Tietoa kirjoittajasta


Alpo Rusi
valt. tohtori

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.03.2017
»  ITSENÄISYYTEMME UHAT JA MAHDOLLISUUDET

22.03.2015
»  SUOMI TARVITSEE HYBRIDISODAN VASTAISEN STRATEGIAN

03.04.2004 [02]
»  "KARJALAN KYSYMYS" SUOMEN EU-POLITIIKASSA

11.03.2001 [02]
»  "KARJALAN KYSYMYS" SUOMEN EU-POLITIIKASSA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

03.04.2004
Alpo Rusi

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

"KARJALAN KYSYMYS" SUOMEN EU-POLITIIKASSA

Valt. tohtori, ulkoasiainneuvos Alpo Rusin alustus
Karjalan Liitton Karjala kysymys -seminaarissa
Karjalatalolla, Helsingissä 02.04.2004, julkaisuvapaa

Kuvia tilaisuudesta

+++

Ranska menetti historiallisesti arvokkaan Elsass-Lothringenin ranskalais-saksalaisessa sodassa 1871. "Siitä ei tule koskaan puhua, sitä pitää koko ajan ajatella", Ranskassa tuli tavaksi sanoa. Sama saattaa päteä luovutettuun Karjalaan.

Maakunnasta, joka on osa suomalaista identiteettiä, kulttuuria ja historiaa, ei voida luopua ainakaan ajatuksissa. Suuret ikäluokat tosin ensiksi luopuivat, mutta nyt ovat iän myötä havainneet, että omien juurien tunteminen on osa tervettä itsetuntoa. Ennen sotia Karjala oli Suomen vilja-aitta, nyt se on kasvanut umpeen, rämettynyt.

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan valtioiden rajat vedettiin sodan lopputuloksen mukaan. Sodan jälkeen suomalaiset odottivat, että pieniä maita kohdeltaisiin Pariisin rauhankonferenssissa oikeudenmukaisesti. Suomi ei saanut oikeutta edes länsiliittoutuneiden piirissä. Stalinin poliittinen asema oli 1940-luvun lopulla niin vahva, että länsimailla ei ollut voimaa puolustaa Suomen kaltaista rajamaata. Seikka, josta nekin saivat maksaa karvaasti kylmän sodan pitkityttyä.

Seurasi maanosan poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen kahtiajako. Neuvostoliiton vaikutuspiirissä valtiot olivat muodollisesti itsenäisiä, mutta todellisuudessa epäitsenäisiä "vasallivaltioita" tai suorastaan Neuvostoliiton osavaltioita. Suomen asema oli erityistapaus: maa oli sidottu Neuvostoliiton puolustusjärjestelmään, mutta monin taloudellisin ja institutionaalisin sitein säilyi osana Länsi-Eurooppaa.

Suomi luovutti sodan seurauksena kymmenen prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle, evakuoi lähes puoli miljoonaa kansalaistaan luovutetulta alueelta sekä vuokrasi Porkkalan 50 vuodeksi sotilastukikohdaksi. Lisaksi vuoteen 1952 maksettiin sotakorvauksia sodista, joita maa ei ollut aloittanut.

Karjalan pakkoluovutusta on pidetty pysyvänä menetyksenä. Virallisissa kannanotoissa on korostettu, että Suomi on vahvistanut Karjalan menetyksen sodassa ja kolmessa rauhanteossa 1940, 1944 ja 1947. Karjalan kysymys on yksi niistä historian ongelmakohdista, joita ei käsitellä Suomen ja Venäjän neuvottelupöydissä. Kylmän sodan aikana suomalaiseen eliittiin taottiin KGB-upseeri Albert Akulovin Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen syyskuussa 1968 kokoomuksen puoluesihteeri Veikko Tavastilalle esittämä näkemys: "Neuvostoliitolla ei ole mitään kokoomuksen antikommunismia vastaan kunhan samalla otetaan huomioon Neuvostoliiton nykyinen asema Euroopassa ja että sitä pidetään vakiona".

