Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

12.09.2005
ProKarelia

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

SITRA: "KAUPASTA KUMPPANUUTEEN"

Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitra julkisti 08.09.2005 Suomen Venäjä-talousstrategian. Lehdistötiedote kertoo julkaisun tavoitteista: "Venäjä on lähivuosina nousemassa Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi ja Venäjän merkitys Suomen talouden ja hyvinvoinnin kehitykselle kasvaa jatkuvasti.

"Nyt julkistetussa Suomen Venäjä-talousstrategiassa on määritelty Suomen ja Venäjän taloussuhteiden tavoitetila ja konkreettisia toimenpide-ehdotuksia sen saavuttamiseksi. Strategia syntyi osana Sitran Venäjä-ohjelmaa ja sen laatimiseen osallistui 34 suomalaista Venäjä-huippuosaajaa talouden eri alueilta."

Tältä pohjalta voidaan siten odottaa perusteellista analyysia maitten välisestä nykytilasta, kaupan esteistä, uuden strategian perusteista ja perusteellisesti uusia strategisia ajatuksia. Mittavan asiantuntijajoukon käyttäminen luo odotuspohjan asioiden poikkitieteelliselle ja realistiselle tarkastelulle.

Raportin ajatuksiin Venäjän mahdollisesta suuresta merkityksestä Suomen taloudelle on helppo yhtyä. Onhan kyseessä naapurivaltio, joka monin tavoin on ennenkin vaikuttanut Suomen kehitykseen ja joka vaikutus taas on voimistumassa.

Raportti antaa erittäin ruusuisen kuvan Venäjällä olevista mahdollisuuksista. Yliasiamies Esko Aho rakensi tätä kuvaa raportin esittelyseminaarin avauksessaan. Seminaarissa esiintyneet suuryhtiöiden asiantuntijat löivät kritiikittömästi löylyä lisää. Puheenvuorojen pohjalta Venäjällä ei ollut muuta kuin mahdollisuuksia ja mahtavaa businesta, pelkkää menestystarinaa.

Yleisöpuheenvuoron käyttänyt UM:n Venäjä-yksikön päällikkö Olli Perheentupa totesiksin jotenkin, että "nämä puheet kuulostavat enkelten laululta korvissani". Kuulosti kuitenkin siltä, että Perheentupa oli nähnyt virkaurallaan aika lailla ongelmia Venäjä-kaupassa. Ehkä yritysjohtajan muisti on lyhyempi kuin virkamiehen.

Koko raportin läpitunkema sana on "mahdollisuus", jonka lisukkeena käytetään hyvinkin vahvoja positiivisia adjektiiveja kuvaamaan mahdollisuuksien mahtavuutta. Toimintaa uhkaavia tekijöitä saa hakea. Niitä löytyi hyvin yleisten toteamusten tasolla, mutta sangen varovasti ilmaistuina.

Jos Venäjän kauppa on todella näin suurta, pelkkää mahdollisuutta, miksi siinä on kuitenkin hyvin vähän suomalaisia toimijoita? Vika näyttää löytyvän (esim. sivu 8): "Suomessa suuren yleisön asenteet ja mielikuva Venäjästä ovat osittain vanhojen ennakkoluulojen värittämiä".

Sitran raportin tarkoituksenmukaisuus korostuu selkeästi sivulla 13: "Integroituvassa maailmassa vanhoista asenteista on kuitenkin vain vähän hyötyä". Tämän yksioikoisen hyötyajattelun pohjalta suuryritystenkin yritysfilosofiat, kauniit arvot ja moraalisesti korkeatasoiset lausumat voidaan heittää romukoppaan.

Raportissa arvioidaan (sivu 9), että "Suomen ja Venäjän välinen talousintegraatio on tapahtunut miltei itsestään ilman suurempia julkisia ponnistuksia. Määrätietoisella politiikalla Suomen ja Venäjän taloudet voivat kuitenkin integroitua huomattavasti nykyistä pidemmälle". Sivulla 12 todetaan, että "Suomi edustaa pragmaattista ja sopeutuvaa kulttuuria, joka tulee hyvin toimeen venäläisten kanssa".

Raportti vähättelee valtiojohtomme julkisia ponnisteluja. Jo vuonna 1992 Suomi solmi Venäjän kanssa lähialueyhteistyösopimuksen. Sen jälkeen lähialueyhteistyötä on Suomen toimesta rahoitettu yli 1.1 mrd. eurolla, josta Venäjän kokonaisosuus on ollut noin 750 milj. euroa. Ei tällaista pienen maan kokonaislahjoitusta suurelle ja rikkaalle maalle voida pitää kovin vähäisenä ponnisteluna. Mitä hyötyä tästä lahjoittamisesta lopulta on ollut, sitä ei kukaan ole vielä kyennyt osoittamaan.

