Tietoa kirjoittajasta


Veikko Saksi
kauppat. maisteri

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

29.07.2019 [04, 05]
»  LEPAJÕE JA RUUSNA PAKENIVAT NEUVOSTO-VIROSTA OLYMPIAVENEELLÄ

23.07.2019 [04, 05]
»  JUKKA SEPPISEN KIRJA-UUTUUS

15.07.2019 [04, 05]
»  MONREPOSIN PUISTOSSA TYÖT ETENEVÄT EDELLEEN

11.07.2019 [04, 05]
»  VIRO JUHLI ITSENÄISTÄ VAPAUTTAAN TALLINNAN LAULUJUHLISSA

08.07.2019 [04, 05]
»  PUTAIDEN RAKENTAMINEN?

01.07.2019 [02, 04]
»  VALTAKUNNALLINEN EVAKKOPATSAS MAHDOLLISESTI LAHTEEN TARTON RAUHAN JUHLAVUONNA

24.06.2019 [04, 06]
»  TURUSTA LÄHTENYT NEUVOLIITON SUKELLUSVENE UPOTTI PAKOLAISLAIVAN

17.06.2019 [04, 05]
»  TALOUSKRIISIT

10.06.2019
»  NORD STREAM 2 –KAASUPUTKI KOHTAA TIUKKAA VASTARINTAA

17.05.2019 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOITUS 02/2019 ELI MIKSI?

17.05.2019
»  SAKSIN SUKUSEURA RY:N VUOSIKOKOUS SANBERGEILLA PE 31.05.2019 KLO 18:00

09.05.2019 [02, 04]
»  PUTIN SIJOITTUU VAIN HIEMAN OIKEALLE LENINISTÄ JA STALINISTA

02.05.2019 [04, 05]
»  VENÄJÄ PYRKII KAHLITSEMAAN KANSALAISTENSA SÄHKÖISTÄ TIEDONSAANTIA

26.04.2019 [04, 05]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUKSEN TIIMOILTA

03.04.2019 [04, 05]
»  VAKOOJAT VASTAKKAIN

25.03.2019 [04, 05]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 12.04.2019

20.03.2019 [04, 05]
»  SUOMI ESTI VENÄJÄN RAJAPÄÄLLIKKÖ MEDVEDEVIN PAKOTELISTAUKSEN

18.03.2019 [04, 05]
»  HIITOLAN KALMISTOMÄKI AVAA SALAISUUKSIAAN KARJALAN HISTORIASTA

14.03.2019 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOUTUS 01/2019 ELI PUOLUEUSKOLLISUUS

18.02.2019 [04, 05]
»  GPS-HÄIRINTÄ HOIDETTIIN SUOMESSA NORJAN OHJAUKSESSA

11.02.2019 [04, 05]
»  STALIN TESTASI TELEPATIAA

28.01.2019 [04, 05]
»  RUSKEALAN MUSEOKAIVOSALUEELLE SUUNNITELLAAN JUNAYHTEYTTÄ

21.01.2019
»  VALKO-VENÄJÄN JA VENÄJÄN VALTIOLIITTO NOUSEMASSA JÄLLEEN ESIIN

14.01.2019 [04, 05]
»  SENTSOVIN VANGITSEMINEN JA KOHTELU KUOHUTTAA LÄNTTÄ

07.01.2019 [04, 05]
»  OMANKÄDENOIKEUS

09.12.2018 [04, 05]
»  TARTON RAUHAN RAJOJEN PALAUTUS JUHLAVUODEN TAVOITTEEKSI

04.12.2018 [04, 05]
»  PÄÄKIRJOITUS 04/2018 ELI HOMO SOVIETICUS

19.11.2018 [04, 05]
»  UPPORIKKAAN RUHTINATAR AURORA KARAMZIN TARUNHOHTOINEN ELÄMÄ

12.11.2018 [04, 05]
»  ELVI TUOMELAN ELÄMÄNOHJE: KOVA TYÖ JA VALOISA ELÄMÄNASENNE

05.11.2018 [04, 05]
»  SUOMALAISISTA PUNAUPSEEREISTA EI TULLUT SUOMEN MIEHITTÄJIÄ

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

16.10.2010
Veikko Saksi

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[05] Omistusoikeus
[06] Sotasyyllisyys

OIKEUSVALTIO SUOMI JA PERUSTUSLAIN VASTAISET TUOMIOT

Suomessa ristiriitainen oikeustilanne

Suomessa vallitsee ristiriitainen tilanne. Valtiojohto painottaa, että Suomi on oikeusvaltio, joka noudattaa sopimuksia ja lakeja. Virallinen Suomi haluaa ehdottomasti noudattaa väkivallankin avulla synnytettyjä sopimuksia erottamatta niitä molemminpuolisesta tahdosta syntyneistä sopimuksista.

Mutta kunnioittaako virallinen Suomi omaa perustuslakiaan? Korkein oikeus on kahdesti, Oikeuskansleri kerran, oikeusministeriön asettama toimikunta kerran, oikeusministeri ja lukuisat juristit kerta toisensa jälkeen ovat perustellusti vahvistaneet, että 1946 annetut sotasyyllisyystuomiot olivat ja ovat yhä Suomen perustuslain vastaisia.

Silti valtiojohto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi - päinvastoin. Suosivatko oikeusviranomaiset ja poliittinen johto laajemminkin perustuslain vastaista toimintaa? Onko kansalaisillakin oikeus olla piittaamatta perustuslain kaikista määräyksistä, jos ne koetaan oman uran kannalta ongelmallisiksi?



Kuisma haluaa purkaa sotasyyllisyystuomiot

Tämän oikeudenvastaisen tilan on ymmärtänyt kansanedustaja Risto Kuisma, joka 17.09.2010 eduskunnassa jätti oikeusministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen otsikolla: ”Vuoden 1946 sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomioiden peruuttaminen” (KK 727/2010 vp).

