[10] Venäjä

VENÄLÄISREKAT VALTAAMASSA ETELÄ-SUOMEN

Vaalimaan rekkajonot ovat kiusanneet viime vuosina suomalaisia turhautumiseen asti. Helsingin Sanomat uutisoi, että rekkajonot voivat jouluna ulottua aina Kehä III:lle saakka. Venäläiset rekat siten voivat onnistua siinä, missä Stalin epäonnistui.

Pitääkö itärekat pysäyttää jo saksalaisiin satamiin tai Hangon satamaan odottamaan, että Vaalimaan rekkajonot ovat sulaneet? Rekkoja voisi laskea sitä mukaa liikenteeseen kuin on venäläisen tullin läpäisykyky. Kun Moskovan ja Pietarin valtaapitävät havaitsevat, että tavarat loppuvat, he myös tekevät tullin läpäisykyvylle jotain.

Vai tarvitaanko suomalaisten autoilijoiden toteuttama italialainen hidaste, ennen kuin itärekkaliikenteen todellisiin ongelmiin tartutaan? Kun Hanko-Vaalimaa -tie tungetaan täyteen hitaasti junnaavia traktoreita ja autoja, joiden ohitse vain henkilöautot mahtuvat, alkavat ehkä venäläisetkin kuljettajat vaatia omilta virkamiehiltään muutakin kuin hidasta toimintaa ja lahjusten ottamista.



Venäjän politiikkaan liittyy erottamattomasti väkivallan kulttuuri ja korruptio. Jos Jukosin kokoinen firma saadaan polvilleen näiden avulla, on kummallista, ellei Vaalimaan tullia saada järjestykseen. Venäjällä riittää turvallisuuspalvelujen ja armeijan joukkoja yhdessä nashi-nuorten kanssa estämään kuviteltua lännen hyökkäystä. Pitäisikö nashi-nuoret laittaa valvomaan Vaalimaan tullia? Vai lisäisikö se vain lahjusten ottajia yhdellä taholla?

Presidentti Tarja Halonen ja presidentti Vladimir Putin ovat ministerien ja virkamiesten lisäksi käsitelleet asiaa. Mitään konkreettista paranemista tilanteeseen ei ole tullut. Tilanne vain huononee. Selitykseksi on sanottu, että Venäjän puolella kuljettajan pitää käydä näyttämässä papereita seitsemälle viranomaiselle, kun Suomessa viranomaistahoja on kaksi. Venäjällä ei ole haluttu siirtyä sähköiseen tullaukseen, silloinhan korruptio olennaisesti vaikeutuisi.

Selitykset ovat huonoja verukkeita. Kun Putin aikaisemmin vähän murahti, jonot sulivat lähes olemattomiksi muutamassa päivässä. Asiat sujuivatkin hetken mukavasti. Palautuminen normaaliin jonomuodostelmaan onnistui kuitenkin nopeasti. Uusien murahdusten takaa ilmeisesti kuului tilanteen hyväksyminen, koska korjausta ei enää tapahtunut.

Toinen huonon verukkeen paljastaja on se, että rekkajono voi pysyä 20 – 30 km pituisena pitkiäkin aikoja. Jos kyseessä olisi todellinen ongelma, jonot olisivat jo kasvaneet Hankoon saakka tai rekat olisivat loppuneet.

Ongelman ydin on venäläisten pohjaton korruptio. Tästä on erinomainen Pekka Parantaisen artikkeli Aamulehdessä 16.11.2007.

Pahinta on se, että Venäjän valtionjohto näyttää korruptiossa ja varojen itselleen haalimisessa erinomaista esimerkkiä. Jos valtionjohto voi rikastua järjettömästi, pitäähän uskollisilla virkamiehillä olla oikeus tulla toimeen vähintään kohtuullisesti. Moskovan Kansallisen strategian instituutin johtaja Stanislav Belkovski väittää, että Putinin omaisuus on 24 mrd. euroa. Sellaista omaisuutta ei presidentin viranhoidosta hankita millään rehellisillä keinoilla.

