Tietoa kirjoittajasta


Eero Kuikanmäki

Eero Kuikanmäki


Pastori Eero Kuikanmäki on määrätty Vilppulan II seurakuntapastoriksi 01.08.05 lukien toistaiseksi.

Hän on kotimaan toiminnan lisäksi tehnyt kenttätyötä mm. Siperiassa.


E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

16.10.2005 [02]
»  USKONPUHDISTUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

16.10.2005
Eero Kuikanmäki

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

USKONPUHDISTUS

Julkaisemme pastori Eero Kuikanmäen saarnan, joka on pidetty Vilppulassa perinnejumalanpalveluksessa ja Pohjaslahdella messussa 16.10.2005. Saarnan sisältöön on vaikuttanut se, että uskonpuhdistuksen vuosipäivä ja Tarton rauhan vuosipäivä osuvat samalle viikolle. Esitetyt kannanotot ovat kirjoittajan.

+++

Uskonpuhdistuksen muistopäivä; Room. 5:1-11; Matt. 16:1-4

70 % suomalaisista tahtoo vapaasti keskustella Karjala-kysymyksestä - näin kerrottiin päättyvän viikon torstaina (13.10.2005) ilmestyneen Karjala-lehden etusivulla. Karjalan palauttamista koskevan haastattelututkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että Suomen kansa alkaa vähitellen herätä siitä synkästä unesta, johon se toisen maailmansodan jälkeen väkivalloin tuuditettiin.

Valtioiden väliset suhteet eivät tule kuntoon hyssyttelemällä ja unohtamalla. Asiaa ei myöskään auta keskustelun kieltäminen tai sormien läpi katsominen. Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa on avoin haava. On mielenkiintoista seurata, joko on lopultakin tullut aika keskustella asiat läpi ja saada aikaan todellinen ja kestävä sovinto maidemme välille.

Karjalan kohtalo ei suinkaan ole ainoa asia maailmanhistoriassa, joka on yritetty hoitaa pois päiväjärjestyksestä epärehellisin keinoin. Päinvastoin, vastaavaa tapahtuu meidän ihmisten elämässä jatkuvasti. Päivän evankeliumiteksti kertoo hyvin samantyyppisestä jännitteisestä tilanteesta. Tosin nyt ei ole kysymys valtioiden välisistä suhteista, vaan ihmissuhteista.

Fariseukset ja saddukeukset ovat tulleet Jeesuksen luo pyytämään tältä merkkiä taivaasta. Tilanteen satunnainen tarkkailija voisi erehtyä pitämään keskustelijoiden välejä neutraaleina - ehkä jopa hyvinä. Fariseukset ja saddukeukset esiintyvät muodollisen kohteliaasti. Heidän pyyntönsä Jeesukselle on teologisesti perusteltu, sillä Vanhan testamentin messias-ennustukset ovat täynnä kuvauksia Messiaan tekemistä tunnusteoista ja -merkeistä.

Kuitenkin fariseusten ja saddukeusten suhde Jeesukseen on vihamielinen. Tähän vihjaa evankeliumitekstimme mainitsemalla, että merkin pyytämisen vaikuttimena oli Jeesuksen koetteleminen. Tässäkään ei vielä sinänsä tarvitsisi olla mitään väärää; Raamattuhan neuvoo koettelemaan ihmisiä ja oppeja, jotta totuus voitaisiin erottaa harhasta.

Evankeliumit antavat meille johdonmukaisen kuvan Jeesuksen vastustajista. He eivät olleet rehellisiä etsijöitä. Jo tullessaan koettelemaan Jeesusta, he olivat päättäneet, että Jeesuksen täytyy olla väärässä. He eivät tahtoneet kuunnella Jeesusta, vaan he etsivät tilaisuutta päästä nolaamaan Jeesuksen julkisesti, jotta tämä menettäisi suosionsa kansan keskuudessa.

Jeesuksen vastaus fariseuksille ja saddukeuksille on yllättävä. Jeesus aloittaa vastauksensa kehumalla vastustajiaan. Nämä ovat viisaita miehiä. He osaavat tulkita taivaan merkkejä silloin, kun on tarkoituksena ennustaa säätä. Jotakin kuitenkin puuttuu. Fariseukset ja saddukeukset eivät osaa lukea aikojen merkkejä.

Kun Jeesus puhuu aikojen merkeistä hän tarkoittaa Vanhan testamentin messias-ennustuksia. Niin monet merkit ovat jo toteutuneet Jeesuksen kohdalla, että rehellinen pohdiskelija olisi jo vakuuttunut Jeesuksen olevan Messias, Jumalan kansalleen lähettämä pelastaja. Eikä tilannetta ainakaan lievennä se, että fariseukset ja saddukeukset ammatikseen tutkivat pyhiä kirjoituksia. Heillä oli siis käytössään valtava messiasta koskeva tietomäärä. Mikä sitten oli sokaissut Jeesuksen vastustajien silmät?

