Tietoa kirjoittajasta


J-P Lappalainen


E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

09.01.2005 [02]
»  TUOMIOJA EDUSTAA VIRAN PUOLESTA STATUS QUO -AJATTELUA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

09.01.2005
Jukka-Pekka Lappalainen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

TUOMIOJA EDUSTAA VIRAN PUOLESTA STATUS QUO -AJATTELUA

Mielipideartikkeli / Jukka-Pekka Lappalainen

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan vastauksessa Karjalan kysymyksestä ei ole mitään uutta. Tuomiojan virallinen ajatustapa edustaa koko sos.dem. ulkopoliittisen johdon status quo -linjaa: mikään ei muuttua saa. Mitä muuta Tuomioja voisikaan nykyisellä paikallaan tehdä?

Status quo -linja vielä 15 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin poikkeaa Urho Kekkosen aktiivisesta yrittämisestä jo 1950-luvulla sotien vääryyksien korjaamiseksi ja todellisen ystävyyden aikaansaamiseksi. Porkkalan alueen palautus ja Saimaan kanavan vuokraaminen olivat neuvostokommunismin kaudella merkkejä sotaan syyttömälle Suomelle annetuista myönnytyksistä.

Neuvostoliiton aloittama hyökkäyssota oli kansainvälisen oikeuden vastainen toimi. YK:n edeltäjä Kansainliitto tuomitsi sen yksimielisesti ja erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään. Neuvostoliiton Suomeen kohdistamat kielteiset toimet välirauhan aikana on kiistattomasti dokumentoitu. Jokaisella väkivaltaisen hyökkäyksen, ryöstön, henkirikoksen ja murhapolton uhrilla, yksilöllä, yhteisöllä ja kansalla on oikeus vaatia rikolliseen tekoon syylliseltä vahingonkorvausta ja menettämiensä etuuksien ja oikeuksien palauttamista myös silloin, jos hyökkääjä on pakottanut hyökkäyksen uhrin tätä väkivallan jatkamisella uhaten kirjallisesti suostumaan oman kotinsa ja maa-alueensa laittomaan luovutukseen.

Tätä tähdensi mm. valtioneuvos Johannes Virolainen heti 1990-luvun alussa mm. tieteellisessä seminaarissa arvostellen silloista ulkopoliittista johtoamme suuresta tietämättömyydestä Venäjällä tapahtuneiden muutosten syvyydestä ja tästä tietämättömyydestä seuranneista virhearvioinneista. Kirjoitin tästä Helsingin Sanomiin, mutta uutista entisen ulkoministerimme ja eduskunnan puheenjohtajan kannanotosta ei julkaistu, koska "et ollut varannut sille etukäteen tilaa". Lähetin tekstin varmuudeksi päätoimittajaa myöten toimituksen neljään erilliseen faksinumeroon, koska liberaalisessa lehdessä kysymyksessä olisi ollut uutinen vielä seuraavanakin päivänä!

Läheisin sukukansamme virolaiset, kuten mutkin Baltian valtiot, katsoivat oikeudekseen vaatia omaa maata itsellensä 1991, vaikka myös he olivat "ystävyyden" nimissä "luovuttaneet" maansa - vieläpä koko maansa - Neuvostoliitolle. Tätä Viron itsenäistymispyrkimystä Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto (sd) vastusti. Virolaisia isänmaanystäviä tuolloinen ulkopoliittinen johtomme (Koivisto ja Väyrynen) karttoivat tapaamasta Helsingissä. Moskovan suurlähettiläämme Marcus Lyra (sd) piti Suomen ulkopolitiikan johtotähtenä status quon säilyttämistä Suomen ja Venäjän suhteissa.

Ei siis ole todellakaan mitään uutta siinä, että sos.dem. ulkopolitiikka vannoo pistooli ohimolla tehtyjen "rauhansopimusten" nimiin, joiden ehtoja presidentit Paasikivi ja Kekkonen eivät pitäneet oikeudenmukaisina. Mauno Koiviston vielä eläessä sos.dem. puolueelle on ilmeisesti tärkeää, ettei puolueen ulkopoliittista oikeaoppisuutta ja yksimielisyyttä vaaranneta, eikä myönnetä sitä, että ylin valtiojohtomme nukkui 1990-91 kommunistisen diktatuurin ja neuvostoimperialismin väistyessä vallasta Neuvostoliitossa ja valtion hajotessa.

