Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

25.10.2012 [02, 03]
»  KARJALA MUKANA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA LA-SU

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

25.06.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[21] Poliittiset

ULKOMINISTERI STUBB JA KARJALAN TABU

- Stubb näkee Karjalassa puhumattoman tabun
- Liiton kesäjuhlat eivät selventäneet Karjalan kysymystä
- Mitä Stubb sanoi aikaisemmin Karjalasta?
- Suomettuneet poliitikot ovat kanonisoineet palautusasian
- Saiko Kanervakin Karjala-lisää?
- Häkämies ei ministerinä vastannut Karjala-kysymykseen
- Halonen on kategorisesti tabun takaaja
- Katainen moitti kansalaisten käsitysten hämärtämisestä
- Lipponen ei ottaisi 45 000 km2 takaisin, vaikka tarjottaisiin
- Koivisto dementoi Karjalan perusteellisesti
- Suomessakin uusi, vapaa poliittinen sukupolvi
- Kekkonen kävi peliä ja palautti voimakkaasti Karjalaa
- Toimiko Kekkonen vai Koivisto väärin?
- Mitä Stubbilta nyt odotetaan?
- Venäjällä lukuisia win-win –syitä tuoda palautusta esille
- Stubb ja Obama aukovat uusia uria

Stubb näkee Karjalassa puhumattoman tabun

Karjalan Liiton kesäjuhlilla 2008 ulkoministeri Alexander Stubb puhui Karjalan kysymyksestä avatessaan Karjalaisen torin. Karjala-lehden mukaan hän näki tässä ongelman: “Ongelmahan meillä on, että Karjala-kysymys on eräänlainen tabu. Kukaan ei uskalla ottaa asiaa puheeksi. Olen sitä mieltä, että Karjalasta on kyettävä puhumaan.”

Ensimmäiseksi pitäisi arvioida, mitä ulkoministeri tarkoitti Karjala-kysymyksellä. Perinteisesti sillä on tarkoitettu Karjalan (ja muiden pakkoluovutettujen alueitten) palauttamista Tarton rauhan rajoissa ja tästä kokonaisuudesta käytävää keskustelua.

Liiton kesäjuhlat eivät selventäneet Karjalan kysymystä

Epätietoisuuden käsitteen sisällöstä aiheuttaa se, että Karjalan Liiton liittokokous 2005 tietämättään määritteli Karjala kysymyksen koskevan vain karjalaista kulttuuria, lähialueyhteistyötä ja Pohjoista ulottuvuutta. Sen jälkeen kysymystä ei ole määritelty liiton päättävän elimen toimesta uudelleen.

Tämä sisällöllinen epäselvyys on johtanut siihen, että karjalaistenkin keskuudessa puhutaan Karjalan kysymyksestä ajattelematta sen paremmin käsitteen sisältöä. 60 vuoden historia kertoo sen liittyvän alueitten palautukseen.

Liiton kesäjuhlat eivät tätä määrittelyä selventäneet, koska kukaan julkistettujen puheenvuorojen käyttäjistä ei sitä pyrkinyt selventämään, ehkä päinvastoin.

Mitä Stubb sanoi aikaisemmin Karjalasta?

Määrittelyapua löytyy Stubbin aikaisemmista lausumista. Esittäessään 24.05.2004 Pro Karelian Totalitarismi-seminaarissa kantansa Karjala-kysymykseen, tohtori ja MEP-ehdokas Stubb tiivisti Karjalan palautuskysymyksen seuraavasti: "Tietysti Karjalan palautus pitkällä aikavälillä rauhanomaisin keinoin”.

Myös toimittaja Esa Aallaksen tunnin mittaisessa Ylen radio-ohjelmassa 01.07.2004 käsiteltiin konipuolisesti ja mielenkiintoisesti Karjalan kysymystä. Tällä kysymyksellä yksi haastatelluista, Alexander Stubb, tarkoitti Karjalan palautusta.