Kysymyksessään Kuisma tuo ensin esille sotasyyllisyystuomioiden oikeudenvastaisuuden. Hän toteaa, että ”Oikeusvaltiossa vääriksi havaitut langettavat rikostuomiot ja poliittiset tuomiot tulee oikaista, purkaa tai muuten mitätöidä. Sotasyyllisyystuomioiden purkamista vaatii suomalaisen oikeusvaltion kunnian ja maineen palauttaminen.”

Brax ei halua erottaa kunniaa ja tuomiota

Vastauksessaan 05.10.2010 oikeusministeri Tuija Brax viittaa ministeriön sotasyyllisyyttä tutkineen työryhmän selvitykseen 12.03.2010.

Brax toteaa, että selvityksen mukaan kyse oli poliittisluonteisesta prosessista, jossa rikottiin useita oikeusvaltion periaatteita: ”On kuitenkin tärkeää tuoda esille, että selvityksen perusteella voidaan kiistattomasti todeta, että ko. oikeudenkäynti oli oikeusvaltion periaatteiden vastainen. Yleisesti onkin katsottu, että tuomitut eivät menettäneet mainettaan.”

Näiden selkeiden toteamusten pohjalta oikeusministeri lakonisesti toteaa: ”Tuomitut ovat heille määrätyt rangaistukset kärsineet. Tätä tosiasiaa ei voida millään muodollisilla toimenpiteillä enää muuksi muuttaa, eikä kärsimyksiä tuomituille korvata.”

Miksi oikeusministeri puolustaa perustuslain vastaisuutta?

Vastausta voidaan oikeusministerin lausumana pitää lähinnä järkyttävänä piittaamattomuutena perustuslaista ja ihmisoikeuksista. Ministeri unohtaa, ettei tuomioistuin jakanut maine- ja kunniamainintoja, vaan tuomiota. Jokainen suomalainen on yhä sotaan syyllinen.

Suomen perustuslain loukkauksien perusteella syntyneitä vääriä tuomioita ei pureta poliittisella liturgialla, presidentin kauniilla puheilla, kansan hurrauksella tai asian jättämisellä oman onnensa nojaan.

Virkavastuulla toimivien olisi hyvä perehtyä sekä kotimaiseen että ratifioituun kansainväliseen lainsäädäntöön siitä, miten lainvoimaiset tuomiot puretaan. Suomalainen oikeusvaltiostatus on heikolla tasolla, kun ministereiden ja johtavien poliitikkojen suulla perustuslainvastaisuus mitätöidään.

Virkki tehnyt kantelun oikeuskanslerille

Poliittisen liturgian jatkuessa sotasyyllisyystuomioiden purkamisen sijasta ei ole ihme, että kansalaisten kärsivällisyys tulee koetukselle. Valkeakoskelta oleva, vasta 17-vuotias lukiolainen, Pekka Virkki, on osaltaan ryhtynyt selvittämään asiaa oikeusteitse.

Virkki on 24.09.2010 tehnyt Valtioneuvoston oikeuskanslerille kantelun viranomaistoiminnassa tapahtuneesta laiminlyönnistä / virheellisyydestä. Kantelussaan hän pyytää oikeuskansleria selvittämään, miksi oikeusministeriö ja sen virkamiehet eivät ole saattaneet vireille Oikeudenkäymiskaaren 31. luvun muutosta. Tällä muutoksella Korkeimmalle oikeudelle annettaisiin valtuutus purkaa satunnaisten tuomioistuinten antamat oikeusjärjestelmän perusteiden vastaiset tuomiot.

Perusteluissaan Pekka Virkki viittaa samaan oikeusministeriön selvitykseen kuin Braxkin (OM 22/2010). Selvityksen pohjalta Virkki katsoo, että tältä osin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen tilanne vallitseva. Kuitenkin oikeusministeriö on laiminlyönyt kaikki toimet asiassa.

Virkki: Oikeusministeriö laiminlyönyt tehtäviään

Kantelija viittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 2. artiklan määräykseen, jonka mukaan rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys tai tuomittu rangaistus ainakin yhden kerran tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa.

Virkki katsoo, että ”oikeusministeriössä on laiminlyöty saattaa Suomen oikeusjärjestelmä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimalle tasolle. Euroopan ihmisoikeussopimus sitoo kaikkia viranomaisia, myös oikeusministeriä, oikeusministeriön virkamiehiä ja kaikkia muitakin viranhaltijoita.”

Kantelun vaatimus on yksiselitteinen: ”Laiminlyönnin ollessa näin selvä, pyydämme teitä, arvoisa oikeuskansleri, ryhtymään pikaisiin toimiin asian selvittämiseksi ja tilanteen oikaisemiseksi”.

Halonen tunnisti syyttömyyden 2005, mutta ei tee mitään

Karjalan ja Petsamon palautuskirjassa sotasyyllisyysasiaa käsitellään keskeisiltä osiltaan ensisijaisesti perustuslain vastaisuuden näkökulmasta. Toiseksi sitä käsitellään täysin vääristyneenä kunniakysymyksenä, aivan kuin tuomioistuin jakaisi poliittisia kunniamainintoja tuomioiden sijaan.

Sotasyyllisyyden osalta tilanne Suomessa on nyt täysin totuuden vastainen. Suomi ei ollut syyllinen talvi- tai jatkosotaan, vaikka niin eräät historioitsijat ja poliitikot yrittävät väittääkin. Presidentti Tarja Halonen sanoi Pariisissa 01.03.2005, että Suomi kävi erillissotaa, oli sotiin syytön ja saavutti puolustusvoittoja.

Kun suomalaiset ovat Neuvostoliiton sortumisen jälkeen saaneet enemmän tietoa sotasyyllisyysasiasta, yhä useampi haluaa, että tuomiot puretaan.

Loviisan Sanomien teettämän gallupin mukaan lähes tarkalleen vuosi sitten 57 % suomalaisista halusi, että tuomiot puretaan. Tämä kasvava enemmistökään ei ole vielä rohkaissut johtavia poliitikkoja ryhtymään toimiin asian korjaamiseksi.

Yksinkertainen lisäys OK 31: 8§ on riittävä

KKO totesi kaksi vuotta sitten (H2007/266, 20.10.2008), ettei sillä olisi toimivaltaa toimia sotasyyllisyystuomioistuimen (perustuslain vastainen erityinen tuomioistuin) muutosinstanssina.

