Tietoa kirjoittajasta


Arto Lahti

Arto Lahti
professori

Yrittäjyyden ja pienyritysten johtamisen professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Professori Lahti oli tammikuun 2006 vaaleissa sitoutumattomana, puolueiden ulkopuolisena presidenttiehdokkaana.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.02.2008 [20]
»  STRATEGIAN VARAAN LASKETAAN LIIAN PALJON JA UNOHDETAAN JÄRKI

08.03.2007 [02]
»  SUOMEN EDUN AJAMINEN ON KANSANEDUSTAJAN TYÖSSÄ VELVOITTAVAA

19.05.2006 [02]
»  EIKÖ NL:N TIEDEKOKEILU OLLUT RIITTÄVÄ?

09.01.2006 [02]
»  SUOMALAISET OMISTAVAT YHÄ KARJALAN MAAT

01.01.2006 [02]
»  HALONEN JA VANHANEN HYLJEKSIVÄT IHMISOIKEUKSIA

27.12.2005 [02]
»  KARJALAN KYSYMYS JA YLEN SENSUURI

22.12.2005 [02]
»  SUOMEN PRESIDENTIN ON PUHUTTAVA SUOMEN SUULLA

14.12.2005 [02]
»  INVESTOINTILAMA JA KARJALA

28.11.2005 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS JA KARELIANISMI

26.11.2005 [02]
»  SOTASYYLLISYYS PURETTAVA

21.10.2005 [02]
»  PERUSTUVATKO SUOMEN JA VENÄJÄN SUHTEET AITOON YSTÄVYYTEEN?

15.10.2005 [02]
»  SUOMEN LEGITIIMIT ALUEELLISET OIKEUDET

24.09.2005 [02]
»  NYKÄNEN SAI OIKEUTTA, ENTÄ RYTI JA NINA HONKANEN?

02.09.2005 [02]
»  JOHTAJUUS – ONKO SITÄ NYKYPÄIVÄN SULLE-MULLE -POLITIIKASSA

23.08.2005 [02]
»  KARJALA - VUOSITUHANNEN PARAS INVESTOINTI?

11.07.2005 [02]
»  PUOLUELAKI ON 1 %:N YLIVALTA

13.06.2005 [02]
»  MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS

10.06.2005 [02]
»  KARJALA – SUOMEN TALOUDELLISEN KASVUN KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

11.07.2005
Arto Lahti

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

PUOLUELAKI ON 1 %:N YLIVALTA

Suomessa on lukuisia sodanaikaisia ja -jälkeisiä ns. kipukysymyksiä, joista ei käydä poliittista keskustelua, vaikka 2 milj. suomalaista sitä haluaisi. Suurin kysymys liittyy Karjalan palauttamiseen. Keskeisimpiä syitä tähän ovat Suomen poliittinen demokratiavaje ja 1 % puoluevalta. Näitä asioita valottaa konkreettisesti oheinen professori, presidenttiehdokas Arto Lahden artikkeli.

+++

Yhden prosentin kansanvallasta sadan prosentin kansalaisvaltaan: puoluelaki puolueiden ylivallan perustana.

Puoluelaki syntyi vuosina 1967 – 1968 ja se hyväksyttiin presidentin esittelyssä vuonna 1969. Puoluelain säätämisellä 70-luvulla oli kansanrintamahallituksen kannalta selkeä kilpailunrajoituspyrkimys. SDP pyrki rajoittamaan oppositiotaan (TPSL) ja keskustapuolue tahtoi vaientaa pahasuisen Vennamon (SMP). Mutta tämä ei ole vielä poikkeavaa, koska poliittinen kilpailu vallasta on aina raadollista.

Poikkeavaa on se, että lain valmisteliljat ja eduskunta joutuivat tilanteeseen, jossa SKP (Suomen kommunistinen puolue) esitti kovia ehtoja NKP:n (Neuvostoliiton kommunistinen puolue) tuella, jotta SKP olisi saanut erityisaseman. Kysymys oli puolueesta, joka avoimesti ajoi Suomen perustuslain kumoamista väkivaltaisen vallankumouksen keinoin ja joka siksi oli edustettuna eduskunnassa SKDL:n kautta.

