[02] Karjalan palautus
[21] Poliittiset

MITÄTÖIMISEN IDEOLOGIA JA PALAUTUS

- Mitätöiminen ei edellytä perusteluja
- Perusteltu vastustaminen edistää kehitystä
- Mitätöivä vastustus on yleensä fraseologiaa
- Mitätöinti ei tuota lisäarvoa
- Mitätöinti edelleen vanhaa KGB-propagandaa
- Mitätöinti unohtaa NL:n sopimusrikkomukset
- Mitätöinti unohtaa kansainväliset sopimukset
- Mitätöinti nollaa Raamatun totuudet
- Raamattu ja eettinen perusta ovat yhtä
- Karjalan palautus ei ole koston välikappale
- Mahdollisuuksien mitätöinti luo uhkakuvia
- Perusteet ja mahdollisuudet sekoitetaan
- Suomi on outo lintu oikeuksiensa puolustamisessa
- Poliittinen vaikeneminen on mitätöintiä
- Poliittiset takinkääntöviikot lähestyvät
- Miksi palautuspuheet suututtavat?
- Eettinen ristiriita erittäin suuri
- Mitätöinti ei auta, Karjala palautuu

Mitätöiminen ei edellytä perusteluja

Karjalan palautustoiminnan vastustamisen yksi tyypillinen muoto on mitätöiminen. Mitätöidään helposti palautusperustelut ja palautusmahdollisuudet tai asia yksinkertaisesti vain vaietaan. Useimmiten täysin perustelematta mitätöidään kaikki ne tekijät, jotka puoltavat palautusta Suomen ja Venäjän välillä.

Samanaikaisesti arvostetaan korkealle niitä asioita, joiden kuvitellaan vastustavan palautusta tai pitävän sitä huonona hankkeena. Useimmitenkaan vastustuksen perusteita ei kerrota tai niitä ei yksityiskohtaisemmin käsitellä. Niitä ei useinkaan edes kyetä loogisesti perustelemaan.

Vuosikymmenien saatossa on muodostettu sarja palautusta vastustavia väitteitä. Kuvitellaan, että joku on ne jossain todistanut, joten niiden pelkkä maininta riittää. Tarkempi selvitys osoittaa, ettei näitä yleisimpiä vastustavia mielipiteitä ole missään sen tarkemmin käsitelty.

Perusteltu vastustaminen edistää kehitystä

Asiallinen ja perusteltu palautuksen vastustus on asian selvittämisen kannalta hyvin positiivinen asia. Sen vaikutuksesta syntyy yleensä aikaisempaa perusteellisempi selvitys palautuksen jostakin yksityiskohdasta.

Palautuksen vastustamiseksi tuodaan esille konkreettisiakin tekijöitä. Halutaan selvitys esim. siitä, miten alueella nyt asuvia venäläisiä kohdellaan tai miten omistusoikeus toteutuu.

Perusteltu mielipide pakottaa ajattelemaan asiaa syvällisemmin. Tällainen vastustus toimii hyvänä katalyyttinä palautusperusteiden spesifioinnille. Asiallinen vastustaminen on toivottavaa toimintaa.

Mitätöivä vastustus on yleensä fraseologiaa

Kun internetin keskustelusivuja selailee, niissä merkittävä osa vastustuksesta on vanhojen fraasien toistamista tai tyhjänpäiväistä mitätöimistä ja yrityksiä tehdä toiminta arvottomaksi tai jotenkin häpeälliseksi.

Totuudella ei tällöin ole juurikaan väliä, oman ideologian näkökulma on ratkaiseva. Voidaan puhua mitätömisen ideologiasta, jossa pääpaino on palautuksen kannattajien mustamaalaamisessa, koko asian julistamisessa huuhaa-toiminnaksi, ääriliikkeeksi, fasismiksi ja kuka mitä hienoimpia termejä keksiikin.

