[08] Evakko
[16] Historialliset
[18] Tilaisuudet

SUUDEETTISAKSALAISET MUISTELEVAT 04.03.1919 PÄIVÄÄ

- Voittajat kirjoittavat historian – edukseen
- Hävinnyt saa oikeuden täyttää sopimuksen
- II maailmansodan siemenet kylvettiin 04.03.1919
- EUEEP:n edustajat mukana sudeettien tilaisuudessa
- 04.03.1919 ammuttiin 54 rauhanomaista mielenilmaisijaa
- Ensin fasismi ja Anschluss sudeettialueella
- Sitten puna-armeija ja kommunistinen totalitarismi
- Benesin dekreetti on yhä voimassa
- Lopussa muistamme vain ystävien äänettömyyden

Voittajat kirjoittavat historian – edukseen

Sotien aikaiseen karkotettujen, pakolaisten ja pakkosiirrettyjen asemaan kiinnitetään koko Euroopassa entistä vahvempaa huomiota. Enää ei entisen lailla hyväksytä vaikenemista, historian vääristelyä ja näennäistä asian syrjään siirtämistä.

Tästä yhtenä esimerkkinä ovat ns. sudeettisaksalaiset. Voittajat ovat kirjoittaneet historian siten, että saksalaiset olivat syyllisiä sodan aloittamiseen ja kaikkeen siihen kauheuteen, mitä sodassa tapahtui.

Tämä historiankirjoitus ei kerro koko totuutta oikein. Todellisen kuvan saamiseksi on hyvä tutustua Soviet Story –dokumenttifilmiin.

Hävinnyt saa oikeuden täyttää sopimuksen

Suomessa Karjalan kysymyksen esille tuomista jarrutellaan sillä, että kyse on sentään yli 60 vuotta vanhoista asioista, joista on rauhansopimuksella sovittu. On hyvä muistaa, että myös rauhansopimukset ovat voittajien sanelemia ja ensisijaisesti heidän tahdonilmaisujaan.

Hävinneeksi katsotulta osapuolelta ei juuri kysellä muuta kuin allekirjoitusta sopimukseen ja sen ehtojen täyttämistä. Sopimuksen tarkoituksena on voittajan tahdon legitimointi.

II maailmansodan siemenet kylvettiin 04.03.1919

Kaikki saksalaiset eivät ole halunneet unohtaa vanhempiakaan avoimia asioita. Esimerkiksi Baden-Würtenbergin osavaltiossa toimiva sudeettisaksalaisten Sudetendeutsche Landsmannschaft järjesti 08.03.2009 Stuttgartissa juhlan, jossa muisteltiin 04.03.1919 aikaisia tapahtumia.









Historian lehti on siltä osin kääntynyt merkittävästi, että esim. tässä sudeettisaksalaisten tilaisuudessa oli edustettuna myös useiden muiden maiden karkotettuja ja pakolaisia. Edustajia oli mm. Itävallasta, Unkarista, Italiasta, Kyprokselta, Englannista (kyproslaiset) ja Suomesta.

Tilaisuuden avaaja ja Sudetendeutsche Landsmannschaftin puheenjohtaja, tohtori Werner Nowak olikin liikuttunut ja onnellinen siitä, että tilaisuutta oli salintäyden oman väen lisäksi juhlistamassa EUEEP:n (The Union of Exiled and Expelled People) jäsenyhteisöjen edustajia.

EUEEP:n edustajat mukana sudeettien tilaisuudessa

Suomalaisittain katsoen erityistä oli se, että paikalla oli useita merkittävässä asemassa olevia poliitikkoja, mm. Baden-Würtenbergin parlamentin varapuheenjohtaja.

Tilaisuudessa käyttivät puheenvuoron mm. EUEEP:n Yleiskokouksen puheenjohtaja Wilhelm von Gottberg ja EUEEP:n jäseneksi vasta liittyneen 1.3 miljoonaa unkarilaista (yli 800 organisaatiota yli 50 maassa) edustavan Magyarok Világszövetsége –liiton (World Federation of Hungarians) presidentti Miklòs Patrubàny. Pro Karelia ry:n edustajan Veikko Saksin tervehdys juhlaan on tässä artikkelissa.

Tilaisuuden pääpuheen piti EUEEP:n General Counsilin puheenjohtaja Massimiliano Lacota, joka on myös Italian Triestessä toimivan Unione degli Istriani eli istrialaisten–liiton puheenjohtaja. Lacota käsitteli puheessaan vuoden 1919 tapahtumia ja nykyistä kehitystilannetta pakolaisten ja karkotettujen osalta sekä EUEEP:n roolia tässä asiassa.

04.03.1919 ammuttiin 54 rauhanomaista mielenilmaisijaa

04.03.1919 on sudeettisaksalaisille murheellinen päivä. Tällöin merkittävä osa Böömin ja Määrin saksalaisten alueiden väestöstä osoitti mieltään itsemääräämisoikeutensa puolesta ja Tsekkolovakiaan liittämistä vastaan.