Raportin toteama sopeutuvasta kulttuurista on hyvin totta. Suomi maksoi kuuliaisesti sotakorvaukset, joiden pohjalta Neuvostoliiton teollisuuden oli hyvä kehittyä. Laskettuna nykyisen kansantalouden rasitteeksi kyse on eräiden arvioiden mukaan noin 90 mrd. eurosta. Ei sekään siten vähäinen subventio ollut, minkä Suomi lahjoitti hyökkääjävaltiolle. Nykyinen poliittinen uusavuttomuus on selvää seurausta sopeutuvasta kulttuurista, josta käytettiin nimeä suomettuminen.

Raportissa korostetaan monissa kohdin lähes pakkotilanteena sitä, että "Venäjä on Suomen talouskasvun keskeinen moottori" (sivu 13) ja Suomen on satsattava Venäjälle selvitäkseen tulevaisuudestaan. Tämä puolestaan edellyttää Suomessa asenteiden muuttamista, koska poliitikkojenkin osalta "Syy vähäiseen kiinnostukseen näyttää perustuvan sekä asenteisiin että tiedon puutteeseen".

Nostamalla Venäjän keskeiseksi talousmoottoriksemme Sitra luo pelottavaa kuvaa itsenäisen Suomen tulevaisuudesta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ollaan valmiita myymään periaatteet ja muokkaamaan asenteet tarkoituksenmukaisiksi. Sitra luo kovin raadollista kuvaa liiketoiminnan eettisestä ja moraalisesta tasosta. Tarkoitus näyttää pyhittävän keinot.

Sivulla 24 on monimerkityksellinen lause: "Suomi hyödyntää jo Venäjää raakapuun lähteenä". Seuraavalla sivulla vahvistetaan, että "Suomella on koko metsäteollisuuden arvoketjuun liittyvää johtavaa osaamista ja myös tuntemusta alan toiminnasta Venäjällä". Sekä "Suomalaisilla yrityksillä on pitkä kokemus rakentamisesta Venäjällä".

Todellisuudessa Suomi antaa edelleen ilmaista hyötyä Venäjälle raakapuun osalta. Merkittävä osa tuontipuusta tulee pakkoluovutetusta Karjalasta. Tästä puusta suomalaiset maksavat venäläiselle osapuolelle. Suomalaiset maksavat siten omista puistaan – mutta väärälle myyjälle.

Vaikka raja siirtyi Pariisin rauhansopimuksessa nykyiselle paikalle, ei se mitenkään vaikuttanut maapohjan ja kiinteistöjen omistussuhteisiin. Suomalaiset omistajat edelleenkin omistivat ja omistavat Karjalan maat ja mannut. Ei siten ihme, että Suomella on mittavaa osaamista ja tuntemusta alueella olevista metsistä.

Suomalaisilla on myös pitkä kokemus rakentamisesta Venäjällä, jäihän pakkoluovutetuille alueille mittava määrä korkeatasoisia rakennuksia.

Sitran raportissa häiritsee Venäjälle sijoittamisen ja etabloitumisen pakonomaisuus. Mukaan olisi saatava pk-yritykset, vaikka valtion riskirahoitusta lisäämällä. Opiskelijoilla oleva huono Venäjä-kuva pitäisi saada muutettua avaamalla opiskelijoiden silmät markkina-alueen mahdollisuuksille. "Ilman laaja-alaista perustietoa Venäjästä suomalaisten ennakkoluulot eivät hälvene, eikä Suomesta tule johtavaa Venäjä osaajaa. Venäjää koskeva osuus perusopetuksessa on arvoitava huolella, jotta mielenkiinto Venäjää kohtaan kasvaisi."

Mistähän mahtaa johtua se, että "Kaikista hyvistä ponnistuksista ja tarkoitusperistä huolimatta näyttää kuitenkin siltä, että taustalla olevat stereotypiat värittävät yleiskuvaa"? Voisiko syy olla se, että raportissa on täydellisesti unohdettu ne keskeiset syvälle vaikuttavat esteet, joiden korjaamiseen ei sen paremmin Suomen valtionjohto kuin Venäjänkään nykyinen johto ole millään tavoin puuttunut?