Silti on vaikea ymmärtää, miksi kansanrintamahallitus hyväksyi SKP:n puoluerekisteriin jo syksyllä 1967 ja vielä ennen puoluelakiesityksen antamista eduskunnalle. Oliko tämä päätös perustuslain mukainen, koska samalla hyväksyttiin hiljaisesti väkivalloin tapahtuva Suomen perustuslain kumoaminen? Luultavasti taustalla oli hallituskumppani SKP:n voimakas painostus NKP:n tuella, mistä asiakirjat kertovat.

60- ja 70-luvulla eri puolueet suhtautuivat puoluevaltaan eri tavalla. Vasemmisto ajoi kollektiivista, puoluekeskeistä mallia. Puoluevallan lisäämistä vastustivat selkeästi LKP (Liberaalinen kansapuolue) ja SMP (Suomen maaseudun puolue). Kokoomus suurimpana oppositio-puolueena tai RKP puuttuivat vain tiettyihin erityiskysymyksiin. SKP:n poliittinen toimikunta ei turhia ujostellut vaan esitti täysin yksipuoliset ja hallitusmuodon vastaiset ehdot puoluelain hyväksymiselle.

Proressori Veli Merikoski toteaa kirjassaan Kansa ja kansanvalta. Valtiosääntöuudistuksen lähtökohtia, että hallitusmuodon yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta oli arveluttavaa, että puoluerekisteriin merkittäviltä puolueilta ei vaadittu kansanvaltaisten periaatteiden noudattamista järjestön päätöksenteossa ja toiminnassa, kuten myöhemmin rekisteriin pyrkiviltä yhdistyksiltä. Tästä syystä puoluelaki olisi pitänyt säätää perustuslain mukaisessa säätämisjärjestyksessä, mikä ei olisi sopinut SKP:lle, koska puolue olisi todettu laittomaksi.

Valta oli kansanrintamahallituksella, josta syystä puoluelaki siunasi vahvan puoluevallan. Puoluelaki saatiin hallituksessa valmiiksi joulukuussa 1968, kun sosialidemokraatit ja keskustapuolue taipuivat SKP:n vaatimuksiin. SKDL (mukaan lukien SKP) ja SDP olivat yksi-mielisesti lain takana, mutta miksi alkiolaiseen perinteeseen nojaava Keskustapuolue hyväksyi lähes yksimielisesti lain ja vieläpä taktikoi aikakirjojen mukaan SKP:n kanssa muista hallitusasioista. Viisi keskustapuolueen edustajaa äänesti yhdessä oppositiopuolueiden kanssa esitystä vastaan, mikä ei riittänyt kaatamaan puoluelakia.

Neuvostoliiton ja Varsovan liiton toimeenpanema Tshekkoslovakian miehitys antoi SKP:lle vahvan valta-aseman, jota SKP hyödynsi ilmoittamalla, ettei se hyväksy toimintaansa rajoittavaa lakiesitystä. Erityisesti SKP:n vähemmistöä, ns. stalinisteja johtanut Taisto Sinisalo toimi aggressiivisesti ja samaa Suomen liittämistä Neuvostoliittoon ajoivat poliitikot. Suomi on tuolloin moraalisesti täysin hajalla, kun monet itsenäisen Suomen vaikuttaja yrittivät tuona aikana todistaa NKP:lle ajavansa Neuvostoliiton etua Suomessa.

SKP:n pudottaminen puoluerekisteristä olisi ollut perusteltua, eikä sitä olisi koskaan edes pitänyt sinne hyväksyä, koska SKP:llä ei ollut omia kansanedustajaehdokkaita. Uudessa vaalilaissa säädettiin kuitenkin puoluelakineuvotteluissa sovittua kaavaa mukaillen, että mikäli jotkin oikeusministeriössä pidettävään puoluerekisteriin merkityistä puolueista ovat toisiinsa nähden sellaisessa suhteessa kuin puoluelain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, pidetään niitä tässä laissa annettuja säännöksiä sovellettaessa yhtenä puolueena.

