Tietoa kirjoittajasta


Martti Valkonen
toimittaja

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

07.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ HÄIVYTTÄÄ TALVISOTAA NÄKYVISTÄ

04.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ ANTOI OPPITUNNIN HISTORIASSA 

28.01.2005 [02]
»  DERJABIN OHITTI STALININ JA HITLERIN YHTEISTYÖN

21.01.2005 [02]
»  PROVOKAATION ALKULÄHTEELLÄ

09.01.2005 [02]
»  KESKIAIKAA PAHIMMILLAAN: KARJALAISET OLIVAT VAPAATA RIISTAA

13.11.2004 [02]
»  HISTORIAN TAJUA KARJALAAN ASTI

08.11.2004 [02]
»  VENÄJÄ LUOVUTTI ALUETTA KIINALLE

22.10.2004 [02]
»  KENRAALI HÄGGLUND KYSYY

22.10.2004 [02]
»  YKSIMIELISYYS ON VOIMAA

20.10.2004 [02]
»  LAUKKANEN: AHTISAARESTA PALAUTUKSEN SELVITYSMIES

20.10.2004 [02]
»  UOSUKAINEN EI HOIDA TULEHDUSTA

15.10.2004 [02]
»  DERJABIN LÄHTI HYÖKKÄÄMÄÄN

11.10.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PARANTAA SUHTEET

27.09.2004 [02]
»  TUOMIOT PURETTAVA

03.09.2004 [02]
»  PAHAA SUOMEA KEN PELKÄISI!

01.09.2004 [02]
»  KARJALA JA ITÄ-SAKSA

24.08.2004 [02]
»  KODIN ÄKILLINEN MENETYS ON EVAKKOJEN TRAUMA

23.08.2004 [02]
»  JYKEVÄ KARJALAISUUDEN MONUMENTTI KANGASALLA

22.08.2004 [02]
»  VENÄJÄLLÄ HAUKUTAAN TAAS BALTIAN MAITA

12.08.2004 [02]
»  KETUNHÄNTÄ KAINALOSSA

06.08.2004 [02]
»  KGB NAUTTII SUOMESSA YHÄ PELKOA JA KUNNIOITUSTA

04.08.2004 [02]
»  PUOLAN KANSANNOUSUN HOITAMATON PERINTÖ

10.07.2004 [02]
»  KURJISTA KURJIMMILLAAN ON KARJALA JUURI NYT

05.07.2004 [02]
»  POLIITTISEN VAISTON PETTÄESSÄ

02.07.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PYÖRII AKANVIRRASSA

04.06.2004 [02]
»  MILJOONAN SUOMALAISEN VÄHEMMISTÖ

03.06.2004 [02]
»  KANSALLISTEN ETUJEN KIRJO LAAJENEE EU:SSA

31.05.2004 [02]
»  SCHRÖDER UNOHTI ITÄISEN EUROOPAN

26.05.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS ON YHÄ TABU

25.05.2004 [02]
»  TOTALITARISMIN TUOMIO HERÄTTÄÄ EMPIMISTÄ

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

03.01.2004
Martti Valkonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

VENÄJÄN FEDERAATIO ON YHÄ LATENTTI UHKA

Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu lähettää Moskovaan kaiken aikaa vääriä viestejä. Se voi käydä vaaralliseksi etenkin, koska väärien viestien syynä näyttää olevan jatkuva itsepetos.

Vääristä signaaleista keskeisiä on tapa korostaa, että Suomi jatkaa sotilaallista liittoutumattomuuttaan, koska perusteluja sen muuttamiselle ei ole ilmaantunut. Moskovassa tuo käsitetään yya-sopimuksen linjan jatkamiseksi, sillä tuolloinkin ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen ollessa voimassa Suomi puhui kaiken aikaa omasta puolueettomuudestaan ja liittoutumattomuudestaan, vaikka olikin sotilaallisesti liittoutunut Neuvostoliiton kanssa.

Moinen kielenkäyttö merkitsee venäläisen ajattelutavan mukaan sitä, että Suomi voi sitoutua Venäjän federaatioon samaan tapaan kuin aiemmin Neuvostoliittoon. Moskovassa kukaan ei ota tosissaan suomalaisten väitteitä, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus voisi nyt tarkoittaa jotakin muuta kuin neuvostoaikana, jolloin se tarkoitti yya-sopimusta.

Moskovalaisen ajattelun mukaan Suomi voidaan sitouttaa Venäjän federaatioon ellei se sitoudu itse Natoon. Imperialistisessa ja kolonialistisessa maailmassa ei ole vaihtoehtoja sitoutumiselle. On sitouduttava jonnekin tai muut sitouttavat.

