Tietoa kirjoittajasta


Lasse Lehtinen

Lasse Lehtinen
Fil. tohtori

Lasse Lehtinen on Euroopan parlamentin jäsen. Hän on kirjoittanut kirjoja (kaunokirjallisia ja tietokirjoja) ja televisiosarjoja, kolumneja useisiin sanomalehtiin ja viikkolehtiin.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

05.10.2005 [02]
»  MENNEISYYDEN HALLINTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

05.10.2005
Lasse Lehtinen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

MENNEISYYDEN HALLINTA

[Artikkeli on tohtori, MEP Lasse Lehtisen mielipideartikkeli mm. sotasyyllisyysasiasta. Artikkeli on julkaistu lokakuun alussa joissakin paikallislehdissä.]

Saksalaisilla on hieno termi kansakunnan historian kipupisteitä koskevalle tutkimukselle. Vergangenheitsbewältigung tarkoittaa sellaisten vanhojen asioiden terapointia, jotka mieluusti unohtaisi.

Miksi meidän esimerkiksi Suomessa pitäisi ylipäätään olla kiinnostuneita kuudenkymmenen vuoden takaisista asioista?

Suomi on päätöksissään itsenäisempi ja kansainvälisissä suhteissaan verkottuneempi kuin milloinkaan aikaisemmin itsenäisyyden aikana. Neuvostoliitto on hajonnut ja Eurooppa on yhdistymässä. Muutokset eivät ole vaatineet verenvuodatusta.

Menneitä vääryyksiä ei voi oikoa jälkikäteen, eikä historian tuomio enää ylety todellisiin syyllisiin. Sitä paitsi erimielisyydet historian suurista linjoista näyttävät säilyttävän elinvoimansa useamman tutkijasukupolven ajan. Asenteet periytyvät siinä kuin aatteetkin.

Neuvostoliiton olemassaolon aikana tutkijat pitivät oman ammatillisen etunsakin vuoksi varmistimen paikallaan, kun tähtäimessä oli idänsuhteisiin liittyviä tapahtumia. ”Yleiset syyt” vaativat pidättelyä myös menneisyyden hallinnassa.

Aika kuitenkin myös armahtaa sillä tavalla, että sidonnaisuudet tapahtumiin katkeilevat. Uudet arkistolöydöt yllyttävät ehkä uusiin tulkintoihin. Mielestämme historiaa pitää tutkia ainakin siksi, että tulevilla polvilla olisi mahdollisimman kokonainen käsitys siitä, mitä ainakin tapahtui. Uuden tutkimuksen tärkein tehtävä on valaista aiemmin pimentoon jääneet nurkat.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä 1945 – 46 on tullut yksi Suuren Suomalaisen Selviytymistarinan tärkeä osa. Enemmistö aikalaisista oli sitä mieltä, että syytteet olivat tekaistuja ja tuomitut sen perusteella syyttömät. Historiaan miehet marssivat sankareina ja sijaiskärsijöinä. Tuomio oli johdettavissa sodan lopputuloksesta eikä oikeudellisesta harkinnasta.

Samalla suomalaisille kuitenkin onnistuttiin myymään käsitys, jonka mukaan nimenomaan Stalin ja länsiliittoutuneet, britit ennen kaikkea, olivat vaatimassa syytettyjä tuomiolle.

Tämä ”totuus” voidaan haastaa tarkastelemalla sekä vanhoja että uusia lähteitä tämän päivän tiedoin. Hyvin perustein voidaan näet väittää, että sotasyyllisyysnäytelmä oli alun perin suomalaisesta sisäpolitiikasta noussut hanke, jota Valvontakomissio ryhtyi alati kasvavalla innolla tukemaan.

Pohdiskella voi sitäkin, olisiko Neuvostoliitto lähtenyt koko jahtiin, jos kaikki kansanvaltaisiksi ja demokraateiksi sanan varsinaisessa merkityksessä itseään kutsuneet voimat olisivat ryhmittyneet taannehtivaa lainsäädäntöä vastustaneen pääministeri J. K. Paasikiven ympärille?

Mistään arkistosta ei toistaiseksi ole löytynyt Stalinin diktaattia, että sotaan syyllisiä on löydyttävä ja heidät tuomittava. Suomen maksamat sotakorvaukset olivat Stalinille luoteisen suunnan tärkein anti, eikä esimerkiksi kotikommunistien yllyttäminen vallankumouksen tielle.

Brittien asenne Suomea kohtaan oli heti sodan jälkeen tiukan viileä, mutta muuttui pian haalean ymmärtäväksi. Kylmä sota kolkutti jo ovelle. Oikeudenkäynnin aikana britit sanoutuivat irti koko hankkeesta.

Suomalaiset kommunistit ja vasemmistososialidemokraatit sen sijaan olivat pontevasti vaatimassa ”sotapoliitikkoja” vastuuseen. Monet heistä olivat sodan aikana olleet turvasäilössä ja halusivat nyt puolestaan laittaa vangitsijansa linnaan.

Myös Urho Kekkonen oli eri rooleissaan asiassa aktiivinen. Hänestä tulikin oikeudenkäynnin varsinainen toimeenpanija ja yhdysmies Valvontakomission, Paasikiven ja kotikommunistien välillä.

Suuri yleisö ja suurelta osin myös Suomen poliittinen johto koki kuitenkin toimivansa Stalinilta tulleen uhkavaatimuksen synkässä varjossa, josta ei ollut muuta ulospääsyä kuin linnatuomiot sijaiskärsijöille.

Tähän ristiriitaisuuteen haetaan tulevana talvena vastausta samalla kun jälkipolville yritetään kansantajuisesti kertoa oikeudenkäynnin lähtökohdat ja sen vaiheet.

Säätytalolla järjestettävässä seminaarissa 21. marraskuuta tutkijat vertailevat muistinpanojaan. Myös kansalaiskeskustelu aiheesta olisi paikallaan.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].