[02] Karjalan palautus

ITSENÄISEN SUOMEN KIPUPISTEET

- itsenäisyys on kansakunnan arvokkain asia
- osaammeko vaalia veteraanisukupolvien perintöä?
- veteraaniasian hoitamattomuus on poliitikoille häpeäksi
- sotasyyllisyys on kunniaton tila
- miksi väheksymme oikeuksiamme?
- Karjalan palautuksen selvitystyö on käynnistettävä
- Veikko Lavi ja Evakon laulu
- "Jumala varjelkoon Suomen maata ja sen kansaa”

Itsenäisyys on kansakunnan arvokkain asia. Se mahdollistaa demokratian, kansalaisyhteiskunnan kehittymisen sekä vapauden ja aidon yritteliäisyyden syntymisen. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden toimia, ilmaista itseään ja elää vapaasti yhteiskunnan suojassa.



Suomen Tasavalta on ollut itsenäisenä jo 90 vuotta. Tänä aikana on koettu seesteisempiä ja ankarampia vaiheita, joissa koko kansakunnan voimavarat ovat olleet äärimmäisellä koetuksella. Ei ole ihme, että suuren ahdistuksen keskellä on laulettu esim. Martti Lutherin virttä Jumala ompi linnamme (Martti Luther n. 1528. ruots. 1536, suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583, uud. Elias Lönnrot 1864, uud. komitea 1886).

Me suomalaiset saamme olla syvästi kiitollisia sotiemme veteraanisukupolvien uhrautuvalle työlle sekä itsenäisyydestämme että maamme jälleenrakentamisesta ja sen hyvinvointiperustan luomisesta. Ilman kansakuntien Suojelijaa ei maamme olisi kuitenkaan näistäkään koettelemuksista selvinnyt.

Ovatko nykyiset sukupolvet ymmärtäneet itsenäisyyden merkityksen sen syvimmässä mielessä ja osanneet toimia tämän arvokkaan perinnön vaalimiseksi? Jokainen kansalainen voi sitä kohdallaan miettiä.

On eräitä sotaan liittyviä kysymyksiä, jotka on tarpeen nostaa esille, koska ne yhä ovat hoitamatta. Ne ovat meitä jäytäviä kipupisteitä, joiden hoitamattomuus on piittaamattomuutta, pelkoa ja oman edun tavoittelua.

Tuoreen gallup-kyselyn mukaan kaikkein tärkeimpänä perusoikeutena 90:ttä itsenäisyyspäiväänsä kohta juhlivassa Suomessa pidetään yhdenvertaisuutta lain edessä.

Nykyiselle erittäin vauraalle sukupolvelle on häpeäksi se, ettei veteraaniemme asiallisista tarpeista vieläkään kanneta täyttä huolta muutoin kuin juhlapuheissa. On syvä häpeä, että yhä vuosittain lahjoitamme kymmeniä miljoonia euroja lähialuerahoina hyökkäjävaltiolle ilman vastiketta, mutta emme huolehdi omista kansalaisistamme, jotka pitivät huolta siitä, että me voimme vapaasti elää tässä maassa. Jokaisen kansanedustajan ja ministerin tulisi koea henkilökohtaisena velvollisuutena tämän asian hoitamisen.

Toinen asia on sotasyyllisyys. Emme törmää missään muualla maailmassa kansaan, jonka johtajat itse tahtovat itsepintaisesti lukea itsensä sotasyyllisiksi. Miksi Suomen poliittiset päättäjät pakonomaisen sitkeästi haluavat edustaa sotasyyllistä maata? Miksi maamme pelastaneiden, sotasyyllisinä tuomittujen johtajiemme tuomiot ovat yhä purkamatta? Miksi poliitikkomme väheksyvät poliittisia oikeuksiamme? Tämä on toinen asia, josta jokaisen kansanedustajan tulee kokea häpeää henkilökohtaisesti, kunnes asia on korjattu.

Kolmas asia on evakkojen ihmisoikeudet. Tuore gallup kertoo, että yhä useampi kansalainen on alkanut oivaltaa, että Karjala, Petsamo, Salla-Kuusamo ja eräät Suomenlahden ulappasaaret ovat suomalaisten omistamia alueita ja kuuluvat Suomelle. Ne on meiltä väkivalloin ja vääryydellä viety. Ei sellainen tuota mitään oikeutta alueeseen. On syvä häpeä, että poliitikkomme sulkevat täysin silmänsä ratkaisun etsimiseltä tähän kysymykseen.