Eduskunnalla on tässä asiassa erittäin selkeä ja yksinkertainen ratkaisuvalta. Se tekee lisäyksen Oikeudenkäymiskaaren 31. luvun 8 §: ”Korkeimmalla oikeudella on toimivalta purkaa poikkeuslain perusteella rikosasioissa annetut tuomiot”.

Tällä lisäyksellä eduskunta nostaa Suomen oikeusvaltiostatusta ja noudattaa ratifioimaansa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen jälkeen KKO korkeimpana oikeusistuimena voi purkaa sotasyyllisyystuomiot perustuslain vastaisina.

+

Artikkeli on päätoimittaja, kauppat. maisteri Veikko Saksin alustus Tarton rauhan 90-vuotispäivänä Karjalan ja Petsamon palautus –kirjan julkistamistilaisuudessa 14.10.2010 Helsingissä.

Lisätiedot: Veikko Saksi




Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


eetulle

mutta sittenhän me palaammekin takaisin lähtöruutuun:
Noh Eetu, jos kerran Liittoutuneet voivat tuomita fasistisen saksan nokkamiehet, niin miksi suomalaiset eivät sitten voi tuomita omia sotasyyllisiä?
houston we have a problem [2010-11-21 12:23:11]


Ehkä hyvinkin olivat sotasyyllisyysoikeudenkäynnit perustuslainvastaisia. Mutta niin kai myös Natsien sotasyyllisyysoikeudenkäynnit Saksassa olivat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Eetu [2010-11-20 05:32:57]


kyllä ne asiavirheet nyt löytyvät tapsan puolelta II

Tapsa voisi olla oikeassa jos touko-kesäkuisessa neuvotteluissa saksmannit olisivat tarjonneet suomelle mahdollisuutta hyökätä Leningraadiin ja suomalaiset olisivat siitä kieltäytyneet. Saksmannit eivät kuitenkaan sitä pyytäneet, koska olettivat tekevän se ilman tsuhnienkin apua ja niinpä pysähtyminen Leningraadin edustalle ei ollut kiinni suomalaisten tahdosta vaan siitä ettei suomalaisten tunkeutumisesta Leningraadiin ollut sovittu saksmannien kanssa. Sensijaan se mitä sovittiin liittyi mm siihen suostuisiko suomen armeija hyökkäämään fasistisen saksan tarpeiden mukaan joko Laatokan pohjois- tai eteläpuolelta. Kun saksmannit hyökkäsivät Laatokan itäpuolta pitkin kohti Sviriä ja suomalaiset Laatokan pohjoispuolta pitkin myöskin kohti samaista Sviriä, niin silloin sotasyyllisyys-rydin itä-karjala projekti ei ollut vain IKL/AKS:säläistä fasismia tai metsäteollisuuden vihreän kullan rosvoamisretki, vaan myös Wehrmachtin ja sille alistetun suomen armeijan yhteisoperaatio jonka tarkoituksena oli "lyödä kättä" Svirllä.
Toisinsanoen suomi suunnitteli hyökkäyssotansa NL:ää vastaan liittoutuneena fasistisen saksan kanssa jälkimmäisen tarpeiden mukaan eikä suinkaan "erillissotana" niinkuin täälläpäin on tapana valehdella.
Koska aatun suunnitelmissa oli hävittää Leningrad kokonaan ( oman väittämänsä mukaan vieläpä suomalaisten pyynnöstä ) niin silloin tapsan väittämä "Sekä Inkerinmaa että Leningrad olivat venäläistyneet niin perinpohjin, että asiantuntijat ja Suomen poliittinen johto katsoi, ettei Suomen kannata sitä suuntaa ylipäätään yrittää valloittaa" menettää kokonaan merkityksensä. Miten on mahdollista ettei suomi muka halunnut Leningraadia jos kerran saksmannit pyrkivät sen valloittamiseen joka tapauksessa ja muuttamaan sen takaisin suoksi suomalaisten pyynnöstä. Ja miten Venäjä olisi voinut pitää tuon saksmannien suoksi palauttaman suomenlahden pohjukan jos saksmannit olivat luvanneet sen luovuttaa tsuhnille. Se "tykinkantama" oli siis selkeä ja täysin tunnistettavissa oleva uhka Leningraadille ja vanjat myös toimivat sen mukaan.
Tarton ”väkivaltasopimuksessa” ei tietääkseni missään anneta suomelle lupaa hyökätä itä-karjalaan, eikä ainakaan siitä syystä koska itä-karjalaiset olisivat suomalais-sukuinen kansa. Mutta sillä verukkeella suomi hyökkäsi sekä ennen Tarton "väkivaltasopimuksen" solmimista että sen jälkeenkin ( ennekuin sotasyyllisyys-ryti sytytti jatkosodan ) ja kummallakin kerralla paikalliset potkivat lännen tsuhnat hittoon.
"Tottakai Suomella on oikeus pyrkiä poistamaan ideologinen uhka, joka saattaaa pohjimmiltaan vaaranta maan itsenäisyyden ja perinteisen yhteiskuntajärjestyksen"
Jos kerran suomalaisilla oli siis tapsan mielestä oikeus aloittaa sota Neuvostovenäjän/ NL:n kanssa, niin eikö silloin NL:llä ole sama oikeus turvata Leningraadin turvallisuus? Olitko se ollut sinä, tapsa joka menit möläyttämään päättömyyden jonka mukaan oikeudenmukaisuus ei määritelläkään tekojen vaan valtion koon mukaan.


houston we have a problem [2010-11-18 21:21:43]


Paavikin myöntäisi oikeuden Itä-Karjalaan

houston we have a problem

Nyt taisi arviosi mennä täysin pieleen. Siis Suomen hyökkäys pysähtyi kannaksella suurinpiirtein vanhalla rajalla. Ryti antoi vain hieman oikaista rintalinjaa Siestarjoen yli. Ilmeisesti päätös hyökkäämättä pidemmälle sillä suunnalla oli huomattavasti syvällisemmän pohdinnan tulos. Suomi harjoitti itsenäistä ajattelua ja politiikkaa Inkerinsuunnalla, riippumatta saksalaisista.