Joten voinemme sanoa, että meillä on suomalaisittain poikkeuksellinen ulkoministeri, joka ei ole aikaisemmin kavahtanut Karjalan palautuskysymyksestä keskustelua julkisuudessa. Hän ei myöskään kavahda puhua asiasta Suomen ulkoministerin ominaisuudessa, vaikka ei näytä ainakaan vielä asiaa ottaneen viralliselle agendalle. Sellaista käyttäytymistä voidaan kutsua suoraselkäiseksi, edessä ja takana samanlaiseksi toiminnaksi.

Suomettuneet poliitikot ovat kanonisoineet palautusasian

Ulkoministeri näkee reaalisesti, että Karjala-kysymys on tabu. Se on poliittisen eliitin toimesta kanonisoitu aihe, josta ei saa julkisesti puhua. Jos halutaan selvittää, mistä tällainen käsittämätön yleinen pelkuruus keskustella tai käsitellä meille luonnollista asiaa – omien, meiltä vietyjen alueitten palautusta – oikein johtuu, tulisi syvällisesti pureutua suomettumisen syntyyn ja suomalaisten russofobiaan.

Kuvitelma siitä, että meillä suomettuminen olisi hävinnyt, on puhdasta toiveajattelua tai tahallista harhautusta. Mihin se yhtä äkkiä olisi hävinnyt, kun sitä määrätietoisesti edelleen halutaan ylläpitää erityisesti merkittävien poliittisen toimijoiden osalta?

Voisiko joku meistä kuvitella, että venäläiset ehdottomasti haluaisivat itse pysyä sotasyyllisinä, vaikka kukaan ei heitä siihen edes painostaisi? Eiväthän he halua tunnustaa syyllisyyttä, vaikka syyllisiä ovatkin. Tai että Venäjän presidentti tai pääministeri sanoisi, että emme me halua omia alueita takaisin, mitäs tuo 45 000 km2 nyt merkitsee.

Saiko Kanervakin Karjala-lisää?

Lieneekö entisen ulkoministeri Ilkka Kanervan valikoivan uusmoralismin parhaaseen henkeen ylläpidetyn järjettömän ajojahdin yhtenä perussyynä ollut se, että hän omista historiallisista taustoistaan huolimatta oli valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan ihmisten kanssa vaikkapa Karjalan palautuksesta? Ei se olisi ollut ensimmäinen kerta, kun korkea-arvoista poliitikkoa rökitetään korvansa kallistamisesta Karjala-tabulle.

On ollut mielenkiintoista, mutta peräti hämmentävää, seurata viime aikojen poliittisen piirin lähes täydellistä vaikenemista Karjalan palautuksesta. Ulkoministerin luonnollinen ja asiallinen tapa vetää ongelman ydin esille on toivottavasti tervehdyttävä niillekin, jotka syvästi pelkäävät asian esille ottamista.

Häkämies ei ministerinä vastannut Karjala-kysymykseen

Kun peräti ulkoministeri uskaltaa asiasta puhua kuin mistä muusta merkittävästä asiasta tahansa, se ehkä lisää toistenkin rohkeutta käsitellä tätä Suomen ja Venäjän ikuisesti hiertävää ongelma-aluetta. Se ongelma ei häviä yhtään mihinkään, ennen kuin asia korjataan.

Ei tarvitse mennä kuin reilut pari kuukautta taaksepäin, kun puolustusministeri Jyri Häkämies 06.04.2008 Suomen Atlantti-Seuran kokouksessa ei suostunut kysymykseen; “Tukeeko Nato-jäsenyys Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautusta”; vastaamaan ministerinä lainkaan. Hän käänsi ensi takkinsa kansanedustajaksi tai yksityishenkilöksi, näki palautuksen mahdottomana ja pikaisesti vaihtoi toiseen kysymykseen, jossa ministerin viitta taas oli käytössä.

