[04] Oikeudelliset
[05] Omistusoikeus
[10] Venäjä

MEDVEDEVIN PÄÄTÖS DISKRIMINOI VIROA JA SUOMEA

- Viro kutsui Venäjän suurlähettilään kuultavaksi
- Kyse omaisuuden restituutiosta
- Omistuksen pysyvyys yli 4000 vanha periaate
- Mikä tilanne Petsamossa ja Karjalassa?
- Kutsuuko Suomi Venäjän suurlähettilään kuultavaksi?

Viro kutsui Venäjän suurlähettilään kuultavaksi

Viron Postimees lehti uutisoi 10.01.2011 13:06, että Viron ulkoministeri on kutsunut Venäjän suurlähettilään Juri Merzijakovin antamaan selvityksen siitä, miksi Venäjä on jättänyt Viron Petserinmaan (Setomaa) asukkaat ilman omistusoikeutta alueella.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev oli lehden mukaan 09.01.2011 antanut käskykirjeen, jonka mukaan setukaisilla ja Petserinmaan asukkailla ei ole omistusoikeutta omaisuuteensa ko. raja-alueilla. Käskykirjassa on nimetty kaikkiaan 380 aluetta, joten kyse on ilmeisesti koko Venäjän raja-alueiden määrittelystä.

Petseri (Setomaa) oli vuosina 1920-40 Viron tasavallan aluetta. Vuonna 2005 Viro ja Venäjä allekirjoittivat rajasopimuksen, jossa Petserinmaa ja Narvan itäosat jäivät Venäjän alueeksi. Viro ratifioi sopimuksen, Venäjä ei sen sijaan ole allekirjoittamaansa sopimusta ratifioinut.

Kyse omaisuuden hankkimisesta ja restituutiosta

Viro kutsuu Venäjän lähettilään antamaan selvityksen virolaisten mahdollisuudesta ostaa omaisuutta ko. alueella sekä omaisuuden restituutiokysymyksestä eli (evakkojen, pakolaisten, pakkosiirrettyjen …) omaisuuden palauttamiskysymyksestä.

Viro ei lehtitiedon pohjalta vaadi selvitystä aluepalautuksesta eli rajakysymyksestä. Restituutiota käsitellään seikkaperäisesti YK:n alakomission vuonna 2005 laatimissa Pinheiron periaatteissa. Artikkeli 1 ja
Artikkeli 2.

Omistuksen pysyvyys yli 4000 vanha periaate

Yli 4000 vuotta vanhoissa lakikoodekseissa vahvistetaan omaisuuden pysyvyys. Sivistyneessä maailmassa omistuksen pysyvyyttä on kunnioitettu vuosituhansia.

Venäjä (ja Neuvostoliitto) ovat sitoutuneet omistuksen kunnioittamiseen mm. Haagin sopimuksissa 1899 ja 1907, Kansainliiton perustamisen yhteydessä 1919, Kellogg-Briad –sopimuksessa eli Pariisin sopimuksessa 1928, Sodanvastaisessa sopimuksessa 1933, Atlantin julistuksessa 1942, Yhdistyneisiin Kansakuntiin liittyvässä julistuksessa 1942, Lontoon julistuksessa 1943 ja YK:n peruskirjan sitoumuksessa.

Omaisuuden resitutiouon liittyviä kysymyksiä on käsitelty kansainvälisten ja Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välisten sopimusten pohjalta Karjalan ja Petsamon palautus –kirjassa (Karjala ja Petsamo tagastamine) 2010, Karjalan Kuvalehti.

Mikä tilanne Petsamossa ja Karjalassa?

Suomen ja Venäjän välillä on ratkaisematta kysymys Petsamoon, Karjalaan, Sallan ja Kuusamon itäosiin sekä eräiden Suomenlahden ulappasaariin liittyvistä omaisuuskysymyksistä.

Viime sotien seurauksena Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta 45 000 km2 alueen rikkoen siten kaikkia kansainvälisiä ja keskinäisiä sopimuksia. Neuvostoliitto otti alueen sekä väkivalloin että väkivallalla uhkaamalla. 1947 allekirjoitettu Pariisin rauhansopimus oli selkeästi yksipuolinen väkivaltasopimus.

Suomi ja Neuvostoliitto eivät ole tehneet asiakirjaa, jonka pohjalta suomalaisten evakkojen omistusoikeus olisi pakkoluovutetulla alueella siirtynyt N:lle, eikä Suomen valtio olisi sellaista voinut ilman valtuutusta tehdäkään. Kuitenkin se ja Venäjä ovat käyttäneet aluetta ja siellä olevia kiinteistöjä korvauksetta lähes 70 vuotta.

Kutsuuko Suomi Venäjän suurlähettilään kuultavaksi?

Koska Suomen ulkoministeriö kutsuu Venäjän suurlähettilään antamaan selvityksen siitä, mikä on tilanne evakkojen omistuksen osalta pakkoluovutetulla alueella ja erityisesti ns. raja-alueella?

Ovatko Suomen valtionjohto ja ulkoministeriö edelleenkin niin suomettuneita ja finnofobian vallassa, ettei niillä ole rohkeutta tehdä kysymyksiä Venäjän suurlähettiläälle?

Kysymys on erittäin merkittävästä asiasta. Vielä ei ole tiedossa, onko Venäjän Suomen vastainen raja-alue merkitty syvyydeltään 5 vai 50 vai 100 kilometriksi. On myöskin epäselvää, miten suomalaisten evakkojen omistusoikeus alueella on vahvistettu.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Keskustelua aiheesta käydään tässä Uuden Suomen blogissa.