Sekä Inkerinmaa että Leningrad olivat venäläistyneet niin perinpohjin, että asiantuntijat ja Suomen poliittinen johto katsoi, ettei Suomen kannata sitä suuntaa ylipäätään yrittää valloittaa. Tässä suhteessa siis myönnyttiin siihen käsitykseen, että Venäjä voi ylläpitää suurkaupunkia kyseisessä maantieteellisessä kohdassa. Tämä on käsitykseni mukaan ollut Suomen linja itsenäisyydestä lähtien ja on edelleenkin. Suomi ei siis uhkaa Leningradin/Pietarin olemassa oloa missään olosuhteissa.

Mutta tietenkin Suomi saattoi laajentua Itä-Karjalaan, koska siellähän asui suomalaisia heimoja, joista jotkut jopa toivoivat Suomeen liittymistä.

Lisäksi on syytä huomioida etteivät Tarton rauhansopimuksen mukaiset asiat toteutuneet todellisuudessa, joka tietenkin antoi hyvään syyn mennä paikalle tsekkaamaan asioita. Itä-Karjala oli bolsevikkien pakkovallan kohteena, joka muodosti tietenkin jonkinlaisen uhan Suomelle. Tottakai Suomella on oikeus pyrkiä poistamaan ideologinen uhka, joka saattaaa pohjimmiltaan vaaranta maan itsenäisyyden ja perinteisen yhteiskuntajärjestyksen.
Tapsa [2010-11-17 14:03:14]


ettei se vaan nyt mene näin, Tapsaseni:

Touko-kesäkuisissa neuvotteluissa fasistisen saksan sotavoimien ja suomen sotilasedustajien välillä saksmannit eivät vaatineet suomea ottamaan osaa Leningraadin valloittamiseen. Toisinsanoen saksmannit olettivat kykenevänsä valloittamaan Leningraadin omin voimin ja ihan itse. Tilanne oli vähän sama kuin kysymys Kuolan niemimaasta. Suomalaiset olettivat että saksmannit haluavat Kuolan ja niinpä meikämännet eivät sitä ruvenneetkaan poliittisissa toiveissaan sitä pyytelemään. Vasta sitten kun saksmannit tajusivat etteivät kykenisi omin voimin valloittamaan sen enempää Kuolaa kuin Leningraadiakaan, ruvettiin tsuhnille tarjoamaan sekä hyökkäysmahdollisuutta Leningraadiin että Kuolaa. Lisäksi on muistettava että aatu perusteli Leningraadin matalaksi pistämistä nimenomaan suomalaisten pyyntönä.
Vaikka itä-karjala onkin pieni sivuseikka koko itärintaman rinnalla, niin sen jäädessä saksmannien reviirin, Leningraadin ja kuolan, väliin, on täysin ymmärrettävissä mihin suuntaan saattoi suomalaisten poliittisen & taloudellisen eliitin imperialistiset intohimot suuntautua. Sotasyyllisyys-ryti siis päätti ottaa sen mikä jäi sillä alueella saksmanneilta jäljelle.
Toisekseen itä-karjala oli ollut suomalaisten fasistien kuoalauksen kohteena koko 20 & 30 lukujen ja mitä tulee suomalaisten talouden tarpeisiin niin muistelisin itä-karjalan miehityshallinon fuhrerin olleen metsäteollisuuden miehiä ( ettei olisi ollut peräti enso-kusetain miehiä ).
Kun otetaan vielä huomioon että täälläpäin laskettiin, siinä vaiheessa kun tajuttiin ettei saksmannit sotaa voitakkaan, vähän siihen suuntaan että itä-karjalaa voisi pitää vaihtorahana kannakselle niin mielestäni itä-karjala näyttelikin varsin isoa osaa suomen poliittisen eliitin laskelmissa.


houston we have a problem [2010-11-16 20:05:40]


Aunus vähämerkityksinen

Aunus on varsin vaatimaton hyökkäyskohde. Kohteen on oltava Saksan suuren offensiivin kannalta merkityksellinen. Saksalaiset tarjosivat sellaisia kohteita kuten Leninrgad, mutta Suomi kieltäytyi.
Tapsa [2010-11-16 15:41:25]


Suomi halusi hyökätä Aunukseen vaikka Saksa ei sitä vaatinut

Kun pääesikunnan päällikkö Heinrichs vieraili tammi-helmikuun vaihteessa 1941 Saksassa hän piti esitelmän talvisodasta ja myös neuvotteli kenraali Halderin kanssa tulevasta Suomen osallistumisesta Saksan Venäjän hyökkäykseen. Heinrichs ilmoitti Suomen olevan halukas hyökkäämään Laatokan itäpuolitse Aunukseen.

Toukokuussa 1941 Saksassa käydyissä lopullisissa neuvotteluissa Suomen osallistumisesta Saksan Venäjän hyökkäykseen kenraali Jodl ilmaisi ettei Saksa halua kuormittaa kohtuuttomasti talvisodan rasittamaa Suomea. Hän pyysi että Suomi vain suorittaisi liikekannallepanon ja sitoisi näin rajoillaan venäläisiä joukkoja. Saksa ei siis vaatinut Suomelta hyökkäystoimintaa. Mutta pääesikunnan päällikkö Heinrichs vastasi hänelle tammikuussa Halderille ilmaisemansa Suomen hyökkäyshalukkuuden Aunukseen olevan voimassa.
Sodan jälkeen syntynyt [2010-11-06 18:31:33]


Suomi harjoitti poliittisella puolella kesäkuussa 1944 hyvin varovaista linjaa, kysymys oli lähinnä Saksan antamista takuista ja Tarton rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttamisesta, jatko riippui lähinnä suursodan ja yleensäkin silloisen epävakaan Euroopan kehityksestä. Ulkoministeri Witting totesi Eduskunnassa Ohto Mannisen käännöksen mukaan ettei karhun nahkaa ole syytä jakaa ennen kuin se on kaadettu. Toisin sanoen poliittinen puoli odotti tulevaa kehitystä ja eteni sen mukaisesti. Saksalta edellytettiin mm. takuuta Suomen itsenäisyydelle ja koskemattomuudelle, tietääkseni länsiliittoutuneet eivät sellaista takuuta luvanneet.

