Tietoa kirjoittajasta


Jukka Korpela
professori

Joensuun yliopisto
Kirjoittajan muita artikkeleita

08.03.2004 [02]
»  KARJALA – ITÄ JA LÄNSI KESKIAJALLA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.03.2004
Jukka Korpela

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALA – ITÄ JA LÄNSI KESKIAJALLA

Suomalaisen Tiedeakatemian teemailta 08.03.04:
KARJALA, IDÄN JA LÄNNEN RAJAMAA

+++

Raja ja rajavastakohtaisuus idän ja lännen välillä on ollut keskeinen teema puhuttaessa Karjalasta ja Viipurin läänistä. Taustalla on kansallisromanttinen näkemys Suomen historiasta, jossa maallemme ja kansallemme on annettu ylihistorialliseksi tehtäväksi etuvartioasema läntisen sivistyksen rajamaana.

Perinteinen vastakohtaisuus on kiteytetty ns. Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajalinjaan. Tämän paradigman varaan on rakennettu niin kielitieteellisiä, kansatieteellisiä kuin arkeologisiakin tulkintoja. Ne kaikki puhuvat idän ja lännen kohtaamisesta omassa kontekstissaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että vastakohtaisuus ja raja muodostuivat vasta osana uudenaikaista valtionmuodostusta ja sen legitimoimista. Viipurin alue ja Kannas joutuivat vähitellen osaksi Itämeren kaupallista maailmaa viikinkiajalla, koska eräs Pohjois-Euroopan keskeisistä kauppareiteistä oli Nevajoki.

Kun sydänkeskiajalla vähitellen vahvistunut kuninkaanvalta pyrki kontrolloimaan kaupassa liikkunutta varallisuutta, perustettiin myös Laatokan ja Suomenlahden pohjukan alueelle kontrollikeskuksiksi linnoja. Viipuri rakennettiin Ruotsin kuninkaan pysyvän läsnäolon keskukseksi.

Uusi linna toi paikalle paitsi kuninkaan kontrollin, niin se joutui kokoamaan itselleen resursseja ympäristöstään. Nain oli organisoitava pysyvää verotusta ja paikallista hallintoa niin laajalle alueelle kuin se linnasta käsin oli mahdollista.

Hallinnon legitimointi edellytti paitsi pakkoa myös sen markkinointia paikallisväestölle, mikä oli pääosin kirkon tehtävä. Vähitellen lähiseutujen väki adaptoitui uuteen valtaan ja heistä tuli osa Ruotsia. Samalla tavalla ja samoihin aikoihin Novgorod organisoi valtansa edustajaksi Käkisalmen. Kyse ei ollut siitä, että paikallinen väestö olisi aiemmin muodostanut jonkin ylipaikallisen karjalaisen kokonaisuuden, joka olisi kokonaisuudessaan liitetty näihin keskuksiin tai jonka hallitseminen olisi jaettu Ruotsin ja Novgorodin välillä.

Sydänkeskiaikainen valtakunta ei ollut territoriaalinen valtio. Valtakunta toteutui vain kuninkaan omalla tai hänen edustajiensa läsnäololla. Näin niin Viipuri kuin Käkisalmikin olivat erillisiä keskuksia pikemmin kuin toisiaan vastassa olevia rajalinnoituksia.

Pähkinäsaaren rauhan rajalla puolestaan määriteltiin lähinnä kaupallisia intressejä alueella. Se ajoittaiset uusimiset ja välirauhat eivät tarkoittaneet sotia, vaan määräaikaisten kauppasopimusten solmimista.

Tämän todellisuuden ulkopuolella eli perheyhteisöissään kaskeamista ja metsästystä harjoittanut suomalais-ugrilainen maailma, jota tämä todellisuus pyrki vähitellen adaptoimaan itseensä.

Perinteisessä historiassa kutsutaan kolonisaatioksi sitä prosessia, jolla Ruotsin kuningas ja Novgorod liittivät omaan valtaansa syrjäseutuja julistamalla niiden maat uudisasukkaiden omaisuudeksi. Kyse oli kuitenkin vain regaalioikeuden ulottamisesta erämaihin ja siten maiden ja asukkaiden liittämisestä valtakunnan veroalamaisiksi. Alueilla näet asuttiin jo aiemmin, mutta niillä vallinneet omistuksen normit eivät täyttäneet eurooppalaisia kriteerejä.

Tätä väestöä kontrolloimaan perustettiin uusia seurakuntia ja linnoja. Näin organisoitui myös Viipurin voutikunta 1400-luvun kuluessa alueeksi, jolla oli alueellinen ulottuvuutensa, jota voi kutsua linnalääniksi ja joka kasvoi yhteen "muun Suomen" kanssa.

Moskovan valtakunnan tunkeutuminen pohjoiseen 1470-luvulla sai aikaan sen, että vastaavanlainen vallan territorialisoituminen tapahtui Laatokan pohjois- ja länsirannalla. Lopulta Ruotsin kuninkaan ja Moskovan suuriruhtinaan intressit törmäsivät keskenään ja niiden legitimoinnille piti antaa ylihistoriallinen aatteellinen merkitys.

Pääkaupunkien propagandassa tämä näkyy jo pian 1400-luvun lopulla ja varsinkin 1500-luvulla. Paikallistodellisuuteen se tuli osana yleistä oppivelvollisuutta. Keskiaikaisessa todellisuudessa ajatus bysanttilaisuuden ja roomalaiskatolisuuden, idän ja lännen ideologisesta rajasta on liioittelua.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].