannaksella puolestaan on lajeja, joiden yleislevinneisyys on eteläinen.

Suomi menetti sodan seurauksena noin 30 sellaista kasvilajia, jotka tunnettiin vain pakkoluovutetusta Karjalasta. Jos Petsamon ja Kuusamon lajit otetaan huomioon, kokonaistappio on yli 40 lajia. Hyvin harvinaisten, mutta nykyisessäkin Suomessa esiintyvien lajien kasvupaikkoja menetettiin monia kymmeniä. Suomen luonnon monimuotoisuudesta jäi siten melkoinen osa vieraiden omistukseen.

Kasvistostamme pois jääneiden lajien joukossa on monia kauniisti kukkivia ketojen tai lehtojen lajeja. Kahdesta luonnonvaraisena Kannaksella esiintyvästä tummamarjaisesta vadelmalajista toista ei ole nyky-Suomesta löydetty ja toinenkin tunnetaan vain Ahvenanmaalta.

Kannaksen monipuolisesti rikas kasvillisuus tarjoaa elinmahdollisuudet monille sellaisille ketojen tai lehtojen eläinlajeille, joita ei tunneta nykyiseltä Suomen alueelta. Meillä paljon keskustelua ja kiistojakin virittänyt valkoselkätikka on kohtalaisen yleinen Vuoksen rantalehdoissa.

Äyräpäänjärven linturikkaus perustuu suurelta osin järven ja sen rantamaiden vesi- ja muun kasvillisuuden monimuotoisuuteen.

Luonnonrikkauden säilyttäminen

Tiedot Kannaksen kasvillisuudesta antavat hyvän pohjan pyrkimyksille, jotka tähtäävät ainutlaatuisimpien luontokohteiden pitämiseen luonnontilassa. Luonnonsuojelulle on tarjolla sekä laajoja että pistemäisiä kohteita kaikissa Kannaksen osissa.

Reino Kalliolan teoksessa "Suomen luonto mereltä tuntureille" on karttoja jalopuiden kasvupaikoista. Erkki Jauhiainen on teossarjan "Karjala" kakkososassa luetellut jalopuiden ja muiden kasvien esiintymiä. Näistä kahdesta lähteestä ja edellä jo mainitusta Ilmari Hiitosen Kannas-tutkimuksesta saa jo aika paljon tietoa Kannaksen luonnosta.

Nyky-Suomessa itäisellä Uudellamaalla katkeava tammivyöhyke jatkuu Viipurinlahden molemmilla rannoilla. Tammen kasvupaikat ympäristöineen kuuluvat ilman muuta suojelukohteisiin. Näitä ovat mm. Virolahden Rapasaari, Säkkijärven Ristniemi, Oritniemi, Muhutniemi ja Töllikkö sekä monet paikat Viipurinlahden itärannalta Kivennavalle asti.

Kynäjalavaa on Suomenlahden puolella tammen naapurina, mutta runsaimmat jalavaesiintymät ovat tammivyöhykkeen ulkopuolella itäisellä Kannaksella mm. Suvannon molemmilla rannoilla ja sieltä pohjoiseen Hiitolan seudulle saakka.

Luonnonvaraista vaahteraa on mm. Viipurinlahdella, Kivennavalla, Raudussa ja Vuoksen rannoilla sekä Laatokan rannikolla ainakin Hiitolassa.

Pähkinäpensaan esiintymiä on näissä samoissa paikoissa ja lisäksi esim. Muolaassa ja Terijoella. Kannaksen luultavasti laajin tämän lajin kasvualue on Valkjärven Pähkinämäki, jonka ydinalue on noin 3 km pitkä ja kilometrin levyinen.

Lehmusta eli niinipuuta kasvaa Kannaksella monessa kymmenessä lehdossa, töyräässä tai pellonlaidassa. Saarnia on Viipurinlahdella, Raudussa, Suvannon rannoilla ja Laatokan rantapitäjissä sekä yllämainitussa Pähkinämäessä. Kivennavalta on löydetty saarniniittyjä. Kerrostuneiden maalajien alueella Etelä-Kannaksella jaloja lehtipuita ja muita vaateliaiksi luonnehdittuja kasvilajeja on usein niillä alueilla, missä muinaisten aikakausien savi- ja muita kerroksia on työntynyt maan pintaosiin.

Lehtoja karummillakin seuduilla on monia suojelukohteita. Kannas oli aikanaan Suomessa ainoa alue, jossa kasvoi kolmea isokukkaista vuokkoa eli kylmänkukkaa.

Luonnon kunnioitus on samalla menneisyytemme arvostamista

Edellä mainitussa Ilmari Hiitosen tutkimuksessa on kartta, johon on merkitty julkaisuvuoteen (1946) mennessä tietoon tulleet harvinaisten kasvilajien löytöpaikat. Rehevä kasvillisuus keskittyy yleisesti joki- ja purolaaksoihin sekä järvien ranta-alueille.

Nämä samat vesistöihin liittyvät maa-alueet ovat usein myös arkeologien kiinnostuksen kohteita. Kannaksen muinaiset karjalaiset asuttajat valitsivat tietenkin viljelymaiksi etenkin paikkoja, joissa maaperä kykeni kasvattamaan rehevää luonnonvaraista kasvillisuutta. Mahdollisuus lisäravinnon saantiin kalavesiltä oli samalla merkityksellistä.

Viljelijät eivät kuitenkaan ulottaneet peltojaan useinkaan aivan rantaviivaan asti ja rakennukset sijaitsivat yleensä muuta maastoa korkeammilla kohdilla. Yleisesti ottaen maanviljelys on Suomessa ennen rantalakien voimaan tuloa suhtautunut rantarehevikköihin säästävämmin kuin huvila-asutus.