Suomi ei voi omalla kielenkäytöllään muuttaa asioita tai naamioida niitä toisenlaisiksi. Viime viikkojen aikana Suomen presidentin Tarja Halosen ja etenkin ulkoministerin Erkki Tuomiojan puheenvuorot ovat hämmentäneet muita EU:n jäseniä, jotka eivät alkuunkaan ymmärrä suomalaisten poliitikkojen käyttämiä termejä.

Turvallisuuspolitiikan kohdalla onkin parasta opetella EU:n kielenkäyttö ja samalla aika ajoin vilkaista, mitä Venäjän federaatio tekee ja mitä se tarkoittaa milläkin pyrkimyksellä tai ymmärtää EU:n tai vaikkapa Suomen pyrkimyksellä.

Yya-sopimus ja sen mukainen sotilasliitto Neuvostoliiton kanssa oli vuoden 1948 maailmassa parasta mihin Suomi pystyi. Moskova pakotti sen Suomelle. Se ei ollut vapaaehtoinen valinta eikä se siis ollut Suomen oma linja. On itsepetosta kuvailla sitä sotilaallisen sitoutumattomuuden politiikaksi. Sehän se Suomen nykyinen ongelma on: Kaikki muut maat näkevät, että Suomi pettää itseään käyttämällä vääriä termejä. Muut maat varmasti arvelevat, että Suomi yrittää huiputtaa niitäkin. Se kuluttaa uskottavuutta.

Ongelmana on, ettei kukaan oikein ymmärrä, mihin Suomi tähtää puheillaan sitoutumattomuuden jatkamisesta. Tietenkin joku yltiöoptimisti voisi arvella, että Suomen poliittiset johtajat valmistelevat neuvotteluja Karjalan palauttamisesta vaihtokauppana sille, että maa pysyy Naton ulkopuolella. Siihen Venäjän federaatio voisi todellakin olla erittäin halukas. Mitään muuta järkevää syytä puheille ei oikein voi keksiä ja tämäkin täytyy ottaa huumorin höystämänä.

On harkitsematonta, että Suomessa keskustellaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta aivan kuin valtakunta eläisi keskellä kaltaistensa pienten kansallisvaltioiden vyöhykettä. Suomen naapurina on Venäjän federaatio, pinta-alaltaan maailman suurin maa. Se asettaa omanlaisensa ehdot kanssakäymisilleen ja naapuruudelleen.

Venäjän federaatio ei ole venäläisten kansallisvaltio eikä länsimainen demokratia, vaan siirtomaavalta, joka ylläpitää imperiumia ja parhaillaan vahvistaa sitä ja pyrkii laajentumaan parhaansa mukaan. Suomalaisen keskustelun lähtökohdan määräävät juuri Venäjän federaation luonne ja sen historia, pitkät perinteet ja niiden vaatimukset Venäjän kulloisellekin johdolle.

Moskovan johtajat ymmärtävät pitkät perinteensä omalla tavallaan ja käsittävät ne velvoittaviksi. Jos perinne vaatii valloituksia niin sitten valloitetaan. Jos taas perinne edellyttää ehdotonta pitämistä kiinni sopimuksista, niin niitä ei koskaan rikota.

Suomen puolelta ilmeisesti historian tutkijoiden ammattikunta olisi taas kerran tälläkin erää käytännöllisin asiantuntijaryhmä, jota valtakunnan johdon kannattaa konsultoida. Historioitsijoiden ote ja näkemys Venäjän federaatiosta on aivan toinen kuin päivän poliitikkojen.

Tasavallan presidentin näkökulma on koulutuksen mukaisesti juristin ja siksi on melko ymmärrettävää, että hän sanoi Nato-jäsenyydestä syntymäpäivähaastattelussaan: "Minulla ei ole mitään sellaista uutta tietoa Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, joka aiheuttaisi minulle sellaisen ehdotuksen tekemisen tarpeen." (HS 24.12.2003)

Jos presidentti Halonen olisi oikeustieteen sijaan opiskellut historiaa, hän olisi varmaankin vastannut kysymykseen toisella tavalla. Historioitsijat tarkastelevat vuosisatojen pituisia ajanjaksoja pohtiessaan valtioiden käyttäytymistä, kun oikeusoppineet saattavat keskittyä tutkimaan yhtä sopimusta tai valtiosääntöä kerrallaan.

Historioitsijat eivät tyydy yhteen sopimukseen tai edes yhteen vuosisataan. Sopimusten lisäksi he pohtivat kunkin valtion taipumusta pitää kiinni sopimuksista tai rikkoa niitä. He tutkivat perinteitä ja tekevät johtopäätöksiä.

