Tietoa kirjoittajasta


Arto Lahti

Arto Lahti
professori

Yrittäjyyden ja pienyritysten johtamisen professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Professori Lahti oli tammikuun 2006 vaaleissa sitoutumattomana, puolueiden ulkopuolisena presidenttiehdokkaana.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.02.2008 [20]
»  STRATEGIAN VARAAN LASKETAAN LIIAN PALJON JA UNOHDETAAN JÄRKI

08.03.2007 [02]
»  SUOMEN EDUN AJAMINEN ON KANSANEDUSTAJAN TYÖSSÄ VELVOITTAVAA

19.05.2006 [02]
»  EIKÖ NL:N TIEDEKOKEILU OLLUT RIITTÄVÄ?

09.01.2006 [02]
»  SUOMALAISET OMISTAVAT YHÄ KARJALAN MAAT

01.01.2006 [02]
»  HALONEN JA VANHANEN HYLJEKSIVÄT IHMISOIKEUKSIA

27.12.2005 [02]
»  KARJALAN KYSYMYS JA YLEN SENSUURI

22.12.2005 [02]
»  SUOMEN PRESIDENTIN ON PUHUTTAVA SUOMEN SUULLA

14.12.2005 [02]
»  INVESTOINTILAMA JA KARJALA

28.11.2005 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS JA KARELIANISMI

26.11.2005 [02]
»  SOTASYYLLISYYS PURETTAVA

21.10.2005 [02]
»  PERUSTUVATKO SUOMEN JA VENÄJÄN SUHTEET AITOON YSTÄVYYTEEN?

15.10.2005 [02]
»  SUOMEN LEGITIIMIT ALUEELLISET OIKEUDET

24.09.2005 [02]
»  NYKÄNEN SAI OIKEUTTA, ENTÄ RYTI JA NINA HONKANEN?

02.09.2005 [02]
»  JOHTAJUUS – ONKO SITÄ NYKYPÄIVÄN SULLE-MULLE -POLITIIKASSA

23.08.2005 [02]
»  KARJALA - VUOSITUHANNEN PARAS INVESTOINTI?

11.07.2005 [02]
»  PUOLUELAKI ON 1 %:N YLIVALTA

13.06.2005 [02]
»  MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS

10.06.2005 [02]
»  KARJALA – SUOMEN TALOUDELLISEN KASVUN KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

10.06.2005
Arto Lahti

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALA – SUOMEN TALOUDELLISEN KASVUN KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA

Miksi valtiojohto piilottelee Karjala-kysymystä perusteettomilla uhkakuvilla?

Karjala on rajamaa, jonka kehitykseen lännen ja idän intressit ovat lyöneet leimansa. Rauhan aikana Karjala on ollut taloudellisen ja kulttuurillisen kasvun maakunta. Autonomian aika nosti Pietarin, keisarikunnan pääkaupungin kasvukeskukseksi. Suomen itsenäistyminen ja bolsevistisen roskajoukon valtaannousu Venäjällä siirsivät Pietarin valtikan Viipuriin, joka maailmansotien välillä oli Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Toisen maailmansodan päättänyt Pariisin rauhasopimus merkitsi, että Viipuri ja muu Karjala jäivät Neuvostoliitolle. Suomi menetti yhteydet edistykselliseen maakuntaan ja tärkeään vientisatamaan. Kanta-Suomeen muuttaneen väestön tilalle siirrettiin isovenäläinen väestö selkeästi poliittisista syistä. Viipuri tasapainotti aikanaan väestön kasaantumista Helsinki-Turku-Tampere -kolmioon. Samaa alueellisen kasvun levittäytymistä tarvittaisiin kipeästi myös tänään.

Sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton kauppa käsitti bilateraalisen hallitusten välisiin sopimuksiin perustuvan tavaravaihdon ja rajakaupan. YYA-sopimuksen henkeen kuuluivat suuret rakennusprojektit (mm. Svetogorskin teollisuuskombinaatin rakentaminen Imatran kaupungin lähelle rajan taakse), joilla valtionpäämiehet viestivät maailmalle rauhanomaista rinnakkaiseloa. Samaan aikaan suomalaissukuinen laaja väestö eli sorron aikaa Neuvostoliitossa, mikä on osoitus tuon ajan politiikan pelisäännöistä.

Neuvostoliiton pitkään ”tekohengitetyn” sosialistisen talousjärjestelmän hajoaminen vuonna 1991 loi uuden tilanteen. Suomella oli ”tilaisuus” tarjota Venäjälle yhteistyötä Karjalan asiassa. Suomen poliittinen johto eli ilmeisesti vielä YYA-sopimuksen aikaa, eikä osannut edes punnita asiaa. Tosin samaan aikaan osui valtiojohdon ”poliittinen sekoilu” valuuttapolitiikassa; ”markka-pelissä” oli rahastamassa mm. Soros. Peli tuotti valtiolle ja yrittäjille tappiota vähintään valtion budjetin verran.