Tietä näyttävät myös Oleg Shvartsmanin esille tuomat 600 000 silovikia, jotka etsivät omaa pesäpuuta eli lypsettäviä yrityksiä omaan ja keskusjohdon käyttöön. Miksi tulli- ja rajamiehet jäisivät heikommalle? Venäjällä ei valtionhallintoa ja mafiaa kyetä aina erottamaan toisistaan, joten tämä maan tapa on muiden paitsi maksajien iloksi.

Suomi on tässä rekkavaltauksessa täydellisesti maksajan roolissa. Voisi sanoa, että suomalaiset ovat hyväuskoisia hölmöjä, joita käytetään hyväksi, aivan kuten neuvostoaikaan. Venäläiset hallitsevat rekkaliikennettä. Suomalaisten kuljetusliikkeiden osuus on kutistunut lähes olemattomiin. Venäläiset rekat jyräävät suomalaisilla teillä maksamatta polttoaineesta, teiden kulumisesta tai satamapalveluja lukuunottamatta mitään.

Analogia viime sotiin on selvä. Silloinkin syytön Suomi laitettiin maksumieheksi. Sodan taloudelliset rasitukset olivat nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuina lähes 500 mrd. euroa. Sotakorvaukset olivat nykyrasitteena noin 60 mrd. euroa. Aluementykset olivat 45 000 km2. Neuvostoliitto aloitti sodan ja maksatti uhrilla. Nyt Venäjä on pitänyt huolta siitä, ettei suomalaisilla ole tulomahdollisuuksia, mutta he maksavat kaiken.

Suomen valtionjohto nukkuu asiassa ja odottaa jotain ihmettä tapahtuvan. Suunnitellaan kymmeniä miljoonia euroja maksavia parkkipaikkoja tuhansille rekoille. Käytetään suuri määrä muutoinkin niukkoja poliisiresursseja venäläisrekkojen valvontaan. Onnettomuusluvut nousevat.

Kotkalainen kunnallispolitiikko Jorma-Kalevi Merivirta kirjoittaa rekka-ongelmasta lähes epätoivoisena – ja sangen vihaisena: ”Mutta jos tilannetta ei saada teillämme parannettua, liikenteen kuolonuhreja on tulossa lisää Kymen teillä, ja monessa mökissä on lisääntyvää käyttöä mustalla puvulla ja leningillä.

Eräs haastateltava henkilö avasi tuntojaan osuvasti: Elämme kuin miehitysjoukkojen keskellä. EI pääse kaupoille. EI töihin. EI harrastuksiin. EI kulje postit ajallaan. EI mökille saatikka sukuloimaan vaarantamatta henkikultaansa rekkojen valtaamilla alueilla. Myötätunto ei elätä - kaivataan pikaisia tekoja.”

Mitä sitten tapahtuu, kun itärekkaliikenne tukkii III Kehän, joka samalla on täynnä Vuosaaren satamaan ahtautuvia rekkoja, säiliöautoja ja muuta kalustoa? Kuinka monta kuolonkolaria, tuntikausien Stau’ta eli ruuhkassa istumista tarvitaan, ennen kuin poliitikkomme heräävät Venäjä-pelostaan ja päättämättömyydestään ja ryhtyvät toimiin. Nyt jo olemme kriisin rajalla. Kohta olemme sen ylittäneet. Suomen kansalaisten kärsivällisyys alkaa olla lopussa. Sitäkö poliitikkomme odottavat?

Venäläisille on annettu aivan liian kauan täysin vääriä signaaleja siitä, että Suomi kyllä taipuu ja maksaa. Me olemme maksaneet lähialuerahoituksen nimellä kulkevina lahjoituksina noin 1.3 mrd. euroa, josta Venäjälle noin 0.8 mrd. euroa. On varmasti ollut tunteikasta maksaa Pietarin metropolin ihmisten jätevesin puhdistuksesta, sehän on tärkeää ja humaania. Vastiketta mihinkään maksuun ei ole tullut.

