Tietoa kirjoittajasta


Pentti Kosonen
professori, fil.tri

Pentti Kosonen on epäorgaanisen ja analyyttisen kemian professori (emeritus) Turun yliopistossa ja Turun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

24.03.2010 [02, 06]
»  TURUN SEUDUN KARJALAKLUBI EDUSKUNNASSA 

14.09.2009 [02, 08, 11]
»  ”HIMMETÄ EI MUISTOT KOSKAAN SAA ...” 

29.04.2006 [02]
»  UHRIN ANSIOSTA LIPPU LIEHUU

07.08.2005 [02]
»  "TALO JA TAVARAT MÄN, MUTT JÄIHÄ TAPETIT!"

25.08.2004 [02]
»  KARJALA-KYSYMYKSEN MENETETYT SUKUPOLVET

11.06.2004 [02]
»  SOTASYYLLISYYS KUMOTTAVA

02.06.2004 [02]
»  TURUN SEUDUN KARJALAKLUBI TAPAA LAUKKASEN

28.07.2002 [02]
»  SUOMEN KARJALA, ISIEMME PERINTÖMAA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

29.04.2006
Pentti Kosonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

UHRIN ANSIOSTA LIPPU LIEHUU

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, naiset ja miehet.
Hyvä juhlaväki.

Ärade krigsveteraner, kvinnor och män.
Bästa festpublik.

Tämä huhtikuun 27. päivä ei ole sattumalta tullut nimetyksi maamme kansalliseksi veteraanipäiväksi. Perusteena on se, että tänä päivänä päättyi Lapin sota tasan kuusikymmentäyksi vuotta sitten ja aseet Suomessa vaikenivat lähes viisi vuotta kestäneiden taistelujen jälkeen.

Aseiden vaikenemisen vuoksi voimme viettää tätä veteraanipäivää myös rauhan päivänä. Olemme nostaneet Suomen liput salkoihin ja sen myötä luoneet kiitolliset ajatuksemme veteraaneihin, kaikkiin niihin naisiin ja miehiin, jotka tekivät oman siniristilippumme nostamisen mahdolliseksi tänäkin päivänä.

Muistan, kuinka nuorukaisena kiinnitin isäni kanssa kotimme lipputankoon laatan, johon oli painettu jo silloin minuun suuresti vaikuttaneet sanat: "Uhri on annettu, siksi lippu liehuu".

Kuinka moni Suomen nainen ja mies antoikaan noina sotien vuosina suurimman mahdollisen uhrin - oman henkensä - isänmaamme pelastamiseksi vieraan ikeen alta. Kuinka moni Suomen nainen ja mies menetti lopun elämänsä ajaksi fyysisen tai henkisen terveytensä sotien taisteluissa tai kotirintaman pommituksissa. Kuinka moni Suomen nainen me-netti puolisonsa tai sulhasensa, kuinka moni äiti ja isä lapsensa, ja kuinka moni Suomen lapsista jäi orvoksi sodan kauhujen keskellä.

Olin lapsi, kun itse sain synnyinkodissani Elisenvaaran aseman vieressä sekä talvi- että jatkosodan aikana kokea nuo sodan kauhut ilmapommitusten muodossa. Erityisesti mieleeni on jäänyt kesäkuun 20. päivä 1944, jolloin Elisenvaarassa tapahtui Suomen sotahistorian tuhoisin pommitus. Maahamme hyökänneen vihollisen kymmenet pommi- ja hävittäjäkoneet kolmena aaltona kylvivät tuhoa ja kuolemaa kotini asemanseudulle.

Pommikoneiden ulvovaan jyrinään sekoittuivat yhtenä ryöppynä tulleet pelottavat ja maata voimakkaasti vavisuttaneet pommien räjähdykset. Ihmiset yrittivät kauhuissaan paeta pois asemalta. Osalle se onnistui, osalle ei. 134 ihmistä kuoli, moni heistä katosi jäljettömiin ja 185 haavoittui vakavasti. Tämänkin sotatapahtuman järjettömyydestä kertoo se, että kuolleista oli naisia ja lapsia 90, siviilimiehiä 25 ja sotilaita 19.

Minulle tuo pelon ja kauhun painajainen kesti vain viitisentoista minuuttia, mutta silloin se oli pitkä aika. Jälkeenpäin olen monasti ajatellut, miten te sotiemme veteraanit, jotka jatkuvasti toistuvissa taistelutilanteissa jouduitte kokemaan sodan kauhistuttavan tuhovoiman, miten te sen ollenkaan kestitte?

Rohkeudella ja sotilaallisella osaamisella te sen kestitte. - Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta - ja - kaveria ei jätetä -periaatteilla taistellen te turvasitte maallemme itsenäisyyden. Taistelujen tauottua teidät yritettiin epäoikeudenmukaisesti vielä henkisesti nujertaa - vaatimalla isänmaasta luovutettaviksi alueet, joita vihollisarmeija ei ollut hyökkäyssodallaan missään vaiheessa valloittanut. Teidän sukupolvenne maksoi ankaralla työllään myös mahdottomilta tuntuneet sotakorvaukset tuhoista, jotka hyökkääjä oli aloittamallaan sodalla saanut aikaan. Vielä teidän kuormaanne lisättiin sotasyyllisyyden leima tuosta silloisen vihollisen itse aloittamastaan valloitussodasta.

