Tietoa kirjoittajasta


Arto Lahti

Arto Lahti
professori

Yrittäjyyden ja pienyritysten johtamisen professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Professori Lahti oli tammikuun 2006 vaaleissa sitoutumattomana, puolueiden ulkopuolisena presidenttiehdokkaana.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.02.2008 [20]
»  STRATEGIAN VARAAN LASKETAAN LIIAN PALJON JA UNOHDETAAN JÄRKI

08.03.2007 [02]
»  SUOMEN EDUN AJAMINEN ON KANSANEDUSTAJAN TYÖSSÄ VELVOITTAVAA

19.05.2006 [02]
»  EIKÖ NL:N TIEDEKOKEILU OLLUT RIITTÄVÄ?

09.01.2006 [02]
»  SUOMALAISET OMISTAVAT YHÄ KARJALAN MAAT

01.01.2006 [02]
»  HALONEN JA VANHANEN HYLJEKSIVÄT IHMISOIKEUKSIA

27.12.2005 [02]
»  KARJALAN KYSYMYS JA YLEN SENSUURI

22.12.2005 [02]
»  SUOMEN PRESIDENTIN ON PUHUTTAVA SUOMEN SUULLA

14.12.2005 [02]
»  INVESTOINTILAMA JA KARJALA

28.11.2005 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS JA KARELIANISMI

26.11.2005 [02]
»  SOTASYYLLISYYS PURETTAVA

21.10.2005 [02]
»  PERUSTUVATKO SUOMEN JA VENÄJÄN SUHTEET AITOON YSTÄVYYTEEN?

15.10.2005 [02]
»  SUOMEN LEGITIIMIT ALUEELLISET OIKEUDET

24.09.2005 [02]
»  NYKÄNEN SAI OIKEUTTA, ENTÄ RYTI JA NINA HONKANEN?

02.09.2005 [02]
»  JOHTAJUUS – ONKO SITÄ NYKYPÄIVÄN SULLE-MULLE -POLITIIKASSA

23.08.2005 [02]
»  KARJALA - VUOSITUHANNEN PARAS INVESTOINTI?

11.07.2005 [02]
»  PUOLUELAKI ON 1 %:N YLIVALTA

13.06.2005 [02]
»  MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS

10.06.2005 [02]
»  KARJALA – SUOMEN TALOUDELLISEN KASVUN KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

13.06.2005
Arto Lahti

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS

Molotov-Ribbentrop -sopimus on historiallisesti Natsi-Saksan ja stalinistisen Neuvostoliiton 12. elokuuta vuonna 1939 sopima valtiosopimus, jossa kylmän valtapoliittisesti jaettiin itsenäiset demokraattiset valtiot Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton etupiiriin. Sopimus myös toimeenpantiin viipymättä; Viro, Latvia ja Liettua joutuivat Neuvostoliiton miehittämäksi ja Suomeen Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvana kohdistettiin maan valtaamiseksi tähtäävä hyökkäys.

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on valtiosopimuksena kiistaton. Mutta moraalisesti se on yhtä kestävä kuin talvisodan oikeutus. Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään 14.12.1939 ja kehottaa jäsenmaitaan antamaan Suomelle kaikkea humanitaarista ja aineellista tukea. Tämän seurauksena ulkomaiset vapaaehtoiset saapuvat Haaparannan kautta Tornioon ja Suomi sai kansainvälistä tunnustusta, kun Frans Emil Sillanpää vastaanotti Tukholmassa kirjallisuuden Nobelin palkinnon.

Nämä talvisotaan liittyvät seikat osoittavat, että kansainväliset yhteisöt, kaikki länsimaat ja erityisesti lähimmät naapurimme tunsivat syvää myötätuntoa Suomea kohtaan. Saksan ja Neuvostoliiton ajautuminen sotaan kesällä 1941 ei jättänyt Suomelle mahdollisuuksia jäädä sivustakatsojaksi. Suomen oli pakko asettaa armeijansa valmiustilaan itärajalle; noin tuhannen kilometrin raja-alue olisi joka tapauksessa joutunut sotatoimien kohteeksi, koska Saksan ja Neuvostoliiton suurvalta-armeijat olivat voimakkaasti läsnä pohjolassa.