Viime aikoina on esiintynyt mitätöimistä, jonka perustana pyritään käyttämään joidenkin psykologien ryhmittelyjä ja käsitteitä. Psykologialla on tärkeä merkitys palautusasiassa, mutta täysin asiayhteydestä irroitetuilla hypoteeseillä ei juurikaan ole arvoa asian selvittämisessä.

Mitätöinti ei tuota lisäarvoa

Mitätöimisen ideologia on yhtä tyhjänpäiväistä ja hyödytöntä kuin palautuksen vaatiminen pelkästä vaatimisen ilosta tai ilman perusteita. Jos vastustuksen tai palautuksen perusteena on sana ”siksi” tai tyhjänpäiväinen mustamaalaus, kulutetaan vain aikaa ja aiheutetaan pahaa mieltä. Asia ei selviä kummallakaan tavalla. Eikä kummallakaan tavalla saada itselle kannattajia, vastustajia kylläkin.

Mitätöimisen ideologia on yleensä perusteetona inttelyä, joten toiminnasta ei synny lisäarvoa. Ehkä joillakin ihmisillä on liikaa aikaa, koska he voivat käyttää sitä lähes määrättömästi parin sanan tai lauseen mittaiseen haukahdukseen vailla todellista sisältöä.

Mitätöimisen ideologia voi juontaa juurensa neuvosto-ajan toiminnasta, jossa totuudella ei ollut kovinkaan suurta merkitystä, ideologia oli yli kaiken. Tästä ajasta Soviet Story –filmi antaa karmaisevan kuvan.

Mitätöinti edelleen vanhaa KGB-propagandaa

Palautusperustelujen mitätöinnin tyypilliset väittämät liittyvät talouteen, juridiikkaan ja psykologiaan. Väitetään, että palautus tulee Suomelle hirvittävän kalliiksi ja se voi olla jopa maan konkurssi. Tosin kukaan ei missään ole esittänyt minkäänlaisia perusteltuja laskelmia siitä, että 45 000 km2 oman maan palauttamista olisi taloudellinen katastrofi.

Taloudelliset mitätöinnit ovat pääosiltaan KGB-aikaisia propagandaväitteitä, joilla ei ole todellista pohjaa. Jos ne pitäisivät paikkansa, Porkkalan alueen pitäisi olla kurjalistoa ja konkurssissa. Sehän on palautettu takaisin Suomelle. Porkkalan alue voi hyvin, eikä millään lailla ole jäljessä maan yleisestä kehityksestä.

Porkkalan aluetta tukee vahva pääkaupunkiseutu. Aivan vastaavasti palautetun Karjalan taloutta tukee erittäin voimakkaasti Pietarin metropoli. Taloudellisesti palautus on Suomen talousveturi ja taloudellista positiivista kehitystä voimakkaasti edistävä katalyytti.

Mitätöinti unohtaa NL:n sopimusrikkomukset

Palautus pyritään juridisesti mitätöimään tuomalla esille Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittaminen tai se, että ihmisoikeussopimukset on laadittu vasta aluemenetysten jälkeen. Myös suomalaisten omistusoikeus pakkoluovutetun alueen kiinteistöihin halutaan mitätöidä.

Korostamalla Pariisin rauhansopimusta halutaan aktiivisesti unohtaa kaikki ne sopimukset, jotka Neuvostoliitto rikkoi hyökätessään Suomeen. Siinä unohtuivat Tarton rauhan ikuinen sopimus ja hyökkäämättömyyssopimukset.

Mikä oikeus Neuvostoliitolla oli yksipuolisesti rikkoa maitten välillä tehtyjä sopimuksia? Miksi juuri näille sopimusrikkomuksille pitäisi antaa oikeus ja unohtaa suomalaisten iki-aikaiset oikeudet? Ajattelu on mennyt täysin nurinkuriseksi ja käsitteet päälaelleen, kun sopimuksia rikkoneelle osapuolelle annetaan lupa ja tukea, mutta uhrille rangaistus toisensa jälkeen ja ikuinen häpeä.