Historioitsijat voisivat juuri nyt osoittaa Venäjän käyttäytymisessä koko joukon hälyttäviä piirteitä, jollaiset aiempina vuosisatoina ovat enteilleet kriisejä. Juuri nyt Moskova harjoittaa erittäin tyypillistä imperiumin rakentajien politiikkaa Kaukasuksella, jossa se käy sotaa ja pitää miehitysjoukkoja tukikohdissaan ulkomailla. Georgia on saanut jo vuosikymmenen ajan kokea imperiumin hengityksen niskassaan.

Venäjä pyrkii hajottamaan ja hallitsemaan Georgiaa vastoin maan toivomuksia ja kieltoja. Tshetshenian edelleen jatkuva toinen sota on ollut Venäjälle sopiva tekosyy puuttua Georgian asioihin ja alueelliseen koskemattomuuteen. Käytännössä Venäjä yrittää ottaa osan Georgian aluetta itselleen.

Keski-Aasiasta Venäjän federaatio teki jo Saksan kanssa eräänlaisen etupiirisopimuksen, kun Saksan liittokansleri vieraili Siperiassa Venäjän presidentin kutsusta. Venäjän salainen poliisi ahertaa kaikkialla keskisessä Aasiassa entisen Neuvostoliiton alueilla.

Kaukasuksen alueen ohella Baltiassa on näkyvissä koko joukko Venäjän pyrkimyksiä, jotka varoittavat historioitsijoita imperiumin aikomuksista. Moskova on harjoittanut kosolti taloudellista ja poliittista painostusta Viroa, Latviaa ja Liettuaa kohtaan. Käytännön esimerkkejä ovat Baltian öljy- ja kaasuputkien sekä suurten satamien omistuskiistat. Venäjä on vaatinut niitä tai osia niistä itselleen ja kieltäytynyt noudattamasta yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisen kaupan ja liikenteen sääntöjä.

Venäjä kieltäytyy käyttämästä Baltian maiden omistamia liikenneväyliä ja niiden sijaan vaatii selvin sanoin uusia kulkuyhteyksiä esimerkiksi Suomen kautta. Venäjän vaatimien kokonaan uusien rautatieyhteyksien tai ainakin oikaisuratojen rakentaminen Pietarista Suomen satamakaupunkeihin Helsinkiä myöten on myös EU:n hyväksymä ja osittain rahoittama tavoite, vaikka Venäjällä olisi ulkomaankauppaansa varten käytettävissä jo valmiita rautatieyhteyksiä Baltian kautta.

Venäjä ei vie öljyä läntisen Baltian öljysatamien kautta vaikka ne ovat avoinna koko vuoden ja siten selvästi turvallisempia kuin uudet Karjalan kannakselle rakennetut öljysatamat. Venäjä asettaa öljytuhoille alttiiksi koko Suomenlahden vain sen takia, että se haluaa painostaa Baltian maita saadakseen niiden alueella itselleen enemmän vaikutusvaltaa.

Tsaarien ja Neuvostoliiton imperiumit käyttäytyivät vastaavalla tavalla ja pyrkivät aina laajentamaan aluettaan ja vaikutusvaltaansa. Moskovassa noudatetaan samaa imperiaalista ajattelutapaa nyt, vaikka valtakunnan asevoimien suhteellinen heikkous estääkin toistaiseksi varsinaisen aseiden kalistelun.

Joka tapauksessa Venäjä elää taas kuin tsaarin valtakunta: jossakin päin imperiumia on sota koko ajan käynnissä eikä kukaan välitä siitä sen enempää. Sotaa pidetään luonnollisena, samoin naapurimaiden painostamista. Sen jokainen Venäjää tutkinut historioitsija voi vahvistaa. Sama koskee tietysti kaikkia imperiumeja, jo edesmenneistä brittiläisestä ja ranskalaisesta alkaen.

Historian tutkijat voivat ulkomuistista kertoa, miten tsaarien imperiumi laajeni rautateitä pitkin. Suomen suunnalla kannattaa esimerkkinä muistaa Sallan alue ja Sallan rata. Stalin halusi hyökkäysreitin Ruotsin rajalle ja siksi talvisodan rauhansopimukseen kuului Sallan alueen luovutus ja rajalta Rovaniemelle johtaneen rautatien rakentaminen.

Stalin laski sen auttavan puna-armeijan suoraan Tornioon Ruotsin rajalle katselemaan Haaparantaa joen yli. Samaan tapaan Neuvostoliitto rakensi ja rakennutti kärsivällisesti ja ystävän puheita puhellen valtatieverkon omilta rajoiltaan halki Afganistanin. Tieverkko tarjosi aikanaan hyvät hyökkäysurat. Se oli tsaarin imperiumin laajentamisopin peruspykäliä.