Jos valtiojohto olisi jättänyt valuuttakurssin markkinoiden ratkaistavaksi, kuten liberalismi on opettanut jo vuosisatoja, valtiolla ja yrityksillä olisi ollut mittavasti varoja panostaa mm. Karjalan kehittämiseksi. Mitä Karjalan kehittäminen olisi voinut tarjota? Olen täysin varma siitä, että esimerkiksi Viipuri olisi vuoden 1991 tilanteessa voitu nostaa kansainväliseksi erityistalousalueeksi jopa erittäin nopeasti. On täysin mahdollista ja hyvä syy toimia aloitteellisesti tässä asiassa vieläkin.

Suomen taloudellinen tilanne on nyt aluekehityksen kannalta poikkeuksellisen vaikea; varsinkin Kaakkois-Suomelta puuttuu selkeä aluestrategia. Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymenlaakson maakunnat, joissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, ovat menettäneet jatkuvasti taloudellista iskukykyään ja väestöpohjaansa. Jos valtiojohto olisi vuonna 1991 osannut ajaa kansakunnan tärkeitä etuja valuuttapelin sijasta, meillä saattaisi nyt olla voimakkaasti kasvavat rajamaakunnat kuten Autonomian aikaan.

EU ja Venäjä solmivat vuonna 1997 yhteistyö- ja kumppanuussopimuksen, jonka tavoite on muodostaa EU:n ja Venäjän välinen vapaakauppa-alue. EU ja Venäjä eivät ole vielä valmiita laajaan vapaakauppaan, kuten Suomen Pankin Venäjä-asiantuntija Pekka Sutela huomauttaa. EU vähättelee globalisaatio-huumassa Venäjää ja näkee maan lähinnä raaka-ainelähteenä. Jännitteet Venäjän etelärajoilla kasvavat ja venäläisväestö pakenee pohjoiseen ortodoksisen kirkon turvaan mahdollisen etnis-uskonnollisen sisällissodan tieltä. Venäjä on mahdollisesti hajaannuksen edessä.

Suomen rasitteena on pitkä itäraja, kuten on ollut vuosituhannen. Maantieteen ohella meidät yhdistää Venäjään laaja suomalaissukuinen väestö ja Karjalan erityismerkitys Suomen historiassa. Silti Suomen valtiojohto ohittaa Venäjän tilanteen. Suomen valtiojohto tuskin palvelee kansallista intressiä nostamalla esiin globaaleja teemoja, kun meillä kuitenkin on nykyisen pitkän itärajan takana merkittävä osa kansallista identiteettiä. Erityisesti keskustelu Karjalasta on tabu.

Veikko Saksi osoittaa kirjassaan ”Karjalan palautus”, että Karjalan kysymystä on tärkeää punninta osana Molotov-Ribbenrob -sopimuksen vaikutusten arviointia. Viron presidentti Arnold Rüütel kertoi vuoden alussa antamassaan haastattelussa, että hän on nostanut esiin ko. sopimuksen keskustellussa Venäjän presidentti Putinin kanssa. Rüütelin mukaan Putinin kanta on se, että Venäjä Neuvostoliiton oikeusperillisenä on täysin irtisanoutunut ko. sopimuksesta ja pitää oikeudenmukaisena sopimuksen mitätöimistä – mutta vain historiallisesta näkökulmasta.

Molotov-Ribbentrop -sopimus allekirjoitettiin Natsi-Saksan ja stalinistisen Neuvostoliiton välillä 12. elokuuta vuonna 1939. Sopimukseen sisältyi kohta, jonka mukaan Itä-Eurooppa jaettaisiin Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Sopimuksen seurauksena Viro, Latvia ja Liettua joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi ja Suomi Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvana joutui hyökkäyksen kohteeksi. Näistä lähtökohdista keskustelu ko. sopimusta seuranneista alueluovutuksista on yhä täysin perusteltu, koska myös Venäjä haluaa rajoilleen kansojen ystävyyttä.

Pelottelu Venäjän sotilaallisilla toimilla on moraalitonta. Venäjä pyrkii demokraattiseksi valtioksi. Maalla on omat todelliset ongelmansa. Venäjän ja EU:n vapaa kauppa-alue ei edes voi toteutua, jos historiaa ei uskalleta katsoa avoimin silmin. Hitlerin hirmuhallinto on avoimesti tuomittu ja niin pitää uskaltaa tuomita myös Stalinin vastaava kaikkine seuraamuksineen. Kansojen ystävyydessä ei ole tabuja. Avoin keskustelu historian kipeistä kysymyksistä ei vahingoita ketään. Se on tulevaisuuden tärkein rakennusaine.

