[02] Karjalan palautus
[04] Oikeudelliset
[10] Venäjä

KATOAVATKO ONGELMAT TODELLA ITSESTÄÄN?

Halosen mukaan väkivaltaongelmatkin katoavat itsestään
Ongelmat neuvostoväkivallan seurausta
Rahansopimus on väkivaltasopimus
Kyse sopimusten rikkomisesta, ei vain muisteloista
Kenen oikeuksia Suomen presidentti edistää?
Perusteettomat suomalaiset sloganit
Presidentin puheet huolestuttavia
Venäläiset eivät kunnioita maansa ”myyjiä”
Suomalaiset eivät tunne venäläisyyttä
Luottamus ei koskaan palaa liturgialla
Palautus Internetissä luonnollinen asia
Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt?
Erilaisia toimintavaihtoehtoja
Nykytilanne huono erityisesti Venäjälle
Presidentti voisi miettiä suomalaisten oikeuksia
Luottamus ja win-win edelleen avainsanoja

Halosen mukaan ongelmat katoavat itsestään

Presidentti Tarja Halonen kannustaa suomalaisia tutustumaan paremmin itäiseen naapuriinsa Venäjään, kertoo Iltalehti 19.12.2010.

Lehden mukaan presidentti katsoo, että ”… pitkä rauhanjakso antaa hyvän ennusteen sille, että keskinäiset epäluulot vähitellen hälvenevät”.

Halonen kertoo keskustelleensa venäläisten kanssa mm. Viipurista. Heti perään hän vakuuttaa, ”… että kysymys ei ole siitä, että Viipuri tulisi takaisin Suomelle …”.

Ongelmat neuvostoväkivallan seurausta

Presidentin puheenvuoro herättää useita ajatuksia ja kysymyksiä. Hälvenevätkö epäluulot tuosta vain? Asian selvittämiseksi on hyvä tarkastella niitä syitä, miksi epäluulot ovat syntyneet. Ovatko syyt nyt jotenkin korjattu, jotta muutokselle on luotu hyvä pohja?

Epäluulon pääsyy juontuu viime sodista. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 solmittuaan sitä ennen kansallissosialistisen Saksan kanssa ns. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen 23.08.1939. Alkanutta talvisotaa seurasi jatkosota.

Sotien seurauksena Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosat, Karjalan ja Suomenlahden ulappasaaria sekä maksatti Suomella sotakorvaukset itse aloittamastaan sodasta. Pelkät sotakorvaukset olisivat nyky-yhteiskunnan rasitteena 50 – 60 mrd. euroa.

Rahansopimus on väkivaltasopimus

Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttama 45 000 km2 alue on edelleen Venäjän hallussa. Pariisin rauhansopimuksen artikloita ja todellista tilannetta ei ole korjattu, vaikka rauhansopimus oli Neuvostoliiton yksipuolisesti sanelema väkivaltasopimus.

Presidentti Halonen on aivan oikeassa siinä, että ”Neuvostoliiton hajotessa tuli sellainen, sanoisinko pakasteissa olleiden tunteiden purkaus”. Sen sijaan jatkolause: ”Nyt siitäkin on alettu mennä ohitse”, on toiveajattelua.

”Pakastearkun” purkautuminen on ollut hidasta, koska Neuvostoliitto ensin teki mahdottomaksi maitten välillä olevien asioitten selvittämisen. Tämän lisäksi suomalaiset, erityisesti poliittinen johtomme ja mediamme, suomettuivat perusteellisesti.

Kyse sopimusten rikkomisesta, ei vain muisteloista

Suomen presidentti sanoo, että ”… muistot ovat muistoja, sotamuistotkin”. Sekin on totta. Suomalaisten ja venäläisten keskinäisessä suhteessa kyse ei olekaan vain sotamuistoista, kyse on perustavaa laatua olevasta keskinäisten ja kansainvälisten sopimusten rikkomisesta, mitä koskaan ei ole korjattu.