Halonen on kategorisesti tabun takaaja

Pesidentti Tarja Halonen on kieltäytynyt ottamasta Karjalan kysymystä esille tai edes keskustelemasta siitä, kuten hänen vastauksensa 30.08.2005 Inkeri Rislan suoraan kysymykseen osoittaa.

Risla kertoi presidentin terveiset: “Presidentti Halonen toisti Lahden Karjala-juhlissa esittämänsä, että hän ei ota asiaa esille. Hän ymmärtää kaihon ja pyrkii toimimaan niin, että evakot voisivat käydä esteettä kotiseudullaan ja että he voisivat jopa hankkia eli ostaa sieltä omaisuutta”.

Presidentti siten neuvoi ostamaan toisilta karjalaisilta vietyä maata. Toisten maiden tietoista ostamista on tiettävästi Suomessa pidetty rikoksena.

Katainen moitti kansalaisten käsitysten hämärtämisestä

Ei pääministeri Matti Vanhanenkaan voi liiallisella karjalaisten ihmisoikeuksilla elämöimisellä kehua. Hän on luovuttanut karjalaisten maat ihan omalla luvallaan venäläisille.

Näyttäisi siltä, ettei hallituskumppanin, valtionvarainministeri Jyrki Kataisen vahva puheenvuoro 07.09.2007 Nykypäivässä ole saavuttanut koko hallitusta: “Aktiivisuutta, realismia ja tavoitteellisuutta korostanut puhe oli merkittävä irtiotto ulkopuolitiikkaa yhä varjostavasta kylmän sodan aatemaailmasta”, tiivisti Nykypäivä asian. Mitä muuta Karjala-tabu on kuin kylmän sodan varjoisaa aatemaailmaa?

Häkämiehen USA-puheen puolustuksessa Katainen näyttäisi yhtyvän Stubbin käsitykseen tabujen olemassaolosta: “Katainen haluaa maallistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun ja syyttää poliitikkoja kansalaisten käsitysten hämärtämisestä” [Helsingin Sanomat].

Lipponen ei ottaisi 45 000 km2 takaisin, vaikka tarjottaisiin

Kun mennään ajassa lähemmäs Neuvostoliiton sortumisen aikaa, herätti silloisen pääministeri Paavo Lipposen lehtihaastattelu elokuun 1995 alkupuolella outoja ajatuksia: “... Suomi ei ole kiinnostunut vastaanottamaan Neuvostoliitolle viime sodassa pakkoluovutettuja alueita vaikka niitä tarjottaisiin. Karjala on Lipposelle vain musta aukko, joka söisi miljardeja markkoja. Siksi hän piti - epäpsykologisesti - keskustelua aihepiiristä pelkkänä ajan haaskauksena.” [HS 03.09.1995].

Taisi syntyä uusi maailmanennätysmies: pääministeri ei huolisi 45 000 km2 oman maansa aluetta takaisin, vaikka tyrkytettäisiin. Mahtaisiko löytyä oman maan etujen vastaisempaa pääministerin lausuntoa? Voidaan todeta, että onpa meillä ollut umpirikkaan maan pääministeri.

Koivisto dementoi Karjalan perusteellisesti

Ehkä kaikkein jyrkimmin suomalaisten ihmisoikeuksia loukkaavaa ja maan etua heikentävää oli 1990-luvun vaihteessa presidentti Mauno Koiviston käyttäytyminen.

Tohtori Jukka Seppisen omakohtaisen kertomuksen mukaan peräti Neuvostoliiton Politbyroo lähetti Liettuan pääministeri Kazimiera Brunskienen kautta viestejä NL:n valmiudesta keskustella aluekysymyksistä.

Myös entinen varaulkoministeri Andrei Fjodorov ja Argumenti.ru ovat vahvistaneet Seppisen kertomuksen. Koivisto kieltää tiukasti “neuvottelutarjousten” saamisen.