Mitätöinti unohtaa kansainväliset sopimukset

On koko joukko kansainvälisesti sovittuja periaatteita, joita mitätöijät unohtavat. Uskotaanko todella, ettei ennen Neuvostoliiton suorittamaa talvisodan hyökkäystä ollut mitään kansainvälisiä sopimuksia? Kuitenkin oli mm. Kansainliitto, jolla oli omat periaatteensa.

Oli Atlantin julistus, johon Neuvostoliitto oli allekirjoituksellaan ja ratifioinnillaan sitoutunut. Atlantin julistuksella oli toisille allekirjoittaja-osapuolille velvoittava merkitys. Miksi se ei siten olisi Neuvostoliittoa velvoittava?

I maailmansodan jälkeen laadittiin erilaisia kansainvälisiä sopimuksia, joissa on sovittu kansojen välisiin suhteisiin liittyviä periaatteita. Pitäisikö ne kaikki unohtaa? Ei myöskään pidä unohtaa sotien jälkeen ratifioituja sopimuksia, kuten YK:n ihmisoikeusjulistusta. Missään kansainvälisessä sopimuksessa ei sanota, että hyökkääminen ja toisen omaisuuden varastaminen on oikein.

Mitätöinti nollaa Raamatun totuudet

Moni ihminen hakee toimintaansa perusteet Raamatusta. Vanhemmille polville on ollut kunnia-asia, että noudatetaan käskyjä, koska ne ovat kaiken inhimillisen kanssakäymisen kannalta perustavaa laatua oleva pohja.

5. käsky: ”Älä tapa”. 7. käsky: ”Älä varasta”. 9. käsky: ”Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta”. 10. käsky: ”Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu”.

Raamattu ja eettinen perusta ovat yhtä

Raamattu on siten ilmoittanut totuuden oikeasta ja väärästä. Neuvostoliitossa Raamatun totuus kiellettiin noin 70 vuoden ajan. Tarkoittaako se sitä, että nyt suomalaisten Karjalan palautuksen mitätöijät edelleen tahtovat noudattaa neuvosto-aikaista kieltopolitiikkaa, eivätkä halua erottaa oikeata ja väärää?

Onko jollakin tavoin oikein antaa hyökkääjävaltio Neuvostoliitolle oikeus olla välittämättä sen paremmin tappamista tai varastamista kieltävistä käskyistä?

Jos niitä ei halua omaksua Raamatun ilmoittamina asioina, ne ovat kuitenkin kansainvälisesti ihmisten ja kansojen välillä sovittuja moraalis-eettisiä perusteita. Suomessakin näiden käskyjen rikkojia odottaa yhteiskunnan sanktio.

Karjalan palautus ei ole koston välikappale

Muinaisessa Babyloniassa noin 1760 eKr. kuningas Hammurabin aikana laadittiin laki, jonka perustana oli “silmä silmästä, hammas hampaasta”. Vaikka tämä määrittely tulee rauhaa ja rakkautta korostavasta Raamatusta, se kuvaa hyvin Hammurabin lain ajatusta.

Lain 21. artikla määrää, että ”Jos joku on murtautunut taloon , niin surmattakoon hänet murtoaukkonsa kohdalla ja muurattakoon muuriin”. 22. kohta on yhtä tyly: “Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänen surmattakoon”.

Tällaisesta kostosta puhuu myös Koraani: "Teille, jotka uskotte, säädetään, että voitte kostaa surmatun puolesta ..." (Suura 2:178) ja "Kosto suojelee teidän elämäänne” (Suura 2:179). "Jos kostatte, kostakaa sen mukaan, mitä teille on tehty, mutta parempi teille on olla kärsivällisiä” (Suura 16:126).

