Tietoa kirjoittajasta


Martti Valkonen
toimittaja

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

07.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ HÄIVYTTÄÄ TALVISOTAA NÄKYVISTÄ

04.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ ANTOI OPPITUNNIN HISTORIASSA 

28.01.2005 [02]
»  DERJABIN OHITTI STALININ JA HITLERIN YHTEISTYÖN

21.01.2005 [02]
»  PROVOKAATION ALKULÄHTEELLÄ

09.01.2005 [02]
»  KESKIAIKAA PAHIMMILLAAN: KARJALAISET OLIVAT VAPAATA RIISTAA

13.11.2004 [02]
»  HISTORIAN TAJUA KARJALAAN ASTI

08.11.2004 [02]
»  VENÄJÄ LUOVUTTI ALUETTA KIINALLE

22.10.2004 [02]
»  KENRAALI HÄGGLUND KYSYY

22.10.2004 [02]
»  YKSIMIELISYYS ON VOIMAA

20.10.2004 [02]
»  LAUKKANEN: AHTISAARESTA PALAUTUKSEN SELVITYSMIES

20.10.2004 [02]
»  UOSUKAINEN EI HOIDA TULEHDUSTA

15.10.2004 [02]
»  DERJABIN LÄHTI HYÖKKÄÄMÄÄN

11.10.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PARANTAA SUHTEET

27.09.2004 [02]
»  TUOMIOT PURETTAVA

03.09.2004 [02]
»  PAHAA SUOMEA KEN PELKÄISI!

01.09.2004 [02]
»  KARJALA JA ITÄ-SAKSA

24.08.2004 [02]
»  KODIN ÄKILLINEN MENETYS ON EVAKKOJEN TRAUMA

23.08.2004 [02]
»  JYKEVÄ KARJALAISUUDEN MONUMENTTI KANGASALLA

22.08.2004 [02]
»  VENÄJÄLLÄ HAUKUTAAN TAAS BALTIAN MAITA

12.08.2004 [02]
»  KETUNHÄNTÄ KAINALOSSA

06.08.2004 [02]
»  KGB NAUTTII SUOMESSA YHÄ PELKOA JA KUNNIOITUSTA

04.08.2004 [02]
»  PUOLAN KANSANNOUSUN HOITAMATON PERINTÖ

10.07.2004 [02]
»  KURJISTA KURJIMMILLAAN ON KARJALA JUURI NYT

05.07.2004 [02]
»  POLIITTISEN VAISTON PETTÄESSÄ

02.07.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PYÖRII AKANVIRRASSA

04.06.2004 [02]
»  MILJOONAN SUOMALAISEN VÄHEMMISTÖ

03.06.2004 [02]
»  KANSALLISTEN ETUJEN KIRJO LAAJENEE EU:SSA

31.05.2004 [02]
»  SCHRÖDER UNOHTI ITÄISEN EUROOPAN

26.05.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS ON YHÄ TABU

25.05.2004 [02]
»  TOTALITARISMIN TUOMIO HERÄTTÄÄ EMPIMISTÄ

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

05.04.2004
Martti Valkonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

VENÄJÄ ON OSOITTANUT VALMIUKSIA KESKUSTELUUN

Venäjä ei ole ollut lainkaan niin vaitelias ja aloitteeton Karjalan kysymyksen osalta kuin Suomessa on tapana antaa ymmärtää. Venäjän poliittiset johtajat ovat runsaan vuosikymmenen aikana useaan otteeseen yrittäneet avata keskustelua suhteiden ongelmakohdista, mutta Suomen johtajat eivät ole tarttuneet tilaisuuksiin.

Jopa juuri tätä nykyäänkin saattaa jokin keskusteluyhteys olla olemassa Suomen ja Venäjän välillä Karjalan kysymyksestä. Siitä on olemassa viitteitä, mutta johtavat poliitikot eivät keskustele niistä ainakaan julkisuudessa.

Karjalan Liiton Karjalan kysymys -seminaarissa liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen ja seminaarin eräs alustaja, osastopäällikkö Harry Helenius ulkoministeriöstä, sanoivat molemmat, ettei Venäjä ole osoittanut kiinnostusta Karjalan kysymyksen avaamiseen.

Tapahtuneiden asioiden ja annettujen lausuntojen valossa kumpikin heistä erehtyi tai he tulkitsevat Venäjän johtajien avaukset ja kädenojennukset pelkiksi tyhjiksi kohteliaisuuskuvioiksi ilman sisältöä.