Suomessakin uusi, vapaa poliittinen sukupolvi

Ulkoministeri Stubbin valmius asialliseen keskusteluun tabuna pidetystä Karjala-kysymyksestä osoittaa siten, että meille on syntynyt uusi poliittinen sukupolvi, jolla ei ole samaa painolastia henkisenä rasitteenaan kuin vanhemmalla polvella.

Vanhoista konkareista luvattoman usean nimi on yhä Tehtaankadun varjoisissa arkistoissa muistuttamassa suuta soukemmalle –periaatteesta. KGB oli mahtitekijä, joka valvoi eri asteisesti suomalaisia poliitikkoja, joista useat vapaaehtoisesti hakeutuivat valvonnan alle.

Useimmat kotimaiset poliitikot näyttävät oppineen hyvin nopeasti sen, että tie korkeisiin asemiin ei käy avoimen keskusteluilmapiiriin ja rehellisten henkilökohtaisten mielipiteitten kautta. On opittava salailemaan ja myötäilemään.

Jo tympeäksi muodostuneen esimerkin tästä antaa ns. Stasi-lista, jonka silloinen Supon päällikkö Seppo Tiitinen yhdessä Koiviston kanssa salasi Supon kassakaappiin. Ja voihan sitä kuunnella, mitä kansanedustajat jättävät puhumatta eduskunnan puhujapöntössä.

Kekkonen kävi peliä ja palautti voimakkaasti Karjalaa

Presidentti Urho Kekkonen kävi täysin omaa valtapeliään ja pelasi monipuolisesti Kremlin kanssa. On kuitenkin syntynyt sellainen käsitys, että hän uskoi vilpittömästi ajavansa Suomen etua ja Venäjän entisen suurlähettilään Vladimir Stepanovin mukaan Kekkonen oli aina isänmaallinen mies. Tässä isänmaallinen pitää lukea isänmaallinen Suomen valtiolle.

Yhdessä asiassa Kekkonen oli vankkumaton ja ajoi sitä kuolemaansa asti: hän halusi palauttaa Suomelle Karjalan. Vastaavaan sinnikkääseen pyrkimykseen ei yksikään suomalainen presidentti tai muu poliitikko ole hänen jälkeensä kyennyt. HS:n pääkirjoituksessa 06.10.1991 siteeraa Kekkosen sanoneen: “Olen tehnyt kaikkeni rajantarkistuksen hyväksi”.

Toimiko Kekkonen vai Koivisto väärin?

Toimiko Kekkonen tai hänen edeltäjänsä Juho Kusti Paasikivi väärin, kun he ajoivat Karjalan palautusta? Vai onko sellaisesta toiminnasta vasta Koiviston aikana tullut pahimman luokan poliittinen rikos?

Oman maan kansalaisten ihmisoikeuksien vankkumaton edistäminen ei tähän asti ole sotasyyllisyyys- ja asekätkentätuomioita lukuun ottamatta ollut rikollista toimintaa. Joten poliittisilla päättäjillä pitäisi olla aika lailla miettimistä omassa käyttäytymisessään.

Poliitikkojen tulee tuomita edeltäjiensa toiminta tai he vääjäämättä tuomitsemat oman toimintansa Karjala-kysymyksessä. Siinäpä monelle pulma, johon tähän asti on voinut vastata omertan lailla eli vaikenemisella. Entä eteenpäin?

Mitä Stubbilta nyt odotetaan?

Mitä suomalaiset nyt odottavat ulkoministeri Alexander Stubbilta Karjalan osalta? Seuraava vaihe on osoittaa, ettei Karjalan palautuskysymys todellakaan ole tabu, vaan ulkoministeri uskaltaa keskustella ja tarvittaessa vaikkapa julkisesti käydä debattia asiasta. Esim. monipuolinen seminaari aiheesta voisi hyvin olla aiheellinen.