Suomi joutui eri puolelle kuin sen talvisodan ystävämaat (Ranska, Englanti ja Yhdysvallat). Vaikka jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton erillissotana, Suomi talvisodan sankarina joutui Pariisin rauhanneuvotteluissa häviäjän asemaan. Neuvostoliitto sai sankarin viitan Natsi-Saksan kukistajana ja vaati liittolaisiltaan tukea omille alueellisille valtapyrkimyksilleen. Joutuiko samalla Englanti käymään kauppaa Suomen asemasta, on avoin kysymys.

Kuten Veikko Saksi osoittaa kirjassaan ”Karjalan palautus”, Karjalan kysymys on osa Molotov-Ribbentrob -sopimuksen arviointia. Suomi joutui Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliiton ja länsimaisen ”epäpyhän” allianssin uhriksi. Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomi olisi tähän päivään saakka ”sotasyyllinen” kansainvälisen mielipiteen valossa. Tämän taakan ovat meille tarjonneet ne kotimaiset poliitikot, jotka sodan jälkeen ovat tehneet sisäpolitiikkaa idänsuhteilla.

Molotov-Ribbentrob -sopimuksen purku oli mahdollista Neuvostoliiton purkautuessa. Suomen poliittinen johto uskoi kuitenkin sosialismin voittoon ja keskittyi YYA-sopimuksen jatkoneuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa, jota ei ollut edes olemassa. Venäjän presidentti Jeltsin ei edes saanut ehdotusta Karjalan palauttamisesta Suomelle, vaikka se olisi itsestään selvästi kuulunut samaan kokonaisuuteen Baltian maiden itsenäistymisen kanssa.

Suomen valtiojohto on ollut siis todellinen este Karjalan palauttamiselle. Valtiojohto on ”suomettunut” Neuvostoliiton otteessa, eikä uskalla edes ajatella aluelähtöisesti. Karjala on monelle edelleen malliesimerkki sosialismin saavutuksista, vaikka Karjala-kysymys on YK:n ihmisoikeusopin valossa ratkaistavissa vain palauttamalla Karjala takaisin Suomen yhteyteen. Lisäksi Karjalan kulttuuri on parhaita osin Suomen kulttuuria ja kulttuuria voi vaalia vain saattamalla karjalainen kulttuuri takaisin omille kunnailleen.

Miten tässä kysymyksessä olisi sitten edettävä? Kyllä parasta kaikille olisi avoin keskustelu ja yhteistyö kansallisesti ja yli rajojen. Demokratiassa ei mikään ole enemmän toivottavaa kuin keskustelu. Rehellinen keskustelu ei voi vahingoittaa ketään. Kansojen ei ole syytä luopua identiteetistään ja karjalaisuus on osa suomalaisuutta. Samalla tavalla meille on arvokasta myös vahva skandinaavinen perinne, eikä mitään muutakaan kansallisen identiteetin positiivista rakennusaineitta ole syytä väheksyä.

Pahinta kansakunnalle on sen omien juurien kieltäminen. Tämä oli jossain määrin pakon sanelemaa totalitaarisen kommunismin siis puna-armeijan ylivoiman edessä. Siksi ei myöskään pidä tuomita Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajia sinällään. Sen sijaan sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli oikeusjärjestelmämme ja kansan oikeudentunnon loukkaus, jota ei voi historiallisesti puolustella. Se oli tekijöilleen häpeäksi.

Mutta vielä suurempi häpeä on se, että suomalainen poliittinen eliitti on koulinut itsestään nöyristelijän, joka kilvoittelee suurvaltojen kosiskelussa. Neuvostoliiton sortokoneiston ylistäminen oli tätä pahimmillaan. Euroopan yhteisön byrokraattisen toiminnan yletön siunaaminen on tämän päivän ”suomettumista”. Suomen identiteetin kannalta tärkeän Karjalan unohtaminen on kuitenkin vaikutuksiltaan tuhoisinta. Me emme voi kieltää osaa kansastamme ilman, että menetämme paljon itsestämme.

+++

Kirjoittaja, kauppatieteiden tohtori Arto Lahti, on
Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyyden ja
pienyritysten johtamisen professori. Hän on
pyrkimässä presidenttiehdokkaaksi.

Lisätiedot:

Kampanjapäällikkö Ilkka Innanmaa
Gsm 0400 603 308
ilkka.innanmaa@artolahti.com

Professori Arto Lahti
arto.lahti@artolahti.com

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].