[10] Venäjä

PUTIN ALISTUI MEDVEDEVIN MIELIPITEESEEN, MUTTA ...

- OMON:in joukot hajoittivat Vladivostokin mielenosoitukset
- Poliisikenraali kieltäytyi hajoittamasta mielenosoittajia
- Putin vaati poliisijohtajan erottamista
- Medvedev vastusti erottamista ja voitti
- OMON:in joukot estäneet mielenosoituksia
- Toimeentulorajan alla 50 – 60 milj. ihmistä
- Onko liberaalimpi klaani vahvistumassa?
- Ihmisoikeusjuristi ja –toimittaja murhattu Venäjällä
- Putin ihailee massamurhaaja Stalinia
- OMON:in joukot keräävät vihaa Kremliä kohtaan
- Onko Medvedev tajunnut nykytien turmiollisuuden?
- Miten Barack Obama johtaa Yhdysvaltoja?
- Demokratia ja väkivallan diktatuuri ovat mitalin eri puolia
- Onko Obama-henki Venäjällä mahdollinen?

OMON:in joukot hajoittivat Vladivostokin mielenosoitukset

Venäjän itäisessä kolkassa Tyynen meren rannalla Vladivostokissa oli joulukuussa 2008 useita mielenosoituksia. Kansalaiset protestoivat autojen tuontitulleja korottavaa hallituksen päätöstä vastaan.

Mielenosoitukset laajenivat koko Venäjälle Vladivostokista Pietariin. Kymmenissä kaupungeissa oli mielenososoituksia, joiden iskulauseissa sanottiin: ”Vallanpitäjät, kieltäkää jotain itseltänne”, ”Korottakaa elämäntasoa, ei tuontitulleja”. Myös ”Eroa, Putin” –huudot lisääntyivät.

Huomiota herätti se, että Vladivostokin mielenosoituksia taltuttamaan oli määrätty Moskovan OMON:in joukkoja. Mikseivät alueen joukot suorittaneet tätä suhteellisen yksinkertaista rauhoitusoperaatiota?

Poliisikenraali kieltäytyi hajoittamasta mielenosoittajia

Neswru.com kertoo 19.01.2009 artikkelissaan, että Primorjoen ja Amurin poliisivirastojen johtajat, kenraalimajuri Andrei Nikolaev ja Juri Fokin kieltäytyivät hajoittamasta mielenosoittajia Vladivostokissa 21-22.12.2008!

The New Times uutisoi, että poliisiviranomaiset olivat kieltäytyneet sisäministeri Rashid Nurgalijevin käskystä huolimatta.

Putin vaati poliisijohtajan erottamista

Venäjän hallitus ja pääministeri Vladimir Putin henkilökohtaisesti olivat erittäin tyyttämättömiä siihen, etteivät poliisivoimat totelleet sisäministerin käskyä.

Putin oli niin vihainen, että hän vaati kenraalimajuri Nikolaevin erottamista virastaan, kertoo The New Times –lehden sisäministeriön lähde.

Medvedev vastusti erottamista ja voitti

Ulospäin ainutlaatuinen tilanne syntyi siinä, että presidentti Dmitri Medvedev vastusti poliisikenraalin erottamista. Vladivostokin mielenosoitukset ja niiden taltuttaminen oli siten johtanut tilanteeseen, jossa pääministeri ja presidentti olivat vastakkain.

Jotain merkittävää uutta on siinä, että The New Timesin mukaan tämä oli ensimmäinen selkkaus presidentin ja pääministerin välillä, johon kaikki silovikit (eli vakoojat) juridisesti alistuvat johtajansa mukana.

OMON:in joukot estäneet mielenosoituksia

Mielenosoitukset Venäjällä ovat lisääntyneet laman syvetessä ja tulevaisuuden näyttäessä entistä huonommalta. Venäläiset ovat selvästi rohkaistuneet osoittamaan mieltään.

Oppositio yritti joulukuussa järjestää mielenosoituksia, mutta ei onnistunut saamaan kunnon demonstraatioita aikaiseksi, koska vallanpitäjät estivät ne. Tällöin OMON:in joukot estivät mm. shakin maailmanmestari Garri Kasparovin saapumisen mielenosoituspaikalle.

Jotain järisyttävää tapahtui myös silloin, kun OMON:in joukot raahasivat demonstraatioon osallistuneita eläkeläiskenraaleja käsistä ja jaloista maata myöten poliisiautoihin.

Pidätettyjen joukossa olivat mm. Neuvostoliiton upseerien liiton puheenjohtaja kenraali Aleksei Fomin ja amiraali Vladimir Berezin. Kenraalien rivistön oli tarkoitus liittyä Erimielisten marssiin.

Toimeentulorajan alla 50 – 60 milj. ihmistä

Vladivostokin tilanne ennakoi vakavaa järjestyksenpidon tulehtumista Venäjällä. Jos nykyinen suunta jatkuu, että jopa poliisikomentajat kieltäytyvät noudattamasta sisäministerin käskyä ja paikalle joudutaan tuhansien kilometrien päästä kutsumaan OMON:in joukkoja, on tilanne menossa hallitsemattomaksi. Aivan kuin Los Angelesiin kutsuttaisiin rauhoitusjoukkoja Washigtonista.