Jokisipilä pitää teoksessaan Jatkosodan synty sotilasneuvottelujen aloittamista eräänlaisena käännekohtana, mutta tämä on ilmeisesti erheellinen lähtökohta, koska ei voida etukäteen ajatella Suomen olleen liittolainen ja laatia sen mukainen tutkimus ja johtopäätös.

Lisäksi on syytä kiinnittää huomio monenlaisiin seikkoihin ja vertailtava muihin. Tästä esimerkkinä Mannerheim, joka ei suostunut Saksalaisjoukkojen komentajaksi Suomessa, mutta vastaavassa tilanteessa Romanian Antonescu lupautui. Tämä on vain yksi esimerkki, jos kaikki tälläiset esimerkit listaa vastapainoksi näille sotilasneuvotteluille, niin on päivän selvää että Suomi osoittautuu erillissodan kävijäksi. Toisen esimerkin voi mainita Saksalaisten toiveista hyökätä Tihvinään, mutta Suomi kieltäytyi, Romania sen sijaan hyökkäsi Stalingradiin saakka. Jälleen yksi esimerkki Suomen erillissodasta.

Sotilasneuvottelut on vain eräs esimerkki siitä , miten Talvisodan jälkeinen kyvytön johto oli muuttunut kyvykkääksi parantamaan Suomen silloista tukalaa asemaa. Tuloksia alkoi syntyä varsin pian.

Jos Suomi olisi ollut liittolainen, sille olisi määritelty jokin selkeä operatiivinen tavoite, kuten Leningrad, Tihvinä ymv. Suomen poliittinen johto kuitenkin torjui kaikki tälläiset ehdotukset. Tapahtuneiden tosiasioiden mukaan Suomi vain puolustuksellisesti varotoimenpiteenä sitoi tietyn määrän neuvostojoukkoja, joka tietenkin hyödytti kovasti Saksaa, tätä ei käy kiistäminen, mutta ei koskaan voida tehdä yhtään mitään, jos ajatellaan jonkin toisen siitä hyötyvän.

5. marraskuuta 2010
[2010-11-05 13:52:58]


kun suomi oman maineensa itse pilasi

"-Saksa halusi hyökätä Moskovaan
-Romania halusi Bessabarian takaisin ja heikentää sotilaallisesti Neuvostoliittoa
-Suomi halusi Karjalan takaisin ja turvalliset rajat"
Ylläoleva lainaus todistaa nimenomaan sen että jokaisella edellämainitulla valtiolla oli suuri hinku hyökätä NL:n kimppuun ja suomen kohdalla se merkitsi myös sitä että sotasyyllisyys-ryti oli valmis rikkomaan Moskovan rauhansopimusta. Mutta se että samalla kun suomi, romania & unkari olivat valmiit alistumaan fasistisen saksan armeijan tarpeisiin merkitsee se sitä että voidakseen tulla osaksi fasistisen saksan armeijan hyökkäys-suunitelmaa NL:ään, niiden täytyi liittoutua fasistisen saksan kanssa. Romania & Unkari toimivat osana Heeresgruppe Sudia ja Suomen armeija tuki Falkenhorstia Muurmannin suunnalla ja Heeresgruppe Nordia Leningraadin suunnalla. Ilman Suomen Moskovan rauhan rikkomista olisi fasistisen saksan vaikeampi hyökätä Muurmanniin ( joskin munilleen se meni suomen avusta huolimatta ) ja Leningraadin piirittäminen olisi jäänyt vain saksmannien eteläiseen piiritysrenkaaseen.
Niinpä sen enempää Romania kuin Unkari tai edes Suomikaan ei käynyt mitään "erillissotaa" vaan olivat liittoutuneet omien valloitus intohimojensa takia fasistisen saksan kanssa.
Olin huomaavani ettei Tapsa vastannut esittämääni kysymykseen siitä mitä keskustelut touko-kesäkuussa –41 käsittelivät. Koska aikaisemmin Tapsa erehtyi väittämään kuinka suomi ei olisi muka suunnitellut hyökkäyssotaa ja koska Tapsa aikaisemmin väitti lukeneensa Jokipiin kirjan, niin mitens on Tapsaseni, mitä touko-kesäkuun neuvottelut käsittelivät: hyökkäystä NL:ään vai puolustusta Moskovan rauhan rajojen sisällä?

houston we have a problem [2010-10-30 20:50:35]


Maineen pilaamisesta

Kuka ihme tälläisen liitto käsitteen oikein on kehittänyt. Ilmeisesti Englanti, Amerikka vai peräti NL. Mahdollista on myös sotasyyllisyys oikeudenkäynti, josta asiaa on eräiden tutkijoiden taholta lähdetty liioittelemaan. Tässä täytyy olla kysymys sodanaikaisen Suomen mustamaalaamisesta ja maineen pilaamisesta, antamalla eräänlainen väärä todistus tutkimuksellisin perustein.

Eihän siis yksikään Suomi, Romania ja Unkari olleet varsinaisesti liitossa Saksan kanssa. Jotta liitto olisi ollut olemassa, olisi pitänyt olla jonkinlainen sopimus sodan päämääristä, jonka Saksa olisi esittänyt jokaiselle valtiolle, mutta sellaista ei ole. Ei ollut sotaliittoa, eikä ollut poliittista liittoa.

Kaikilla oli kuitenkin yksi ja sama tekijä minkä vuoksi hyökätä, joka oli tietenkin NL, joka oli petollinen, valehteli, hyökkäsi ja kävi edullista kauppaa toisen suurvallan kanssa kolmansien kustannuksella jne, syntilista on pitkä tässä suhteessa. Tässä se varsinainen syy on, miksi jokainen halusi kantaa oman kortensa kekoon NL:n suhteen.