Sotaan syyttömän Suomen alueluovutukset olivat täysin kohtuuttomat, mutta ne jouduttiin tekemään pakkotilanteessa, jossa Neuvostoliitto oli jo tappanut lähes 100 000 suomalaista, sotilasta ja siviiliä. Luovutettavaksi määrätty alue oli moninkertainen verrattuna siihen alueeseen, jota Stalin Suomelta ennen talvisotaa vaati "Leningradin turvallisuuden takaamiseksi". Lisäksi Neuvostoliitto lupasi tuolloin Suomelle Kannakselta haluamaansa aluetta vastaan hyvitykseksi suurempia alueita Neuvostoliiton Itä-Karjalasta.

Historia on osoittanut, että Suomen ja suomalaisten kohtalo olisi ollut vielä paljon kurjempi, jos Suomen poliitikot olisivat suostuneet Stalinin esityksiin 1939. Neuvostoliiton tavoitteena oli miehittää koko Suomi.

On kovin erikoista, jos Neuvostoliiton lakkautuksen jälkeen syntynyt uusi Venäjä edelleen tulkitsisi vuosien 1939-47 tapahtumia oikeutetuiksi ja Neuvostoliiton Suomelta pakko-ottamien alueiden miehitystä vuonna 2005 hyvien naapuruussuhteiden mukaiseksi.

Jos ulkoministeri Tuomiojan antama tieto Venäjän kannasta on oikea, tilanne on todella muuttunut uuden Venäjän alkuvuosista 1990-luvun alusta. Sodan päättymisen 50-vuotisjuhlan yhteydessä venäläinen armeijankenraali Vladimir Govorov - jonka isä, sittemmin Neuvostoliiton marsalkka, johti Kannaksen suurhyökkäyksen 1944 - kertasi, miten Neuvostoliiton hajottua venäläiset joukot ovat vetäytyneet laajalta alueelta Keski-Euroopasta, miten Saksat ovat yhdistyneet, miten Baltian maat Viro, Liettua ja Latvia, ovat uudelleen itsenäistyneet.

Neuvostoliiton sotaveteraanikomiteaa johtava Govorov myös totesi, että kysymys venäläisten joukkojen vetäytymisestä niiltä alueilta, jotka Neuvostoliitto 1939 aloittamansa sodan seurauksena sai Suomelta, on suuri poliittinen kysymys. "Tulevaisuus osoittaa, miten tämäkin asia mahdollisesti voidaan ratkaista", tämä presidentti Jeltsininkin neuvonantajana toiminut kenraali sanoi.

Satun muistamaan keskustelun hyvin, kun olin sen toisena osapuolena, todistajina monia Suomen politiikan ja ulkopolitiikan suuria vaikuttajia. Kirjoitin Govorovin haastattelusta Helsingin Sanomiinkin, mutta siellä suomettuminen vielä jatkui, ja Govorovin merkittävä lausunto julkistettiinkin myöhemmin, sovittuna ajankohtana, Iltalehdessä toimittaja Manu Paajasen laatimana koko aukeaman juttuna.

Suomettuminen tuntuu vieläkin siellä täällä maassamme jatkuvan, vaikka poliittiset päättäjät kilvan tähdentävät keskustelua, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi Suomen ja Venäjän naapuruussopimukset on valmisteltu mahdollisimman minimaalisella ja mahdollisimman myöhäisellä julkisuudella ilman avointa poliittista ja kansalaiskeskustelua, ja toisena esimerkkinä, tuoreet uutiset Venäjän ja Japanin sopimuksesta, jolla valmistellaan Kuriilien saarten palautus Japanille, ovat olleet tulitikkuaskin kokoisia, vaikka juuri Suomessa niiden uutisarvo on valtava. Tietystä syystä tästäkin asiasta halutaan olla hiljaa. Hävettää.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].