Kaksi vuosikymmentä Prahan kevään tukahduttamisesta romahti neuvostojärjestelmä. Se, mikä oli vakio 1968, ei sitä ollut enää 1989. Euroopan rajoja ryhdyttiin vetämään uudelleen. Saksat yhdistyivät, Baltian maat itsenäistyivät, Jugoslavia hajosi ja Euroopan unioni sekä Nato laajentuivat.

Mutta mikä oli Suomen asema tässä mullistuksessa? Berliinin muurin romahtaminenhan merkitsi myös toisen maailmansodan jälkeisten epäoikeuksien korjausta. Mikä arvo oli vuosien 1940, 1944 tai 1947 rauhan sopimuksilla? Suomi saattoi toki liittyä Euroopan unioniin, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos Neuvostoliiton asema olisi pysynyt samana kuin vuoden 1968 syksyllä.

Mutta onko Suomessa arvioitu laajemmin niitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita Suomi joutui kokemaan toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen? Valtasukupolvi ei 2000-luvun alussa kyseenalaista toimintaansa 1970-luvulla. Neuvostoliiton arvostelun kieltäneen "rauhanlain" ajaminen nähtiin joko reaalipoliittisena järkeilynä tai edistyksellisenä toimintana pyrkimyksissä päästä "sosialismin ytimeen".

K. A. Fagerholm osui varmaan osin oikeaan todetessaan taistolaissukupolvesta, että "tämän päivän akateeminen nuoriso haluaa mieluummin johtaa kuin palvella". Vanha pois, uusi tilalle. Vuonna 1989 uudesta tulikin vanha. Karjalan kysymys on yksi niistä monista lähihistorian mustista aukoista, joiden rehellinen käsittely on osa kansallisen itsetunnon tervehdyttämistä ja nähtävä osana suomalaisen kulttuurin "de-stalinisointia". Karjalan kysymys on tässä mielessä uusi, ei vanha asia.

Tämän kylmän sodan aikana syntyneen henkisen tai perati poliittisen paradigman murtaminen -uuden määrittely - on haaste koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Karjalan kysymys noussee silti ehkä nopeimmin myös suomalaiseen keskusteluun sen pesänselvityksen yhteydessä, joka tehdään Euroopan unionin piirissä kommunismin vaikutuksista entisten Neuvostoliiton vasallivaltioiden liittyessä uuden itsetunnon pohjalta Euroopan unioniin.

Suomen sotasyyllisyys oli poliittisesti määritelty traktaatti, osa laajempaa rauhansopimusjärjestelyjen kokonaisuutta. Mutta todellisuudessa Suomi oli maailmansodan uhri, ei syyllinen. Suomen kohtaloa voidaan silti tarkastella turvallisuuspoliittisena tragediana.

Marsalkka Mannerheim on muistelmissaan korostanut, että paremmin varustautuneena Suomi olisi välttänyt sekä talvisodan mutta todennäköisesti myös jatkosodan. Sotasyyllisiksi tämäkään mahdollinen turvallisuuspoliittinen erehdys ei maan johtajia silti oikeuta nimittelemään. Mutta "Mannerheimin linja" olisi saattanut muuttaa ei vain Suomen historiaa, vaan laajemminkin Euroopan pohjoisosien poliittista maantiedettä.

Talvisodan seurauksena Suomessa toteutettiin valtaisa karjalaisväestön evakuointi. Lähnes puoli miljoonaa siviiliä siirrettiin vaurailta Karjalan kannaksen mailta lähinnä Länsi- ja Pohjois-Suomeen. Sama toteutettiin kesällä 1944 sodan vielä kestäessä karjalaisten palattua jatkosodan aikana koteihinsa. Kyse oli eräänlaisesta suuren luokan siviilikriisinhallintaoperaatiosta.