Kysymys on lähinnä siitä että osallistuminen Neuvostoliiton vastaiseen sotaan vaihteli suuresti eri valtioiden välillä. Toiset menivät poliittisesti pidemmälle kuin toiset ja toiset kuten Suomi osallistui vain sotilaallisten välipuheiden perusteella ajatellen omaa tulevaa asemaansa ja sen turvaamista edullisempien rajojen muodossa. Suomen intressi oli poistaa välitön uhka ja pelko, jonka NL aiheutti Suomelle ja sen kansalaisille.

Eihän se voi olla mikään liitto että varaudutaan etukäteen joihinkin mahdollisiin tuleviin tilanteisiin. Eihän Suomi voi kieltää Saksan olemassa oloa, sen paremmin kuin Ruotsin tai Kanadankaan. Täytyyhän nykyäänkin pitää jonkinlaisia suhteita Valko-Venäjään vaikka, vaikka Lukasenko ei miellytäkkään.

-Saksa halusi hyökätä Moskovaan
-Romania halusi Bessabarian takaisin ja heikentää sotilaallisesti Neuvostoliittoa
-Suomi halusi Karjalan takaisin ja turvalliset rajat

Eikö tämä jo riitä todistamaan että jokaisella valtiolla oli omat syynsä käydä sotaa NL vastaan, kuitenkin kukin kävi omaa erillistä sotaansa, omilla lähtökohdillaan ja resursseillaan.
28.10.2010
Tapsa [2010-10-28 10:28:39]


herra/rouva Voi, voille

Nimettömäksi jäänyt sankarimme ( kutsukaamme häntä vaikka herra/rouva Voi, voiksi ) siis vetoaa siihen ettei suomella ollut kirjallista yleissopimusta fasistisen saksan kanssa.
Eikös herra/rouva Voi, voi nyt muista mitä siitä Schnurren visiitistä sitten seurasi? Eikös Sotasyyllisyys-ryti kumppaneineen vetäissyt hihasta suomen NL:n suuntaiset vaatimukset? Noissa vaatimuksissa Sotasyyllisyys-ryti olisi voinut suoraan sanoa fasistiselle saksalle että kiitos, mutta ei kiinnosta. Mutta kuinkas kävikään? Noissa vaatimuksissa, jokaisessa, pyrittiin rikkomaan Moskovan rauhaa ja mitä enemmän oletettiin NL:n olevan lyöty sitä enemmän vaadittiin. Sotasyyllisyys-ryti siis oli täysin valmis poliittiseen yhteistyöhön fasistisen saksan kanssa. Valehtelemisesta muuten puhuenollen, on tainnut sotasyyllisyys-rytillä korvat heilua aika pahasti kun hän valehteli yhdysvaltain lähettiläälle ettei muka suomi ollut valmistautumassa hyökkäämään.
Herra/rouva Voi, voi siis tuntee touko-kesäkuun neuvottelut, mutta ymmärrettävästi hiljenee niiden todellisesta luonteesta. Kerrohan sitten herra/rouva Voi, voi syyllistyykö Suomi/sotasyyllisyys ryti jatkosodan aloittamiseen jos
1 neuvottelut käsittelivät suomen tunkeutumista NL:n alueelle osana fasistisen saksan hyökkäystä ( mikä tietenkin kaataa koko erillissota käsitteen ) ja
2 Sotasyyllisyys-ryti ne neuvottelutulokset myös hyväksyi.
Kuten siis voidaan todeta, Sotasyyllisyys-ryti kävi neuvotteluita ja hyväksyi aatun ehdotukset sekä poliittisesti kuin sotilaallisestikin eikä sotasyyllisyys-rytin toiminta siten eronnut Antonescun vastaavasta ( sitäpaitsi aatu muutti omiaan suunnitelmiaan pohjoisen suhteen sen mukaan miten innokkaaksi suomalaiset osoittautuivat ).
Vetoaminen siihen kuinka Romania olisi ylittänyt vanhat rajansa ja suomi olisi "vain" hakenut "puolustuksellisesti" parempia rajoja alkaa olla jo todella pateettista. Mitä jos herra/rouva Voi, voi nyt selittäisi tarkoittaako "puolustuksellisesti" paremmat rajat mahdollisesti itä-karjalaa, tiedättehän sitä suomen vanhojen rajojen ylittämistä.
Mitä tulee fasistisen saksan aseiden säännöstelyyn, niin se ei ollut seurausta vain suomen temppuilusta vaan myös sotilaallisesta tilanteesta itä-rintamalla eli toisinsanoen, mitä pahemmin RKKA fasistia löi sitä vähemmän oli aatulla mm suomelle antaa.
Fasistisen saksan aseiden suomeen viennin rajoittaminen ei ollut seurausta siitä oliko suomi saksan liittolainen vai ei, vaan siitä että suomi pyrki pääsemään eroon liittolaisuudestaan fasistisen saksan kanssa. Mutta samaan pyrki unkari ja Romaniakin kun ne olivat tajunneet kumpi voittaa sodan ja siten käsite suomen erillissodasta on siinäkin mielessä horjuvalla pohjalla.

houston we have a problem [2010-10-27 12:49:08]


Suomella ei ollut valtiollista liittosopimusta - se hyökkäsi Saksan mukana ilman sellaista

Näihin kirjoituksen "Voi voi sentään" loppusanoihin ei voi kuin yhtyä:

" Saksa oli vain koonnut jonkinlaisen löyhän koalition Barbarossa suunnitelman ympärille, johon kukin saattoi osallistua omien lähtökohtansa ja harkintansa mukaisesti, erityisesti näin tapahtui Suomen kohdalla."

Sodan jälkeen syntynyt [2010-10-26 20:01:24]


Voi voi sentään

Suomella ei ollut minkäänlaista kirjallista yleissopimusta Saksan kanssa liitosta.

Ryti torjui Schnurren esityksen Suomen hyökkäyksestä.