Toinen kiireinen asia, jota tiettävästi on perusteellisesti laiminlöyty ulkoasiainhallinnossamme, on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautukseen liittyvän poliittisen selvitystyön käynnistäminen.

Entäpä jos yhtä äkkiä tuleekin tilanne, että Venäjän päättäjiltä alkaa taas tulla viestejä siitä, että heillä olisi valmius keskustella aluekysymyksistä? Olisiko Suomi yhtä täydellisen valmistautumaton asiaan kuin Koiviston aikana ja sen jälkeen?

Sellainen tilanne olisi äärimmäisen nolo ja Suomi jälleen häviäisi pelkän poliittisen typeryyden ja asioiden osaamattomuuden – sekä omien itse kehitettyjen pelkojensa vuoksi – loistavan tilaisuuden. Sitä voi spekuloida, voisiko tällainen tilanne johtua Venäjän arvioimasta omasta vahvuudestaan tai heikkoudestaan, Kiinan mahdollisesta uhasta tai tarpeesta kiillottaa kuvaansa poliittisella areenalla.

Venäjällä lukuisia win-win –syitä tuoda palautusta esille

Venäjällä on lukuisia perusteltuja syitä ryhtyä laskemaan palautuksen win-win –tuloksia ja vaikutusta luottamuksen syntymiseen. Eivät venäläiset päättäjät ole tyhmiä neuvottelijoita. Siitä puolesta ovat paremminkin useissa tapauksissa pitäneet huolen heidän läntiset naapurinsa.

Esimerkkejä ei tarvitse Karjalan lisäksi etsiä kaukaa. Katsellaan esim. Saimaan kanavaa, Pietarin jätevesien puhdistusta, lähialueyhteistyölahjoituksia, järjetöntä ajatusta rakentaa venäläisille rekoille parkkialueita Suomen puolelle, Nord Stream –hankkeen puolustuksellisten ja taloudellisten uhkien harkittua unohtamista, valtionyhtiö Fortumin “lahjoitushankkeita” Siperiassa.

Suurimmaksi itse rakennetuksi peloksi näyttää kuitenkin edelleen muodostuvan vapaaehtoinen, lähes innokas sotasyyllisenä oleminen ja omien maiden ja omien kansalaisten ihmisoikeuksien määrätietoinen hyljeksiminen. On vaikea nähdä, missä on siihen liittyvä valtiomiesviisaus tai Suomen etu. Ehkäpä hallitus siitä yhtenä päivänä antaa ystävällisesti selonteon.

Stubb ja Obama aukovat uusia uria

Ulkoministeri Stubb on tehnyt suomettuneeseen vaikenemisen linnakkeeseen merkittävän aukon. Hän on rikkonut tabua, joka kieltää kanonisoituun asiaan koskemisen. Hyväksyykö poliittinen eliitti sellaisen menettelyn kyvykkään kosmopoliitti-poliitikon kohdalla, joka ei ole käyttänyt itäkorttia oman uransa edistämiseen? Se nähdään lähiaikoina.

On selvää, että muutos myös Suomen poliittisessa elämässä on tapahtunut ja muutos jatkuu. Se ei vielä ole yhtä vahva kuin esim. Barack Obaman presidenttiehdokkaaksi siivittänyt muutos USA:ssa. Suomalainenkin muutos on vääjäämätön. Siinä ei auta yksittäisten poliitikkojen tai puolueitten vastaanpyristelyt. Ne ovat hidasteita, mutta eivät kykene estämään muutosta.

On yksiselitteisen selvä, että ulkoministerin käynnistämä avoimen keskustelun tie kaikista tärkeistä asioista on ainoa oikea ja tätä maata rakentavasti eteenpäin vievä tie. Sen keskustelun ja tien tunnusmerkiksi sopii hyvin Obaman positiivinen slogan: “Yes, we can!”.

Lisätiedot: Veikko Saksi




Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].