Puoluelailla on ollut ratkaiseva merkitys Suomen poliittiselle järjestelmälle. Puolueille annettiin puoluelainsäädännössä pysyvä puoluetuki. Samalla puolueet muuttuivat kansalaisyhteisöistä veronmaksajien varoilla ylläpidetyiksi instituutioiksi. Kartellipuolueille on tärkeää välttää liiallista keskinäistä kilpailua ja sen sijaan suuntautua kartellin ulkopuolisten puolueiden vastustamiseen. Puoluetuki estää puoluejärjestelmän uudistumista, koska tuki jaetaan koon mukaan. Puolueeksi rekisteröimättömät poliittiset yhdistykset eivät vuonna 1973 puoluetoiminnasta annetun asetuksen mukaan ole oikeutettuja puoluetukeen, vaikka saisivat edustajansa eduskuntaan.

Suurten puolueiden harjoittamalla mainonnalla ja tiedotustoiminnalla, jota rahoitetaan pitkälti puoluetuella, on selkeä vaikutus äänestyskäyttäytymiseen. Puoluetuki vähentää sinänsä puolueiden riippumattomuutta yksityisistä rahoittajista, jolloin rahalla ei voi ostaa poliittisia päätöksiä. Sitä jaetaan kuitenkin eri määrä eri poliittisille ryhmittymille, jolloin yhdenvertaisuus poliittisessa kilpailussa ei toteudu. Tämä tosiasia ei kannusta perustamaan uusia puolueita.

Puoluelain säätäminen loi edellytykset puolueiden kartelloitumiselle, koska puoluerekisterin ulkopuoliset jäivät valtakunnallisen median ohjelma-ajan ja puoluetuen ulkopuolelle. 60-luvun ilmapiiriä kuvaa se, että samaan aikaan valmisteltu vaalilaki antoi jopa puolueille monopoliaseman ehdokkaiden asettamiseen, vaikka laki olikin voimassa vain lyhyen aikaa 70-luvun alussa. Merikosken kirjan mukaan voitiin kysyä, onko lainsäätäjän omaksuma suuria puolueita suosiva ja pieniä syrjivä puoluetuen jakoperuste sopusoinnussa yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa

LKP:n puheenjohtajan Mikko Juvan kanta lainvalmistelun aikana oli se, että ehdokasmonopolissa oli selvästi kysymys kansalaisoikeuksien rajoittamisesta. Laki edistää osaltaan puoluejohtoisuutta ja rajoittaa kansalaisten demokraattisia oikeuksia. SMP:n puheenjohtaja Veikko Vennamo esitti tuohon aikaan värikkäästi, että koko puoluelain tarkoituksena oli toteuttaa ”kansanvallan tuhoava puoluediktatuuri”. Jaakko Nousiaisen kanta kirjassaan Puolueiden virallistaminen on se, että intressiryhmän osallistuminen oman asemansa säätelemistä koskevaan päätöksentekoon on jo arveluttavaa. Omassa asiassaan päätöksiä tekevät sortuvat valta- tai vaikutusasemansa turvaamiseen, julkisten etujen maksimoimiseen sekä valvonnan välttämiseen.

Politiikan tutkijat Richard Katz ja Peter Mair arvioivat julkaisussaan The Cartel Party, Party Politics, että puoluekartellit ovat Euroopassa kehittyneet juuri Suomessa. Puolueiden välinen yhteistyö on laajaa, julkinen puoluerahoitus pääasiallinen toiminnan rahoituksen muoto ja puolueiden jäsenet ovat kytkeytyneitä julkiseen hallintoon. Puolueet edustavat valtiota ja sen instituutioita ja näkevät itsensä maksullisten palveluiden tuottajina.