Salzburgin ja Berliinin neuvottelut olivat vain sotilaallisia, teknisiä ja operatiivisia, siltä varalta, jos suursota ylipäätään syntyisi. Suomen neuvotteluryhmällä ei ollut edes päätösvaltuuksia, vaan päätökset tehtiin Helsingissä, jossa sotakabinetti yhtyi niihin, koska ne olivat Suomen kokonaisedun mukaisia. Ne vahvistivat selkeästi Suomen asemaa suhteessa Neuvostoliittoon, joka oli Suomen päähuolen aihe siihen aikaan. NL oli petollinen ja valehteli koko välirauhan ajan.

Jos verrataan Suomea ja Romaniaa, joka oli vastaavasnlaisessa asemassa kuin Suomi, niin Antonescu meni huomattavasti pidemmälle kuin Ryti tai Mannerheim. Antonescu kävi sekä poliittisia että sotilaallisia neuvotteluja Saksan kanssa ja yhtyi Saksan hyökkäys offensiiviin jo suunnittelu vaiheessa. Tositoimissa Romania ylitti vanhat rajat ja hyökkäsi aina Stalingradiin asti yhdessä Saksan kanssa. Suomi sensijaan hyökkäsi vain oman harkintansa mukaisesti, jonka se katsoi puolustuksellisesti tarpeelliseksi.

Suomi toimi siis huomattavasti maltillisemmin kuin Romania, joka osoittaa selvästi Suomen käyneen omaa erillistä sotaansa sen mukaisesti miten yleis-eurooppalainen tilanne ylipäätään kehittyi.

Lisäksi on syytä huomioida ettei Suomi saanut mielinmäärin aseita Saksasta, koska ei ollut yhtynyt suureen hyökkäys offensiiviin. Saksa selvästi säännösteli aseiden vientiä Suomeen, koska Suomi ei ollut sen liittolainen.

Kaikesta monipuolisesta aineistosta voidaan selkeästi päätellä ettei Suomi ollut Saksan liittolainen ja Suomen polittisella johdolla on olosuhteisiin nähden varsin puhtaat jauhot pussissa. Saksa oli vain koonnut jonkinlaisen löyhän koalition Barbarossa suunnitelman ympärille, johon kukin saattoi osallistua omien lähtökohtansa ja harkintansa mukaisesti, erityisesti näin tapahtui Suomen kohdalla.
[2010-10-26 08:00:46]


ja sota oli se jonka sotasyyllisyys-ryti valitsi

Koska Tapsa väittää lukeneensa jatkosodan synnyn, niin silloin hänen pitäisi tietää kuinka mm neuvottelut touko-kesäkuussa 1941 menivät.
Suunniteltiin kyseisessä neuvotteluissa suomen puolustusta suomen 1940 rajojen sisältä ilman että puolustusta ulotettiin laajentumaan NL:n rajojen puolelle vain suunniteltiinko suomen armeijan hyökkäys tapahtuvaksi NL: rajojen sisälle.
Mikäli suomen armeijan suunnitelmat perustuivat suomen armeijan tunkeutumiseen NL:n rajojen sisälle, niin silloinhan on selvää että Sodan jälkeen syntynyt on oikeassa väittäessään että "Suomen poliittisen johdon sisäpiiri välirauhan aikana valmisteli, hankki, alkoi ja ryhtyi hyökkäyssotaan Neuvostoliittoon Saksan kanssasotijana."
En väitä että Jokipiin kirja olisi itse täydellisyys, esim näyttö siitä että kommunistit olisivat sytyttäneet hakaniemen halkopinot tuleen, samalla kun Jokipii ei pysty kumoamaan erästä SaksanVillen itsemurhaviestiä, on silloin varsin hataralla pohjalla.
Jos kerran Tapsa on todellakin lukenut Jokipiin kirjan niin silloinhan hän voikin vastata tähän:
"Muistaakohan tapsa mitä Jokipiin kirjassa sanotaan tammikuun -41 Halderin ja Heinrichin tapaamisesta. Krosbyhän väitti että tuolloin ei käsitelty fasistisen saksan hyökkäystä NL:ään, olihan Heinrich kutsuttu vain esittelemään erkon sotaa. Krosbyhän vetosi siihen kuinka kummatkin edellämainitut herrat olivat juhlallisesti ja kirjallisesti vakuuttaneet hänelle tuon näkemyksen. Mutta kuinka ollakkaan, kun Heinrichin matkaraportti julkastiin muuttuivat näkemykset Halderin & Heinrichin tammikuisista keskusteluista. Päätellen siitä tavasta jolla Jokipii asian esittää, näyttää siltä että Heinrichin matkaraporttin löytyminen oli tietyille piireille suomessa varsin kiusallinen. Niin mitenkäs jokipii sen niin söpösti esittikään, Tapsaseni..."


houston we have a problem [2010-10-23 20:24:39]


Kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa

"Sodanjälkeen syntynyt on siis asiassa oikeassa ja Tapsa voisi myös lukea Jatkosodan synnyn niin ettei Tapsan tarvitse toistaa "Suomi ei suinkaan suunnitellut hyökkäyssotaa" kaltaisia kämmejä."

Olen lukenut kyseisen teoksen, eikä siinä mainita hyökkäys aikeista. Te yritätte yksinkertaistaa monimutkaista tapahtumaa sarjaa ja syöttää sen suurelle yleisölle totuutena.

Kontaktit Saksaan olivat sotilaallista laatua ja tämä johtui sotilaallisista tekiöistä. Kun Saksa suunnitteli Barbarossaa, oli Hitlerillä ja armeijan komentajien välillä erilainen näkemys, miten operaatio tulisi käytännössä suorittaa. OKW suunnitteli perinteistä mallia, jossa hyökättiin suoraan Moskovaan, jossa käydään suuri taistelu. Hitler taas halusi hyökätä reuna-alueita hyväksi käyttäen, joka siis täälläpäin tarkoitti Balttiaa ja Leningradia. Koska tietenkin Hitlerin kanta oli painavampi alkuvaiheessa, ryhdyttiin toteuttamaan hänen suunnitelmaansa. Koska OKW:n mielestä suunnitelma oli huono ja jotta se ylipäätänsä onnistuisi, otti Saksan sotilasjohto yhteyttä Suomeen ja esitti erinäisiä toivomuksia.