Alueiden Euroopassa Pietarin talousalueella on laaja kehityspotentiaali sijaintinsa ja väestömääränsä johdosta. Pietarilla on jo nyt alueellista vetovoimaa kokoonpanotehtaiden sijaintikohteena (Toyota). Venäjä on havainnut Karjalan Kannaksen edullisen aseman kansainvälisen kaupan tukialueena. Länsimaiset yritykset ovat liikkeellä mutta Suomen valtiojohto tuskin uskaltaa enää edes mainita nimeltä koko asiaa.

Maailman jyrkimmällä elintasorajalla Suomen ja Venäjän välillä ratkaistaan EU:n pohjoinen ulottuvuus. Venäjä on ilman muuta kiinnostunut laajasta taloudellisesta yhteistyöstä Suomelle palautuvan Karjalan kanssa. Venäjä kasvanee Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi. Kauppavirrat taas kulkevat maitse Viipuri-Pietari-Moskova -linjaa ja meritse Suomenlahtea pitkin. Suomen elintärkeä intressi on kehittää Karjalan alueen infrastruktuuria silloin, kun se on taas osa Suomea.

Suomen hallinnon alla oleva erityistalousalue on paras keino ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi; myös venäläiset yritykset ja Suomen kansalaiset sijoittavat alueelle, jossa WTO-valtiosopimukset takaavat elintärkeän omaisuudensuojan ja toimivan oikeusjärjestelmän.

Suomen ja EU:n turvallisuus on lisävoimavara, jos ja kun uhkaamassa olisi Venäjän poliittinen kaaos. Samalla luotaisiin Karjalaan uudelleen toimivan länsimaisen yhteiskunnan ja markkinatalouden malli, joka itsessään puhuttelee enemmän kuin poliittiset julistukset.

Venäjällä on ylipääsemättömiä ongelmia, kuten rikollisuus, rajan yli tuleva salakuljetus ja huumekauppa. Suomessa ei kuitenkaan ole venäläisiä mafiosoja ja sen mukaista suojelurahakäytäntöä. Laiton maahanmuutto, joka on suuri ongelma Venäjälle, ei sekään ole heijastunut merkittävästi Suomeen tai EU:hun. Ympäristö- ja terveysasiat ovat nekin lähinnä Venäjän sisäisiä, tosin tavattoman ikäviä ongelmia. Suomen tulee ponnistella Venäjän auttamiseksi näissä ongelmissaan.

Suomen ja Venäjän välisestä rajasta voidaan tehdä EU:lle malliesimerkki siitä, kuinka oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja pitkäjänteisen yhteistyön avulla synnytetään luottamuksen ilmapiiri. Tällä hetkellä Venäjän keskushallinto pitää Suomen alueita hallussaan sekä rajapolitiikan ja raja-alueiden hallinnon tiukasti kontrollissaan tarkoituksena rahastaa rajankäynnistä Moskovan keskushallinnon kassaan. Pakkoluovutetun Karjalan tai Karjalan tasavallan kehittämistä ja tätä kautta rauhan rajan rakentamista tämä ei edistä.

Karjalan tasavallan kehittymisen elinehto on Suomen ja Venäjän alueyhteistyö, jossa juuri erityistalousalueiden kehittämisen avulla löydetään kanssakäymiseen yhteinen kieli. Globalisaation, Euroopan integraation ja alueellistumisen myötä rajojen merkitys on muuttumassa. Venäjän raja ei enää Karjalan palautuksen toteuduttua tästä näkökulmasta ole tiukasti suljettava periferia, vaan elävän vuorovaikutuksen raja.

Suomen rohkea Karjala-politiikka auttaa Suomea itseään, mutta erityisen arvokasta se olisi suomensukuisille vähemmistöille Venäjällä, jotka Iivana Suuren ajoista lähtien ovat olleet jatkuvan vainon kohde.

Pelot Suomen omien työttömien aseman kurjistumisesta työvoiman vapaan liikkuvuuden vallitessa ovat osoittautuneet perusteettomiksi. Venäläiset tai suomensukuiset eivät ole tulossa Suomeen ulosmittaamaan hyvinvointia, kuten saattavat tehdä jotkut muut Suomen valtiovallan erityisesti suojelemat maahanmuuttajat.

Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus palauttaa Suomen ja Venäjän kansojen välisen luottamuksen. Se on osoitus Venäjän halusta korjata sodan aggressiot ja ihmisyyden menetykset. Voimme uudelleen rakentaa Karjalasta portin Venäjälle ja olla vahvasti mukana Venäjän markkinoilla – ei pelkästään investoijina ja riskien ottajina, vaan todellisina yhteistyökumppaneina.

+++

Kirjoittaja, kauppatieteiden tohtori Arto Lahti, on
Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyyden ja
pienyritysten johtamisen professori. Hän on
pyrkimässä presidenttiehdokkaaksi.

Lisätiedot:

Kampanjapäällikkö Ilkka Innanmaa
Gsm 0400 603 308
ilkka.innanmaa@artolahti.com

Professori Arto Lahti
arto.lahti@artolahti.com

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].