Olisi voinut odottaa, että 34 ulkopuolisen ja Sitran omien asiantuntijoiden joukossa olisi ollut edes yksi henkilö, joka olisi tunnistanut Venäjän kaupan ja yhteisen vahvan taloudellisen toiminnan todelliset esteet. Mahdollisuus suuriin voittoihin ja laajaan liiketoimintaan Venäjän kanssa on kuitenkin sokaissut koko joukon niin perusteellisesti, ettei itsestään selvyyksiä enää haluta havaita.

Suomen ja Venäjän yhteisen positiivisen kehitystien suurin este on luottamuksen puute. Se luottamus menetettiin viime sodissa ja niiden jälkeisessä painostuksen ajassa. Suomi joutui valloitushaluisen hyökkääjän kohteeksi, menetti suuren osan parhaasta väestöstään, joutui luovuttamaan 12 % maa-alueestaan, maksamaan hyökkääjälle huikeat sotakorvaukset, kokemaan vuosikymmeniä painostusta. Ja kaikki tämä on yhä täysin selvittämättä Suomen ja Venäjän välillä.

Ovatko Sitran asiantuntijat ja 34 Venäjä-kaupan asiantuntijaa sitä mieltä, että kaikki tämä voidaan hyvin unohtaa ja muokata suomalaisten asenteita tarkoituksenmukaiseen suuntaan huolellisesti arvioidulla peruskoulumateriaalialla? Onko tämä se pohja, jolle Sitra haluaa rakentaa Suomen talousveturin ja tulevaisuuden toivon? Onko raaka business-ajattelu niin läpitunkenut Sitran ja sen asiantuntijoiden mielet, ettei ihmisyyden ja ihmisoikeuksien menetyksillä ole mitään merkitystä?

Antaako Sitra tällä raportillaan oikean viestin Venäjälle? Se viesti on kylläkin sama kuin Suomen valtiojohdon alistuvat ja itseämme yhä sotiin syyllistävä viesti – unohdetaan menneet. Niin ei kuitenkaan tapahdu.

Euroopassa ja laajemmaltakin maailmassa halutaan, että Neuvostoliiton totalitaristisen kommunismin rikokset tutkitaan ja arvioidaan asiallisesti. Saksan fasismi on tuomittu lukemattomat kerrat ja Saksa on lähes työkseen pyydellyt historiansa hirmutekoja anteeksi ja korvannut niitä.

Venäjällä vastavuoroisesti on koko historian kulkua jälleen ryhdytty vääristelemään, esim. talvisota on unohdettu kokonaan ja Stalinin kunniaa ollaan jälleen palauttamassa. Venäjä palauttaa siten historian yhden suurimman murhamiehen kunnian, mutta Suomen valtionjohto ei ole nähnyt tarpeelliseksi palauttaa Suomen pelastaneiden ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden kunniaa.

Sitran raportissa ei sanallakaan käsitellä sitä, millainen huikea talousveturi Karjalan palautuksesta syntyisi. HKKK:ssa järjestetyssä seminaarissa yrittäjyyden professori Arto Lahti piti kiinnostavan esitelmän otsikolla "Karjala – vuosituhannen paras investointi?".

Yksi globaalitalouden ja Venäjän talouden asiantuntija näki siten Karjalan oikeudenmukaisen palautuksen Suomen taloudelliseksi veturiksi. Hän näki sen myöskin Suomen ja Venäjän yhteisten talousintressien todelliseksi avaukseksi. Keskeistä palautuksessa on se, että se poistaa yhteistyön suurimman esteen palauttamalla puuttuvan luottamuksen ja menetetyt ihmisoikeudet.

Sitran raportin toimenpiteet koskevat joidenkin kymmenien, ehkä satojen yritysten etabloitumista arvaamattomalle Venäjälle. Kyse on tuhansista työpaikoista. Ja suurista riskeistä koko aika, jotka otetaan suurten voittojen toiveessa eettiset ja moraaliset näkökohdat unohtaen.

Professori Arto Lahden malli koskee pelkästään rakennusaikaisesti satojen tuhansien miestyövuosien panostusta ja 150-200 000 pysyvän työpaikan syntymistä. Mutta ennen kaikkea malli koskee todellisen luottamuksen palautumista Venäjän ja Suomen välille ja sitä kautta Venäjän mahtavien markkinapotentiaalien yhteistyössä tapahtuvaa hyödyntämistä, ei pelkästään riskien ottajana, vaan yhteistyökumppanina.

Professori Lahti tarjoaa siten eettisesti kestävää, molemmille osapuolille erittäin hyödyllistä win-win –tilannetta. Onko Sitralla ja Suomen valtiojohdolla rohkeutta tarkastella sellaista vaihtoehtoa?

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].