Näyttää siltä, etteivät sen paremmin Suomen presidentti kuin Venäjän pääministerikään vielä ole oivaltaneet, ettei aitoa luottamusta ihmisten ja maiden välille voi syntyä väkivaltasopimusten ja sotaisan väkivallan päälle.

Luottamus voi syntyä vain siltä pohjalta, että asiat korjataan, väkivallanteot tunnustetaan ja rikokset sovitetaan.

Kenen oikeuksia Suomen presidentti edistää?

Kenen oikeuksia Suomen presidentti ajaa kiirehtiessään heti vakuuttamaan, ettei hän ole neuvottelemassa Suomelta pakkoluovutettuja alueita takaisin? Ajaako hän suomalaisten ja Suomen oikeuksia?

Tähän mennessä 45 000 km2 vieminen, parhaan miesaineiston tappaminen, kotien tuhoaminen ja muut sotaisat väkivaltatoimet eivät ole olleet millekään uhriksi joutuneelle maalle eduksi.

Perusteettomat suomalaiset sloganit

Eräät suomalaiset poliitikot ovat venäläisten propaganda-ammattilaisten kanssa kehittäneet kaksi ylivertaista slogania, joita suomalaisille on yritetty opettaa vuosikymmeniä. Mehän olimme itse oikeastaan syyllisiä sotiin, vaikka olimmekin syyttömiä; ja sotakorvaukset itse asiassa olivat siunauksellisia maallemme.

Tällaisilla totuuden vastaisilla väitteillä ei kuitenkaan rakenneta luottamusta maiden välille, eikä ajeta suomalaisten ja Suomen legaaleja oikeuksia. Tällaisilla valheellisilla väittämillä kumotaan nämä oikeudet ja yritetään legalisoida hyökkääjän oikeudet.

Tekivätkö Suomi ja Neuvostoliitto keskenään tai lukuisat maat kansainvälisesti sopimuksia vain siksi, että ne sitten olisi saatu rauhassa rikkoa ilman mitään sanktioita? Eikö sopimuksia olekaan tehty pidettäviksi?

Presidentin puheet huolestuttavia

On hyvin ymmärrettävää, jos Venäjän valtionjohto esittää tällaisia väittämiä. Ainahan syyllinen yrittää piilotella, selitellä ja oikeuttaa tekemiään rikoksia ja väkivaltaa. Selittely ei kuitenkaan muuta tilannetta.

Mutta kun tällaisia asioita esittää uhriksi joutuneen maan presidentti, on tilanne hyvin huolestuttava. Mihin on unohtunut presidentin vala ja aseman tuomat velvollisuudet? Ovatko suomalaiset valinneet itselleen johtajan, joka hyväksyy ja ajaa väkivaltaa Suomea kohtaan käyttäneen maan itsekkäitä etuja?

Venäläiset eivät kunnioita maansa ”myyjiä”

Tällaisille toimille ei tuo hyväksyttävyyttä se, että pelätään suuren naapurin suuttuvan tai heikentävän keskinäisiä kauppasuhteita. Ne ajat, jolloin pienen oli vain oltava nöyrä ja unohdettava omat oikeutensa, ovat historiaa.

Venäläiset eivät koskaan ole aidosti kunnioittaneet sellaisia henkilöitä, jotka unohtavat oman maansa legaalit oikeudet ja ryhtyvät ajamaan heidän oikeuksiaan. Nämä ihmiset siten pettävät oman maansa ja ”myyvät” valtansa pönkittämiseksi tai oman uran edistämiseksi oman maansa.

Venäläiset toki käyttävät tällaisia henkilöitä voimakkaasti hyväksi. Tällaisia ihmisiä kutsutaan hyväntahtoisiksi hölmöiksi, koska he toimivat oman maansa kannalta hölmön lailla ja vähintään luulottelevat tekevänsä maalleen suuren palvelun.