Meidän on valmisteltava palautusasia huolellisesti, keskusteltava siitä yhteistyökumppaneittemme kanssa ja esitettävä asia sopivana ajankohtana Venäjälle. Ulkomailta on jälleen mahdotonta löytää toista maata, joka lähes kiihkeästi kieltää edes haluavansa 45 000 km2 omaa aluettaan takaisin. Kyseessä on noin puolen miljoonan evakon ja heidän jälkeläistensä ihmisoikeudet sekä Suomen ja Venäjän etu.

Nyt punnitaan poliittisten päättäjiemme isänmaallisuus ja kyky nähdä kansakunnan paras näissä jo yli 60 vuotta kansamme sisintä jäytäneissä asioissa. Luottamuksemme poliitikkojen rehellisyyteen ja kansan edun katsomiseen kärsii kolauksen jokaisena päivänä, minkä nämä asiat ovat korjaamatta.

On hyvä muistuttaa mieliimme se taival, mikä sadoilla tuhansilla suomalaisilla oli kohtalonaan. Ehkä selkeimmin se ilmenee Veikko Lavin Evakon laulussa, joka kertoo viattomuudesta, pelosta, toivosta, kaiken menettämisestä ja uuden elämän alusta:

Illalla kun äiti peitti mua nukkumaan,
en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.
Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,
evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.

Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa,
epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.
Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,
naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin.

Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,
sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.
Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,
karjalaisten elontahtoa ei sota suistanut.

Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit,
heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.
Moni kulki silloin elämässään viime retkensä
päätä kohden, vakaana kuin aavistaisi hetkensä.

Tietyömiehet kysyivät: "Nyt mikä matkan pää?"
"A kuha päästää perille, se silloin selviää!"
Isäntä se jätti heille vielä porsaslaatikon,
lisäsi: "Vot, tässä leivän päälle särvintä viel on”.

Asemalle evakoita junaan lastattiin,
virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.
Eräs äiti sanoi: "Tässä on mun koko omaisuus,
viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus”.

Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa,
se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.
Lotat toivat taivaan manna, kuumaa kauravelliä,
tahtoivat he meitä poloisia vielä helliä.

Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa,
karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.
Isännät kun evakoita kyytiin mättivät,
viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.

Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan.
Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.
Kirje tuli isältä: "Mä pääsen pian siviiliin".
Tulikin, ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.

Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,
niin uuden elon alkamista kiurut säesti.
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla.
Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.

Voimme olla varmoja, että veteraanien tarpeiden hoitamisen, sotasyyllisyystuomioiden purkamisen ja Karjalan palautuskysymyksen asiallisen käsittelyn seurauksena tämä kansakunta vapautuu merkittävästä taakasta. Luottamuksemme omiin poliittisiin päättäjimme voi jälleen palata. Voimme löytää sitä yhteenkuuluvuutta, jolla veteraanisukupolvemme puolustivat ja rakensivat tätä maata.

Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth lausui testamenttinaan vajaa kolme kuukautta ennen poisnukkumistaan arvokkaita sanoja Pro Karelialle. Ne sanat sopivat myös juhlistamaan 90. itsenäisyyspäiväämme ja auttavat meitä toimimaan oikein:

”Suomen rajat ovat maailman suurille toisarvoinen asia, ei meille suomalaisille. En näe mitään aihetta, että kerran solmitut rajat eli Tarton rauhan rajat muutettaisiin. Poliittisiin syihin minä en mene. Minä katson vain, mikä on minun silmissäni oikein.”

”Lopetan sanoillani monien vuosien takaa: Jumala varjelkoon Suomen maata ja sen kansaa.”

Pro Karelia ry ja Karelia Klubi ry toivottavat kaikille suomalaisille juhlavaa ja koskettavaa Itsenäisyyspäivää 06.12.2007.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Karelia Klubi Online on painetun lehden sähköinen näköispainos. Lukeminen on ilmaista, eikä edellytä rekisteröintiä.

Karelia Klubi -lehti ilmestyy 3 - 5 kertaa vuodessa painettuna versiona. Pyydä näytenumero, tilaa lehti. Anna palautetta.

Karelia Klubi Kauppa palvelee Internetissä ja Lappeenrannassa. Tervetuloa Karjala-ostoksille ja keskustelemaan palautuksesta!

Pro Karelia ry julkaisee ajankohtaisia Karjalaan ja luovutettujen alueitten palautukseen liittyviä poliittisia ja talousartikkeleita.

Pro Karelia ry:n artikkeli-arkisto sisältää usean vuoden ajalta Karjalaan ja muihin pakkoluovutettuihin alueisiin liittyvät jutut.

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.