Venäjän federaatio ei olisi enää uhka naapureilleen, jos se olisi muuttunut Venäjäksi ja venäläisten kansallisvaltioksi kuten presidentti Bolris Jeltsin vakuutteli 1990-luvun alkuvuosina. Mutta se ei ole luopunut imperiaalisista ajatuksista ja tavoitteista. Se ei ole pyytänyt anteeksi itäisen Keski-Euroopan mailta, jotka olivat joutuneet vastoin tahtoaan Neuvostoliiton vasalleiksi ja Varsovan sotilasliiton jäseniksi.

Venäjän federaatio itse omalla käytöksellään herättää syviä epäluuloja rajanaapureissaan ja kauempanakin olevissa maissa. Suurin osa niistä pitää Venäjän käyttäytymistä hälyttävänä ja sen takia ne liittyivät Natoon heti saatuaan siihen mahdollisuuden.

On varmaan hyvä muistaa, että aloitettuaan presidentinvaalien kampanjansa Tarja Halonen ihmetteli syksyllä 1999 jossakin tilaisuudessaan ääneen sitä nopeutta, jolla itäisen Keski-Euroopan maat hakivat Naton jäsenyyttä. Hän kummasteli sitä, että nuo maat pyrkivät oitis uuteen sotilasliittoon, vaikka vasta olivat vapautuneet edellisen jäsenyydestä.

Presidenttiehdokas Halosen hämmästely taas antoi aiheen miettiä, eikö ehdokas ollut lainkaan tullut ajatelleeksi sitä, että itäisen Keski-Euroopan maat olivat olleet Varsovan liiton pakkojäseniä vasten tahtoaan ja että ne hakivat turvaa Natosta jatkuvaksi uhaksi kokemaansa Venäjän federaatiota vastaan.

Suomen lähiympäristössä ja Venäjän federaatiossa tapahtuu siten kaiken aikaa muutoksia ja tapahtumien kehitystä tavalla, joka historian jatkumona tarkasteltuna herättää arveluja Kremlin tavoitteista. Moskova käyttäytyisi täysin toisella tavalla, jos se pyrkisi aidoksi moniarvoiseksi demokratiaksi, joka kunnioittaisi naapureitaan eikä uhkaisi niitä.

Moskovassa ymmärretään selviä viestejä. Kun jokin sen naapurimaa liittyy Natoon, Moskovassa todetaan tapahtunut ja hyväksytään se ajatus, ettei naapuri ole enää missään oloissa vapaata riistaa. Imperium suhtautuu perinteittensä mukaan aivan toisin niihin naapureihin, jotka eivät liittoudu. Venäläistä sukujuurta oleva näyttelijä Peter Ustinov sanoi asian suunnilleen näin: "Eihän Venäjä valloita naapureitaan. Se vain seisoskelee naapurin aidalla ja rynkyttää sitä. Jos aita sattuu kaatumaan, Venäjä kävelee seuraavalle aidalle ja ryhtyy rynkyttämään sitä."

Moskovasta myös annetaan selviä viestejä. Merkittävin niistä viimeisen vuosikymmenen ajalta on imperiumia koskeva tapahtumaketju. Ensin Jeltsin ilmoitti, ettei maalla enää ole imperiaalisia pyrkimyksiä. Sittemmin hän unohti vakuutuksensa ja ryhtyi harjoittamaan imperiaalista politiikkaa. Hänen seuraajansa jatkaa samaa imperiumin ehostamista ja tähtää sen laajentamiseen nykyisestään. Se on selvä viesti. Moskova ei ole luopunut federaation muotoon naamioidusta imperiumistaan eikä muuttunut venäläisten kansallisvaltioksi.

Historian oppeja kannattaa tutkia. Suomen kaltaisissa varsin uusissa ja pienissä maissa maailma nähdään aivan eri tavalla kuin aikaa ja valtaa vuosisatoina laskevissa siirtomaavaltioissa. Suomalainen ajattelutapa ei kuitenkaan määrää maailman kulkua.

On selvää, että jokainen maa hoitaa puolustuksensa omin voimin. Niin Suomikin tekee, aivan kuten tasavallan presidentti sanoi. Mutta kun maa on sotilasliiton jäsen, sen puolustuksen pitävyyttä ei kukaan ryhdy kokeilemaan.

Jos maa taas ei ole sotilasliiton jäsen, saattaa joku tulla sen raja-aidalle ja ryhtyä rynkyttämään. Yksinään Suomi ei jaksa loputtomiin puolustautua mutta sotilasliiton jäsenenä sen ei edes tarvitsisi puolustautua. Silloin riittäisi pelkkä puolustuskyvyn rakentaminen ja ylläpito.

Jäsenyys Natossa on nykyisessä Euroopassa ainoa vakuutus, joka turvaa maan ja kansan verenvuodatuksen ja tuhon vaaralta.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].