Käsite "siirtolaiset" synnytti Suomeen tosiasiassa ruotsalais- ja saamelaisväestön ohella uuden "vähemmistön", mitä ei kuitenkaan hevillä myönnetty. Karjalasta saapuneet "siirtolaiset" kokivat kuitenkin - ainakin jonkin ajanjakson verran ja johonkin mittaan - vähemmistökansallisuuden kohtalon. Karjalaisten evakkojen historia tulisikin kartoittaa perusteellisesti.

Tutkijoiden mukaan kansan keskuudessa levisi näkemys, että karjalaiset muodostavat ihmistyypin, joka haluaa aina sekaantua muiden asioihin. "Evakkoihin" kohdistui myös suoranaista vihaa, koska heidän tulonsa johti laajoihin maaomistuksen uusjärjestelyihin pika-asutuslain seurauksena. Vihaa herätti myös se kielisuojan kannalta ylimitoitettu lainsäädäntö, jolla Suomen ruotsinkielinen väestö säästettiin asiallisesti ottaen siirtolaisten asuttamiselta. Jälleenasuttamisessa oli kuitenkin esimerkki todella tehokkaasta politiikasta, joka vahvisti yhteiskunnallista vakautta.

Luovutetun Karjalan asema

Luovutettua Karjalaa ei toisen maailmansodan jälkeen ole vakavasti nostettu Suomen ja maan itäisen naapurin välisien keskustelujen kohteeksi. Porkkalan palautus suotuisien kansainvälisten suhdanteiden yhteydessä vuonna 1955 antoi toiveita siitä, että Neuvostoliitto olisi ollut valmis keskustelemaan Karjalasta.

Samoihin aikoihin 1954 Krimin niemimaa siirrettiin Venäjän yhteydestä Ukrainaan. Tämä ele tosin oli lähinnä poliittista teatteria, koska Neuvostoliitossa rajat olivat jokseenkin muodollisia hallinnollisia, ei valtioita erottavia rajoja. Mutta vuonna 2000 Krimin niemimaa on osa Ukrainaa. Katariina ll:n 1783 valloittama niemimaa jäi Venäjän kannalta "vaaralle puolelle" Neuvostoliiton romahdettua.

Toive Karjalan palauttamisesta 1955 ei toteutunut, vaikka presidentti Urho Kekkonen oli vaalikampanjassaan 1956 pitänyt palautuskeskustelua esillä. Keskustelulta oli vienyt terän myös jälleenasutuspolitiikan tehokkuus. Karjalaisväestö alkoi juurtua uusille asuinsijoilleen, eikä voimia riittänyt paluumuuton poliittisluonteiseen esillä pitämiseen. Kylmän sodan voimapoliittisessa konstellaatiossa Karjalan kysymys sai muutoinkin väistyä.

Samalla hiipui Karjalan kysymyksen kansainvälisoikeudellinen arviointi. Mutta historiallisten tosiseikkojen valossa Suomella tulee olla oikeus todeta, että vaikka luovutettu Karjala on nyt osa Venäjää, Suomi menetti sille tärkeät maa-alueet sekä talvi- että jatkosodan seurauksena. Kumpaakaan sotaa ei Suomi aloittanut. Itsenäisen Suomen "luonnolliset" rajat ovat siten vuoden 1920 Tarton rauhan rajat.

Kylmän sodan jälkeen Euroopassa on muutettu monia rajoja. Tämä nojautuu ETYJ:in periaatteille. Länsi-Balkanilla on edelleen lähimain kriisitila, koska Kosovon asemasta ei vallitse kansainvälistä yhteisymmärrystä. Paatoksen tekee aikanaan YK:n turvallisuusneuvosto. Myös Serbia ja Montenegron valtioliitto pysyy hauraana vielä pitkään. Unkarin tullessa EU:n jäseneksi toukokuussa 2004 maa saattaa kohdistaa erityistä huomiota Serbiassa olevaan unkarilaisvähemmistöön Vojvodinan maakunnassa. Venäjä on esittänyt huolestumisensa eri yhteyksissä venäläisvähemmistöjen asemasta etenkin Baltian maissa.

