Tietoa kirjoittajasta


Martti Valkonen
toimittaja

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

07.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ HÄIVYTTÄÄ TALVISOTAA NÄKYVISTÄ

04.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ ANTOI OPPITUNNIN HISTORIASSA 

28.01.2005 [02]
»  DERJABIN OHITTI STALININ JA HITLERIN YHTEISTYÖN

21.01.2005 [02]
»  PROVOKAATION ALKULÄHTEELLÄ

09.01.2005 [02]
»  KESKIAIKAA PAHIMMILLAAN: KARJALAISET OLIVAT VAPAATA RIISTAA

13.11.2004 [02]
»  HISTORIAN TAJUA KARJALAAN ASTI

08.11.2004 [02]
»  VENÄJÄ LUOVUTTI ALUETTA KIINALLE

22.10.2004 [02]
»  KENRAALI HÄGGLUND KYSYY

22.10.2004 [02]
»  YKSIMIELISYYS ON VOIMAA

20.10.2004 [02]
»  LAUKKANEN: AHTISAARESTA PALAUTUKSEN SELVITYSMIES

20.10.2004 [02]
»  UOSUKAINEN EI HOIDA TULEHDUSTA

15.10.2004 [02]
»  DERJABIN LÄHTI HYÖKKÄÄMÄÄN

11.10.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PARANTAA SUHTEET

27.09.2004 [02]
»  TUOMIOT PURETTAVA

03.09.2004 [02]
»  PAHAA SUOMEA KEN PELKÄISI!

01.09.2004 [02]
»  KARJALA JA ITÄ-SAKSA

24.08.2004 [02]
»  KODIN ÄKILLINEN MENETYS ON EVAKKOJEN TRAUMA

23.08.2004 [02]
»  JYKEVÄ KARJALAISUUDEN MONUMENTTI KANGASALLA

22.08.2004 [02]
»  VENÄJÄLLÄ HAUKUTAAN TAAS BALTIAN MAITA

12.08.2004 [02]
»  KETUNHÄNTÄ KAINALOSSA

06.08.2004 [02]
»  KGB NAUTTII SUOMESSA YHÄ PELKOA JA KUNNIOITUSTA

04.08.2004 [02]
»  PUOLAN KANSANNOUSUN HOITAMATON PERINTÖ

10.07.2004 [02]
»  KURJISTA KURJIMMILLAAN ON KARJALA JUURI NYT

05.07.2004 [02]
»  POLIITTISEN VAISTON PETTÄESSÄ

02.07.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PYÖRII AKANVIRRASSA

04.06.2004 [02]
»  MILJOONAN SUOMALAISEN VÄHEMMISTÖ

03.06.2004 [02]
»  KANSALLISTEN ETUJEN KIRJO LAAJENEE EU:SSA

31.05.2004 [02]
»  SCHRÖDER UNOHTI ITÄISEN EUROOPAN

26.05.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS ON YHÄ TABU

25.05.2004 [02]
»  TOTALITARISMIN TUOMIO HERÄTTÄÄ EMPIMISTÄ

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

26.05.2004
Martti Valkonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALAN PALAUTUS ON YHÄ TABU

KARJALAN PALAUTUS ON YHÄ TABU SUOMESSA
Tämä artikkeli on julkaistu Aamulehdessä 21.05.2004

Karjalan ja muiden Suomen Neuvostoliitolle luovuttamien alueiden menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskeva keskustelu on vaimeaa siihen nähden, että viisimiljoonaisesta Suomen kansasta noin miljoonalla ihmisellä on juurensa pakkoluovutetuilla alueilla.

Viidesosa maan väestöstä ei julkisuudessa hevin puhu sukujensa kotiseudusta. He eivät myöskään pääse rakentamaan omaa minuuttaan edellisten sukupolvien asuin- ja hautapaikoilla. Evakkojen ja heidän jälkeläistensä odotetaan jatkuvasti vaikenevan kotiseudustaan.

Perhepiirissä Karjalasta ja muista menetetyistä kotiseuduista tietenkin puhutaan. Karjalaisilla on yhtä kova kaipuu kotiseudulle kuin muillakin suomalaisilla, joista suuri osa kiirehtii lomillaan ja pitkinä viikonloppuina viettämään vapaa-aikaa sukujensa kotikyliin.

