Tietoa kirjoittajasta


Esko Kuisma
yrittäjä [evp]
Kirjoittajan muita artikkeleita

05.12.2003 [02]
»  ESKON PUHEENVUORO

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

05.12.2003
Esko Kuisma

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

ESKON PUHEENVUORO

Puheenvuoroni pontimena toimii 25. päivä kesäkuuta 1944. Tulin silloin Inkilään kenttäsairaalasta, enkä pariin viikkoon ollut saanut mitään tietoa maailman tapahtumista. En ollut jaksanut kysellä, eikä kukaan ollut minulle kertonut.

En tietänyt, että Viipuri oli menetetty ja raivoisat taistelut riehuivat Tali-Kärstilä -linjalla, jossa uudet levossa olleet ja täydennetyt neuvostoarmeijakunnat yhteensä noin 16 divisioonaa, aloittivat samana päivänä strategista läpimurtoa tavoittelevan hyökkäyksen.

Tulin Inkilään, jonka asukkaat olivat muutamaa päivää aikaisemmin saaneet määräyksen jättää kotinsa ja paeta päälle tunkevaa Stalinin puna-armeijaa. Syntymäkyläni väki oli joutunut liittymään niiden satojen tuhansien sotapakolaisten joukkoihin, jotka kulkivat karjoineen ja vähine tavaroineen karavaaneina maanteillä, ja joita vietiin junissa ja jopa proomuissa hinaten turvaan sodan jaloista. Karjalaisia kutsuttiin silloin sotapakolaisiksi.

Suunnattomia uhreja ja kärsimyksiä aiheuttanut sota neuvostojoukkoja vastaan päättyi suomalaisten torjuntavoittoon. 4.9.1944 tehtiin aselepo, ja myöhemmin Moskovassa solmittiin välirauha, jonka ankarat ehdot länsiliittoutuneetkin hyväksyivät 1947 Pariisin rauhansopimuksessa.

Sodan jälkeen punainen Suomi hyväksyi oman maansa sotaan syylliseksi tuomiten sodanaikaiset johtajansa sotarikollisina. Äärimmäisten ponnistusten ja kärsimysten kautta suomalaisille itsenäisyyden taistelleet sotilaat häpäistiin.

Myös karjalaiset menettivät sotapakolaisen statuksensa. Heitä alettiin kutsua siirtoväeksi, evakoiksi, ja pahimmillaan siirtolaisiksi – siellä täällä jopa ystävällisesti toisen luokan mustalaisiksi ja ryssiksi.

Karjalaisilta riistettiin oikeus julkisesti kaivata, ikävöidä, itkeä tai puhua menetetystä kotiseudustaan. Nyttemmin on sotilaiden kunnia osittain palautettu, mutta Karjalasta vaietaan yhä.

Neuvostoliiton romahdettua on meidän kolmella punaisella presidentillämme ollut mahdollisuus keskusteluun luovutettujen alueitten palauttamisesta. Muutaman kerran ovat venäläiset suorastaan tarjonneet sitä. Kaikki kolme ovat kuitenkin olleet hiljaa.

Päinvastoin, maamme johtajat puhuvat lähialueyhteistyöstä, johon jo tähän mennessä on syydetty valtavat määrät suomalaisten veromarkkoja ilman, että kansalaisille on esitetty minkäänlaista tilinpäätöstä tuloksista. Vaikuttaakin siltä, kuin meidän velvollisuutemme olisi rakentaa esimerkiksi venäläisten ryöstämä ja raiskaama entinen kotiseutumme sen nykyisille asukkaille vastaamaan suomalaista elintasoa.

Minä olen tehnyt elämäntyöni yrittäjänä. Sen vuoksi lienee ollut pakko opetella olemaan optimisti silloinkin, kun joka puolella näyttää olevan seinä vastassa. Ehkä siksi uskon myös vakaasti, että Suomesta ennen pitkää löytyy maamme johtoon valtiomiehiä, jotka uskaltavat vaatia Stalinin suomalaisia kohtaan tekemien rikosten oikaisemista. Pieni veljeskansamme Eesti on oiva esimerkki sellaisesta kansalaisrohkeudesta.

Syntyperäisten inkiläläisten joukko on harventunut. Kun me loputkin olemme jo harmaantuneita, tuota pikaa elämämme päätepisteen saavuttavia, suuntaan tämän puheenvuoroni loppusanat teille nuorille, joita ilokseni näen täällä joukossamme olevan.

Pitäkää pelkäämättä yllä keskustelua Karjalan palauttamisesta. Olkaa ylpeitä juuristanne, ja kun se päivä koittaa, jolloin esi-isienne ikimuistoiset maat liitetään jälleen Suomeen, vain te, ja ainoastaan te olette ainoita oikeita Karjalan perijöitä.

Karjala kuuluu niiden alkuperäisten sukujen jälkeläisille, joilta Karjala Neuvostoliiton toimesta ryöstettiin.

Ja lisään vielä: muistakaa, että perintöveronne on jo ennakkoon tullut maksetuksi. Se on maksettu valtavina omaisuuden menetyksinä itsenäisyytemme ja vapautemme lunnaina, kivusta ja särystä puhumattakaan.

...

Tämä ajankohtainen puheenvuoro on pidetty Inkilä-päivillä 17.08.2002

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].