EU ja Karjala

EU:n jäsenenä Suomella on velvollisuus pitää huoli oman lähimenneisyytensä arvioimisesta. Rehellinen lähimenneisyyden läpivalaisu osoittaa todelliset sankarit ja uhrit. Tässä suhteessa keskustelu on varmuudella riittamätöntä. Totuuksina alkavat elää yhden aikakauden - kylmän sodan kauden - arviot. Kyse oli kuitenkin ajanjaksosta, jolloin Suomen tuli unohtaa kansainvälinen oikeus ja nojautua voimapoliittisten realiteettien mukaisiin kannanottoihin. "Kreml ei ole raastuvanoikeus", murahteli presidentti J. K. Paasikivi niille, joiden mielestä Suomen asema tulisi nojautua kansainvälisen oikeuden periaatteille.

Juutalaisten tuhoamiset ja monet muut toisen maailmansodan traagiset yksityiskohdat ovat tanaan historiallisen arvioinnin kohteena. Suomessa on keskusteltu viime viikkoina sodan aikana "luovutetuista" sotavangeista ja siviileistä, mutta omat perustelunsa on sille, että keskustelua käydään myös "pakkoluovutetusta" Karjalasta. Nain siksi, että Suomi korostaa kansainvälisen oikeuden, ETYJ:in ja YK:n asemaa. Tässä hengessä ympäristösuojeluneuvos Olli Paasivirta esitti Suomen Kuvalehdessä (25.9.1998) luovutetun Karjalan muuttamista YK:n kansallispuistoksi.

EU on kehitellyt erilaisia ohjelmia ja politiikkalohkoja itänaapureitaan varten. Vuonna 1991 unioni käynnisti teknisen avun ohjelman (Tacis) IVY-maiIle ja Mongolialle. Ohjelman avulla edistetään markkinataloutta ja demokratiaa sekä lisätään yhteistyötä EU:n ja kohdemaiden välille. Summat eivät ole vahaisia.

Vuonna 2003 ohjelmalle oli budjetoitu lähes puoli miljardia euroa. Tämä ohjelma on kohdentunut esimerkiksi Suomen ja Venäjän raja-alueohjelmiin. Vuosina 2004-2006 näille ohjelmille saataneen 16 miljoonaa euroa yhteensä 129 miljoonan euron rajaohjelma-budjetista.

EU:n alkava laajennus mullistaa lähialuepolitiikat. Käytännössä kyse on "Laajempi Eurooppa" -strategian pohjalta käynnistyneen vakausvyöhykkeen luomisesta EU:n itärajan välittömään läheisyyteen ns. uusien naapuruusohjelmien avulla. EU:n komissio valmistelee naita ohjelmia avoimuuskäytännön mukaisesti. Suomen ajama EU:n pohjoinen ulottuvuus saa oletettavasti uusia rahoitusmahdollisuuksia.

On kuitenkin selvää, että kansainvälisoikeudelliselta kannalta Karjalan kysymys ei ratkea EU:n vakausohjelmilla. Itä-Suomen talouskehitykselle Karjalan menetys oli kova isku, josta se ei ole toipunut. EU:n avulla saadaan joitain korjauksia. Mutta vähintä on, että suomalaiset muistavat historian ja siihen liittyvät vääryydet. Myös Karjalan kysymyksen osalta. Vain nain rakennetaan turvallista Eurooppaa. Suomella on siten uudessa Euroopassa tehtävä, joka liittyy lähihistorian uudelleenarvioimiseen.

Saksassa on korkealta viranomaistaholta esitetty, että entisten sosialistimaiden tullessa EU:hun, kommunismin pesänselvityksestä tulisi tehdä "eurooppalainen kysymys". Karjalan kysymys" liittyy tähän pesänselvitykseen. EU:n pohjoisessa ulottuvuudessa tulisi olla paikka Karjalan jälleenrakentamiselle. Mutta tällainen ei voi tapahtua ilman vastavuoroisuutta. Miten sellainen määritellään kun kyse on alueesta, joka on anastettu väkivallalla tai virallisemmin sanottuna menetetty sodissa?

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].