Tietoa kirjoittajasta


Vladimir Rugojev


E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

02.09.2004 [02]
»  SUOMALAISILLE "HUHUILLE" EI OLE LUOTTAMUSTA

07.03.2004 [02]
»  SUOMALAISET POLIITIKOT NOSTETTAVA POLVILTAAN

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

07.03.2004
Vladimir Rugojev

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

SUOMALAISET POLIITIKOT NOSTETTAVA POLVILTAAN

Mikko Lund (Kouvolan Sanomat 26.02.04) kirjoitti mielestäni erinomaisen artikkelin ja esitti kysymyksen: "Olivatko virolaiset tai Viron älymystö paremmin perillä venäläisistä kuin Suomen Neuvostoliittoon päin ystävyyspolitiikkaa harjoittanut eliitti?". Hän mainitsi myös: "Venäjän taholta näihin spekulaatioihin on jälkeenpäin toistuvasti vastattu jyrkästi: Rajat eivät ole muutettavissa eikä Karjala palautettavissa!"

Tästä minun kysymykseni: Onko Suomi koskaan vaatinut miehitettyjä alueitaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Japani, joka on tähän päivään asti sen takia Venäjän kanssa välirauhatilanteessa? Eli onko Suomi vaatinut alueitaan takaisin virallisesti?

On totta, että vähän liian kiireellisesti vuonna 1991 presidentti Koivisto puheissaan päätti ja "kansa kannatti", että Suomi ei ole Karjalan palautuksen kannalla. Asia on vielä korjattavissa, koska vuosina 1947 ja 1948 allekirjoitetut molemmat sopimukset Neuvostoliiton kanssa, mukaan lukien Suomen velvoitteet ja rajoitukset SNTL:n suhteen yhtä hyvin kuin Suomen alueelliset myönnytykset; on kumottu vuodesta 1991 alkaen Suomen toimesta Neuvostoliiton hajoamisen vuoksi (kirjoittaa USA:n ulkoministeriö).

Toinen asia, johon on kiinnitettävä huomio, on moraalinen aspekti. Venäjän älymystö kokee Venäjän roolin neuvostoaikoina miehittäjänä erittäin kiusallisena. Tunnettu venäläinen poliitikko Galina Starovoitova (murhattu vuonna 1998, murha todettu poliittiseksi) sanoi, että Venäjän on annettava takaisin kaikki, minkä se on ottanut muilta kansoilta neuvostoaikoina tai se ei koskaan tunne demokratiaa.

Tästä voi sanoa, että Suomi ottaa tällä tavalla osaa Venäjän demokratian tuhoamiseen menemällä mukaan rikolliseen toimintaan vaikenemalla Stalinin rikoksista ja jättämällä korjaamatta ne.

Säälittävän naurettavalta näyttävät Saimaan kanavan vuokraneuvottelut. Kanavan vuokrasopimus umpeutuu vuonna 2013, ja nyt suomalaiset yrittävät neuvotella sopimuksen jatkamisesta sen sijaan, että yksinkertaisesti vaatisivat Venäjän miehittämänä olevat Suomen alueet takaisin.

Suomi joutuu maksamaan muun muassa siitä, että se juoksuttaa Imatralta jossakin tahdissa ilmaiseksi vettä Enson ja Rouhialan vesivoimaloihin, jotka suomalainen insinööri rakensi kolmeen kertaan. Nyt Venäjä myy näiden voimaloiden sähköä Suomelle. Sen lisäksi suomalaisten rakentaman ja myöhemmin Neuvostoliiton ryöstämän Saimaan kanavan vuokran maksu on suomalaisten veronmaksajien harteilla.

Tässä on nyt menossa samanlainen prosessi kuin monesti "idässä villeinä aikoina": varkaat vievät auton ja myyvät sitten sen takaisin omistajalle. Nyt kyseessä vain ovat vähän suuremmat varkaat, jotka ensin ryöstivät Karjalan ja ovat nyt vuokraamassa varastamaansa omaisuutta sen oikealle omistajalle.

Mainittuja menettelytapoja Suomessa usein perustellaan talous-, ystävyys- ja naapuruusintresseillä ja niiden "hyvän hengen" säilyttämisellä. Baltian maathan ovat aina sanoneet neuvostoajan politiikkaa miehityspolitiikaksi, ja se ei haittaa merkittävästi niiden ystävyyssuhteita, eikä maiden välisiä neuvotteluja, joiden taustalla on merkittävä talousnousu.

Sodasta asti polvillaan olleet suomettuneet nykyajan poliitikot ovat polvillaan vain juurtuneiden asenteiden takia (huom. poliitikot, ei Suomen kansa). Heidän ei ole tarvinnut taistella itsenäisyydestä ja nostaa kansaa panssareita vastaan ja siksi he eivät kykenee nyt edes puhumaan Karjalasta, Sallasta ja Petsamosta oman eduskunnan seinien sisällä.

Kun www.karjalatakaisin.tk:n aktivistit tulivat eduskuntatalolle 06.09.03, ei kansanedustajia siellä näkynyt. Kysymyksiäkin tähän asti Karjalan palauttamisesta venäläisjohdolle esittivät usein vain toimittajat, monesti muut suomalaiset, eivät poliitikot.

Kumartelut ja reverenssi Venäjän suuntaan jatkuvat myös EU-tasolla. Suomi oli nytkin ulkona, kun Baltian maat ja Unkari toivat Eettisen julkilausuman EU-parlamenttiin. Siinä ne luonnehtivat totalitaarisen kommunismin (minulla ei ole mitään teoreettista kommunismia vastaan) natsismin ja fasismin rinnalla sellaiseksi epäinhimilliseksi vallankäytöksi, pakkovallaksi ja murhakoneistoksi, joita moniarvoiset demokraattiset maat eivät saa hyväksyä.

Miksi Suomi ei mene mukaan kannustamaan niitä, vaikka itse on tähän asti kommunistijohtoisen maan miehityksen uhri? Jatkuuko vastaava suhtautuminen, kun uudet edustajat EU-parlamenttiin valitaan? Nykyisistä EU-parlamentin kandidaateista vain Alpo Rusi on uskaltanut puhua Karjalan palauttamisesta.

Minä korostan, että suomettumisjäykkyys on juurtunut selkärankaan, mistä mainitsi taannoin Ahtisaarikin. Suomettumispolitiikan haitat on tutkittava samalla tavalla kuin sisällissodan joukkomurhat ja maailmansodan aikaiset luovutukset saksalaiselle Gestapolle. On tutkittava, onko siitä haittaa nykyiselle ja tulevalle sisä- ja ulkopolitiikalle. Mutta ennen kaikkea suomalaispoliitikot on nostettava polviltaan!

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].