Kun maalis-toukokuussa ihmisiltä alkaa loppua leipä ja rahat energian ostoon, voivat kadut täyttyä entistä enemmän spontaaneista mielenosoittajista eri puolilla Venäjää. Alle toimeentulorajan elää 50 – 60 miljoonaa kansalaista. Noin 10 % venäläisistä vielä nauttii hyvinvoinnista ja elää leveästi.

Miksi ihmiset hiljakseen kuolisivat kotona ja odottaisivat ihmettä tekemättä mitään, kun johtajisto edelleen vetää miljardeja korruptiorahoina? Moni muukin haluaisi osallistua niiden rahojen jakoon, vaikka valtavirrat ovatkin jo kuivuneet aikaisempiin verrattuna puroiksi.

Onko liberaalimpi klaani vahvistumassa?

Venäjän johtamisen kannalta merkittävintä on se, että tässä kriisitilanteessa Putin ja hänen koko kaartinsa alistui Medvedevin mielipiteeseen. Tämä mielipide-ero tuli esille Venäjän suhteellisen pienen vapaan median kautta.

Putin ei ole pitänyt tapanaan alistua toisten käskyvaltaan. Tämä päätös antanee viitettä siitä, että liberaalimpi klaani on vahvistumassa. Olisi hyvin kummallista, jos niin ei kävisi. Silovikit ja Putin ovat olleet näkyvästi vallassa yli kahdeksan vuotta. Nyt maa on kovenevaa vauhtia putoamassa yhä syvemmälle ahdinkoon.

Maassa on selvästi vallinnut talouden ja yhteiskunnan realiteettien ymmärtämättömyydestä johtuva johtamiskriisi. Putin on ollut tämän kriisiin johtaneen suunnan suunnittelija ja johtaja. Ei yhteiskuntaa voi johtaa kuin vakoojajoukkoa tai joukkoa tahdottomia ihmisiä.

Ihmisoikeusjuristi ja –toimittaja murhattu Venäjällä

Näin Venäjällä yritetään kuitenkin vielä tänä päivän tehdä. Esim. Deutsche Welle uutisoi, että Moskovassa ammuttiin 19.01.2008 Tsetsenian sodan väärikäytöksiä tutkinut asianaja Stanislav Markelov ja Novaja Gazeta –lehden toimittaja Anastasia Baburova.

Huippuasianajajaksi mainittu Markelov toimi toimittaja Anna Politkovskajan asianajajana, ennen kuin tämä murhattiin vuonna 2006 Moskovassa.

Olivatko nämä murhat Putinin ryhmän vastaus siihen, miten vastustajille käy? Oliko se varoitus samalla Vladivostokin ihmisille ja poliisikomentajille?

Väkivalta ei poistu, eikä maa nouse sillä tavoin, että väärinkäytöksiä tutkivat ihmiset murhataan. Näidenkin murhien jäljet näyttävät johtavan suoraan siloviki-hallintoon. Todellista syyllistä ei todennäköisesti koskaan löydetä. Murhat kuitenkin herättelevät ihmisiä entistä selkeämmin tajuamaan sen tilan, mihin maata ajetaan.

Putin ihailee massamurhaaja Stalinia

Ihmiset eivät nykyaikana enää niin helposti alistu yksioikoiseen käskyvaltaan, diktatuuriin ja valvontaan kuin Stalinin aikana. Soviet Story –filmi kertoo järkyttävin kuvin siitä hirvittävästä yhteiskunnasta, minkä Lenin ja Stalin loivat. Filmi kannattaa katsoa tai maalis-huhtikuussa ostaa suomenkielelle tekstitettynä dvd:nä. Se kertoo järkyttävän tarinan siitä valtiosta ja johtajasta, jota Putin ihailee.

Kun Venäjän tosiasiallisen johtajan esikuvana ja tähtenä on sata miljoonaa omaa kansalaista murhauttanut, valtionterrorilla hallinnut diktaattori ja täysi totalitaristinen johtomalli, ei sellaisella ole menestymisen mahdollisuuksia.

Vielä muutama kuukausi sitten venäläiset olivat yhden televisioputken kautta aivopestyjä innostuneen sokeasti luottamaan suureen johtajaansa. Nyt tämä usko on alkanut horjua, kun on havaittu, että puheet uudesta uljaasta, suuresta ja mahtavasta maailmanvallasta ovatkin olleet perusteettomia utukuvia.

Ehkä käy, kuten toimittaja Vitaly Portnikov sanoo, että ihmiset tulevat muistamaan Putinin 22.11.2008 puheesta vain kaksi asiaa: ”että kriisi on olemassa ja ettei sillä ole mitään sosiaalisia vaikutuksia”. ”Muistetaan vain pääministeri Putin, joka ei suojellut maataan ja sen kansalaisia fiaskolta”.