Läntiset suomalaiset voivat tehdä niin vapain mielin, mutta karjalaisperäisiltä suomalaisilta on käytännössä puhuminenkin sellaisesta leimattu vaaraksi kaipuuksi johonkin jo kadonneeseen. Heidän toiveensa lomailla entisissä kotikylissään, sukutalojensa kivijaloilla, leimataan hourupäiseksi nostalgiaksi.

Vaikeneminen jatkuu lehdistössä

Selityksenä on taustalla vaikuttava politiikka. Sen saneli hävitty sota ja kansakunnan joutuminen ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen ja valloitusaikomuksen kohteeksi. Karjalasta ei ole saanut puhua niinä vuosikymmeninä, jolloin naapurimaa Neuvostoliitto vaati ystävyysliturgiaa ja siihen liittyvää käytännön alistumista.

Kylmän sodan aika vääristi kansalaiskeskustelua ulkopolitiikasta yleensä ja Karjalasta erityisesti. Kun läntisten tutkijoiden, poliitikkojen ja median valtaosa piikitteli väärin perustein Suomea suomettumisesta eli Neuvostoliiton etujen edistämisestä ja alistumisesta sen valtaan, heiltä lännessä jäi huomaamatta talvisodan ja sen seurausten epäoikeudenmukaisuus. Keskustelu Karjalasta oli kylmän sodan uhreja.

Pakkoluovutettu Karjala on vaikea ongelma yhä vuoden 2004 Suomessakin, 60 vuotta talvisodan päättymisen jälkeen. Karjala ei ylitä lehdistön kirjoituskynnystä muuten kuin erikoisten uutisten ansiosta.

Poliitikot ovat lehdistöäkin haluttomampia puhumaan Karjalasta, vaikka he vaaleissa ovat pyrkineet valtaan ja saaneet tehtäväkseen suomalaisten yhteisten asioiden hoitamisen.

Karjala kuuluu yhteisiin asioihin, koska joka viidennellä suomalaisella on siellä juuria, eikä kukaan voi väittää, etteivätkö luovutetun Karjalan asiat nykyisin ole täysin retuperällä. Neuvostoliiton ja Venäjän käsissä kukoistavasta maakunnasta on tullut hylkymaata. Suomalaisia paradokseja on sekin, että poliitikot ja suuri osa mediaa kieltävät tämän tai vaikenevat siitä.

Nykyisenä vapauden aikana on helppo sanoa julkisesti, että Neuvostoliiton ollessa voimissaan niin poliitikkojen kuin lehdistön vaikeneminen Karjalasta oli ymmärrettävää. Nyt Venäjän aikana ei vaikeneminen enää ole ymmärrettävää eikä eettisesti hyväksyttävää.

Suomelle avautui monta tilaisuutta puhua pakkoluovutetuista alueista sen jälkeen, kun venäläiset itse hajottivat Neuvostoliiton ja tuomitsivat sen ideologisen pakkovallan ja ainoan puolueen rikollisiksi. Suomi ei tarttunut yhteenkään tilaisuuteen nostaa Karjalan palautus pöydälle.

Venäjä tarjosi tilaisuutta keskustella Karjalasta esimerkiksi kesällä 1992, jolloin presidentti Boris Jeltsin ryhtyi pyytämään suomalaisilta anteeksi kaikkea Neuvostoliiton tekemää väärää ja epäoikeudenmukaista. Toisen tilaisuuden Jeltsin tarjosi Kremlissä toukokuussa 1994.

Jo heti Neuvostoliiton kukistumisen talvikautena 1991-92 uusi Venäjä lähetti monia diplomaattisia merkkejä halustaan avata keskusteluja kaikista asioista. Suomi ei reagoinut. Karjala-keskustelu oli Suomessa jäänyt pakastearkkuun, kun Venäjällä siihen oli valmiutta.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen ajan Karjala-teeman käsittelyn suomalaisessa lehdistössä voi tiivistää havaintoon, että poliittiset toimittajat harrastivat vuodesta toiseen kilpailua siitä, kuka pystyi nasevimmin laulamaan suohon ne poliitikot, joiden mielestä Karjalan palautuksesta olisi ryhdyttävä neuvottelemaan.