Sellainen tulkinta olisi merkillisen kielteinen, sillä Venäjän johtajien esiintymiset voidaan nähdä myös myönteisessä ja aktiivisessa valossa.

Karjala-seminaarissa Laukkanen sanoi ainakin kahteen kertaan: "Venäjä ei ole osoittanut pienintäkään merkkiä valmiudesta keskustella Karjalan kysymyksestä."

Väite leijuu ilmassa ja jää perustelematta, koska Suomi ei ole käyttänyt tilaisuutta kysyä Venäjän johdolta, mitä he kulloinkin ovat tarkoittaneet, kun he ovat antaneet erilaisia poliittisia tarjouksia ja viittailuja.

ENSIMMÄINEN TARJOUS

Ensimmäinen esimerkki Venäjän ylimmän johdon antamasta avoimesta tarjouksesta keskustella aivan kaikesta maiden välillä saatiin kesällä 1992. Silloinen presidentti Boris Jeltsin avasi keskustelua presidentti Mauno Koiviston kanssa vierailullaan Suomessa. Jeltsin sanoi valitellen, että Neuvostoliitto pyrki jatkuvasti puuttumaan Suomen asioihin ja teki Suomelle monenlaista vääryyttä.

Presidentti Koivisto ei tarttunut Jeltsinin ojennettuun käteen, vaan huitaisi tämän avoimen anteeksipyyntöyrityksen historian roskakoriin sanoessaan "meidän suomalaisten tottuneen sellaiseen" ja jätti koko asian sikseen ryhtymättä keskustelemaan ainakaan julkisuudessa tai edes päivällispuheissa. Koivistolle tarjottiin silloin tilaisuutta ryhtyä selvittämään kaikkia historian sotkuja ja rikoksia Neuvostoliiton aikakaudelta Suomen suhteissa.

On tietenkin turha jälkeenpäin jossitella historian tapahtumista, mutta yksinkertainen tosiasia on, että meistä kukaan ei nyt tiedä, mihin kaikkeen presidenttien keskustelu olisi johtanut, jos Suomen presidentti olisi uskaltanut tai ymmärtänyt ottaa kiinni ohikiitävästä hetkestä.

TOINEN TARJOUS

Toinen vastaava avaus tarjoutui Kremlissä 1994, kymmenen vuotta sitten, kun presidentti Martti Ahtisaari oli valtiovierailulla Venäjällä. Vastatessaan lehdistön talvisotaa koskeneeseen kysymykseen presidentti Jeltsin sanoi: "Me presidentti Ahtisaaren kanssa emme hyväksy Stalinin aggressiivista politiikkaa, kun hän hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939."

Tuolla hetkellä Venäjän presidentillä oli selvää valmiutta keskustella jälleen kaikista ongelmista maitten välillä, mutta Suomen presidentti ei tarttunut tilaisuuteen. Tuostakaan hetkestä ei kukaan voi nyt sanoa, mihin se olisi saattanut johtaa, mutta se voidaan sanoa täysin varmasti, että Venäjän johto osoitti siinä aktiivisesti jopa hämmästyttävää valmiutta ryhtyä puhumalla puhdistamaan pöytää.

Myöhemmin Ahtisaari kokosi vaikutelmiaan yhteen ja totesi televisiohaastattelussa 90-luvun lopulla, että "Suomen epäoikeudenmukainen kohtelu ja Karjalan kysymys ovat aina Venäjän kaikkien johtajien alitajunnassa" epäkohtina. Ahtisaari antoi vaikutelman, että hän odottaa alitajunnan pusertavan jossakin vaiheessa jonkin ratkaisun reaalimaailmaan.

LISÄÄ VIRKAMIEHILTÄ

Jo ennen Jeltsinin ensi vierailua olivat venäläiset diplomaatit ja virkamiehet eri tasoilla puhuneet avoimesti rajakysymyksestä ja sen olemassaolosta. Muiden ohella jopa Neuvostoliiton aikainen aggressiivinen suomensyöjä Juri Derjabin sanoi lehtihaastatteluissaan, että rajakysymys on olemassa ja hän myös tunnusti, että Viipuri kaikessa rappiossaan on Venäjän häpeä.