Rekkaliikenteestä on muodostettava vastikkeellista toimintaa, jos sitä aiotaan harjoittaa. Ilmaisia rekkamatkoja ei ole. Nyt suomalaiset maksavat ne. Maksajiksi on laitettava ne tahot, jotka ovat tämän ongelman aiheuttaneet ja jotka tuottavat kustannukset ja keräävät voitot. Ne eivät ole suomalaisia tahoja. Rahastus tulee siten kohdistaa venäläisiin.

Rekkaparkki on outo ajatus, koska silloin hyväksytään rekkajonojen väistämättömyys. Kyse ei ole väistämättömyydestä, vaan ahneudesta. Rekkajonot sulaisivat kolmessa päivässä, jos venäläisiä tullimiehiä ja rajavartioita lahjottaisiin riittävästi. He kylläkin oppisivat nopeasti vaatimaan lisää, koska toinen osapuoli on niin hullu, että maksaa. Rekkajonot sulaisivat päivässä, jos Putin määräisi joukkonsa asialle.

Suomen viranomaiset ovat kaavailleet 10 euroa/rekka parkkimaksuksi. Nämä viranomaiset eivät ilmeisesti koskaan ole käyneet Helsingin keskustassa tai vaikkapa Forumin parkkihallissa. Kuinka monta tuntia kympillä parkkeeraa – henkilöautoa? Maksu on naurettava ja lähinnä kutittaa maksajan nauruhermoja ja saa venäläiset tullirahastajat hykertelemään tyytyväisinä.

Rekat pitää pysäyttää Hangon satamaan tai mielummin saksalaisiin satamiin odottamaan, että rekkajono sulaa ja venäläisen tullin läpäisykyky on riittävä. Jos rekat joutuvat seisomaan, niiltä on laskutettava vähintään 100 euroa parilta tunnilta. Siihen hintaan saa sitten poliisit seuraamaan, ettei rekkaliikenteeseen liity venäläistä kaupankäyntiä. Myös jokaisesta valtakunnan läpiajosta on maksettava.

Venäläisille voi myös muistuttaa, että heidän rekkansa jyräävät Karjalassa suomalaisten rakentamia teitä myöten. Niistäkään teistä Venäjä ei ole maksanut mitään, vaan ottanut kaikki pakkoluovutetut alueet omankäden oikeudella. Tämäkin epäkohta tulee ottaa esille ja hoitaa.

Suomen valtionjohdon on tartuttava itärekkaliikenteeseen tiukalla kädellä. Vastuun väistely ja pehmeiden puheiden aika on ohitse. Ne eivät ole tuottaneet tulosta. Nyt on aika siirtyä määrätietoisiin toimenpiteisiin rekkaliikenteen vähentämiseksi ja siitä aiheutuvien kustannusten ja onnettomuusriskien maksattamiseksi niiden aiheuttajilla. Suomalaisia ei enää tule laittaa venäläisten toiminnan maksumiehiksi.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Karelia Klubi Online on painetun lehden sähköinen näköispainos. Lukeminen on ilmaista, eikä edellytä rekisteröintiä.

Karelia Klubi -lehti ilmestyy 3 - 5 kertaa vuodessa painettuna versiona. Pyydä näytenumero, tilaa lehti. Anna palautetta.

Karelia Klubi Kauppa palvelee Internetissä ja Lappeenrannassa. Tervetuloa Karjala-ostoksille ja keskustelemaan palautuksesta!

Pro Karelia ry julkaisee ajankohtaisia Karjalaan ja luovutettujen alueitten palautukseen liittyviä poliittisia ja talousartikkeleita.

Pro Karelia ry:n artikkeli-arkisto sisältää usean vuoden ajalta Karjalaan ja muihin pakkoluovutettuihin alueisiin liittyvät jutut.