Teidän henkinen selkärankanne ei kuitenkaan noihin epäoikeudenmukaisuuksiin murtunut. Ne arvot, joita sydämissänne kannoitte, kestivät myös sodan jälkeisten vaikeitten vuosien yli. Ne arvot te myös siirsitte jälkeenne nousseisiin Suomen uusiin sukupolviin.

Vankkana todistuksena tuosta on viime marraskuussa julkaistu tutkimus suomalaisten maanpuolustustahdosta. Sen mukaan 78 prosenttia kansasta haluaa säilyttää nykyisen yleisen asevelvollisuusjärjestelmän. Miehistä 81 prosenttia haluaa suorittaa varusmiespalveluksen, vaikka se olisi vapaaehtoinen ja 77 prosenttia vastanneista on valmis puolustamaan Suomea aseellisesti, vaikka lopputulos näyttäisi epävarmaltakin.

Nämä ovat kansainvälisesti vertailtuna erittäin korkeita lukuja. Ne osoittavat, että Suomen kansa on edelleen vahvasti teiltä perimiensä isänmaallisten arvojen takana. Uusissa, voimakkaasti muuttuneissakin olosuhteissa me suomalaiset haluamme puolustaa maatamme kaikin meillä käytettävissä olevin keinoin, äärimmäisessä tapauksessa vaikka aseellisesti

Korkea maanpuolustustahtomme ei merkitse sitä, että me haluaisimme sotaa. Päinvastoin. Teidän, arvoisat veteraanit, ja koko kotirintaman ankarat kokemukset sodasta ovat siirtyneet myös nuorempien sukupolvien tietoisuuteen. Sen vuoksi me kaikki toivomme: Ei enää koskaan sotaa, ei enää milloinkaan 20. kesäkuuta 1944 tapahtuneen kaltaista siviiliväestöön kohdistuvaa pommitusta. Ei enää koskaan suurvallankaan taholta sotilaallista hyökkäystä naapuriensa, eikä muidenkaan alueille. Erityisesti hyvien naapurien kesken kaikki - vaikeatkin asiat - ovat ratkaistavissa molempia osapuolia kunnioittaen, avoimesti ja rohkeasti asioista neuvotellen.

Moni teistä ajattelee nyt, että nuo ovat maailman arkisessa todellisuudessa vain unelmia.

Mutta hyvät ystävät, meillä pitääkin olla unelmia. Meillä on oikeus unelmoida entistä oikeudenmukaisemmasta ja paremmasta maailmasta. Unelmiemme toteuttamiseksi meidän on vain hoidettava työmme ja tehtävämme, niin kuin te, kunnioitetut veteraanit ja koko teidän sukupolvenne hoiditte sekä sodassa että sodan jälkeisinä rauhan vuosina.

Sodassa te turvasitte isänmaamme itsenäisyyden. Sodan jälkeen te raivasitte metsiä ja soita pelloiksi, rakensitte tuhottujen ja menetettyjen kotien tilalle uudet asunnot, teitte uudet tiet ja suuret teollisuuslaitokset, rakensitte laivoja, koneita ja laitteita. Te myös kouluttauduitte vaikeissa olosuhteissa moniin uusiin ammatteihin, mutta ennen kaikkea te koulutitte lapsenne, jotta heillä oli mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen, kuin mitä teillä oli ollut. Näin te toteutitte unelmianne.

Minullakin on unelma. Elisenvaaran suurpommituksen päivänä 20.06.1944 tapahtui Suomessa muutakin murheellista. Tuona päivänä jouduttiin Suomen siniristilippu laskemaan alas Viipurin linnan tornista. Minun unelmani on, että vielä jonakin päivänä se lippu voidaan hyvien naapuruussuhteiden, aidon ystävyyden ja kestävän rauhan merkkinä nostaa sinne pysyvästi hulmuamaan.

Arvoisa juhlayleisö. Unelmani myötä toivotan teille kaikille lämmintä ja virkistävää kesää. Toivon myös, että kesän lämpö antaa meille kaikille uutta voimaa tehdä jatkuvasti työtä isänmaamme onneksi ja menestykseksi.

Ärade festpublik. Med min dröm önskar jag er alla en varm och avkopplande sommar. Jag önskar ävenså, att sommarens värme ger oss alla ny styrka att också i fortsättningen jobba för vårt fosterlandets framgång och väl.

Erityisesti Te kunnioitetut veteraanit, naiset ja miehet. Olkoon tekojenne perustalle noussut suomalainen hyvinvointiyhteiskunta teidän turvananne tulevina päivinä ja olkoon meidän nuorempien sukupolvien kiitollinen ajatus jatkuvasti Teidän seurananne. Keventäkööt nämä yhdessä Teidän nyt jo hidastuvien askeltenne kulkua tässä vapaaksi lunastamassanne, meidän kaikkien yhteisessä isänmaassamme.

+

Tämä puhe on pidetty Kansallinen veteraanipäivän veteraanijuhlassa Turun kaupunginteatterissa 27.04.2006.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].