OMON:in joukot keräävät vihaa Kremliä kohtaan

Ehkä venäläiset mielenosoittajat ovat alkaneet oivaltaa, ettei johtajaksi pidä valita sitä henkilöä, joka on vienyt maan romahduksen partaalle ja jonka toimenpiteiden vuoksi romahdus on vääjäämättömyys. Kyse ei ole siitä, romahtaako Venäjä, vaan siitä, milloin tilanne kääntyy täysin hallitsemattomaksi ja romahdus alkaa.

Vladivostokin tilanteessa kansalaiset ovat hyvin oivaltaneet, etteivät paikalliset voimat ole lähteneet heitä pidättämään ja pamputtamaan. Heitä vastaan on tuotu Moskovasta saakka erikoisjoukkoja. Sellainen ei lisää luottamusta valtiojohtoa kohtaan. Se lisää vihaa, uhoa ja demonstraatioita Kremlin johtoa vastaan.

Putinin ja sisäministeriön päätökset aivan kuin vetävät lisää rettelöitä puoleensa. Se on kuin bensan heittämistä tulipalon sammuttamiseen. Kehä on valmis. Rauhallisiinkiin demonstraatioihin vastataan Kremlin väkivallalla. Mihin se voi johtaa muuhun kuin väkivallan lisääntymiseen?

Onko Medvedev tajunnut nykytien turmiollisuuden?

Ehkä presidentti Medvedev on oivaltanut, ettei oikea tie maan rauhoittamiseen ja nostamiseen ole väkivalta, vangitseminen, maltillisten johtajien poispotkiminen. Ainoa tie pois väkivallasta on hallintojärjestelmän muuttaminen. Ja järjettömän laajan korruption kitkeminen.

Venäjän tyypillinen tie on nousu, uho ja tuho, jonka jälkeen taas yritetään uutta nousua. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei kenelläkään Venäjällä ole sellaista kykyä ja asemaa, että hän voisi estää katastrofin tapahtumisen. Klaanien välinen kilpailu on armotonta, eikä sekään ole vielä eskaloitunut todelliseksi taisteluksi. Huonot ajat ovat odotettavissa.

Silloin ei auta sekään, että Putin eskaloi Ukrainan ja Euroopan välisen kaasukriisin varoitukseksi (Wall Street Journal 19.01.09) Yhdysvaltain uudelle presidentille, Barack Obamalle.

Miten Barack Obama johtaa Yhdysvaltoja?

Venäjän nykyistä tilannetta on hyvä verrata USA:n tilanteeseen. Sielläkin puhutaan, että eletään pahempia aikoja kuin 1930-luvun lama-aikana. 20.01.2009 valtaan tuleva presidentti on valtavien haasteiden edessä. On kiintoisaa verrata, miten hän toimii nykyisessä erittäin ahdistavassa tilanteessa.

Obama ei lähetä FBI:n ja CIA:n tai muiden turvallisuusjärjestöjen joukko pidättämään ihmisiä tai järjestämään liian voimakkaasti protestoivien ihmisten murhia. Hän ei puhu suu tiukasti viivalla kurista, järjestyksestä ja voimankäytöstä. Hän ei uhoa, eikä lupaa murskata toisia.

Barack Obama puhuu muutoksen tarpeesta. Hän erittäin voimakkaasti painottaa yhteistyötä ja kaikkien kansalaisten merkitystä maan nostamiseksi aallonpohjasta. Hän valaa uskoa amerikkalaisiin. Onko siten ihme, että Obamaa kannattaa reilusti yli 80 % kansalaisista? Obama luo positiivista taisteluhenkeä, joka ei kohdistu toisia vastaan, vaan omien kannustamisesta.

Demokratia ja väkivallan diktatuuri ovat mitalin eri puolia

Ero totalitarismiin pyrkivän Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä on valtaisa. Demokratia ja totalitarismi eivät ole yhteismitallisia. Vapaudesta ja ihmisten ja yritysten mahdollisuuksista versoo uusi kasvu ja rikkaus.

Positiivisesta motivaatiosta versoo sellainen Obama-henki, jonka avulla Yhdysvallat kykenee nousemaan valtavien vaikeuksien ja ongelmien pohjaltakin vahvaan tulevaisuuteen.

Onko Obama-henki Venäjällä mahdollinen?

Sallisiko Venäjä sellaisen positiivisen hengen, mahdollisuuden ja toivon luomisen kuin USA:ssa? Presidentti Boris Jeltsinin aikana koettiin jotain sellaista. Mutta sitten jotain tehtiin perusteellisesti väärin ja uusi syöksykierre alkoi.

USA:sta tai Suomesta ei voi kopioida menestykseen johtavaa mallia Venäjälle. Maa koostuu eri tasoilla olevista sivilisaation vaiheista. Sen historia on täysin erilainen.

Venäjälle on löydettävä oma, rakentava toimintamalli ilman väkivaltaa ja korruptiota. Sen mallin rakentamisen kaksi avainsanaa ovat: luottamus ja win-win. Ilman sitä Venäjän tulevaisuus on kuin jojon liike: syöksykierre pohjalle, nousu, uho ja uusi tuho.

Lisätiedot: Veikko Saksi