Saksalaiset olisivat halunneet I maailmansodassa tapahtuneesta Itävalta-Unkarin ehdottomasta antautumisesta huolimatta liittää nämä alueet Saksan tasavaltaan, minkä rauhanosopimus kuitenkin kielsi. Sudeettisaksalaisista tuli siten Tsekkoslovakian kansalaisia.

Tsekkoslovakia vastasi tähän 04.03.1919 rauhanomaiseen mielenilmaukseen ampumalla. Sen uhreina kuoli 54 henkilöä ja haavoittui noin 200 ihmistä. Kuolleiden joukossa oli 20 naista ja tyttöä, 16 nuorta miestä ja 3 lasta.

Tsekkoslovakian presidentti Edward Beneš yritti vierittää väkivallan bolsevikien syyksi. Muu maailma seurasi hiljaa tapahtumia. Sudeettisaksalaisten käsityksen mukaan II maailmansodan siemenet kylvettiin jo tässä verilöylyssä.

Ensin fasismi ja Anschluss sudeettialueella

Sudeettisaksalaisten kysymys tuli ajankohtaiseksi myös II maailmansodan aika. Hitler halusi liittää sudeettialueet Saksaan. Saksan armeija marssi Itävaltaan 12.03.1938, toteutui maan nopea ja täydellinen liittäminen kolmanteen valtakuntaan.

Tämä ns. Anschluss rikkoi useita kansainvälisiä sopimuksia, mutta eurooppalaiset maat eivät ryhtyneet sitä vastustamaan. Anschlussin hyväksymiseksi Itävallassa jätestettiin 10.04.1938 kansanäänestys ja liittäminen valloittajien mukaan hyväksyttiin 99.7 % äänivyöryllä.

Sitten puna-armeija ja kommunistinen totalitarismi

Puna-armeija puolestaan valloitti Wienin 13.04.1945. Sodan seurauksena sudeettialue joutui Neuvostoliiton valtapiiriin. Useita vuosisatoja silloisen Tsekinmaan pohjois- ja itäosissa asuneet sudeettisaksalaiset karkotettiin maasta.

Maan kommunistinen johto hyväksyi entisen presidentin Edvard Beneš’in mukaan nimetyn ns. Beneš Decrees’in eli Benes-lain tai Benesin dekreetin.

Sudeettien omaisuus takavarikoitiin, heidät karkotettiin maasta ja heidän murhaamisensa tehtiin lailliseksi. Kyse oli siten etnisestä puhdistuksessa, jossa maa halusi päästä eroon vähemmistöstään.

Sudeettisaksalaisia oli Tsekinmaassa noin 3.2 miljoonaa. Heistä noin 2.8 miljoonaa karkotettiin. Karkotukset johtivat noin 265 000 ihmisen kuolemaan. Puola karkotti samalla tavoin sen alueella asuneet saksalaiset Oder- ja Neisse-jokien itäpuolelta.

Benesin dekreetti on yhä voimassa

Karkotus ei koskenut pelkästään sudeettisaksalaisia, vaan myös unkarilaisia ja itävaltalaisia. Benesin dekreetti on Tsekinmaassa edelleen voimassa. Saksa ja Tsekinmaa hyväksyivät 1997 ns. sovintosopimuksen. Tsekinmaa pyysi tavallaan anteeksi tapahtumia, mutta anteeksipyyntö ei sudeettisaksalaisten mielestä ollut todellinen.

Voisi luulla, että sukupolvien vaihduttua aito anteeksipyyntö ei olisi ongelmallinen. Tsekinmaa kuitenkin pelkää, että jos Benes-laki kumotaan, sudeettisaksalaiset ryhtyvät vaatimaan omaisuuttaan takaisin ja oikeutta palata esi-isiensä maille.

YK:n alakomission resoluutio vuodelta 2005 hyvin selkeästi toteaa, että jokaisella pakolaisella on oikeus palata kotiinsa ja saada omaisuutensa takaisin. Näitä ns. Pinheiron periaatteita on käsitelty kahdessa artikkelissa: Artikkeli 1 ja Artikkeli 2.

Lopussa muistamme vain ystävien äänettömyyden

Voidaan vielä kysyä, miten oli mahdollista, että I ja II maailmansodan kauheudet saattoivat tapahtua ja useimmat kansat vain katsoivat vierestä tekemättä mitään uhrien puolesta?

Vastaus kysymykseen saattaa löytyä Hitlerin sanomaksi kerrotusta lausahduksesta: ”Tulevaisuus kuuluu niille, jotka valmistautuvat siihen tänään”. Hän toimi määrätietoisesti toteuttaakseen omaa tulevaisuuttaan ja unelmaansa, vaikka se oli tuhoisaa saksalaisille ja muille maille. Stalin toimi samoin, määrätietoisesti ja pitkällä tähtäyksellä. Suuren tuhon pelto oli kylvetty.

Läntiset demokratiat nukkuivat tai teeskentelivät nukkuvansa ja valitsivat korttinsa väärin. Sen hinta oli ja on yhä järkyttävä. On tarpeen muistaa Martin Luther King Jr:n sanat: ”Lopussa emme muista vihollisen sanoja, vaan ystävien äänettömyyden”.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Uusia siemeniä

Lääkäri vastaa

Edessä on WW III

EUEEP pohjustaa työllään tulevaisuuden rauhaa