Kun vuoden 1969 puoluelakiin, joka professori Merikosken mukaan on kyseenalainen, mm. Ruotsi tulee ilman sitä toimeen, lisätään Suomen poliittisten virkanimitysten kulttuuri, on lopputuloksena maa, jossa puoluekartellit yhdessä johtavien virkamiesten kanssa siunaavat käytännössä valtion ja kuntien budjettikehykset. Uudet puolueet eivät käytännössä pääse vakavasti horjuttamaan tätä valtamonopolia, koska suuret puolueet saavat pääosan puoluetuesta, jolla ne voivat toteuttaa mittavia mainoskampanjoita edukseen.

Oletetaan, että Suomessa on 60-luvulta voimassa vaikkapa 100 000 poliittista virkanimitystä. Kokemukseni mukaan nämä henkilöt tekevät vain puoliaikaisesti virkatyötään ja uhraavat vähintään toisen puolen ajastaan puolueensa etujen ajamiseen. Jos oletetaan, että tämän virkamieskunnan kustannukset veronmaksajille ovat noin 20 miljardia euroa, silloin puolen ajan panostus per poliittinen virkamies tarkoittaa sitä, että puoluetuki on todellisuudesta 10 miljardia + eduskunnan kulloinkin säätämä virallinen puoluetuki.

Mitä kansalaiset haluaisivat tehdä 10 miljardin julkisilla varoilla? Tuskin niitä haluttaisiin maksaa puolueiden hallintomonopolin ylläpitämiseen. Pelkästään 1 miljardi näistä varoista riittäisi korjaamaan suuren osan niistä sosiaalisista epäkohdista, joista vanhukset, pitkä-aikaissairaat, jne. kärsivät. Lisäksi voitaisiin hoitaa kuntoon poliisin, sairaalalaitoksen, oppilaitosten, armeijan, jne. rahoitus.

Kun puoluelakia analysoi tarkemmin, voi havaita, että se muistuttaa aika tavalla Neuvostoliiton kuuluisaa Nomenklatuuraa siis puolueen ja virkamiesten ylivaltaa kansan yli. Nomenklatuura raunioitti neuvostotalouden täysin ja estää maan kehityksen. Onko Nomenklatuuraan päätyminen Suomessa edes yllättävää, kun puoluelain säätämistä ohjasi kansanrintamahallituksen sisältä vahvasti SKP tukenaan NKP, joka tuohon aikaan paljasti todellisen luonteensa Tshekkoslovakian miehityksellä.


N:o 10/1969

Annettu Helsingissä 10. päivänä tammikuuta 1969
Puoluelaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


Puolueella tarkoitetaan tässä laissa oikeusministeriössä pidettävään puoluerekisteriin merkittyä rekisteröityä yhdistystä.


Puolueena rekisteröidään kirjallisesta hakemuksesta yhdistys,
1) jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen,
2) jolla on vähintään 5 000 kansanedustajain vaaleissa vaalioikeutettua kannattajaa,
3) jonka säännöt turvaavat kansanvaltaisten periaatteiden noudattamisen yhdistyksen päätöksenteossa ja toiminnassa ja
4) jolla on säännöistä ilmenevän tarkoituksen toteuttamiseksi laadittu, yhdistyksen valtiollisessa toiminnassa noudatettavat periaatteet ja tavoitteet ilmaiseva yleisohjelma.
Toisen yhdistyksen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä ei voida rekisteröidä puolueena. Puolueen rekisteröiminen toimitetaan maksutta.


Rekisteröimishakemukseen on liitettävä:
1) ote yhdistysrekisteristä;
2) virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös voimassa olevista säännöistä;
3) yleisohjelma; ja
4) oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisia kortteja käyttäen laadittu luettelo puolueen kannattajista.
Luettelokortissa tulee olla:
1) kannattajan henkilötiedot;
2) hänen vakuutuksensa, että hän on vaalioikeutettu kansanedustajain vaaleissa;
3) päiväys, joka ei saa olla yhtä vuotta vanhempi, sekä
4) kannattajan omakätinen allekirjoitus.