Itsensä petkuttamisen jalo taito ei ole mikään ainutlaatuinen ilmiö uskontojen historiassa. Ei tarvita syvääkään perehtymistä asioihin, kun huomataan, kuinka pinnallinen käsitys useimmilla uskonnollisilla ihmisillä on synnistä. Jumalaa ajatellaan voitavan hämätä ja lahjoa. Monet luulevat voivansa salata jumalaltansa rikkeitänsä. Väärin saa tehdä, kunhan ei jää kiinni. Väärästä teosta tulee vasta kiinnijäämisen hetkellä synti, ongelma Jumalan ja ihmisen välillä.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther oli syvällinen omantunnon ihminen. Häntä ei tyydyttänyt näennäinen rauha Jumalan kanssa. Kerrotaan, että hän saattoi käydä rippi-isänsä luona tunnustamassa syntejään useita kertoja päivässä. Vähemmästäkin tuskastuivat molemmat - niin rippi-isä kuin syntejään pois perkaava munkkikin. Mitä rehellisemmin Luther uskalsi kohdata oman pahuutensa, sen vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, ettei syntien taakka vähentynyt niitä yksityiskohtaisesti tunnustamalla. Oman sisimmän pahuuden kanssa kamppaileminen oli kuin sipulin kuorimista - mitä enemmän kuorit, sitä enemmän itkettää.

Jumalan todellisuus ei ole sidoksissa ajan kulkuun. Jumala näkee yhdellä silmäyksellä koko maailmanhistorian: Adamin ja Eevan kuokkimassa kivistä peltoa syntiinlankeemuksen jälkeen, Nooan rakentamassa arkkia, Mooseksen johtamassa Israelin kansaa kohti Luvattua maata, Jeesuksen ajan fariseukset ja saddukeukset, kaikki kirkkoja johtaneet ja johtavat paavit, patriarkat ja piispat sekä myös sinut ja minut.

Kun Jumala katselee tätä todellisuutta, mitä hän näkee? Jumala näkee paljon epärehellisten ihmisten vilpillisyyttä ja rehellisten ahdistusta, kun yritämme - kuka milläkin tavoin - selvitä elämässä eteenpäin päivästä toiseen syntiemme vaivaamina. Mitä, jos Jumala tämän kaiken nähdessään olisi vain kohauttanut olkapäitään ja sanonut: "Kurja juttu, vaan ei voi mitään - mitäs ovat ihmisraukat itsensä tuohon tilaan saattaneet…"? Olisiko se ollut rakkautta? Me ihmiset saattaisimme tehdä näin rakkaillemme - mutta onko Jumala samanlainen?

Jumala ei ole jättänyt meitä ihmisiä oman onnemme nojaan. Uuden testamentin lukukappaleessa Paavali kirjoittaa: "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." (Room. 5:8)

Jumala suhtautuu syntiin vakavasti. Jokainen synti on majesteettirikos Jumalaa vastaan. Sellaista röyhkeyttä ja törkeyttä ei voida katsoa sormien läpi ja sanoa siihen: "Ei se mitään." Rikos on sovitettava. Tapahtunut vääryys on hyvitettävä. Asia on käsiteltävä niin perusteellisesti, ettei kenelläkään voi olla siihen enää mitään sanomista jälkikäteen.

Ellei Jumala toimisi näin, syyttäjänämme toimiva sielunvihollinen kaivaisi kyllä säälittä märkivän haavan auki ja vaatisi oikeudenmukaisen tuomion täytäntöönpanoa.

Jumala ratkaisi ihmisen syntiinlankeemuksesta aiheutuneen ongelman kärsimällä itse meille synneistämme oikeudenmukaisesti kuuluvan tuomion. Ristillä Jeesus joutui jopa Jumalankin hylkäämäksi. Kuolemansa jälkeen Jeesus astui alas tuonelaan, minkä tapahtuman menneet sukupolvet ovat ilmaisseet uskontunnustuksessa vieläkin rajummin: "astui alas helvettiin".

Kun Jumala sovitti syntimme näin perusteellisesti, ei edes sielunvihollinen saa meitä mistään synneistämme syyttää. Syntiemme rangaistus on jo kärsitty. Ja koska ketään ei saa rangaista samasta rikkeestä kahta kertaa, tarkoittaa Jeesuksen sovitustyö sitä, että me olemme vapaita. Tuomio on otettu pois. Jeesuksen täytyi joutua Jumalan hylkäämäksi, jotta kenenkään meistä ei tarvitsisi kokea mitään vastaavaa.

On tärkeää huomata Paavalilta lainatun virkkeen viimeinen lause: "kun vielä olimme syntisiä". Jumalan rakkautta ei tarvitse eikä voi ansaita. Jumala ei jää odottamaan, että me muutumme riittävän hyviksi ansaitaksemme hänen hyvyytensä meitä kohtaan. Tämä Jumalan mielenlaatu näkyy myös Jeesuksen vastauksessa häntä kiusaamaan tulleille fariseuksille ja saddukeuksille. Jeesus ei sanonut: "Te olette ilkeitä ihmisiä, joten teille ei anneta mitään merkkiä." Ei näin. Jeesus lupasi antaa myös sydämessään vilpillisille ihmisille yhden merkin: Joonan merkin.