Kajalan palautus ei kuitenkaan ole koston välikappale. Sen lähtökohtana on ilman muuta oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Mutta ei aiheuttamalla uusia oikeusloukkauksia, kuten kosto käytännössä tekee. Palautuksen kolme keskeistä käsitettä ovat: oikeudenmukaisuus, luottamus ja win-win.

Mahdollisuuksien mitätöinti luo uhkakuvia

Toisena mitätöintimuotojen luokkana on mahdollisuuksien mitätöinti. 1990-luvun alussa vallassa ollut presidenttimme on tämän muodon kehittänyt pitkälle. Hän on sanonut, että palautus voisi tietää sotaa ja tulisi kauhean kalliiksi.

Olisihan se hirveä ajatuskin, että ihmisoikeuksien oikaisu johtaisi tuhoisaan taisteluun ja konkurssin partaalle tai uusiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Tältä päättäjältä kokonaan unohtui, että aggressiivinen ryöstäjävaltio Neuvostoliitto on itse kukistanut itsensä ja uuden Venäjän syntyvaiheessa se jopa lähetti viestejä alueita koskevasta neuvotteluvalmiudestaan.

Perusteet ja mahdollisuudet sekoitetaan

Palautusperusteet ja –mahdollisuudet sotketaan hyvin usein keskenään. Varmuuden vuoksi pelätään positiivisia perusteita ja mahdollisuuksien esille ottamista.

Palautusmahdollisuudet ovat positiiviset. Kun asiaa katsoo ihmisoikeuksien, psykologisten tekijöiden, talouden tai poliittisen voiton näkökulmasta, mahdollisuudet ovat erinomaiset. Palautus tukee näiden positiivisten asioitten kehittymistä.

Kansainvälinen kehitys pääasiassa edistää palautusmahdollisuuksia. Voi sanoa, että kuukausi kuukaudelta tulee lisää uutisia siitä, että vanhoja rikoksia joudutaan oikaisemaan.

Venäjä kohdannee erittäin suuren painostuksen tässä suhteessa mm. Kiinan taholta. Eikä Japanikaan toimettomana jää kädet ristissä odottelemaan alueittensa palauttamista.

Suomi on outo lintu oikeuksiensa puolustamisessa

Vain Suomi on hyvin erikoinen tapaus. Miten edes on mahdollista se, ettei valtionjohto ole kymmeniin vuosiin ajanut palautusasiaa lainkaan? Siihen ei tähän mennessä ole löytynyt kuin kaksi syytä. Pelko, syvä Venäjä-pelko, josta ei ole päästy eroon.

Toinen tekijä on Suomea hallinneiden ihmisten poliittinen sitoutuneisuus neuvostovallan tavoitteisiin. Vallassa ovat edelleen aivan liikaa Venäjän oikeuksia ja etuja valvovat suomalaiset.

Poliittinen vaikeneminen on mitätöintiä

Kolmanetena mitätöintimuotona on siten poliittinen vaikeneminen. Tärkeät asiat kanonisoidaan, eikä niistä suostuta puhumaan. Kuvitellaan, että kyllä ne esivaltauskolliset suomalaiset ovat hiljaa ja tyytyvät siihen, kun ei suostu puhumaan koko aluekysymyksestä lainkaan.

Tällaista perustavaa laatua olevaa ihmisoikeuksien loukkaamista on istuva presidenttimme valitettavasti toteuttanut koko uransa ajan. Sen käyttäytymisen heijastusvaikutukset näkyvät pitkään.

Poliittiset takinkääntöviikot lähestyvät

Tällä hetkellä palautukseen liittyvä poliittinen vaikeneminen johtunee pääosin siitä, että eletään takinkäntöviikkoja edeltäviä aikoja. Ei tiedetä, pitäisikö olla positiivinen vai negatiivinen. Joten varmuuden vuoksi yritetään olla olematta.

Vaietaan. Kieltäydytään puhumasta. Tämä toteutuu tänä päivänä sataprosenttisesti tunnetumpien poliitikkojen osalta. Aivan harvinaista yksimielisyyttä puolekannasta ja –laidasta riippumatta.