Derjabin ja monet hänen venäläiset virkamieskollegansa, puolueen toimihenkilöt ja salaisen poliisin edustajat olivat kaikki selvästi valmistautuneet suhteiden muuttumisen ohella rajan muuttamiseen. Se oli lyhyehkö uusien ajatusten ja omantunnon aika Venäjän politiikassa.

Suomalaisetkin ovat kertoneet epävirallisesti, että Neuvostoliiton sortumisen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä käydyissä virkamiestason neuvotteluissa uusista sopimuksista venäläinen osapuoli osoitti valmiutta keskustella rajoista.

Karjalan Liiton seminaarissa osastopäällikkö Helenius ulkoministeriöstä muisteli, että suomalainen virkamiesvaltuuskunta tutki rajoja ja rajakysymystä. Lopulta Suomi päätyi ratkaisuun olla nostamatta rajoja eli Tarton rauhan rajan palauttamista neuvottelupöytään.

Virkamiehet eivät tietenkään itse voineet tehdä sellaista päätöstä. Ratkaisu oli lopulta Suomen ulkopolitiikan johtajien eli tasavallan presidentin käsissä. Koivisto oli tuolloin presidenttinä ja Paavo Väyrynen ulkoministerinä.

Mistään ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että Karjala olisi jo palannut Suomen yhteyteen, jos Suomi olisi vastannut myönteisesti noihin hyvin lukuisiin Venäjän tekemiin avauksiin. Silti voi aivan varmasti väittää, että myönteinen vastaus olisi avannut keskusteluja ja parantanut olennaisesti maiden välisiä suhteita, poistanut ennakkoluuloja ja pelkoja ja ollut molemmille maille henkisesti, kulttuurisesti, kansallisesti ja taloudellisesti erittäin tuottoisaa ja rakentavaa.

On vain inhimillistä, että tuolloin toista vuosikymmentä sitten kielteistä rajaneuvotteluratkaisua tekemässä olleet suomalaiset poliitikot ja virkamiehet nyt haluavat luetella mahdollisimman monia syitä päätökselleen olla keskustelematta rajoista.

Hehän voisivat itse asiassa myös luetella varsin monia avoimia syitä tehdä myönteinen ratkaisu ja aloittaa rajakeskustelut, elleivät he haluaisi niin kovasti jälkeenpäin todistaa olleensa ehdottomasti oikeassa.

PUTININ TARJOUS

Karajalan Liiton seminaarissa viralliset alustajat korostivat erikseen, ettei Venäjän nykyjohto eli presidentti Vladimir Putin ole osoittanut minkäänlaista valmiutta mihinkään keskusteluihin Karjalasta. Näin väittivät suomalaiset, kun taas venäläiset alustajat eivät halunneet puhua edes Karjalan kysymyksestä, vaan olisivat vaihtaneet termin muotoon "Karjalan mahdollisuudet".

Tuo väite Putinista ei pidä paikkaansa. Vaikka Putin yrittikin julkisesti valtiovierailun yhteydessä Kremlissä omalta osaltaan kieltää suomalaisia toimittajia puhumasta Karjalasta ja sen palautuksesta, on hän selvästi muuttanut mielensä sitten vuoden 2001.

Ollessaan Suomessa vierailulla pari vuotta sitten Putin itse nosti Karjalan esille lehdistötilaisuudessaan. Yksikään suomalainen toimittaja ei tuolloin enää tohtinut kysyä Karjalasta - ehkä sen takia, että Putin oli sen kieltänyt Kremlissä.

Kun kukaan ei kysynyt, Putin itse nosti esille Karjalan, kun hän jatkovastauksessaan viimeiseen suomalaisten toimittajien kysymykseen kertoi, että "keskusteluissa oli otettu esille eräitä ajatuksia kansainvälisestä yhteistyöstä Karjalan ongelmien ratkaisemiseksi". - Sanamuoto ei ollut tämä mutta ajatus oli.

Presidentti Putin sanoi siis tuolloin lehdistön edessä, että hän tai hänen valtuuskuntansa oli keskustellut myös Karjalasta presidentti Tarja Halosen kanssa ilmeisesti vierailun aikana ja keskusteluissa oli pohdittu jotakin ratkaisumalleja, jotka tapahtuisivat kansainvälisellä tasolla.

Tuollainen lausunto saattaa sisältää mitä tahansa. Ainakin se pitää sisällään sen yksinkertaisen havainnon, että Venäjä ei aio yksinään ratkoa Karjalan ongelmia, vaan tekee sen kansainvälisellä tasolla ja siten yhdessä Suomen kanssa.