Mikä ihme sitten on Joonan merkki? Saadaksemme kysymykseemme vastauksen, meidän on palautettava mieliimme Vanhasta testamentista kertomus profeetta Joonasta. Joona sai Jumalalta tehtäväkseen mennä julistamaan Jumalan Sanaa vihollismaan pääkaupunkiin Niinivehen. Tehtävää voisi verrata siihen, jos joku suomalainen olisi saanut viime sotien aikana tehtäväkseen mennä lähetystyöhön Moskovaan. Tehtävä ei olisi ollut mieluisa ja tuskin se olisi ollut edes mahdollinen toteuttaa. Kun Stalin kerran tapatti suuren osan oman maansa papeista ja uskovista, tuskin hän olisi silkkihansikkain kohdellut vihollismaasta tulevaa katuevankelistaa.

Ymmärrettävistä syistä Joona ei tahtonut ottaa Jumalan antamaa tehtävää vastaan. Joona toimi, kuten uskonnolliset ihmiset ainakin. Hän lähti Jumalaa karkuun. Joona oli niin naiivi, että hän luuli voivansa paeta Jumalaa laivalla. Jumala ei näkisi meren taakse, vieraaseen maahan. Näin Joona saisi jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa - ilman että Jumala voisi puuttua asiaan mitenkään.

Jumala kuitenkin rakasti Joonaa. Hän ei antanut Joonan jäädä harhaluulojensa valtaan. Merellä nousi myrsky, joka uhkasi upottaa Joonan laivan. Kun laivan kapteeni sai selville, millaisella matkalla Joona oli, päätettiin Joona heittää mereen. Vastaukseksi myrsky tyyntyi, ja laiva pääsi turvallisesti määräsatamaansa, mutta Joona jäi mereen.

Pitkään ei Joonan tarvinnut meressä polskia. Paikalle osui iso meressä elävä otus, jota on kuvailtu monilla erilaisilla lajimääritelmillä. Olennaista ei kuitenkaan ole otuksen laji vaan se, että otus nielaisi Joonan kokonaisena.

Meille tämän ajan ihmisille on mahdotonta käsittää, kuinka kukaan voi päätyä elävänä meripedon vatsaan ja vielä säilyä siellä kolme päivää elossa. Kuitenkin Jeesuksen tapa viitata tapahtuneeseen sulkee pois sen vaihtoehdon, että kertomus Joonasta olisi ollut satua. Ilmeisesti Jumala teki ihmeen, joka sisälsi tärkeän viestin myös tuleville sukupolville.

Lopulta meripeto tuli rannalle. Siellä otukselle tuli mahanpuruja. Ja niinpä Joona oksennettiin kuivalle maalle. Kun Jumala uudisti Joonalle antamansa kehotuksen lähteä Niinivehen, ei Joona enää jäänyt pohtimaan, tarvitseeko Jumalaa totella.

Kun Jeesus sanoi antavansa meille ihmisille Joonan merkin, hän tarkoitti tätä: "Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä." (Matt. 12:40) Kuten profeetta Joonan kohdalla, myös Jeesuksen antama merkki sisälsi kaksi vaihetta: kuoleman ja ylösnousemuksen, ongelman ja sen ratkaisun. Näin myös Joonan merkki liittyy mitä olennaisimmin vaatimukseen asioiden perinpohjaisesta selvittämisestä.

Miten Jeesuksen opetusta sitten voidaan soveltaa nykyaikaan ja meidän elämämme kipeisiin kysymyksiin? Niin valtioiden välisissä suhteissa kuin myös ihmissuhteissamme tarvitaan välttämättä sekä totuutta että rakkautta. Totuus ilman rakkautta on kovaa ja julmaa. Rakkaus ilman totuutta on löperöä ja hyödytöntä. Tässä yhteydessä on välttämätöntä huomata, että rakkaus ei tarkoita totuuden rakastamista vaan minua loukanneen toisen ihmisen rakastamista ja hänen parhaansa ajattelemista. Myös vastapuoleni kärsii siitä, että välimme ovat selvittämättä ja siksi kireät. Totuus tekee vapaaksi. Kun se tuodaan vastapuolelle rakkauden siivin, se on myös mahdollista ottaa vastaan.

Ihmisten välisten asioiden selvittely ei ole yksisuuntainen tapahtuma. Kyse ei ole vain siitä, että minä puhun ja sinä olet hiljaa ja kuuntelet. Myös minä olen sen tarpeessa, että vastapuoleni osoittaa minulle sekä totuutta että rakkautta.

Tämän tosiasian hyväksyminen on erityisen hankalaa silloin, jos olen varma siitä, että olen oikeassa. Ylpeän ihmisen on vaikea nöyrtyä. Myös omaan itseen kohdistuvan rehellisyyden kanssa kipuiltaessa on hyvä muistaa se, että Jumalan edessä minä olen vastapuoleni kanssa samalla viivalla. Jeesuksen sovitustyön tähden Jumala tahtoo antaa anteeksi samalla tavalla sekä minun että vastapuoleni synnit.

Nyt nousemme tunnustamaan uskomme Jumalaan, joka kohtaa meidät sekä totuudellaan että rakkaudellaan.

+++

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].