Suomalaiset eivät tunne venäläisyyttä

Venäläinen, erityisesti isovenäläinen, kulttuuri on erilainen kuin länsimainen. On väitetty, että suomalaiset ovat asiantuntijoita arvioimaan venäläisten käyttäytymistä ja tuntevat läpikotaisin venäläisten tavat.

Jos tämä on totta, valtiojohtomme pääosin erinomaisesti kätkee tämän osaamisen. Suomalaiset kerta toisensa jälkeen lankeavat venäläisten koepalloihin ja asettamiin ansoihin. Sitten niistä yritetään pyristellä irti. Kuitenkin, kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu kiinni.

Luottamus ei koskaan palaa liturgialla

Presidentti Halosen tai venäläisten johtajien toive siitä, että maitten välit tulevat aidosti hyviksi vanhoja rikoksia korjaamatta, on virheellinen. Niin ei tule koskaan käymään.

Painostuksen kanssa voidaan ehkä luoda tilanne, jossa Petsamon, Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten palautuksesta ei juuri puhuta, mutta näitä avoimia väkivaltaisia sotarikoksia ei voida häivyttää. Venäjän hallussa olevat suomalaiset alueet ovat erittäin konkreettisesti muistuttavat asiasta.

Palautus Internetissä luonnollinen asia

Karjalan palautuksesta on tullut erityisesti Internetissä jokapäiväinen puheenaihe. Sitä kohtaan ei enää tunneta pelkoa ja vaikenemistarvetta kuin johtavalla poliittisella tasolla.

Kuka suomalaisista muistaa, milloin viimeksi suomalaiset poliittiset johtajat ovat näitä asioita käsitelleet Suomen ja suomalaisten oikeuksien näkökulmasta? Koska he ovat edes puhuneet aidosti suomalaisten oikeuksista?

Oikeudellinen puoli on yksiselitteinen. Uudessa Karjalan ja Petsamon palautus –kirjassa käsitellään sopimus sopimukselta ne kansainväliset ja keskinäiset sopimukset, joita Neuvostoliitto rikkoi ja mitä rikkomuksia Venäjä ylläpitää väkivaltasopimusten avulla.

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt?

Suomen valtionjohdon olisi hyvä perehtyä ko. kirjan viestiin ja miettiä, mikä on poliittisen johdon velvollisuus näiden asioiden suhteen. Onko se Venäjän etujen katsominen vai suomalaisten oikeuksien puolustaminen?

Miten Suomi voi katsoa olevansa oikeusvaltio, kun sen korkeimmat oikeusviranomaiset yhä pitävät ns. sotasyyllisyystuomiot voimassa, vaikka mm. Korkein oikeus ja oikeuskansleri ovat vahvistaneet, että tuomiot olivat perustuslain vastaisia. On kansallinen häpeä, että vääriä tuomioita ei ole vieläkään purettu.

Vanha viisaus on se, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Miten tämä toteutuu suomalaisten poliittisten johtajien osalta esim. evakkojen omaisuuden restituution (omaisuuden palauttaminen alkuperäiselle omistajalle, jolta se on väkivaltaisesti riistetty)? Yksiselitteistä on, että poliittiset johtajat syövät suomalaisten leipää, mutta kenen lauluja he laulavat?

Erilaisia toimintavaihtoehtoja

Mikä on tulevaisuus näiden asioitten osalta? Käytännössä näyttäisi olevan kolme vaihtoehtoista toimintalinjaa. Ensimmäinen osa se, että Venäjä ja Suomi aidosti korjaavat tilanteen, Venäjä palauttaa alueet ja maat sopivat Neuvostoliiton aiheuttamat tuho ja lähes 70 vuoden käytön.

Toinen vaihtoehto on se, ettei mitään tehdä ja poliittiset johtajat jatkavat yhä poliittista liturgiaa ja vakuuttelua siitä, että maitten suhteet ovat aidosti paremmat kuin koskaan ennen, eikä minkäänlaisia ongelmia ole edes olemassa. Tämä silmät sulkeva valheellinen tilanne on huono molemmille.