Tapsa [2010-10-23 11:28:08]


Kyllä ne asiavirheet nyt löytyvät Tapsalta

Kun suomi ryhtyi "aktiiviseksi ja parantamaan omaa asemaansa omatoimisesti" niin se nimenomaan tarkoitti suomen suunnitelmaa hyökkäys-sodasta NL:ää vastaan fasistisen saksan kätyrinä. Ja kuinka ollakaan, syylliset ( lukuunottamatta yhtä ) tuohon rikokseen, sotasyyllisyys-ryti kumppaneineen, myös tuomittiin tuosta rikoksesta.

Sodanjälkeen syntynyt on siis asiassa oikeassa ja Tapsa voisi myös lukea Jatkosodan synnyn niin ettei Tapsan tarvitse toistaa "Suomi ei suinkaan suunnitellut hyökkäyssotaa" kaltaisia kämmejä.
houston we have a problem [2010-10-20 18:51:03]


Oikaisu

Sodan jälkeen syntynyt
Asia virhe!

Suomi ei suinkaan suunnitellut hyökkäyssotaa, vaan Suomi ryhtyi aktiiviseksi ja parantamaan omaa asemaansa omatoimisesti. Suomi lopetti NL:n iänkaikkisen myötäilemisen ennen jatkosotaa. NL olisi painostanut lopulliseen tuhoutumiseen saakka, jollei ulkopoliittiseen linjaukseen olisi tehty muutosta.
Tapsa [2010-10-19 08:14:31]


Vasallin osasta

Suomesta oikeusvaltiona, tai valtiona yleensäkin, kertoo paljon, että suomalaisen poliitikon tulee varmistuakseen valituksi tulemisestaan, ajettava Venäjän eikä Suomen etua.

Varapaikalta eduskuntaan noussut toveri Kuima (sdp) edustaa Karjalan Liiton palautussiipeä - siis marginaalia.

Presidentti Halonen toimii koko kansan presidenttinä kuten kansakin eli sanoo, muttei tee mitään.
Tynkä-Karjalan Antti [2010-10-16 14:24:55]


Sotaan syyllisyys on jo kauan ollut vain historiantutkimusta

Suomen poliittisen johdon sisäpiiri välirauhan aikana valmisteli, hankki, alkoi ja ryhtyi hyökkäyssotaan Neuvostoliittoon Saksan kanssasotijana. Tämä osoitetaan mm. professori Mauno jokipiin tutkimuksessa "Jatkosodan synty".

Hävittyään sodan Suomi joutui voittajien vaatimuksesta rauhansopimuksen edellytyksenä mm. juridisesti tuomitsemaan tähän hyökkäyssotaan syyllistyneet poliitikkonsa.

Täyttääkseen rauhansopimuksen ehdot Suomi joutui panemaan toimeen lainsäädäntö- ja oikeusprosessin, joka osittain oli ristiriidassa maan perustuslakien kanssa. Perustuslain ylitti maan oikeusjärjestelmää vahvempi voima - tappio vuonna 1941 itse aloitetussa sodassa. Tappio, jonka Suomi oli tunnustanut hyväksymällä vuoden 1944 välirauhansopimuksen.

Vuonna 1941 tapahtunut hyökkäyssodan valmistelu, hankkiminen, alkaminen ja siihen ryhtyminen ei ollut ollut Suomen lainsäädännön mukaan kriminalisoitu asia. Koska kuitenkin voittoisat liittoutuneet vallat Iso-Britannia, USA ja Neuvostoliitto olivat yksimielisesti Lontoon konferenssissaan määritelleet sellaisen olleen tuomittava rikos, oli sodan hävinneen, rauhansopimusta vailla olevan ja liittoutuneiden valvontakomission valvoman Suomen mukauduttava käsittelemään sitä rikoksena. Sitä vaati Suomen perustuslakeja vahvempi voima.

Jos nyt vuosikymmenien jälkeen Suomessa valtiovalta ja/tai oikeuslaitos jollakin tavoin kävisivät kumoamaan tai muuttamaan silloin tehtyjä ratkaisuja, ne voisivat vain - jos tekisivät tarvittavat uudet lainsäädäntötoimet - todeta että hyökkäyssodan valmistelu, hankkiminen, alkaminen ja siihen ryhtyminen eivät olleet olleet vuonna 1941 Suomen lainsäädännön mukaan rikoksia. Tästä syystä tuomiot olivat perustuslain vastaisia ja ne voitaisiin jälkikäteen muuttaa.

Tuomiot voitaisiin muuttaa mutta se mitä ei voitaisi jälkikäteisellä uudella lainsäädännöllä ja siihen perustuvalla uudella oikeuskäsittelyllä muuttaa on se tosiasia että Suomen poliittinen johto välirauhan aikana todellakin valmisteli, hankki, alkoi ja ryhtyi hyökkäyssotaan Neuvostoliittoon yhteistoimin Saksan kanssa. Tämän toteaminen on lainsäädännön ja oikeuslaitoksen ulkopuolella ja ulottumattomissa - historiantutkimuksen käsissä.

Suomen poliittisen johdon ja siis Suomen valtion syyllistymistä tähän historiantutkimuksen kiistatta todistamaan tosiasiaan ei voida jälkikäteen juridiikalla muuttaa. Ainoastaan tämän syyllistymisen JURIDINEN tuomittavuus SUOMEN OIKEUSJÄRJESTELMÄN SISÄLLÄ voitaisiin haluttaessa muuttaa uudella Suomen oikeusjärjestelmän sisäisellä lainsäädännöllä.

Tällaiseen muuttamiseen ei ole mitään todellista tarvetta. Sellaisena ei voi pitää Karjalan palauttajien turhaa ja toivotonta spekulointia sillä että tuomioiden muuttaminen saattaisi edistää palautusta. Ei Suomi heidän hourailunsa vuoksi tällaiseen ryhdy.

Sodan jälkeen syntynyt [2010-10-16 14:19:40]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].