Rekisteröidyn puolueen nimeen lisätään ’’r.p.’’ lyhennyksenä sanoista ’’rekisteröity puolue’’,’’registrerat parti’’.
Puolueen nimen yhteydessä ei käytetä yhdistyksen rekisteröimistä osoittavia merkintöjä.


Puolueen on ilmoitettava sääntöjensä ja yleisohjelmansa muuttamisesta oikeusministeriölle. Sääntöjen muutos on voimassa vasta kun se on merkitty puoluerekisteriin.
Puolueen sääntöihin tehty muutos on merkittävä puoluerekisteriin, mikäli säännöt muutoksen jälkeenkin vastaavat tässä laissa säädettyjä edellytyksiä.


Puolue, jonka ehdokkaista ketään ei ole valittu edustajaksi viimeksi toimitetuissa eikä niitä edeltäneissä kansanedustajain vaaleissa, poistetaan rekisteristä. Laki on sama, jos puolue on lakannut olemasta rekisteröitynä yhdistyksenä.
Puolue voidaan poistaa rekisteristä myös oman hakemuksensa perusteella.


Oikeusministeriön päätöstä puoluerekisteriin merkitsemistä ja siitä poistamista koskevassa asiassa on valituksesta huolimatta noudatettava, kunnes valitus on ratkaistu.


Puolueen taloudesta pidettävä kirjanpito on järjestettävä soveltuvin osin siten kuin voimassa olevassa kirjanpitolaissa on kolmanteen ryhmään kuuluvien kirjanpitovelvollisten osalta säädetty. Puolueen on toimitettava tilinpäätöstaseensa yhden kuukauden kuluessa siitä, kun tilinpäätös on vahvistettu, oikeusministeriölle tiedoksi. Taseet on kahden, puolueen nimen kirjoittamiseen oikeutetun henkilön allekirjoitettava.


Valtion tulo- ja menoarvion rajoissa voidaan eduskunnassa edustettuna olevalle puolueelle myöntää avustusta sen säännöissä ja yleisohjelmassa määritellyn julkisen toiminnan tukemiseen. Avustus on jaettava puolueiden viimeksi toimitetuissa kansanedustajain vaaleissa saamien edustajanpaikkojen lukumäärien osoittamassa suhteessa. Valtionavustuksen käyttämisestä on puolueen tehtävä valtioneuvoston antamien määräysten mukainen tilitys. Viranomaisella, jonka asiana on valvoa valtionavustuksen ehtojen noudattamista on oikeus tarkastaa vain sanottuna avustuksena annettujen varojen käyttöä.

10§
Valtion viranomaisen sekä valtion tai sen määräämisvallassa olevan yhteisön tai laitoksen on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen.

11§
Puolueelta, joka laiminlyö tämän lain mukaan sille kuuluvan velvoituksen, voidaan pidättää edellä 9 §:ssä tarkoitettu avustus, kunnes velvoitus on täytetty.

12§
Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

13§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1969.
Lain voimaan tullessa merkitään puoluerekisteriin viran puolesta Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.y., Keskustapuolue r.y., Suomen Kansan Demokraattinen Liitto - Demokratiska Förbundet för Finlands Folk r.y., Kansallinen Kokoomus r.y., Svenska folkpartiet i Finland r.f., Liberaalinen Kansanpuolue r.y., Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto r.y., Suomen Maaseudun Puolue r.y. ja Suomen Kommunistinen Puolue - Finlands Kommunistiska Parti r.y., mutta on sanottujen puolueiden kolmen kuukauden kuluessa lain voimaan tulosta toimitettava oikeusministeriölle 3 §:n 1 momentin 1-3 kohdissa tarkoitetut selvitykset uhalla, että ne muutoin poistetaan rekisteristä. Mikäli jotkin puoluerekisteriin merkityistä puolueista ovat toisiinsa sellaisessa suhteessa, kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, pidetään niitä tässä laissa puolueista annettuja säännöksiä sovellettaessa yhtenä puolueena.

Helsingissä 10. päivänä tammikuuta 1969
Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa Pääministeri
Mauno Koivisto

Vt. oikeusministeri Grels Teir

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].