03.07.2004
Markus Lehtipuu
Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.
[02] Karjalan palautus
Maamme-laulu raikui Viipurin maalaiskunnassa.
Åke Lindman aloitti elokuvan filmaukset juhlakansan keskellä.
Kuvia tilaisuudesta. Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempana.
[Linkin alla olevat kuvat ovat noin 660 KB]
Tali-Ihantalan taistelun muistomerkki ja muistelija.
Tervetuloa, ent. puolustusministeri Taisto Tähkämaa
Tuhansia tulijoita Ihantalaan
Sankarihaudalla
Maammelaulu Ihantalassa, Karjalassa
Juhlapuhe, kenraali Jaakko Valtanen
Kiitos sotaveteraaneille!
Kuvien copyright: Markus Lehtipuu
Noin 50 tilausbussia ja runsaasti henkilöautoja kerääntyi perjantaina 2. heinäkuuta muistelemaan suomalaisten soturien urhoollista torjuntavoittoa Viipurin läänin Ihantalaan, Venäjän miehittämään Karjalaan.
Monivivahteinen tapahtuma herätti parituhatpäisessä yleisössä muistoja, ajatuksia ja monenlaisia toivon kipinöitä.
Pelkästään 50 tilausbussin tullaaminen Stalinin rajalinjan yli aiheutti ongelmia. Erään bussin kerrottiin odottaneen yhdeksän tuntia rajalla. Juhlan alusta myöhästynyt Åke Lindmanin kuvausryhmä oli myös useiden tuntien ajan rajanylityspaikalla.
Ihantalan muistotilaisuus lienee suurin joukkotapahtuma Stalinin anastamalla Suomen Karjalan alueella 60 vuoteen. Ainakin tapahtumassa oli runsaasti merkittäviä hetkiä.
Parin tuhannen juhlayleisön saapuminen Ihantalaan oli mielenkiintoinen tarina. Eri puolilla Viipurin lääniä, etenkin Talin ja Portinhoikan seuduilla, matkustajat pysähtyivät kuuntelemaan oppaiden selostuksia kunkin sotatantereen taisteluista. Näin usean historiallisen paikan kautta bussi toisensa perästä löysi tiensä Ihantalaan.
Hätkähdyttävän suuri ihmisjoukko kerääntyi lopulta Ihantalan nykyään lähes asumattomalle taistelupaikalle.
Jo tuntia ennen suurjuhlan alkua järjestettiin pienimuotoiset seppeleenlaskut Portinhoikan ja Ihantalan sankarihautojen luona.
Tilaisuuden aloitti Taisto Tähkämaa, juhlapuheen piti kenraali Jaakko Valtanen ja ohjelman ulkopuolelta tilaisuuden liikuttavimman puheen piti presidentti Risto Rytin lapsenlapsi Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo.
Hän muisteli 1950-luvun koulun historianopetusta, jossa kylläkin kerrottiin muista ulkomaisista sotatapahtumista, mutta Suomen talvi- ja jatkosodat kuitattiin muun muassa ansiokasta presidenttiä, Risto Rytiä, halventavilla kommenteilla. Miksi vaikenemme, jäi kaikumaan korvissa.
Aurinko suosi juhlavaa tilaisuutta. Monenlaista symboliikkaa oli puheiden ohella musiikkiesityksissä ja yhteislauluissa.
Maamme-laulu raikui lähes asumattoman Ihantalan kylän maisemassa, muistuttamassa, että vuonna 1944 suomalaiset nuoret miehet olivat oman isänmaansa maaperällä, Suomessa, puolustamassa Suomen koskemattomuutta. Sitä koskemattomuutta, jonka jokainen valtio olettaa olevan itsestäänselvyys kansainvälisen yhteisön kirjoittamattoman lain mukaan.
Sitä se ei ollut Suomen kohdalla. Suomi on ainoa emämaasta itsenäistynyt valtio, jonka koskemattomuuden on entinen emämaa häpäissyt ja jolta emämaa on anastanut useita alueita palauttamatta niitä toistaiseksi takaisin. Stalin sopi elokuussa 1939 Hitlerin kanssa Suomen "kuuluvan" Neuvostoliitolle. Tämä sopimus on laiton ja se tulee purkaa, kuten muutkin ns.
Molotov-Ribbentrop -sopimuksen seuraukset on purettu.
Juhlan välikohtaus oli yleisölle mieluinen. Moneksi tunniksi tulliin juuttunut elokuvaohjaaja Åke Lindman kehotti juhlat avannutta Taisto Tähkämaata puhumaan uudestaan oman juhlapuheensa ensimmäiset lauseet. Ne eivät olleet päässeet alusta myöhästyneen elokuvaryhmän filmille. Niinpä aloituspuhe kerrattiin toistamiseen ja sanat tallentuivat tulevaa käyttöä varten!
Lindman haluaa tehdä elokuvan Tali-Ihantalan taisteluista, ja juhlayleisölle kerrottiin tulevan elokuvan alkavan juuri tällä joukkokohtauksella.
Tilaisuuden lopussa muutama Ihantalan sotaveteraani palasi 60 vuoden takaiselle taistelupaikalle, kivenlohkareelle, jolle nyt laskettiin muistoseppeleet. Muuan veteraani lausui ikimuistoiset sanat ääneen: "Minä olen ainoa tämän kiven takana eloon jäänyt sotilas".
Kuinka muuten voisi konkretisoida Talin-Ihantalan ihmeen kuin 60 vuotta torjuntavoiton jälkeen taisteluista selvinneen sotilaan ylpeä todistus: minä säilyin hengissä!
Sillä Ihantalassa Suomi säilyi hengissä, silvottuna, nujerrettuna ja nöyryytettynä, mutta kuitenkin hengissä.
^ Takaisin ylös
 Lisää artikkeleita kirjoittajalta
Artikkeli-arkisto
|
