Tietoa kirjoittajasta


Matti Saarnisto
professori

Geologinen tutkimuskeskus.
Tiedeakatemian pääsihteeri.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

08.03.2004 [02]
»  KARJALAN LUONNON JA ESIHISTORIAN TUTKIMUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.03.2004
Matti Saarnisto

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALAN LUONNON JA ESIHISTORIAN TUTKIMUS

Suomalaisen Tiedeakatemian teemailta 08.03.04:
KARJALA, IDÄN JA LÄNNEN RAJAMAA

+++

'Nevan syntyessä 3300 vuotta sitten Laatokan pinta laski yli 10 metriä.'

Olojen vapautuminen Neuvostoliitossa 1980-luvun lopulla merkitsi suomalaisen geologisen ja arkeologisen kenttätutkimuksen ennennäkemätöntä aktivointia myös menetetyn Karjalan alueella, minne toisen maailmansodan jälkeen oli päästy vain satunnaisesti vierailemaan, monille tutkimuksen kannalta avainalueille ei lainkaan. Carpe diem - tartu hetkeen oli suomalaisten lähtijöiden mottona.

Yhteistyö venäläisten tutkijoiden ja instituuttien kanssa on ollut koko ajan kiinteää, myös 1990-luvun loppupuolella, kun tutkimuksen taloudellinen pohja oli romahtanut Venäjällä. Geologien yhteistyötahot olivat Pietarissa ja Petroskoissa ja arkeologeilla ennen muuta Pietarissa, missä Venäjän Tiedeakatemian materiaalisen kulttuurin laitos on ollut tärkein taho.

Karjalan geologisen tutkimuksen yksi painopiste on ollut jääkauden jälkeisessä ajassa, jolloin ihminen on ollut läsnä. Karjalan karttakuvan kehitykseen jääkauden jälkeen on ensisijaisesti vaikuttanut alueen paljastuminen Itämeren peitosta. Laajoja kuivan maan alueita oli mannerjäätikön peräydyttyä vain Kannaksen sisäosissa ja ennen muuta Raja-Karjalassa Laatokan pohjoispuolella. Muu alue oli veden peitossa. Karttakuva muuttui nopeasti, ja jo 10 000 vuotta sitten Karjala oli saanut liki nykyisen hahmonsa. Poikkeuksena oli Vuoksen-laakso ja Kannaksen pohjoisosa. Siellä vasta Nevan synty johti liki nykyiseen karttakuvaan.

Esihistoriallinen ihminen on ollut mukana Karjalan vaiheissa heti jääkauden jälkeen, ja hän on joutunut todistamaan joskus hyvinkin kouriintuntuvia luonnonmullistuksia. Ei ole tiedossa näkikö ihminen, kun Syväri runsaat 10 000 vuotta sitten syntyi, ja Äänisen vedet laskivat sitä kautta Laatokkaan. Varmaa sen sijaan on, että kivikauden ihminen joutui kokemaan, miten Saimaan vedet purkautuivat Laatokkaan 5700 vuotta sitten Vuoksenniskan padon murtuessa. Kivikautisen kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikat peittyivät äkillisen tulvan alle pitkin Laatokan rannikkoa.

Kolmas vaikuttava tapahtuma oli metallikauden alkuun noin 3300 vuotta sitten ajoitettu Nevan synty ja siinä yhteydessä tapahtunut Laatokan vedenpinnan raju lasku yli 10 metrillä. Naiden luonnonmullistusten perimmäisenä syynä on ollut jääkauden jälkeinen maanpinnan kohoaminen ja kallistuminen.

Geologinen kehitys on myös luonut edellytykset kiinteän asutuksen leviämiselle. Rannan siirtymisen seurauksena on järvien ja meren rannoille paljastunut viljavia vesijättömaita, joita on voitu raivata alkeellisillakin välineillä. Nevan syntyessä paljastuneet laajat laskumaatumat tarjosivat erinomaisen ympäristön maanviljelykulttuurin leviämiselle Karjalan kannaksen länsiosiin ja Laatokan Karjalaan. Suurin osa naiden alueiden pelloista on Muinais-Laatokan peitossa olleilla alueilla.

Paleoekologista tutkimusta ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta esihistoriallisessa Karjalassa eivät venäläiset tutkijat ole harrastaneet toisen maailmasodan jälkeen juuri lainkaan. Tähän tilanteeseen on tullut oleellinen parannus 1990-luvulla suomalaisten toteuttamissa tutkimushankkeissa Kannaksella, Laatokan Karjalassa ja erityisesti Valamon saarella.

Vanhimmat ihmistoiminnan merkit ulottuvat kivikauden loppuun noin 2000 eKr, ensimmäiset maanviljelyn merkit keskirautakaudelle 200 - 600 jKr. ja kiinteä maanviljelyn alku Laatokan pohjoisrannikolla viikinkiajalle 1000-luvulle jKr. Kiinteä maanviljely osaltaan loi pohjaa viikinkiajan ja ristiretkiajan tavattoman runsaalle asutukselle. Ei olisi yllättävää, jos todisteita vielä vanhemmasta maankäytöstä ja erityisesti maanviljelystä löytyisi uusissa tutkimuksissa ja uusilta alueilta.

Menetetyn Karjalan arkeologisen tutkimuksen 150-vuotinen historia on intensiteetiltään epätasainen. Tutkimushistorian erikoispiirteet johtuvat valtiollisten rajojen siirtymisestä.