Pinnan alla tilanne on toinen. Kahdenkeskisessä keskustelussa lähes jokainen poliitikko suhtautuu Karjalan palautukseen täysin asiallisesti, ja useimmat myönteisesti. Vielä selkeämmin tämä vaikeneminen ja kaksien kasvojen käyttäminen liittyy ns. sotasyyllisyystuomioiden purkamiseen.

Miksi palautuspuheet suututtavat?

Mitätöimisen ideologian yksi näkökulma on se, että vieläkin useat ihmiset suuttuvat, kun heille puhutaan palautuksesta. Miksi useinkin perustellun mielipiteen kuuleminen suututtaa?

Kirjoituksista päätellen monet palautusta vastustavat lähes raivostuvat, kun joku esittää heille selkeän tavoitteen ihmisoikeuksien toteutumisesta. Sananlasku sanoo, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta mikä tässä on se kalikka?

Eettinen ristiriita erittäin suuri

Olisikohan suuttumisen syy se, että suuttuja tietää, että maitten vieminen oli väärin ja luonnollisesti ryöstöt ja murhat on lainmukaisesti oikaistava. Tapahtuma on siten sotinut täysin oikeustajua vastaan. Kun itse omien pelkojensa tai asenteittensa vuoksi sitten voimakkaasti vastustaa oikeuden toteutumista, syntyy ristiriita.

Jokaisella ihmisellä on ainakin osa omastatunnosta jäljellä. Harva vastustaja hyväksyy tappamisen ja ryöstön. Kuitenkin pakkoluovutetun alueen kohdalta sellainen usein hyväksytään.

Ristiriita on erittäin suuri. Kieltäminen on toimimista omaatuntoa ja omia eettisiä periaatteita vastaan. Se on rankka tilanne. Oman mielen paha olo, katkeruus ja toivottomuus laukaisevat suuttumuksen.

Mitätöinti ei auta, Karjala palautuu

Jos itse ei näe mahdollisuuksia, niitä ei todellakaan ole olemassa, koska kaikki oma toiminta fokusoituu omien mahdollisuuksien tukahduttamiseen. Lukuisilla ihmisillä näyttää olevan menestymisen ja onnistumisen pelko hyvin voimakkaana. Tätä on jopa karjalaisissa ihmisissä. He pelkäävät, että palautus todella tapahtuu.

Varmimmaksi keinoksi nämä mahdollisuuksien mitätöijät näkevät sen, että he itse voimaperäisesti kieltävät oikeutensa ja luovuttavat ne hyökkääjälle. Näinhän nykyinen presidenttimme ja pääministerimmekin toimivat. He luovuttavat varmuuden vuoksi suomalaisten maat venäläisille, vaikka heillä ei siihen ole minkäänlaista oikeutta.

Kun itse mitätöi mahdollisuutensa, on kunnon pessimisti, joka ei usko pettyvänsä. Vaikka sananlasku sanoo, ettei pessimisti pety, niin Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten osalta hän tulee pettymään. Alueet palautuvat.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Nimerkille mikävaan

Nimimerkille mikävaan

Nimimerkillinen mikävaan

Ehkä ei

Järkee vai ei

Tulevaisuuden arviot ja laskelmat

Niin naurattaa

Ja karjalan poikia naurattaa....

miksi niin.

Marja Hypenille

Mikä vaan heitot

Realismi

Pitää katsoa, mitä syö!

Kuuma aihe nimimerkille mikä vaan

Eipä sulla ole eväitä, mikävaan

Sarkasimi on taitolaji

Pistelee se piikki pienempikin!

Ihanko inkkareillakin maita Karjalassa?

Riittääkö pelkkä usko?

Todellinen poliittinen ääriliike

Todellisuuspakoa parhaimmillaan

Venäjän velat

Venäjän velka