Seuraava kysymys ja ihmettelyn aihe onkin se, miksi Halosen ja Putinin lehdistötilaisuudessa olleet suomalaiset toimittajat eivät kysyneet Putinilta, mitä hän oikein tarkoitti ja mitä on tekeillä. Se oli toimittajien laiminlyönti.

Karjala-asiassa ei kaikesta saamattomuudesta kannata sälyttää syitä yksinomaan poliitikkojen niskaan. Vastuu rähmäilystä jakaantuu laajalle.

Johtopäätös silti on, että Putin on muuttanut mieltään ja hän on nyt valmis keskustelemaan Karjalasta. Putin teki erittäin avoimen avauksen lehdistötilaisuudessa, mutta taaskaan Suomi ei tarttunut siihen. Sen jälkeen ei Karjala-puheita kannata torjua väittämällä, ettei Venäjällä ja sen nykyjohdolla ole valmiutta keskustella asiasta.

ONNITTELUSÄHKE

Kaiken tämän lisäksi presidentti Putin ehti osoittaa jo talvella 2001 valmiutta keskustella historian ongelmista. Hän lähetti kollegalleen Tarja Haloselle onnittelusähkeen sen takia, että oli kulunut tasan 80 vuotta siitä, kun Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille oli solmittu diplomaattisuhteet.

Suhteet oli solmittu muutama kuukausi sen jälkeen, kun maiden välille oli solmittu Tarton rauha, jossa ensimmäistä kertaa Suomen ja Venäjän - tuolloin vielä Neuvosto-Venäjän - välinen raja määriteltiin ja sovittiin virallisesti kansainvälisenä rajasopimuksena.

Siihen saakka kaikki Suomea halkoneet rajat olivat olleet Ruotsin ja Venäjän välisiä, eikä niitä piirreltäessä koskaan kyselty suomalaisten mieltä. Sen takia Tarton rauhan raja on Suomen ensimmäinen ja aito raja. Sille ei aitoudessa ole vaihtoehtoja.

Valtiot onnittelevat toisiaan kaikenlaisin sähkein mutta tapana ei ole lähetellä valtioille 80-vuotissähkeitä. Se oli poikkeuksellinen sähke ja sillä on täytynyt olla poikkeuksellinen tarkoitus. Me Suomessa emme tiedä, mitä sähkeen nojalla on sittemmin tapahtunut, koska asioita ei kerrota julkisuuteen.

Silti voidaan arvella, että yhtä ja toista on kulissien takana tapahtunut ja tapahtumassa. Siihen viittaavat nämä merkit ja ennen kaikkea se, että Putin sanoi asioita pohdittavan kansainvälisen tason ratkaisujen kehittämiseksi.

Käytännön elämässä tämän täytyy tarkoittaa, että joissakin virkamiestapaamisissa maiden välillä on toistuvasti pohdittu Karjalaa ja sen polttavia ongelmia, sen rappeutumista nykyisellä menolla.

Asia saadaan ehkä julkisuuteen, kun poliitikoilta kysytään sitä kyllin usein. Karjalaisten ja muidenkin asiasta kiinnostuneiden suomalaisten kannattaa kysyä presidentti Tarja Haloselta hänen maakuntamatkoillaan toistuvasti Karjalan kysymyksen nykyvaihetta. Halonen vastaa tietenkin diplomaattisesti kaarrellen ja kierrellen, mutta joitakin viitteitä myös reaalimaailmasta hänen vastauksissaan täytyy olla.

Kannattaa kysellä presidentiltä Karjalasta. Kannattaa kysyä aina kun presidentti osuu näkösälle. Ja poliitikkoja ja virkamiehiä kannattaa kehottaa lopettamaan väitteet siitä, ettei Venäjällä ole valmiuksia. Kyllä Venäjällä on ja Venäjän johto on sen selvästi osoittanut.

Venäjän aloitteellisuuden asettaminen ensimmäiseksi keskustelujen ehdoksi on sekin merkillinen jäänne siirtomaa-ajoilta. Kun kyse on Suomen kansallisista eduista, on aloitteellisuutta tietenkin oltava Suomen puolella. Kaikki maat ja kansat ajavat itse omia etujaan. Todistaa kaiketi lähinnä orjamentaliteetista, jos vaaditaan, että Suomen omien etujen ajaminen on mahdollista vain Venäjän aloitteesta.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].