Käytännön esimerkin Karjala-kirjoittelusta tarjoaa kevään 1999 eurovaalikampanja. Ainoa Karjalan palautusneuvottelujen puolesta esiintynyt suurten puolueiden ehdokas, kenraali Rauno Meriö teki kaikkensa saadakseen viestinsä lehtiin. Toimittajat olivat erittäin varovaisia, eivätkä halunneet julkaista Meriön kirjoituksia saati tehdä hänestä haastatteluja edes poliittisena toisinajattelijana tai jonkinlaisena kuriositeettina.

Kesän 1999 eurovaalit muuttivat kuitenkin asenteita. Meriön kuoliaaksi vaiettu kampanja oli jättänyt siemenet itämään. Sen jälkeen kaikissa vaaleissa suuri osa ehdokkaista on jo tohtinut sanoa oman kantansa Karjala-kysymyksestä.

Marras-joulukuussa 1999 lehdet kirjoittivat runsaasti Karjalasta, kun talvisodan alkamisesta oli kulunut 60 vuotta. Monet lehdet julkaisivat pääkirjoituksenkin talvisodasta sen alkamisen vuosipäivänä, mutta kirjoitusten sävy oli enemmän vaientava kuin tutkiva tai keskusteleva.

Yllättävä tulevaisuus uhkaa kuitenkin historiansa unohtaneita suomalaisia poliitikkoja ja lehdistöä nyt, kun Euroopan Union on laajentunut itäiseen Keski-Eurooppaan ja Baltian maihin.

Ehkä järisyttävin yksityiskohta eurovaalien jälkeen on kysymys totalitaarisen kommunismin rikosten tutkimisesta ja tuomitsemisesta. Viro, Latvia, Liettua ja Unkari ovat tuomassa europarlamentin käsittelyyn ensi kesänä esityksen totalitarismin tuomitsemisesta.

Kun ED on tähän mennessä tuominnut perusteellisesti totalitaarisen natsismin ja fasismin, sen lienee mahdotonta olla tuomitsematta totalitaarista kommunismia.

Seuraavana askeleena on tietenkin kysymys hyvityksistä ja korvauksista, joita totalitarismin kommunistista muotoa käyttäneet valtiot velvoitetaan maksamaan uhreilleen samaan tapaan kuin Saksa on maksanut ja yhä maksaa korvauksia natsismin uhreille.

Maksaako Venäjä kommunismin uhreille?

Baltian maiden aloite totalitaarisen kommunismin tuomitsemisesta ja korvauksista sen uhreille voi auttaa aivan ensimmäiseksi niitä kymmeniä miljoonia venäläisiä, jotka neuvostovaltio raahasi pakkotyöhön taigaan ja kaivoksiin loputtomaan Gulag-verkostoon.

Venäjän uusrikkaat oligarkit ovat yksityistäneet itselleen kaivokset ja tehtaat, joiden rakentamiseen käytettiin syyttöminä pidätettyjä poliittisia vankeja tai muuten vain sattumoisin vangittuja ihmisiä. Uhrit odottavat yhä rahoja, jotka uusi Venäjä livautti oligarkkien taskuihin.

Itäisen Keski-Euroopan maiden sata miljoonaa asukasta odottavat myös hyvityksiä muodossa tai toisessa. Vuoden 1939 elokuussa tehdyn Molotov-Ribbentrop -sopimuksen uhrit odottavat ja vaativat avointa keskustelua europarlamentissa.

Tapahtumien ennakoiminen on hyödyksi suomalaisille poliitikoille ja lehdistölle. On kiinnostavaa nähdä, miten Suomessa suhtaudutaan totalitaarisen kommunismin tuomitsemiseen. Suomalaisena ydinkohtana on varmasti se, että todellinen keskustelu Karjalasta ei enää voi pysyä tabuna.

Karjalan palautuksen teemaan joudutaan muotoilemaan uusia lähestymistapoja, joissa eettinen pohdinta nousee tasa-arvoiseksi poliittisten linjanvetojen rinnalle.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].