Oikeustoimet eivät ole poissuljettuja

Kolmas vaihtoehto on se, että eräitä suomalaisia suuryhtiöitä vastaan nostetaan esim. yhdysvaltalaisessa oikeudessa kanne siitä, että ne ovat tietoisesti ostaneet varastettua puutavaraa Karjalasta. Kiinteistöjen omistusoikeus pakkoluovutetuilla alueilla ei ole muuttunut mihinkään. Suomalaiset yhä omistavat suvuilleen kuuluvat kiinteistöt.

Venäjän federaatio ja Suomen tasavalta on eräiden tietojen mukaan mahdollista haastaa rikoksen suosijoina ja suojelijoina saman oikeuden eteen. Tällaiseen vaihtoehtoon voi tutustua mm. Maria Altmanin tapauksessa, joka Yhdysvaltain korkeinta oikeutta myöten on kiinnostava ennakkotapaus.

On selvää, ettei Suomen nykyisestä valtionhallinnosta ole neuvottelemaan venäläisten kanssa aidosti rakentavista ratkaisuista pakkoluovutettujen alueitten kysymyksessä. Suomalaiset ovat perusteellisesti dementoineet itsensä omilla Neuvostoliittoa ja Venäjää vahvasti suosivilla lausumillaan.

Nykytilanne huono erityisesti Venäjälle

Rauhan aika on suunnattoman tärkeä. Silti nykyinen tilanne on huono kaikkien osapuolien kannalta. Ensi silmäyksellä voi olla vaikea hyväksyä sitä, että tilanne on kaikkein huonoin Venäjälle. Näin kuitenkin asia todellisuudessa on.

Venäjä ei koskaan tule kantamaan aidon luottamuksen tuottamista hedelmistä, ennen kuin se korjaa viime sotiin liittyvät, yhä avoimet väkivaltarikokset ja –sopimukset. Venäjän kumppaneiden ja naapurimaiden tehtävänä on aidosti auttaa Venäjää tällä tiellä.

Ei ole minkään maan etu, että keskinäisiä suhteita kalvavista asioista vaietaan. Niistä tulee kyetä keskustelemaan avoimesti. Luottamuksen voi palauttaa vain sen rikkonut osapuoli. Uhri ei koskaan voi sitä tehdä, mutta voi kylläkin olla auttamassa oikean ratkaisun löytämistä.

Presidentti voisi miettiä suomalaisten oikeuksia

Suomen tasavallan presidentin voisi olla jouluaikana hyvä mietiskellä suhdettaan Suomen ja suomalaisten perustavaa laatua oleviin oikeuksiin. Onko hänen tehtävänsä ajaa näitä oikeuksia vai naapurimaan etuja?

Hänen olisi samalla hyvä miettiä sitä, mikä olisi oikea muoto, jolla saavutettaisiin aito luottamus ja todellinen maitten välinen ystävyys. Omien oikeuksien mitätöinti ei koskaan ole oikea muoto. Väkivallantekijän toimien hyväksyminen on aina väärä muoto.

Luottamus ja win-win edelleen avainsanoja

Ainoa oikea muoto on rehellisyys keskinäisissä suhteissa. Kun suhteet kerran ovat niin oivalliset, on kyettävä avoimesti keskustelemaan näistä ongelmakysymyksistä. On yhdessä etsittävä, miten asiat korjataan siten, että korjaamisesta syntyy ylivoimainen win-win –tilanne molemmille osapuolille.

Sellaisen vaihtoehdon löytäminen on täysin mahdollista, mutta se edellyttää oman maansa syyllistämisen ja alistamisen lopettamista. Se edellyttää rohkeutta ja aitoa oikeudenmukaisuutta.

+

Kommentit tästä aiheesta pyydetään tekemään Uuden Suomen plogissa Avoimuuden puolesta.