Arkeologinen tutkimus luovutetussa Karjalassa näivettyi ja keskeytyi sotien jälkeen liki 30 vuodeksi. Venäläiset arkeologit käynnistivät tutkimukset merkittävässä laajuudessa vasta 1970-luvulla, jolloin aineisto alkoi jälleen karttua. Painopisteenä oli rautakausi, kun sen sijaan kivikauden tutkimusta ei juurikaan tehty. Venäläis-suomalainen arkeologinen yhteistyö käynnistyi 1980-luvun lopussa, ja se kehittyi monitieteiseksi, kun mukaan liitettiin luonnontieteellisiä tutkimuksia maakäytön historiasta, ennen muuta varhaisesta maanviljelystä.

Venäjän tutkimuslamasta huolimatta arkeologinen tutkimusyhteistyö etenee ja tuottaa nopeasti uusia tuloksia. Aivan viime vuosilta, 2000-luvulta, on erityisesti mainittava Karjalan kivi-kauden tutkimuksen elpyminen. Uusien suomalaisten innovaatioiden myötä on alueelta löydetty lyhyessä ajassa kymmeniä uusia kivikautisia asuinpaikkoja.

Karjala on arkeologisesti erittäin rikas alue verrataanpa sitä mihin tahansa muuhun Suomen alueeseen. Avaimet Suomen asutushistoriaan ovat monessa mielessä Karja-lassa, Kannaksella ja Laatokan luoteisrannalla.

Tunteaksemme omat juuremme meidän täytyy tuntea myös nykyisen itärajan taakse jääneen alueen esihistoria. Uudet tutkimukset voivat vastaisuudessa muuttaa voimakkaasti - ja hyvinkin nopeasti -nykyistä kuvaamme Karjalan esihistoriasta. Tähän viittaavat jo mainitut kivikautiset asumuskuopat, joiden suuri määrä on yllättänyt tutkijat. Niin ikään käsitys Karjalan pronssikaudesta, vanhemmasta metallikaudesta ja keskirautakaudesta (1800 eKr. - 800 jKr.) on löytöjen vähäisyydestä johtuen vielä puutteellinen ja jossain määrin ristiriitainenkin paleoekologisen aineiston kanssa, joka näyttää osoittavanjatkuvaa asutusta toisin kuin esinelöydöt.

Keskiaikaisen Viipurin arkeologiset kaivaukset käynnistyivät Aleksandr Saksanjohdolla 1999. Kyseessä on pelastuskaivaus, ja pieni tutkijajoukko voi tehdä vain rajallisilla alueilla systemaattista työtä.

Muinaisjäännösten suojelun ongelmat Venäjällä koskevat myös luovutetun Karjalan arkeologista kulttuuriperintöä, ja valitettavasti korvaamattoman arvokkaita kohteita on tuhoutunut Viipurin kaivauksissa on paljastunut vanha puukaupunki, jonka laajuutta voi vai arvailla. Joulun alla 2002 valmistui ensimmäinen radiohiiliajoitus alimmasta puurakennelmasta Kellotornin lähellä. Se on 1270-luvulta, ja vaikka yhden ajoituksen perusteella on uskallettua tehdä johtopäätöksiä, on todennäköistä, että kuva myös Viipurin alueen asutuksesta ennen Viipurin linnan rakentamista tulee oleellisesti täydentymään.

Esitelmä perustuu syksyllä 2003 ilmestyneeseen Viipurin läänin historian I osaan 'Karjalan synty', jonka toimittaja on Matti Saarnisto.

Teos: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty, toim, Matti Saarnisto, graafinen suunnittelu Heikki Kalliomaa, 560 s. kustantaja Karjalan Kirjapaino Oy, painopaikka Gummerus Kirjapaino Oy, 2003. Teoksen julkaisemista ovat tukeneet Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Suomen Akatemia, Geologian tutkimuskeskus, Suomen Kulttuurirahasto, Niilo Helanderin Säätiö, Karjalan Kulttuurirahasto, Karjalan Säätiö ja Karjalan Liitto.

Teoksen artikkelit:

Matti Saarnisto, Karjalan geologia; Karjalan luonnonmaiseman synty
Heikki Simola, Karjalan luonto ja ihminen
Pirjo Uino, Karjalan arkeologiaa 150 vuotta
Matti Huurre, Viipurin läänin kivikausi
Mika Lavento, Viipurin läänin pronssikausi ja vanhempi metallikausi
Pirjo Uino, Keskirautakausi noin 300-800 jKr. Viikinkiaika noin 800-1100 jKr,
Aleksandr Saksa - Pirjo Uino - Markus Hiekkanen, Ristiretkiaika 1100-1300 jKr.
Markus Hiekkanen, Viipurin lääni - rautakaudesta keskiaikaan

Teoksen artikkeleita täydentävät tietoruudut muun muassa Laatokan ympäristön kallioperästä (Tapio Koistinen), kulttuurikasvien jäänteistä (Terttu Lempiäinen), muinaiskarjalaisista puvuista Kalevalan kuvituksessa (Pirkko Sihvo), Karjalan muinaislinnoista (Jussi-Pekka Taavitsainen), Karjalan kielimuotojen alkuperästä (Juha Leskinen) ja Karjala-sanan alkuperästä (Janne Saarikivi).


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].