Harvinaisten jalopuiden, vaateliaiden kasvilajien ja niiden piirissä elävän eläimistön esiintymispaikkojen suojelu auttaisi useassa tapauksessa säilyttämään myös kansamme menneisyyden tutkimiselle tärkeät muinaismuisto-alueet hävitykseltä.

Laajin yhtenäinen esitys Karjalan muinaisen asutuksen sijaintipaikoista on Pirjo Uinon v. 1997 julkaistu 426-sivuinen tutkimus "Muinais-Karjala. Arkeologisia tutkimuksia". Siinä on käsitelty Kannaksen lisäksi myös Suomenlahden saaret, Laatokan-Karjala ja Raja-Karjala.

Luonnon ja muinaiskohteiden suojelun mahdollisuudet

Nykyisten maanomistusolojen vallitessa suurten suojelualueiden suunnittelu ja rajaaminen kartalle on ollut Venäjällä melko helppoa. Maa on valtaosaltaan Venäjän valtion omistamaa ja tehottomassa talouskäytössä tai sotilaskäytössä. Suojelualueita on Kannaksellakin jo olemassa ja lisää on suunnitteilla.

Missään maailman maassa luonnonsuojelualueen perustaminen ei välttämättä merkitse alueen lopullista turvaamista ihmistoiminnan vaikutuksilta. Venäjällä on hallinnollisin muutoksin viety ympäristönsuojelulta sen aikaisemmin suhteellisen itsenäinen asema. Maanomistusta sääntelevät lait eivät saatujen kokemusten mukaan ole yhtä selkeitä kuin lännessä.

Esimerkiksi Vuoksen varsille huvila-asukkaat valikoituvat nykyisin usein parhaiten menestyneiden uusrikkaiden joukosta. Seuraavien datshojen rakentajilla on kiusaus suuri nakertaa poikkeusmääräyksen turvin palanen jo suojelluksi suunnitellusta alueesta. Muinaismuisto-alueita on jo tuhoutunut uusien vapaa-ajan rakennelmien alle.

Kannaksen saaminen jälleen osaksi Suomea ei merkitsisi huvilarakentamisen nollatasoa. Alueiden palauttaminen takaisi kuitenkin mahdollisuuden sellaiseen aluesuunnitteluun, joka takaa luonnonpuistoille rauhan ja kansallispuistoille säännellyn käytön. Kesänviettoalueille palautus varmistaisi rantakaavat ja järkiperäisen jätevesien puhdistuksen ja muun jätehuollon. Kannaksella on nyt niin paljon asutustyhjiöitä, että sekä luonnon että ihmisen edut huomioon ottava aluesuunnittelu on siellä mahdollista.

Pähkinälehdot ja muinaisasutus



Kuva näyttää pähkinäpensaan levinneisyyden 1930-luvun Suomessa. Kuvan lähde on Reino Kalliolan teos Suomen luonto mereltä tuntureille (WSOY v. 1958).



Kuva osoittaa Suomen muinaislinnojen (puoliympyrät) ja aarre- tai kätkölöytöjen (tähdet) paikat eteläisessä Suomessa. Kuvassa on osa kartasta, joka sisältyy teokseen: Matti Huurre: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa (3. painos, Otava v. 1983).

Karjalan lehtoalueet ulottuvat Sortavalan seudulle asti eli kauemmas kuin pähkinäpensaan levinneisyysalue. Esimerkiksi sinivuokon levinneisyys Karjalassa on lähes sama kuin muinaisasutuksen. Monet esi-isämme asuivat kalaisten vesien äärellä viljavilla lehtoalueilla.

Pakkoluovutettujen alueitten palautus

Luonnonsuojelualueita suomalaisin voimin ia Suomen valtion hallintaan Karjalan Kannakselle. Suomenlahden saarille. Laatokan Karjalaan. Sallaan. Kuusamon Paanajärvelle ja Petsamoon!

Suomalainen asutus pureutui Karjalassa yli tuhat vuotta sitten reheville maille, ja merkkejä ikivanhasta asutuksesta on säilynyt. Näihin paikkoihin liittyvän luonnon suojelu olisi samalla Suomen kansan menneisyydestä muistuttavien kohteiden säilymisen varmistamista.

Venäläisten huviloiden sijoitus suuntautuu nykyään usein luonnonsuojelun ja suomalaisten muinaismuistojen kannalta arvokkaisiin kohteisiin. Tämä rakentaminen lyö koko ajan korvalle niitä suunnitelmia, joita Venäjällä on viime aikoina tehty luonnonsuojelualueiden rajaamiseksi.

Alueiden Suomelle palauttamisen jälkeen kaikki muinaismuisto- ja luonnonsuojelukohteet voidaan rajata järkevästi suomalaiset edut huomioon ottaen.

* * *

Pakkoluovutettujen Suomen osien saaminen kuntoon maksaa iuuri niin paljon kuin haluamme. Meille eivät muut maat voi määrätä aikataulua!

Useat karjalaiset ja pohjoissuomalaiset ovat valmiita lunastamaan perheen entisiä, aikanaan evakoille vajavaisesti korvattuja maita aluepalautuksen yhteydessä. Valtion on annettava heille tähän mahdollisuus varaamalla etuosto-oikeus määräajaksi.

Suomi saa Euroopan Unionin jäsenenä nyt EU-rahoja Suomessa ja Suomen kautta muualla tehtävään kehitystyöhön. Näitä rahoja suunnataan mm. entiseen meidän Karjalaamme Venäjän hyväksi. Niitä varmasti saataisiin sinne enemmän, ja Suomen tilille, jos Karjala olisi meillä.

Email

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].